Mieluummin palkka kuin Kelan rahaa - Kaupunki | HS.fi

Mieluummin palkka kuin Kelan rahaa

30.3.2002 2:00

"Jos minä osaan, en pelkää. Jos en osaa, kysyn." Fatma Özcan lapsineen muutti neljä vuotta sitten Turkista Suomeen. Mies oli tullut jo vuosia aiemmin ja myy nyt kebabeja Forumin alakerrassa. Perhe asuu Tikkurilassa.

Fatma Özcan tahtoi alusta alkaen töihin. Turkissa hän teki maatöitä. "Päärynä, vehnä, lammas, lehmä", hän luettelee. Raskaita hommia pienestä pitäen. "En minä halua Kelan rahaa", hän sanoo. Kun hän sai ensimmäisen työpaikkansa päiväkodista, moni kysyi, miksi hän pyyhkii vieraiden lasten peppuja, kun korvauksillakin eläisi. Hän ei myöskään halua olla päiviä kotona. "Jos on yksin kotona, on valoisallakin pimeää." Suomeen tultuaan Fatma Özcan meni heti kielikurssille, sitten toiselle ja kolmannelle. Työelämään valmistavan kurssin aikana hän sai vähäksi aikaa avustajan paikan päiväkodista ja viihtyi siellä valtavan hyvin. Sitten järjestyi laitoshuoltajan paikka Vantaan kaupungin läntisestä tukikohdasta Martinlaaksossa. "Joulukahveilla pomo sanoi, että minä otan sinut vakinaiseksi", Özcan hymyilee. Tässä kohdassa tarinaansa hän kiittää Vantaalla maahanmuuttaja-asioita hoitavia viranomaisia, joilta on saanut apua oikeaan aikaan. Mopin kanssa pärjään hyvin, en koneitten, hän oli sanonut työtoiveistaan. Tukikohdan lattiat kiiltävät vahauksen jäljiltä. Fatma Özcan kantaa roskapusseja ja työntää moppeja pesukoneeseen. Työ on raskasta ja siivottava alue iso. Sopimukseen kuuluu myös koulutusta, mistä Özcan on iloinen. "Nyt on ihan hyvä", hän sanoo elämästään. Poika opiskelee sähköalan ammattikoulussa ja tyttö toivoo pääsevänsä oppisopimuskoulutukseen kauppa-alalle. Tunnelma oli toinen neljä vuotta sitten. Fatma Özcan muistaa joulukuisen aamun, kun hän kurkisti verhon takaa ulos pimeyteen. "Voi ei, mihin minä olen tullut!"

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat