Katri Kulmunin ministeriero oli poikkeuksellinen – hän kantoi poliittista vastuuta ja näytti olevan kovin yksin - Junkkari | HS.fi
Junkkari|Kommentti

Katri Kulmunin ministeriero oli poikkeuksellinen – hän kantoi poliittista vastuuta ja näytti olevan kovin yksin

Noustessaan viime syksynä keskustan puheenjohtajaksi Kulmuni lupasi nostaa puolueen kannatusta – tässä hän kuitenkin epäonnistui. Monen keskustalaisen mielestä Kulmuni antoi myös liikaa periksi hallituskumppani Sdp:lle.

Julkaistu: 5.6. 17:41

Valtiovarainministeri Katri Kulmuni ilmoitti perjantaina jättävänsä ministerin tehtävän.

Syy oli Kulmunin viestintäkoulutuksesta noussut kohu.

Lue lisää: Katri Kulmuni eroaa valtiovarainministerin tehtävästä – tiedotustilaisuus katsottavissa kokonaisuudessaan

Työ- ja elinkeinoministeriö ja valtiovarainministeriö maksoivat Kulmunin viestintäkoulutuksia kymmenillä tuhansilla euroilla, vaikka kaikki koulutukset eivät suoranaisesti liittyneet ministerin virkatehtävän hoitamiseen.

Kertoessaan erostaan tiedotustilaisuudessa perjantaina Kulmuni oli silminnähden liikuttunut. Hän myönsi, että oli harjoitellut viestintäkonsultin kanssa muun muassa viime syksyistä puoluekokouspuhettaan.

Tämä rikkoo selkeästi ministeriön ohjeistusta. Ministeriö maksaa julkisista varoista ainoastaan koulutuksia, jotka liittyvät ministerin virkatehtäviin.

Kulmunin mukaan puoluejohtajan ja ministerin tehtäviä on vaikea erottaa toisistaan – mikä on aivan totta. Kulmuni sanoi myös, että ei ollut tiennyt rikkovansa sääntöjä harjoitellessaan puoluekokouspuhetta konsultin kanssa.

Sekin voi olla totta.

Tietämättömyydellä ei kuitenkaan voi perustella ministeriön ohjeistuksen rikkomista. Eikä Kulmuni sinänsä yrittänytkään sen kummemmin selitellä asiaa.

Kulmuni kertoi eroavansa valtioneuvoston jäsenyydestä. Hän kantoi poliittisen vastuun.

Tämä ei ole ihan tavallista suomalaisessa politiikassa.

Poliittista vastuuta on toki kannettu ennenkin, mutta yleensä sitä on edeltänyt monta kovaa yritystä olla kantamatta sitä.

Kulmunin tapauksessa näin ei ollut.

Asiat etenivät tällä viikolla todella nopeasti.

Suomen Kuvalehti kertoi tiistaina ministeriöiden maksaneen 56 203 euroa Kulmunin koulutuksista, keskiviikkona Kulmuni kertoi maksavansa koulutukset omasta pussistaan ja perjantaina hän kertoi eroavansa valtioneuvoston jäsenyydestä.

Perinteinen tapa hoitaa ministerikohua on se, että ministeri ilmoittaa teettävänsä asiasta selvityksen. Selvittämiseen menee useampi viikko ja ministeri toivoo kohun sinä aikana rauhoittuvan.

Kulmuni sen sijaan ilmoitti heti keskiviikkona maksavansa koulutukseen käytetyt rahat omasta pussistaan. Ja sitten erosi.

Poikkeuksellista oli myös se, että Kulmuni ei juuri saanut julkisesti puoluetovereiltaan tukea.

Keskustassa on tapana, että jos puheenjohtaja joutuu median myllerrykseen, niin omat asettuvat puolustusasemiin hänen ympärilleen. Pistävät vankkurit rinkiin vähän samaan tapaan kuin villin lännen elokuvissa tehdään vihollisen hyökätessä retkueen kimppuun.

Kulmunin ympärillä oli tällä viikolla hiljaista.

Kulmunin puheenjohtajakausi on ollut vaikea.

Kun Kulmuni valittiin keskustan johtoon viime syyskuussa, hän kertoi tärkeimmäksi tavoitteekseen puolueen kannatuksen nostamisen. Kärsihän puolue kevään 2019 eduskuntavaaleissa historiallisen suuren vaalitappion.

Kulmuni ilmoitti tavoitteekseen nostaa keskusta suurimmaksi puolueeksi vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.

Kannatus ei ole noussut.

Torstaina julkaistussa Ylen kannatuskyselyssä keskustan kannatus oli 10,7 prosenttia. Se oli itse asiassa alempana kuin viime syyskuussa, jolloin Kulmuni valittiin puolueen puheenjohtajaksi.

Keskusta on jo pitkään ollut eksistentiaalisessa kriisissä.

Perinteisiä keskustaäänestäjiä hirvittää hallituksen vasemmistolaiseksi mielletty talouspolitiikka ja Suomen nopea velkaantuminen. Tiistaina kerrottiin vuoden neljännestä lisätalousarviosta, joka oli suuruudeltaan peräti 4,1 miljardia euroa.

Se rahoitetaan ottamalla velkaa.

Keskustalaisia tämä hirvittää, koska puolueessa on aina ollut vallalla ”suu säkkiä myöten” -ajattelu. Rahaa pitäisi käyttää sen mukaan, paljonko valtion kassassa on rahaa.

Kulmunin asemaa ei ole parantanut se, että hänen kaudellaan on sattunut erilaisia isompia ja pienempiä sählinkejä. Joulukuussa Kulmuni kysyi Instagram-seuraajiltaan, pitäisikö Syyrian al-Holin pakolaisleiriltä tuoda Suomeen vain lapset vaiko lapset ja äidit.

Kulmunin somekyselystä älähtivät sekä ihmisoikeusjärjestöt että myös keskustalaiset, joiden mielestä puheenjohtajan arvostelukyky petti pahasti.

Kulmunin synniksi on pistetty myös valtiovarainministeriön uuden kansliapäällikön nimityksen venyminen. Kulmuni yritti nimittää paikalle Päivi Nergin, mutta hallituskumppani Sdp esti nimityksen. Etenkin Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne on aktiivisesti vastustanut Nergin nimitystä.

Kansliapäällikkönimitys onkin ajautunut monimutkaiseen juntturaan.

Keskustan kenttäväkeä ei välttämättä valtiovarainministeriön kansliapäällikön nimi sinänsä kiinnosta. Se kuitenkin kiinnostaa, että Sdp näyttää pyyhkineen keskustalla asiassa pöytää.

Sitä keskustapiireissä ei katsota hyvällä.

Vaikka Kulmuni on mainostanut nykyistä hallituspohjaa ”uutena punamultana”, monet keskustalaiset eivät näe siinä mitään uutta.

Keskustan ja Sdp:n historiallinen punamultayhteistyö on aina rakentunut puolueiden välisen jännitteen ja valtataistelun varaan. Keskustalaisten mielestä lähtökohtana yhteistyölle on se, että demareille ei pidä antaa piiruakaan periksi.

Eräs keskustalainen kuvasi puolueiden suhteita käyttämällä esimerkkinä James Deanin tähdittämää Nuori kapinallinen -elokuvaa. Elokuvassa on kohtaus, jossa kaksi nuorukaista kaasuttaa autoillaan rinnakkain kohti jyrkännettä. Kyseessä on niin sanottu chicken run.

Se kumpi kuskeista ensimmäisenä kääntää rattia väistääkseen on ”chicken” eli pelkuri.

Keskustalaisten ei kuulemma koskaan pitäisi väistää demareita. Mieluummin törmätään täysillä yhteen.

Moni keskustalainen katsoo Kulmunin kääntäneen rattia liian herkästi.

Kaikesta huolimatta Katri Kulmuni olisi todennäköisesti valittu syksyn puoluekokouksessa jatkokaudelle puheenjohtajaksi. Todennäköisesti hän ei olisi saanut edes vastaehdokasta.

Nyt tilanne on kuitenkin täysin toinen.

Kulmuni ei perjantaina kertonut aikeistaan puheenjohtajuuden suhteen. Silti voi pitää selvänä, että hän ei hae jatkokautta.

Keskustalaisilla onkin nyt miettimisen paikka.

Annika Saarikko palaa syksyllä töihin vanhempainvapaalta ja häntä tullaan varmasti voimallisesti kannustamaan ja painostamaan ehdolle puheenjohtajakisaan.

Saarikko on aiemmin ilmaissut, että ei olisi lähdössä ehdolle. Mutta toisaalta hänen vastauksensa ovat pitkin matkaa olleet kryptisiä ja niissä on aina jätetty ovi vähän auki ehdokkuudelle – jos tilanteet muuttuvat.

Ja nyt tilanne on tosiaan muuttunut.

Puheenjohtajuus saattaa kiinnostaa myös Antti Kurvista, Mika Lintilää, Antti Kaikkosta ja Jari Leppää.

Paavo Väyrynen todennäköisesti valmistelee jo kutsua ensi viikon tiedotustilaisuuteensa.

Oikaisu 5.6.2020 klo 19.38: Nuori kapinallinen -elokuvan kohtauksessa autot ajavat rinnakkain, ei vastakkain kuten jutussa ensin virheellisesti kirjoitettiin.

Ministerit|Katri Kulmuni eroaa valtiovarainministerin tehtävästä – tiedotustilaisuus katsottavissa kokonaisuudessaan

Keskusta|Tutkijat: Kulmunin ministeriero avaa keskustelun keskustan puheenjohtajuudesta

Hallitus|Pääministeri Sanna Marin kommentoi Katri Kulmunin eroa: ”Arvostan häntä ihmisenä” – Matti Vanhasen mukaan Kulmunilla ei ollut muita vaihtoehtoja

Luitko jo nämä?