Lähiön lähettiläs - Kaupunki | HS.fi

Lähiön lähettiläs

Valokuvaaja Lauri Eriksson etsi nuoruutensa muistoja suomalaisista lähiöistä

10.12.2001 2:00

Valokuvaaja Lauri Eriksson muistaa Herttoniemestä ennen muuta metsän. Se alkoi heti kotiovelta ja siellä tehtiin kaikki mikä oli tärkeää: "leikittiin, sekstattiin, dokattiin ja tapeltiin".

Urbaaniksi uskottu lähiösukupolvi vietti siis nuoruutensa samalla tavalla kuin miljoonat suomalaiset heitä ennenkin. "Ehkä nyt lähiössä on jo erilaista. Ainakin Hertsikassa on metsän paikalla helvetisti uusia taloja", 36-vuotias Eriksson sanoo. Hän kävi etsimässä nuoruutensa Itä-Helsinkiä tehdessään Suomi Pictures -valokuvakirjaansa. Projektin takia Eriksson palasi Helsinkiin Pariisista, jossa hän oli asunut neljä vuotta ja kuvannut malleja, mainoksia ja muotia sellaisille lehdille kuin Jalouse, Depeche Mode ja Elle. "Olisin voinut jatkaa sitä vaikka hautaan asti, mutta kyllästyin. Pääsin harvoin tekemään juuri sellaisia kuvia kuin olisin itse halunnut. Sitten mä ymmärsin, että mun on tehtävä kirja Suomesta. Se oli tapa päästä pois Pariisista ja kehittyä." Tarkoituksena oli tehdä kirja ja palata heti maailmalle. Kesti kuitenkin kaksi vuotta, ennen kuin Eriksson oli tulokseen tyytyväinen. Kustantaja on mainostanut Erikssonin valokuvakirjaa lähiösukupolven Suomi-dokumenttina. Seurauksena Eriksson oli saada turpiinsa vihaiselta maunulalaisnuorelta julkaisujuhlien pikkutunneilla. "Kundi raivosi mulle, että eihän nää kuvat perkele mitään lähiöitä ole." "Mutta en mä halunnutkaan dokumentoida lähiöiden todellista arkea. Mun kuvat on silkkaa nostalgiaa. Joku 15-vuotias kundi olisi tehnyt paljon rajumman kirjan." Toisaalta, kyllähän Erikssoninkin nuoruudessa tapahtui. Silloin oli vielä jengejä, diinareita, hippejä, discohileitä ja hippejä. Koko ajan tapeltiin. "Pyörin aika rankassa seurassa. Osa vanhoista kavereista on kuollut viinaan tai huumeisiin, muutama on tehnyt itsarin ja pari istunut linnassa." Eriksson asui Herttoniemessä Mäyräkadulla 21 vuotta. Perhe kuului keskiluokkaan, mutta silloin sanalla oli ainakin taloudellisesti eri merkitys kuin nykyisin - rahalla ei pröystäilty. Eriksson muistaa, että kun yksi kavereista sai aikoinaan sähkökitaran, sitä piti käydä joukolla ihmettelemässä. Kaikesta huolimatta nuoruudesta - ja Hertsikasta - on vain mukavia muistoja. "Lähiö on musta helvetin hyvä idea. Joillekin se on läpikulkupaikka, toiset jää pysyvästi. Tutustuin Herttoniemessä moniin ihmisiin, joilla oli ihan erilainen tausta kuin mulla. Kävin sellaisen koulun, että sen jälkeen olen tullut toimeen missä tahansa", hän sanoo. "No, kyllä mun mutsi olisi varmasti muuttanut mielellään pois. Se kärsi, kun ei voinut vaihtaa mun ystäväpiiriäni." Äiti oli kuitenkin lopulta se, joka piti Laurin järjestyksessä. Hän pakotti pojan Herttoniemen lukioon, ja pikku hiljaa kaveritkin alkoivat olla enemmän äidin mieleen. Jo Pariisissa asuessaan Eriksson joskus kuvasi paikallisia lähiöitä. Yhdeltä reissulta piti palata poliisin kyydissä, jotta säilyi ehjin nahoin. "En mä löytänyt sieltä ollenkaan niitä samoja juttuja kuin Helsingin lähiöistä. Pariisissa on todella rajuja paikkoja ja väkivaltaakin paljon enemmän kuin täällä." Suomessa lapsuudesta tuttuja maisemia löytyi kuitenkin yllättävistäkin paikoista: Eriksson huomasi, että kerrostalolähiöt näyttivät ihan samanlaisilta olivat ne sitten Imatralla, Eurajoella tai Kontulassa. "Pelkkä luonnon kuvaaminen ei mua kiinnosta. Kuvissa pitää näkyä myös ihmisen jättämiä jälkiä", hän kertoo. Erikssonin kirjasta on myös muotimaailman siloisuus kaukana, sillä osa kuvista on otettu pokkarilla. Ja taloja kuvatessaan hän jopa haki tyyliä, jota yleensä näkee vain kiinteistönvälittäjien esitteissä. Kauniista malleista Eriksson ei kuitenkaan päässyt kirjassa eroon. Kuvissa on runsaasti tuttuja kasvoja, yleensä vähissä vaatteissa. "Mutta ne mallithan on kotoisin lähiöistä. Esimerkiksi Ninja (Sarasalo) on niin lähiömimmi kun vaan olla voi, Kannelmäen tyttöjä." "Seuraavassa kirjassa malleja ei kuitenkaan enää esiinny. Ajattelin, että tämä olisi samalla mun irtiotto siltä alueelta." Seuraavaksi Eriksson jättää kuitenkin jäähyväiset Suomelle. Suunnitelmissa on muuttaa ulkomaille ensi kesään mennessä, ehkäpä Lontooseen tällä kertaa. Eriksson uskoo, että kirja avaa hänelle aivan uudenlaisia mahdollisuuksia maailmalla. Ainakin tähän mennessä kuvat ovat herättäneet kiinnostusta muuallakin kuin Suomessa. "Saksalaiset olivat ihan varmoja, että osa kuvista oli napattu Saksassa. Mun mielestä mun kuvat ovat eurooppalaisia, ne voisivat olla yhtä hyvin Ranskasta, Britanniasta tai Saksasta." Sitten Eriksson miettii hetken, ja kasvoille nousee leveä hymy. "Tai en mä tiedä. Mun ruotsalainen agentti sanoi, että tää juttu näyttää niin suomalaiselta." Suomi Pictures -näyttely Taideteollisuusmuseossa, Korkeavuorenkatu 23. Ti ja to-su klo 11-18 ja ke 11-20. Lauri Eriksson: Suomi Pictures. Nemo. 240 markkaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat