Moni kokoomuslainen innostui keskiviikkona, kun Sanna Marin kertoi, ettei hae jatkoa Sdp:n puheenjohtajana ensi syksyn puoluekokouksessa.
Marinin luopumisen tulkittiin lisäävän kokoomuksen ja Sdp:n muodostaman sinipunahallituksen todennäköisyyttä.
Kokoomuslaisten into ei välttämättä johtunut itse asiasta – siis siitä, että sinipunahallituksen syntyminen olisi oikeasti yhtään aiempaa todennäköisempi. Vaan siitä, että monissa viestimissä sen tulkittiin olevan todennäköisempi.
Tämä tulkinta nimittäin hyödyttää kokoomusta. Se tuo sille ainakin teoriassa toisen hallituspohjavaihtoehdon, jota kokoomus voi yrittää hyödyntää neuvotteluissa valttina.
Seuraava hallitus on hyvin todennäköisesti kokoomuksen ja perussuomalaisten porvarihallitus täydennettynä Rkp:llä ja kristillisdemokraateilla.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten näkemykset eroavat monessa keskeisessä kysymyksessä, kuten suhtautumisessa EU:hun, työperäiseen maahanmuuttoon ja ilmastoon.
Siksi kokoomus ottaisi neuvotteluihin mieluusti jotain kättä pidempää eli uhkauksen siitä, että jos perussuomalaiset ei taivu kompromisseihin, kokoomus ryhtyy neuvottelemaan Sdp:n kanssa.
Tämä uhkaus taitaa kuitenkin olla aika lailla tyhjä.
Sen verran haluton Sdp tuntuu olevan kompromisseihin talouspolitiikassa tai ylipäätään menemään hallitukseen.
”Sdp tuskin on muuttamassa talouslinjaansa hallitusneuvotteluissa.
Sanna Marinin luopumisilmoitus ei muuta tilannetta hallitusneuvotteluiden suhteen välttämättä mitenkään.
Sdp:n vaaliohjelmassa sanottiin käytännössä kaikille leikkauksille ei. Kuorrutuksena ohjelmaan oli listattu jotain säästöjä liittyen valtion tilankäyttöön ja hankintojen tehostamiseen, mutta niillä ei päästä lähellekään kokoomuksen kynnyskysymykseksi nostamia kuuden miljardin euron sopeutustoimia.
Sdp:n eduskuntavaalikampanja nojasi vahvasti Mariniin henkilönä. Myös hyvin vasemmistolainen vaaliohjelma profiloitui Mariniin, joka vaalitenteissä sanoi kokoomuksen leikkauksille jyrkästi ei.
Joissain analyyseissä on pohdittu, että Sdp:n seuraava puheenjohtaja voisi jotenkin irtautua tästä ”Marinin vaaliohjelmasta” ja vetää oikeistolaisempaa linjaa hallitusneuvotteluissa.
Näin ei tule tapahtumaan. Sdp tuskin on muuttamassa vaaliohjelmansa talouslinjaa hallitusneuvotteluissa.
Tämä on yksiselitteinen vastaus, jonka olen parin päivän soittokierroksen aikana kuullut monelta demarilta. Myös sellaisilta demareilta, joiden mielestä Sdp:n vaaliohjelman talouslinjaukset olivat liian vasemmistolaisia ja muutenkin vääriä.
Hekään eivät näe mitään mahdollisuutta talousohjelman linjan muuttamiseen tässä vaiheessa vaalien jälkeen.
Sanna Marin kertoi keskiviikkona eduskunnassa luopuvansa Sdp:n puheenjohtajuudesta syksyllä.
Marin on sitä paitsi edelleen Sdp:n puheenjohtaja – ehkä rampa ankka, mutta puheenjohtaja silti. Rammalla ankalla tarkoitetaan sitä, että johtaja menettää valtaansa sen jälkeen, kun on kertonut väistymisestään.
Tämän viikon tiistaina Sdp:n johdon palavereissa eli niin sanotussa presidiumissa ja torstaina puoluehallituksessa Marin toisti tiukan kielteisen kantansa talouspolitiikan kompromisseihin.
Kärjistetysti Marinin viesti kokouksissa oli, että Sdp näyttelee olevansa hallitusneuvotteluprosessissa mukana ja vastaa hallitustunnustelija Petteri Orpon (kok) kysymyksiin. Mutta hallitukseen se ei ole menossa.
Tiettävästi kukaan demarijohdosta ei näissä kokouksissa opponoinut Marinin näkemystä.
Torstaina Sdp:n eduskuntaryhmän kokouksessa ei hallituskysymystä ehditty juurikaan käsitellä, sillä aika meni käytännön järjestäytymiseen.
Marin vetää Sdp:n hallitusneuvottelut, sillä hän on puheenjohtajana toimikunnassa, joka vastaa hallitustunnusteluihin ja -neuvotteluihin liittyvistä asioista.
Sdp:n sääntöjen mukaan päätöksen puolueen osallistumisesta hallitukseen tekee puoluevaltuusto. Esityksen asiasta valtuustolle tekee tämä Marinin johtama toimikunta. Esityksen toimittaa puoluevaltuustolle puoluehallitus, jota Marin myöskin johtaa.
”Tilanne olisi oppositioon jääneelle perussuomalaisille herkullinen.
Marinilla on Sdp:n hallituspäätöksen valmistelussa kaikki langat käsissään.
Eikä kyse ole vain Marinista. Myös syyskuussa valittava seuraava puheenjohtaja on hyvin todennäköisesti samaa mieltä oppositioon menemisestä – oli tämä henkilö kuka tahansa.
Syyt ovat reaalipoliittisia.
Päääministeri Sanna Marin jätti hallituksensa eronpyynnön tasavallan presidentille Sauli Niinistölle Mäntyniemessä torstaina.
Sinipunahallituksessa Sdp saisi todennäköisesti valtiovarainministerin salkun.
Aika lailla samoihin aikoihin Sdp:n puoluekokouksen kanssa syyskuussa hallitus julkistaa budjettiesityksensä, jossa hyvin todennäköisesti on mittavia menoleikkauksia.
Niitä uusi puheenjohtaja pääsisi sitten saman tien selittelemään kiukkuisille kansalaisille.
Kokoomuksen ja Sdp:n sinipunahallituksessa olisivat todennäköisesti mukana myös Rkp ja vihreät. Koska vihreät kärsi vaaleissa rökäletappion, sen kynnys lähteä hallitukseen on korkea.
Vihreät vaatisi todennäköisesti merkittäviä toimia ilmastokriisin ja luontokadon pysäyttämiseksi. Ne tulisivat varmaankin nostamaan esimerkiksi polttoaineiden hintoja entisestään.
Tilanne olisi oppositioon jääneelle perussuomalaisille herkullinen – se pääsisi haukkumaan hallitusta sekä köyhän kyykyttämisestä että ilmastoposeerauksesta.
“Persujen kannatus olisi jouluna 30 prosenttia, Sdp:n kymmenen”, eräs demari arvioi.
Näin reaalipoliittisesti tarkastellen oppositio onkin monen demarin mielestä houkuttelevampi vaihtoehto kuin sinipunahallitus.
Jos Sdp jää oppositioon, syksyllä valittava uusi puheenjohtaja pääsee täysin rinnoin haukkumaan porvarihallituksen tekosia.
Näin ollen voikin sanoa, että Sdp:n oppositioon jäämistä tukevat sekä nykyinen että seuraava puheenjohtaja.
Mutta tilanne voi myös muuttua nopeasti. Jos hallitusneuvottelut menevät jossain vaiheessa täysin juntturaan, Sdp voi joutua pistämään reaalipolitiikan sivuun ja miettimään vakavissaan myös hallitukseen menoa.
