Helsinkiin on tulossa ensimmäinen kaupunkibulevardi – vaihtokuva kertoo, miltä Mannerheimintien pää näyttäisi

Ruskeasuo. Helsingin kantakaupungin pohjoisin reuna on Mannerheimintien päässä. Tässä on Helsingin vilkkaimpia risteyksiä.

Autojonot tunkevat sisään kaupunkiin. Keskustasta pois kiihdyttävien keulat taas osoittavat Hämeenlinnan moottoritielle ja Vihdintielle.

Noin 34 000 ajoneuvoa kulkee Mannerheimintietä, yli 40 000 Hakamäentietä ja 34 500 Vihdintietä vuorokaudessa.

Kaistojen välissä suojatiellä seisovat projektipäällikkö Anu Kuutti https://www.hs.fi/haku/?query=anu+kuuttiHelsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta ja ilmansuojeluasiantuntija Maria Myllynen https://www.hs.fi/haku/?query=maria+myllynenHelsingin seudun ympäristöpalveluista HSY:stä.

Bussit kiihdyttävät pysäkiltä lähtiessään. Nastarenkaat iskeytyvät asfalttiin. Naisten on pakko korottaa puheääntä.

Silti he joutuvat vähän väliä huutamaan: ”En kuule!” Se ei ihmetytä. Tuoreet meluselvitykset kertovat, että keskimääräinen melutaso ylittää 70 desibeliä, paikoin 75 desibeliä.

Silti asiantuntijat työskentelevät tosissaan ja selvittävät, miten kaupunkibulevardien pioneeripätkälle voidaan laatia asemakaava Pikku Huopalahden pohjoisosaan.

Lännen puolelle tulisi asunnot 2 000 asukkaalle.

Kaupunkisuunnittelulautakunta saa luonnoksen eteensä maaliskuussa. Jos hanke etenee tavanomaisesti, ensimmäiset rakennustyömaat käynnistyisivät ehkä vuonna 2019.

”Risteyksen liikenteenne on niin vilkasta, että melun ja päästöjen vuoksi 70 metrin päähän ei saa rakentaa mitään”, Myllynen kertoo.

Muutoin melun kanssa kyllä pärjätään, naiset vakuuttavat. Tulevien kaupunkikortteleiden suojaksi rakennetaan asuintalojen muuri Mannerheimintien varteen, samaan tapaan kuin toiselle puolelle on noussut toimistotalojen rivi, joka täydentyy lähivuosina.

Muurin taakse saadaan suunniteltua viihtyisiä ja hiljaisia kortteleita sekä aukioita, joiden varrella olisi pieniä liiketiloja.

Nyt paikalla näkyy lumisia kallioita ja puita, joiden takaa häämöttää Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitos.

”Rakennusten sisäilma pystytään varmistamaan teknisillä ratkaisuilla kuten tiiviillä ikkunoilla. Raitis sisäilma pitää ottaa korkealta asuinkortteleiden puolelta”, Maria Myllynen kuvaa.

”Parvekkeita pystytään tekemään vain lännen ja lounaan puolelle”, Anu Kuutti lisää.

Ilmansaasteet ovat melua huomattavasti vaikeampi ongelma. Esimerkiksi Mannerheimintietä reunustavien talojen väliin pitää jättää tilaa 44 metriä, ettei synny pakokaasuja keräävää katukuilua.

Täällä niin kuin kaikilla kaupunkibulevardeilla uhkaa riski, että typpidioksidipitoisuuden raja-arvo ylittyy.

Jos katupölyä ei torjuta jatkuvasti, ihmiset joutuvat hengittämään pienhiukkasia, ja se on pahaa etenkin lasten ja vanhusten terveydelle, mutta myös kaikkien muidenkin.

”Jotta saasteet tuulettuisivat, rakennusten kokonaisuuden olisi hyvä olla rikkonainen. Talojen pitäisi olla erikorkuisia, ja tuulen olisi päästävä puhaltamaan kortteleiden väleistä”, Myllynen kuvaa.

Kuutti paljastaa, että ilmanlaatua arvioitaessa on puntaroitu myös ilmavirtauksia. ”Onneksi kortteleihin tuulee lounaasta ja lännestä. Lisäksi lähellä on paljon puistoaluetta Pikku- Huopalahdessa.”

Vaikka tulevaisuudessa sähköbussit ja -autot yleistyvät, ja yhä useampi siirtyy käyttämään joukkoliikennettä, päästöjen määrä vähenee hitaasti. Myös ilmanlaatu paranee vähitellen.

Joka tapauksessa autojen renkaista syntyy haitallisia pienhiukkasia, jotka aiheuttavat sydän- ja hengitystiesairauksia sekä tulehduksia. Siksi alueelle suunniteltu päiväkoti on sijoitettu mahdollisimman suojaisaan paikkaan.

”Tilanne paranisi, jos nastarenkaiden käyttöä voitaisiin vähentää, ja kitkarenkaiden osuutta nostaa”, Myllynen sanoo.

Parannusta on tulossa sitten joskus, kun sisääntuloväylälle saadaan pikaraitiotie.

”Tähän keskikaistalle varataan tilaa pikaratikoille, vaikka yhteys toteutuu hamassa tulevaisuudessa”, Kuutti kertoo.

”Ja molemmille puolille Manskua istutetaan puurivit.”