Antti Kurvinen ei ole viljelijä, mikä on keskustan historiassa ainutlaatuista – miksi Saarikko halusi hänet maa- ja metsä­talous­ministeriksi?

Antti Kurvinen on ensimmäinen keskustalainen maa- ja metsä­talous­ministeri, joka ei ole taustaltaan viljelijä.

Antti Kurvinen on hoitanut tiede- ja kulttuuriministerin tehtävää kohta vuoden päivät. Nyt hän kokeilee siipiään maa- ja metsätalousministerinä.

31.3. 19:21

En ole käytännön viljelijä, olen käytännön poliitikko ja juristi.

Näin sanoi keskustan Antti Kurvinen torstaina tiedotustilaisuudessa sen jälkeen, kun keskustan puoluehallituksen, eduskuntaryhmän ja euro­parlamentaarikkojen yhteiskokous oli päättänyt esittää häntä uudeksi maa- ja metsätalousministeriksi.

Ei ministerin tietenkään tarvitse olla oman hallinnonalansa substanssi­osaaja – itse asiassa aika harvoin näin on.

Vaikka Kurvisella on harrastaja­näyttelijä­taustaa, ei häntä suurin surminkaan voi kutsua myöskään kulttuurialan ammattilaiseksi. Tai tieteen tuntijaksi.

Silti hän on hoitanut tiede- ja kulttuuriministerin tehtävää kohta vuoden päivät.

Siitä tehtävästä hän huhtikuun lopussa siirtyy maa- ja metsä­talous­ministeriksi.

Lue lisää: Keskusta ehdottaa Antti Kurvista maa- ja metsätalous­ministeriksi, uudeksi tiede- ja kulttuuri­ministeriksi nousemassa Petri Honkonen

Siirto on historiallinen. Kyseessä on nimittäin ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun keskustalaisena maa- ja metsä­talous­ministerinä on ihminen, joka ei ole viljelijä tai viljelijätaustainen.

Maa- ja metsä­talous­ministereinä on toki ollut muitakin kuin viljelijöitä – viimeksi kokoomuksen Petteri Orpo, joka hoiti tehtävää vuosina 2014–2015.

Mutta historiasta ei ilmeisesti löydy yhtäkään keskustalaista tai maalais­liittolaista maatalous­ministeriä, joka ei olisi viljelijä. Ja näitä keskustalaisia maa- ja metsä­talous­ministereitä historiasta todellakin löytyy paljon.

Katsotaanpa.

Nykyisellä ministerillä Jari Lepällä on iso maatila Pertunmaalla Etelä-Savossa. Vuosien 2015–2017 ministeri Kimmo Tiilikainen on koulutukseltaan maa- ja metsätieteiden maisteri. Hän on toiminut luomuviljelijänä Ruokolahdella.

Sirkka-Liisa Anttilan (ministerinä 2007–2011) perheellä on sikatila Forssassa.

Juha Korkeaojan (2003–2007) on ammatiltaan maanviljelijä. Kuten myös Mikko Pesälä (1994–1995).

Martti Pura (1991-1994) on koulutukseltaan agrologi ja työskennellyt maanviljelijänä.

Maanviljelijöitä olivat myös Toivo Yläjärvi ja Taisto Tähkämaa.

Johannes Virolainen oli maatalous- ja metsätieteiden tohtori.

Lista jatkuu: Heimo Linna, Erkki Haukipuro, Nestori Kaasalainen, Martti Miettunen, Mauno Jussila, Juho Jaakkola, Urho Kähönen, Kusti Eskola, Viljami Kalliokoski, Taavi Vilhula, Vihtori Vesterinen, Kalle Jutila, Eemil Luukka. Viljelijöitä kaikki.

Tässä vaiheessa on päästy vuoteen 1944, enkä jaksa enää käydä listaa läpi pidemmälle historiaan. Mutta käsittääkseni myös kaikki sotien välisen ajan maalais­liittolaiset maa- ja metsä­talous­ministerit olivat viljelijä­taustaisia.

(Mieluusti saa ottaa yhteyttä, jos tiedät, että maa- ja metsä­talous­ministeri­listasta löytyisi joku keskustalainen ei-viljelijä.)

Mutta miksi keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko ehdotti maa- ja metsä­talous­ministeriksi Antti Kurvista?

Olisihan keskustan eduskuntaryhmästä löytynyt myös alan substanssi­osaajia, kuten Anne Kalmari, joka on istunut eduskunnan maa- ja metsä­talous­valiokunnassa vuodesta 2011. Kyseisen valiokunnan puheen­johtajana Kalmari on toiminut vuodesta 2017.

Koulutukseltaan Kalmari on maatalous- ja metsätieteiden maisteri. Maatalousyrittäjänä hän on työskennellyt vuodesta 1991. Kalmarin tausta olisi siis ollut täydellinen maa- ja metsä­talous­ministeriksi.

Keskustan ministeriryhmässä on neljä miestä ja yksi nainen. Kalmarin nimitys olisi vähän tasapainottanut vääristymää, mutta siitä huolimatta Saarikko halusi tehtävään Kurvisen.

Syynä saattoi olla se – kuten Kurvinen itse sanoi – että hän on “käytännön poliitikko ja juristi”.

Maatalous on tällä hetkellä todella syvässä kriisissä. Hallituksen pitää pystyä avittamaan tilannetta parhaalla mahdollisella tavalla.

Kurvinen on tunnetusti taitava poliittinen peluri ja vääntäjä, joten ilmeisesti Saarikko halusi luottomiehensä tälle keskustan kannalta tärkeälle paikalle selvittämään tilannetta.

Kurvinen kuuluu mitä suurimmassa määrin Saarikon sisäpiiriin, kuten myös Kurvisen paikalle tiede- ja kulttuuri­ministeriksi noussut Petri Honkonen.

Saarikko, Kurvinen ja Honkonen tuntevat toisensa hyvin jo nuoriso­politiikan vuosilta ja ovat hyviä ystäviä. Honkonen oli esimerkiksi Kurvisen häissä bestmanina.

Näyttääkin vahvasti siltä, että puheenjohtaja Saarikko täytti ministeriryhmänsä luotetuillaan.

Mutta asiaa voi lähestyä myös kyynisesti.

Saarikon asema keskustan johdossa on tällä hetkellä vankka, eikä hän tule saamaan ensi kesän puoluekokouksessa haastajaa. Mutta jos joku häntä jossain vaiheessa uhkaa, se voi olla Antti Kurvinen, joka on puolueen sisällä kovassa nosteessa.

Maatalouden kriisi on niin syvä, että sen ratkominen on äärimmäisen hankalaa. Maa- ja metsätalous­ministerin tehtävässä on käytännössä mahdotonta tällä hetkellä onnistua kovin kummoisesti – etenkin kun kyseessä on vuoden kestävä pätkäpesti ennen vuoden 2023 kevään eduskunta­vaaleja.

Teki ministeri mitä tahansa, kriisi todennäköisesti jatkuu vielä pestin päättyessä.

Kyynikko voisi ajatella, että Saarikkoa ei välttämättä haittaisi, jos Kurvisen noste vähän laantuisi.

Oikaisu 31.3: Keskustalaisten viljelijätaustaisten maa- ja metsätalousministereiden listalla oli alunperin mainittu Toivo Pohjala. Hän on kuitenkin kokoomuslainen.

Luitko jo nämä?