Koronakriisin iskiessä kansalaisten luottamus päättäjiin nousi ennätyksellisen korkeaksi – mutta päättäjät eivät enää luottaneet toisiinsa - Junkkari | HS.fi

Koronakriisin iskiessä kansalaisten luottamus päättäjiin nousi ennätyksellisen korkeaksi – mutta päättäjät eivät enää luottaneet toisiinsa

Sitran torstaina julkaisemassa raportissa kerrotaan, miten syvä epäluottamus hallinnon eri toimijoiden kesken vallitsi koronakriisissä.

Sanna Marinin hallituksen ministereitä koronavirusta koskevassa hallituksen tiedotustilaisuudessa 12. maaliskuuta.­

14.1. 8:47

Sitra julkaisi torstaina raportin koronakriisiin liittyvästä päätöksenteosta. Toimittaja Matti Mörttisen kirjoittama Valtioneuvoston ydin kriisitilanteessa – Covid-19-pandemian paineet suomalaiselle päätöksenteolle -katsaus on helppolukuinen yhteenveto koronavirusvuoden tapahtumista.

Mörttinen haastatteli katsausta varten noin 50 henkilöä, jotka eri rooleissa osallistuivat ja seurasivat koronavirukseen liittyvää päätöksentekoa. Haastateltujen joukossa on poliitikkoja, virkamiehiä, asiantuntijoita, toimittajia ja elinkeinoelämän edustajia. Näkemyksiään Mörttiselle on kertonut yli puolet nykyisen hallituksen ministereistä.

Tapahtumat on kuvattu raportissa tarinan muodossa ilman suoria sitaatteja. Siinä ei siis eritellä, mitä kukin haastateltava on sanonut.

Raportti luo tapahtumista siis kokonaiskuvaa. Ja se kokonaiskuva on paikoin hätkähdyttävä.

Koronan kaltaista kriisiä ei aiemmin ole koettu. Päättäjät joutuivat monin paikoin improvisoimaan ja tekemään päätöksiä enemmän tai vähemmän sokkona. Päättäjillä ei ollut käytössään manuaalia, josta olisi nähnyt, miten aiemmin vastaavassa tilanteessa oli toimittu.

Päättäjien hapuilu oli siis väistämätöntä.

Raportin mukaan virkatyön ja poliittisen päätöksenteon rajat olivat häilyviä etenkin kriisin ensimmäisinä viikkoina – mikä myöskin on ymmärrettävää. Kriisissä jouduttiin tekemään nopeaan tahtiin poikkeuksellisen kovia päätöksiä.

Hätkähdyttävintä raportissa ovat kuitenkin kuvaukset epäluottamuksen määrästä, joka päättäjien kesken kriisin aikana vallitsi. Ja myös se, miten moninapaista tämä epäluottamus oli.

Raportin mukaan epäluottamusta oli poliitikkojen ja virkakunnan välillä. Sitä oli ministeriöiden välillä ja yksittäisten ministereiden välillä. Sitä oli tasavallan presidentin ja pääministerin välillä, sitä oli valtionhallinnon ja aluehallinnon ja kuntien välillä.

Epäluottamusta oli asiantuntijaorganisaatioiden välillä ja myös niiden sisällä yksittäisten asiantuntijoiden kesken. Epäluottamusta oli hallituksen ja elinkeinoelämän välillä.

Kukaan ei raportin mukaan oikein tuntunut luottavan toiseen.

Tässä ote Mörttisen raportista:

Hallituksen neuvotteluista on kerrottu tilanteista, joissa virkahenkilön esittelymuistioon tyytymätön ministeri on kirjoittanut Säätytalon käytävillä itse esittelymuistion uuteen muotoon ja jättänyt sieltä pois epätarkoituksenmukaisina pitämiään seikkoja, joita virkahenkilö olisi sisällyttänyt paperiin.

Ministereiden ja virkakunnan välillä onkin ollut runsaasti tilanteita, joita kuvaamaan käy ainoastaan sana epäluottamus. Virkahenkilöt katsoivat poliitikkojen astuvan usein heidän tontilleen. Vastaavasti ministerit ovat ilmaisseet tuskastuneensa siitä, ettei virkakoneisto tuottanut heille esityksiä siinä tahdissa kuin he toivoivat. Virkakunnan koettiin olleen jähmettyneessä tilassa aivan kansliapäälliköiden tasoa myöten, lukuun ottamatta STM:n virkajohtoa, jonka oli suoranainen pakko saada jotain nopeasti aikaan.

STM tarkoittaa sosiaali- ja terveysministeriötä, jonka kansliapäällikkö Kirsi Varhila on ollut keskeisessä roolissa kriisin hoitamisessa. Raportin mukaan Varhila oli itse voimakkaan poliittisen johtamisen kohteena. Tätä ”poliittista ohjausta” antoi perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd).

Poliittinen ohjaus kohdistui myös suoraan kentälle ja aluetasolle. Sairaanhoitopiirien johtajat saivat mitä erikoisimpiin aikoihin ministeripuheluita, joissa annettiin heille melko yksityiskohtaisiakin toimintaohjeita.

Epäluottamuksesta on raportissa niin paljon esimerkkejä, että jos niistä piirtäisi graafisen kaavion, eri tahojen välistä epäluottamusta kuvaavat viivat muodostaisivat hämähäkinverkon, joka peittäisi alleen lähes koko hallinnon.

Raporttiin haastatellut päättäjät antavat tilanteesta ehkä liian mustavalkoisen kuvan. Ja poikkeuksellisessa kriisissä erimielisyydet olivat varmasti väistämättömiä.

Mutta silti tilannetta voi pitää hämmästyttävänä.

Lähtökohtaisestihan hallinnon sisäistä luottamusta on pidetty suomalaisen järjestelmän vahvuutena. Kaikissa valtionhallinnon visiopapereissa julistetaan, että avoimuus ja luottamus ovat arvoista tärkeimmät.

Ja nyt keskellä historiallista kriisiä hallinnon sisäinen luottamus oli tipotiessään.

Erikoista tämä on siksi, että samaan aikaan viime keväänä kansalaisten luottamus hallintoon nousi ennätystasolle.

Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva teki perinteisen arvo- ja asennetutkimuksensa maalis–huhtikuun taitteessa 2020. Kyselytutkimuksen tulokset olivat täysin poikkeuksellisia kyselyn yli 30-vuotisessa historiassa.

Suomalaisten perinteisesti voimakas kriittisyys puolueita, poliitikkoja ja virkamiehiä kohtaan vaimeni. Usko demokratian toimivuuteen lisääntyi merkittävästi.

Luottamus hallitukseen kasvoi 30 prosenttiyksikköä ja eduskuntaan lähes 20 prosenttiyksikköä.

Liki kaksi kolmasosaa vastaajista arvioi, että virkamiesten kansalaisille antama tieto on luotettavaa. Eri mieltä oli 15 prosenttia. Esimerkiksi vuonna 1984 vastaavassa kyselyssä virkamiesten antamaa tietoa piti luotettavana vain 23 prosenttia vastaajista.

Erityisen vahvaa luottamus oli THL:ään. 73 prosenttia arvioi, että THL:n ja muiden terveysviranomaisten antama tieto on luotettavaa.

Kansalaisten luottamus hallintoon nousi siis viime keväänä ennätyksellisen korkeaksi, samaan aikaan kun hallinnon sisäinen luottamus rakoili pahasti.

Ilmiö on kiinnostava. Hallinnon sisäinen ja siihen ulkopuolelta kohdistuva luottamus tuskin ovat koskaan ennen olleet näin epätasapainossa.

Mörttinen pohtii raportissaan myös, että sisäinen eripura ja takkuileva päätöksenteko saattoivat lisätä hallituksen kovien toimien, kuten valmiuslain käyttöönoton hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä.

”Suomessa Marinin hallituksen toimien saamaan hyväksyntään saattoi paradoksaalisesti vaikuttaa se, että yleisö tajusi vastahakoisuuden, jolla hallitus päätöksiään teki”, Mörttinen kirjoittaa.

Vaikka koronakriisi jatkuu edelleen, kansalaisten asenteet ovat palaamassa normaalitilaan.

Eva teetti lokakuussa uuden arvo- ja asennetutkimuksen, jonka mukaan kevään luottamuslisä politiikkaan oli aika lailla täysin haihtunut. Luottamus hallitukseen oli pudonnut 23 prosenttiyksikköä.

Erityisesti kansalaisten epäily poliitikkojen antaman tiedon luotettavuuteen oli lisääntynyt. Luottamus viranomaisiinkaan ei ollut enää samalla tasolla kuin keväällä.

Hallinnon sisäisen luottamuksen taso ei välttämättä ole ihan vielä palautunut ennalleen.

Luitko jo nämä?