Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) lähetti torstaina tiedotteen, jossa se kertoi tehneensä virheen.
Lyöntivirhe, THL selitti.
Tiedotteesta välittyi kuva, että kyseessä oli lapsus, vahingossa tapahtunut inhimillinen pikku moka – jolla ei sinänsä ole edes kovin paljon väliä.
Hyvänen aika sentään!
Muuta ei oikeastaan voi sanoa, kun lukee tarkemmin THL:n tiedotetta. Virhe ei todellakaan ole pieni.
THL:n tutkimuksessa on nimittäin luku, joka antaa täysin väärän kuvan Suomen rahapelimarkkinasta.
Ja mikä pahinta, eduskunta on säätänyt lain tämän THL:n virheellisen luvun pohjalta.
Ei siis ihan pikkulapsus.
”Suomalaiset pelaavat kotimaisen rahapelijärjestelmän ulkopuolelle satoja miljoonia enemmän kuin THL kertoi.
Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa toimiva THL on eräänlainen valtion virallinen tutkimuslaitos. Tämän vuoksi sen tutkimuksilla, selvityksillä ja lausunnoilla on poikkeuksellisen suuri merkitys.
THL tekee neljän vuoden välein ison väestötutkimuksen, jossa selvitetään muun muassa suomalaisten rahapeleihin käyttämiä euromääriä vastaajan oman arvion pohjalta.
Koska esimerkiksi Veikkauksen yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolisiin rahapeleihin käytetyistä summista on vaikea saada tarkkaa tietoa, THL:n väestötutkimus on ollut alan raamattu. Se on ollut se niin sanottu virallinen tieto, johon lainsäätäjä on voinut pohjata lainvalmisteluaan.
Yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolisilla rahapeleillä tarkoitetaan ulkomaisten peliyhtiöiden tarjoamia nettikasinoita, urheiluvedonlyöntiä ja muita rahapelejä sekä myös ahvenanmaalaista Paf-yhtiötä, laivojen peliautomaatteja sekä yksityistä pelaamista eli vaikkapa salakasinoita.
Tuorein THL:n rahapelialan väestötutkimus on vuodelta 2019, ja se julkaistiin vuonna 2020.
Sen mukaan pelaajien rahapeleihin käyttämistä euroista 88 prosenttia meni Veikkauksen peleihin ja 13 prosenttia yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolelle (luvut ylittävät pyöristysten takia sata prosenttia).
13 prosenttia on aika vähän. Ei siis ollut kovin paljon syytä olla huolissaan suomalaispelaajien rahojen karkaamisesta ulkomaille.
Mutta.
Torstaina THL kertoi, että nuo neljän vuoden takaisen tutkimuksen luvut ovatkin raportissa väärin. Oikeasti tulos on jotain ihan muuta. Veikkauksen osuus onkin vain 62 prosenttia ja muualle pelaamisen 38 prosenttia.
Kolme vuotta tutkimuksen julkaisun jälkeen THL siis havahtui ja kertoi lukujen olevan väärin. Eikä virhe ollut pieni. Luvuissa oli noin 25 prosenttiyksikön virhe.
Euroina se tarkoittaa, että suomalaiset pelaavat kotimaisen rahapelijärjestelmän ulkopuolelle satoja miljoonia enemmän vuodessa kuin THL:n tutkimuksessaan kertoi.
Erityisen oudoksi virheen teki se, että Veikkaus ja alan muut toimivat ovat alusta lähtien ihmetelleet THL:n lukua. Esimerkiksi pitkän linjan rahapelialan vaikuttaja Reijo Anttila tyrmäsi blogissaan THL:n luvut tuoreeltaan vuonna 2020.
“Tuohan nyt ei voi olla mitään muuta kuin ihan pelkkää puuta heinää”, hän kirjoitti. Anttila osoitti blogissaan Veikkauksen julkisten lukujen avulla, että THL:n luvut eivät kerta kaikkiaan voineet pitää paikkaansa.
THL ei kuitenkaan perääntynyt. Se ei korjannut lukujaan, kunnes nyt sitten yhtenä torstaina juuri vaalikauden lopussa tuleekin tiedote, että – hupsheijaa – luku on täysin pielessä.
Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski ihmettelee THL:n toimintaa.
“On ymmärrettävää, jos arvioidaan tulevaa väärin, mutta on varsin poikkeuksellista analysoida olemassa olevaa tietoa väärin”, hän sanoo.
Tällä hän tarkoittaa sitä, että kyseessä ei ollut ennuste vaan kyselyn pohjalta tehty arvio nykytilanteesta. Nykytilanteesta olisi ollut saatavissa faktaa esimerkiksi yhtiöiden tilinpäätöksistä.
Nummikoski harmittelee myös sitä, että THL:n virheelliset luvut olivat arpajaislain uudistuksen ”keskeisenä pohjana”, kun arvioitiin ulkomaille pelaamisen määrää.
Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski Rayn kasinolla vuonna 2017.
Ja tosiaan THL:n luvut olivat käytössä, kun Sanna Marinin (sd) hallitus valmisteli arpajaislain uudistusta. Tämä THL:n virheellinen luku löytyy myös lakiesityksen perusteluista.
Eduskunta hyväksyi lain arpajaislain muuttamiseksi 14. joulukuuta 2021 ja se tuli voimaan vuoden 2022 alusta.
Lainsäädännön arviointineuvosto moitti sittemmin lakiesitystä siitä, että sen lähtökohta oli Veikkauksen yksinoikeusjärjestelmän säilyttäminen. Lakiesityksessä sivuttiin täysin vaihtoehto lisenssijärjestelmästä, jossa ulkomaiset peliyhtiöt voisivat ostaa lisenssin toiminnan harjoittamiseksi Suomessa.
Arviointineuvoston mielestä lisenssivaihtoehtoa olisi pitänyt vähintäänkin arvioida esityksessä.
Onko Veikkauksen yksinoikeus tosiaan ainoa vaihtoehto peliongelmien vähentämisessä, neuvosto kysyi.
Se on hyvä kysymys. Mutta mitäpä sitä lisenssimallia pohtimaan, kun THL:n virallisen tiedon mukaan ulkomaille pelaaminen on aika marginaalista.
Jos lainvalmistelijoilla olisi tuolloin ollut tieto, että itse asiassa suomalaisten pelieuroista menee ulkomaille ja Veikkauksen ulkopuolelle peräti 38 prosenttia, ehkä se lisenssimalli olisi otettu lainvalmistelussa mukaan yhdeksi harkittavaksi vaihtoehdoksi.
Veikkauksen arvion mukaan järjestelmän ulkopuolelle verkkorahapeleihin pelattujen eurojen osuus on vuoden 2019 jälkeen noussut nopeasti ja on nyt jo noin 50 prosenttia.
Viime syksynä vuosikertomuksessaan Veikkaus sanoi toivovansa, että sen monopoli digitaalisella markkinalla purettaisiin ja Suomessa siirryttäisiin Ruotsin mallin mukaiseen lisenssimalliin.
Syynä on siis se, että Veikkaus on kamppailussa ulkomaisia peliyhtiöitä vastaan alakynnessä, koska pelisäännöt ovat erilaiset. Veikkauksen toimintaa säädellään, mutta ulkomaiset peliyhtiöt ovat suomalaisten viranomaisten tavoittamattomissa.
Veikkauksella on esimerkiksi erinäisiä pelihaittoja vähentäviä rajoituksia, kuten totaalitappioraja. Rajoitukset tuppaavat johtamaan siihen, että pelaajat siirtyvät pelaamaan ulkomaalaisille sivustoille.
Pelihaitat ovatkin viime vuosina lisääntyneet nimenomaan ulkomaisten peliyhtiöiden tarjoamassa digitaalisessa pelaamisessa.
Toinen argumentti koskee valtiontaloutta. Jos Suomessa olisi lisenssimalli, valtio voisi verottaa ulkomaisten peliyhtiöiden voittoja. Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski arvioi viime syksynä, että Suomi menettää verotuloja sata miljoonaa euroa vuodessa.
THL lähetti tiedotteen myös 16. helmikuuta. Sen otsikko on näin jälkikäteen tarkastellen aika hauska. Se kuuluu näin: Monopolin ulkopuolisen rahapelaamisen kasvusta ei ole selkeää näyttöä – järjestelmän uudistamisen tulisi perustua luotettavaan tietoon.
Näinhän se on. Luotettava tieto varmasti auttaisi päätöksentekijöitä tekemään hyviä päätöksiä. Mistähän sitä saisi?
Mutta leikki sikseen. Kyseisen tiedotteen varsinainen pointti on se, että THL arvioi ulkomaisia rahapelejä verkossa pelaavan vuosittain noin 5–6 prosenttia Suomen aikuisväestöstä. THL:n mukaan tämä osuus ei myöskään ole juuri kasvanut.
Ulkomaille pelaavien pieni määrä on THL:n mukaan perustelu sen puolesta, että Veikkauksen yksinoikeusjärjestelmää ei pitäisi purkaa. THL toisti tämän saman argumentin myös siinä torstain virhetiedotteessa.
”Veikkauksen markkinaosuuden putoamista nettipeleissä sekä järjestelmän ulkopuolelle pelattavia euroja on käytetty perusteena rahapelijärjestelmän muutoksen tarpeelle. Tutkimusnäyttöä tämän kaltaisesta muutoksesta ei kuitenkaan ole”, tiedotteessa todetaan.
Ei ole tutkimusnäyttöä. Paitsi esimerkiksi se THL:n oma tutkimus, joka kertoo rajusta euromääräisestä pelaamisen kasvusta jo vuonna 2019. Luku sattui olemaan tutkimuksessa vain väärin.
THL:n tiedotteen voi siis lukea niin, että sen mielestä ei haittaa vaikka ulkomaalaisiin rahapeleihin käytetty rahamäärä kasvaa rajusti koska pelaajia on niin vähän. Sen mielestä ilmeisestikin pelaajien määrä on olennaisempi tieto kuin näiden pelaajien peleihin käyttämä rahan määrä.
Asian voi nähdä myös täysin päinvastoin.
Jo entuudestaan tiedetään, että valtaosa rahapeliyhtiöiden keräämistä rahoista tulee pieneltä joukolta ihmisiä. Tämän vuoksi yleensä ajatellaan, että rahapeleissä käytetyn rahan määrä on se kaikkein olennaisin tieto, koska se kertoo pelaamisen volyymistä ja usein sitä kautta myös peliongelmien määrästä.
Mutta kysytään asiaa suoraan suden suusta.
THL:n tutkimuspäällikkö Anne Salonen, miten havaitsitte väestötutkimuksessanne olevan virheen?
”Kaikki rahapeliaiheisten väestötutkimusten aineistot ovat tietoarkistossa ja tutkijoiden vapaasti ladattavissa avoimen datan periaatteiden mukaisesti. Kilpailu- ja kuluttajaviraston tutkijaryhmä oli ladannut aineistoja ja toistanut ajoja. Heidän tutkijansa päätyivät eri tuloksiin ja olivat yhteydessä meihin. Kun tarkistimme tulokset, niin havaitsimme, että tilastollisen analyysin koodissa oli lyöntivirhe.”
Milloin havaitsitte virheen?
”Toissa perjantaina sain tiedon.” (Salonen palaa jälkeenpäin asiaan ja tarkentaa, että tieto eriävistä tuloksista tuli THL:ään 17.helmikuuta 2023. Hän sai vahvistuksen virheestä 3. maaliskuuta.)
Miten poikkeuksellista tapahtumasta tässä on kyse?
”Olen yli kymmenen vuotta vastannut rahapeliaiheisesta väestötutkimuksesta. Tämä on ensimmäinen kerta.”
Ymmärrätkö, että herättää ihmetystä, kun virhe korjataan kolme vuotta myöhässä ja juuri vaalikauden päättyessä?
”Niin, KKV:n tutkimusryhmä oli meihin yhteydessä.”
Miten ongelmallisena näet sen, että virhe on näin keskeisessä tutkimuspaperissa, jota käytettiin arpajaislain valmistelun taustalla ja virheellinen luku mainitaan lain perusteluissa?`
”Oletko löytänyt luvun lausunnoista?”
En lausunnoista vaan lakiesityksen perusteluista.
”Tätä kyseistä lukua on lähtökohtaisesti käytetty hyvin niukasti. Koska tapaan, jolla se on kysytty, liittyy epävarmuustekijöitä.
Kyselyssä kysytään ensin, kuinka paljon vastaaja on käyttänyt rahaa pelaamiseen. Se luku on tutkimuksessa oikein. Tämä rahapelikulutuksena raportoitu luku on eniten viitattu. Ja siihenkin liittyy epävarmuustekijöitä. Ihmisillä on taipumus vähätellä pelaamiseen käyttämiään rahoja.
Viimeisimmässä tutkimuksessa meillä oli ensimmäistä kertaa kysymys, jossa tämän jälkeen haluttiin tietää, kuinka paljon ihmiset ovat käyttäneet Veikkauksen peleihin ja kuinka paljon ulkopuoliseen.
Siinä kysymyksessä oli siis hankala hyppyrakenne. Ensin kysyttiin kulutusta ja sitten jatkokysymyksenä kysyttiin, että kuinka monta euroa tästä kulutuksesta meni Veikkauksen peleihin.
Kysymyksen jälkimmäinen osa oli siis arviosta tehty arvio, joten sen luotettavuuteen liittyy rajoituksia.
Sitä paitsi kysymystä ei ole kysytty aiemmin, joten meillä ei ollut referenssilukua johon sitä olisi voinut verrata.”
Eikö tutkimuksen tulosten pitäisi kuitenkin jotenkin heijastaa todellisuutta. Jo 2020 alan toimijat sanoivat, että luku ei voi pitää paikkaansa. Eikö teille tullut mieleen tarkistaa sitä jo silloin?
”Jälkiviisaasti sanoen niin tietysti olisi olisi kannattanut silloin pysähtyä tämän ääreen. Olen virheestä pahoillani.”
Oikaisu 14.3.2023 kello 18.16: Lisätty sana ”verkkorahapeleihin” lauseeseen, jossa kerrotaan veikkauksen arvioineen järjestelmän ulkopuolisen pelaamisen nousseen 50 prosenttiin.