Tennispalatsiin kansojen museo ja kulttuurien kohtauspaikka - Kaupunki | HS.fi

Tennispalatsiin kansojen museo ja kulttuurien kohtauspaikka

20.8.1992 3:00

logo: Tätä mieltä

Tennispalatsiin kansojen museo ja kulttuurien kohtauspaikka Helsingin vanhalle Tennispalatsille on julistettu purkutuomioita yli kolmekymmentä vuotta. Kun viime vuosikymmenen talousnousu pysähtyi, ei puskutraktoreillakaan ole enää kiirettä. Aikalisän jälkeen huomaa, että halvin ratkaisu onkin rakennuksen korjaus ja käyttö. Tennispalatsi rakennettiin kovan käytön monitoimitaloksi. Se on kuin tehty kulttuurin ja taiteen esittämiseen. Tehdään siitä maailman kulttuurien kohtauspaikka ja kansojen museo. Julkisuudesta saa helposti sen käsityksen, että kulttuuri on hedelmä, joka seuraa talouden kasvua. Siksi vain talouden ehdoin tehdylle rakentamiselle löytyy tilaa kaupunkien keskustoista. Kun lama katkaisi tonttijalostamisen kiihkeimmän vaiheen on mahdollisuus palata inhimillisen mittakaavan kaupunkikuvaan. Kulttuuri ja kulttuurin tilat kuuluvat kaupunkien ydinkeskustoihin. Helsingin kaapelitehtaan ja Harakan saaren käyttö ovat uuden ajan kulttuurirakentamista. On oivallettu, että kaiken ei tarvitse olla uudisrakentamista. Kun monien kaupunkien keskustoissa etsitään suurennuslasin avulla sopivia keskeisiä tiloja kulttuurin käyttöön on Helsingin keskustassa tennispalatsi kuin tarjottimella. Sen purkaminen on tuhlausta. Tavallisesta museosta poikkeava kulttuuritila Saman tarpeen huomasi myös Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlatoimikunta. Helsingin kaupungin kulttuurin kehittämissuunnitelma tälle vuosikymmenelle kytki museon ja kaikille avoimen maailma-talo hankkeen yhteen. Taannoinen Kansainvälisen tiedottamisen neuvottelukuntana tunnettu vaikuttajajoukko oli täysin samoilla linjoilla. Museo- ja perinnetyö ymmärretään siis hallinnossakin jo laajemmin kuin pelkkinä vitriineinä ja esitelminä. Avoimet salit näyttelytiloiksi Miten suhtautua rakennuskulttuuriin Vähitellen on opittu näkemään myös rakennettu ympäristö osiensa summana, kokonaisuutena, kaupunkikuvana, maaseudun kulttuurimaisemana ja kadunkalusteiden yksityiskohtina. Valtioneuvoston asettamat asiantuntijat kutsuvat tätä kokonaisuutta miljöörakentamiseksi, ja yrittävät saada sitä otetta koulutusjärjestelmän eri tasoilla. Ensi kuussa ympäristöministeriö kokoaa asiantuntijat pohtimaan miten tulisi suhtautua tämän vuosisadan rakennuskulttuuriin. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta talosta on tehty 75-vuotisen itsenäisyyden aikana. Tähän asti toisen maailmansodan jälkeen tehdyt rakennukset on voitu purkaa ilman suurempaa huomiota ja tarkempaa tutkimista. Helsingin historiasta ei varmasti löydy toista arkkitehtia, jonka piirustuspöydältä olisi lähtöisin yhtä monta rakennusta ja jonka nimi olisi yhtä tuntematon kuin Tennispalatsin suunnittelija. Helge Lundströmin elämäntyö on kantakaupungin katukuvaa. Se ei korosta yksityiskohtia tai hehkuta arkkitehtuurin erikoisuuksilla. Kymmenet asuinkerrostalot, jotka muodostavat Mechelininkadun ja Runeberginkadun töölöläismaiseman ovat hänen piirtämiään. Tennispalatsia ei voi pitää rakennustaiteellisena helmenä. Silti se on omaleimainen kaupungin historiaan liittyvä rakennus, koska kaupunkikuvan arvot ovat paljon muutakin kuin rakennustaiteen luokkaan valikoitu harva joukko. Tennispalatsi on Helsingin harvoja funktionalistisen ajan julkisia rakennuksia. Julkisivun rappaus huonosti hoidettu Hoitamaton julkisivurappaus antaa virheellisen kuvan siitä että talo olisi hajoamassa käsiin. Talon rakenne on kuitenkin vahva, ja siinä oli alkujaankin poikkeuksellisen suuret jännevälit. Juuri autojen painon ja yläkerroksen täysimittaisten tenniskenttien takia talon välipohjat tehtiin kestämään rajua painoa ja kovaa kulutusta. Kymmenen vuotta sitten tehdyn kuntoarvion mukaan rakenteet ovat edelleen kunnossa, kestävät ja voimakkaat. Helge Lundströmin suunnittelema perusratkaisu oli valmis vuoden 1937 lopulla. Suunnitelma toteutettiin seuraavana vuonna. Tennispalatsi keventää keskustaa VEIKKO KUNNAS TOMMI LINDH

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat