Petteri Orpo sanoi torstaina hallituksen kehysriihen olevan ”kuin pahaa unta” – ja kokoomus­johtajalla oli pillastumiseensa myös ihan hyvä syy - Junkkari | HS.fi

Petteri Orpo sanoi torstaina hallituksen kehysriihen olevan ”kuin pahaa unta” – ja kokoomus­johtajalla oli pillastumiseensa myös ihan hyvä syy

Budjetin menokehykset ovat kaikkien puolueiden yhdessä sopima järjestelmä, jonka hallitus näyttää nyt ajavan alas kysymättä oppositiolta, kirjoittaa HS:n politiikan toimittaja Marko Junkkari.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo.­

22.4. 21:41

Kuin pahaa unta. Näillä sanoilla kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo luonnehti torstaina eduskunnan kyselytunnilla tunnelmaa, jolla hän oli seurannut hallituksen kehysriihestä tihkuneita uutisia.

”Mediatietojen perusteella vaikuttaa, että vastuullisen talouspolitiikan periaatteet ollaan heittämässä roskiin”, Orpo sanoi.

Se oli Orposta ”kuin pahaa unta”.

Orpon kiihtymyksen syynä oli HS:n torstaina aamupäivällä julkaisema uutinen, jossa kerrottiin pääministeri Sanna Marinin ehdottaneen hallituskumppaneille budjetin menokehysten ylittämistä.

Eikä mitään pikkuylitystä – vaan reipasta lähes miljardin euron menolisäystä aiemmin sovittujen menokehysten päälle.

Kyse oli siis pääministeri Marinin keskiviikkoiltana hallituskumppaneille antamasta kompromissiesityksestä koskien työllisyystoimia. Työllisyystavoitteen nostamisen lisäksi esityksessä ehdotettiin budjetin kehystason nostoa ensi vuonna 900 miljoonalla eurolla ja vuonna 2023 vielä 850 miljoonalla eurolla.

Se oli jonkinmoinen yllätys.

Etenkin jos muistaa, miten valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk) on jatkuvasti toistellut, että ensi vuoden budjetissa palataan taas kehyksiin. Viimeksi tiistaina Ylen haastattelussa Vanhanen tuntui pitävän aika lailla itsestään selvänä, että hallitus palaa menokehykseen.

Vanhanen varoitteli Ylen haastattelussa, että menokehykseen pääsemiseksi joudutaan tekemään jonkin verran leikkauksia – tai ”sisäisiä siirtoja”, kuten Vanhanen haastattelussa sanoi.

Seuraavana päivänä pääministeripuolue Sdp oli kuitenkin kompromissiesityksessä valmis surutta rikkomaan hallituspuolueiden yhdessä sopiman menotason.

Keskusta tyrmäsi Marinin kompromissiesityksen saman tien keskiviikkona.

Mutta miksi kehysten rikkominen on niin iso juttu?

Koronapandemia on päällä ja rahaa tarvitaan vielä paljon, jotta kriisistä selvitään. Ja oli jokseenkin selvää jo etukäteen, että hallituksen on äärimmäisen hankala saada ensi vuoden budjettia mahtumaan kehyksiin. Lisärahaa tarvitaan sinne sun tänne paikkaamaan korona-ajan aiheuttamia vaurioita.

Sitä paitsi keskustallakin on tiettävästi vaikka kuinka paljon omia menolisäystoiveitaan.

Mutta miksi Orpo niin kovasti pillastui?

Vaikka Petteri Orpo on entinen valtiovarain­ministeri, niin ei kai menokehyksistä sentään unia kannata nähdä. Ei varsinkaan pahoja sellaisia.

Palataan siihen tarkemmin kohta. Kerrataan ensin, mitä ne menokehykset ovat.

Menokehyksellä tarkoitetaan hallituksen koko vaalikauden ajaksi sopimaa menokattoa, jota ei saa ylittää. Kehykset määrittävät vuosittain enimmäismäärän noin 80 prosentille valtion talousarvio­menoista.

Jos hallitus haluaa pistää johonkin kohteeseen lisää rahaa, eikä kehyksen liikkumavara riitä, sen pitää vastaavasti leikata jostain muualta.

Ne ovat niitä Vanhasen mainitsemia ”sisäisiä siirtoja”.

Kehysjärjestelmän tarkoitus on pitää valtion menojen kasvu kurissa – sillä rahan käyttäminen erinäisiin välttämättömiin ja hyviin tarkoituksiin on tunnetusti poliitikkojen erityisosaamista.

Keväällä 2020 hallitus päätti koronakriisin takia luopua väliaikaisesti menokehyksestä.

Se oli kriisin takia välttämätöntä. Siitä ovat varmaankin kaikki puolueet myös oppositiossa yhtä mieltä.

Hallituksen viime vuoden lisäbudjetit olivatkin historiallisen suuria. Kaikkiaan Suomen nettovelka kasvoi budjettiin perustuen viime vuonna arviolta 19,7 miljardilla eurolla.

Samalla hallitus kuitenkin sopi, että vuonna 2021 palataan noudattamaan valtiontalouden menokehystä.

Koronakriisin jatkumisen takia takia kehyssääntöön kuitenkin kirjattiin jo etukäteen tälle vuodelle erinäisiä poikkeuksia. Tänä vuonna menokehyksen ulkopuolella ovat kaikki koronaan liittyvät välittömät kustannukset – jotka tulevat esimerkiksi testauksesta, jäljittämisestä, karanteeneista, potilaiden hoidosta, rokottamisesta tai matkustamisen terveysturvallisuudesta.

Lisäksi tilanteen epävarmuuden vuoksi tälle vuodelle on varattu ylimääräinen 500 miljoonaa kertaluonteisiin ja finanssipoliittisesti välttämättömiin koronasta johtuviin menotarpeisiin.

Kirjoitin alkuvuodesta budjettikehyksistä jutun, jossa haastattelin valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Sami Yläoutista. Kysyin Yläoutiselta, voiko vuoden 2020 päätös luopua kehyksistä johtaa koko järjestelmän romuttumiseen.

”Se on hyvä kysymys”, Sami Yläoutinen vastasi. Pitkän pohdinnan jälkeen hän arvioi, että koko järjestelmä tuskin kaatuu.

Suurimpana riskinä Yläoutinen piti sitä, että kynnys siirtää yllättäviä kustannuksia kehyksen ulkopuolelle voi jatkossa alentua.

”Jokaisella vaalikaudella tapahtuu jotain poikkeuksellista. Ei välttämättä mittaluokaltaan koronan kaltaista kriisiä, mutta erilaisia pienempiä yllätyksiä. Kun säännöstä on kerran luovuttu, kynnys siirtää kustannuksia kehyksen ulkopuolelle voi olla pienempi.”

Ja etenkin keskusta on usein tuntunut olevan hyvinkin innostunut siirtämään erilaisia asioita kehyksen ulkopuolelle.

Esimerkiksi Matti Vanhanen esitti viime viikolla Maaseudun tulevaisuuden haastattelussa kymmenen miljardin rahaston perustamista tutkimuksen, tuotekehityksen ja innovaatioiden edistämiseksi. Rahastoa Vanhanen kaavaili budjettikehyksen ulkopuolelle.

Kehysmenettely on siis poliitikkojen itse itselleen kehittämä kontrollijärjestelmä, jolla hillitään verovarojen holvaamista ympäriinsä.

Hallituksen ei sinänsä ole mikään pakko noudattaa kehysmenettelyä, sillä sitä ei ole kirjattu lakiin. Kyseessä on poliittinen sopimus, joka perustuu siihen, että kaikki eduskuntapuolueet ovat halunneet noudattaa sitä.

Suomessa otettiin menokehykset käyttöön 1990-luvun alussa. Järjestelmää uudistettiin vuonna 2003 nykyiseen muotoonsa, jonka jälkeen kehykset ovat pitäneet hyvin hallituskaudesta toiseen.

Vaikka valtion menot ovat jatkuvasti kasvaneet, ilman kehyksiä ne olisivat todennäköisesti kasvaneet vielä enemmän.

Kehysmenettely on siis toiminut aika hyvin, ja syynä on se, että kaikki puolueet ovat tähän asti pitäneet järjestelmää järkevänä. Kehysmenettelyn takana on ollut parlamentaarinen konsensus.

Pääministeri Sanna Marin on kutsunut oppositiopuolueet ensi viikolla koolle pohtimaan yhdessä hallituspuolueiden kanssa keinoja, joilla Suomen tutkimus ja tuotekehitysmenoja pystyttäisiin pitkäjänteisesti nostamaan neljän prosentin tavoitteeseen.

Esillä on varmasti myös se Matti Vanhasen esittämä rahasto.

Tähän kokoukseen kokoomus ja muut oppositiopuolueet saivat kutsun.

Mutta itse asiassa huomattavasti kauaskantoisempi asia saattaa olla se, jos hallitus luopuu kehysmenettely­käytännöstä. Siitä ei kuitenkaan kysytä oppositiolta mitään – vaikka koko kehysjärjestelmä perustuu nimenomaan siihen, että kaikki puolueet hyväksyvät sen.

Tämä lienee syy siihen, miksi Petteri Orpo torstaina niin pahastui. Parlamentaariseen konsensukseen perustuva järjestelmä murenee ilman, että asiasta kysytään kaikilta puolueilta.

Ilmeisesti siksi hän sanoi kehysriihen seuraamisen olevan kuin ”pahaa unta”. Ja toki dramaattiset kielikuvat kuuluvat muutenkin oppositiojohtajan sanankäyttöön.

Kirjoitin viime syksynä eräässä blogissa, että sanapari ”paluu menokehykseen” kuulostaa vähän Litku Klemetin kappaleelta.

Mielleyhtymä syntyi siitä, että viime syksynä hallituksen budjettiriihen jälkeisessä infossa keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko iloitsi hallituksen päätöksestä palauttaa yöjunayhteys Kajaaniin. Laulaja Litku Klemetillä on puolestaan mainio kappale nimeltään Juna Kainuuseen.

Samaisessa budjettiriihen infossa valtiovarainministeri Matti Vanhanen kertoi näkemyksiään siitä, miten luottamusta talouteen voitaisiin vahvistaa.

Viimeisenä ranskalaisena viivana Vanhasen kalvoissa luki: ”Paluu menokehykseen.”

Pohdiskelin kirjoituksessa, että Paluu menokehykseen voisi olla hyvä biisinnimi vaikkapa Litku Klemetille. Kyseessä voisi olla eteerinen kappale, joka kuvaa railakkaiden juhlien jälkeistä vähän apeaa tunnelmaa.

Litku Klemetiltä ilmestyi vastikään uusi Kukkia muovipussissa -levy, jonka biisit ovat kepeää diskopoppia Mona Caritan hengessä. Valtiontaloudesta ei levyllä lauleta.

Ja Vanhanenkin näyttää nyt unohtaneen kalvonsa menokehyksiä koskevan ranskalaisen viivan.

Torstai-iltana keskustalainen hallituslähde nimittäin viestitti Säätytalon kehysneuvotteluista, että menokehysten ylittämiselle on myös keskustan mielestä koronan takia ”pakottavat perusteet”.

Luitko jo nämä?