Viimeisellä vedenmaistajalla on vielä taito tallella - Kaupunki | HS.fi

Viimeisellä vedenmaistajalla on vielä taito tallella

6.9.2001 3:00

Helsingin vesilaitoksella oli vielä 1970-luvulla kahdeksan ammattimaista vedenmaistajaa. Viimeinen heistä oli Liisa Nihti , 67. Hän jäi eläkkeelle viitisen vuotta sitten maisteltuaan vettä 22 vuotta.

Nykyään Vantaalla asuvan Nihdin taidot ovat jäljellä, sillä hän ihmetteli vastikään pojalleen, "miten tässä vedessä maistuu niin paljon kloori". Liisa Nihdistä tuli "vesityttö" sattumalta, kun vesilaitoksella töissä ollut naapurin rouva kyseli apuun. "Kotoa hakivat koemaisteluun. Siitä se lähti. Minulla oli Pitkäkosken vesilaitoksella neljä työtoveria", Nihti kertoo. Vantaanjoen vedessä oli aina sivumakua, koska sen puhdistamiseen käytettiin niin paljon kemikaaleja. Nihti ehti maistella Päijänteenkin vettä: "Se oli parasta, niin puhdasta, ettei siitä haistanut eikä maistanut mitään." Vesijohtoveden laatu testattiin aamulla ja iltapäivällä. Vesi lämmitettiin parikymmenasteiseksi maun ja hajun irtoamiseksi. Vettä maistettiin ensin ja alettiin sitten laimentaa puhtaalla eli hiilisuodatetulla vedellä. Laimentamista ja maistamista jatkettiin, ja joka pullolliselle annettiin kynnysarvot. "Me ne häiriöt ensin havaitsimme, ja sitten kemistit alkoivat tutkia syitä", Nihti sanoo. Vedenmaistaja tarvitsee hänen mukaansa vain hyvän maku- ja hajuaistin. Kaikilla niitä ei ole: "Moni kävi yrittämässä, muttei siitä mitään tullut." Yskää tai nuhaa ei saa olla puhumattakaan että tupakoisi. "Yksi maistaja poltti. Ei se häntä itseään häirinnyt vaan muita, kun haju tarttui näytepulloihin", Liisa Nihti muistaa. Nihti söi tavallista ruokaa ja joi kahvia, mutta vältti väkeviä mausteita. "Maistetun veden sylkäisin aina pois. En viitsinyt sitä litkiä, vaikka vettä käsketäänkin juomaan paljon."

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat