Tunnustus Helsingin neuvotteluhakuiselle kunnallispolitiikalle - Kaupunki | HS.fi

Tunnustus Helsingin neuvotteluhakuiselle kunnallispolitiikalle

Helsingin historian kolmas osa 1945-2000 ilmestynyt

18.5.2002 3:00

Helsingin historiaa vuodesta 1945 luotaavan historiasarjan kolmannessa osassa dosentti Laura Kolbe kirjoittaa Helsingin kunnallispolitiikasta ja dosentti Heikki Helin kunnallistaloudesta.

Kolben mukaan kunnallispolitiikka on ollut historiankirjoituksemme harmaata kenttää. Hän haluaa tuoda julki politiikan todellisen luonteen. "Kunnallispolitiikka ei ole mitätöntä, vaan siellä tehdään tärkeitä päätöksiä", Kolbe sanoi perjantaina. Kolben mukaan virkamiesvetoisuus on Helsingin vahvuus. "Helsingissä on moraalisesti vahva virkamieskunta ja sisäänrakennettu työnjako poliitikkojen ja virkamiesten kesken. Kunnallispolitiikka on neuvotteluja, konsensuksen hakua." Se kuitenkin johtaa siihen, että osa valtuustosta tuntee itsensä kumileimasimeksi. Päätökset tehdään neuvotteluissa vahvojen valtuustoryhmien nokkamiesten kesken ennen valtuuston kokouksia. Valtuustolla on valtansa, mutta sitä saavat käyttää vain harvat. Kokoukset ovat läpihuutojuttuja ja turhauttavia niille, jotka eivät ole neuvotteluringissä mukana. Päätöksentekoa tutkineena Kolbe ei näe järjestelmässä mitään vikaa. Kolbe on jaksottanut kunnallispolitiikan käsittelyn - vaalit, poliittisen kulttuurin, poliittiset päättäjät ja rakentamisen - kaupunginjohtajien virkakausien mukaan. "Jokainen kaupunginjohtaja ilmentää oman sukupolvensa kokemusta, aatteita ja tavoitteita", kirjan johdannossa imarrellaan. Jälleenrakennusaika oli Eero Rydmanin kaupunginjohtajakautta (1945-56). Rkp, kokoomus ja Sdp olivat suuria puolueita. Lauri Ahon aika 1956-68 oli hallinnon kasvun aikaa. Apulaiskaupunginjohtajien määrä nostettiin neljästä kuuteen, ja syntyi virkamiesten ja poliitikkojen "kunnallisklubi", pienen klikin neuvottelukerho. Poliittisessa kentässä vaikuttivat "metropuolueet". Päätös metrosta tehtiin vuonna 1969, jolloin kaupunginjohtajana oli Teuvo Aura (1968-78). Auran aikana alkoi seudullinen yhteistyö, joka johti Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) perustamiseen vuonna 1973. Raimo Ilaskiven aikana (1979-91) apulaiskaupunginjohtajien määrä väheni neljään. Kokoomuksella oli kaupungin johdossa värisuora: kaupunginjohtaja, kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja -valtuuston puheenjohtaja olivat samasta puolueesta. Metro-oikeudenkäynti oli julkisuudessa. Kari Rahkamon (1991-96) ja Eva-Riitta Siitosen (1996-) aikana vihreät ovat nousseet kokoomuksen ja demarien rinnalle vaikuttajapuolueeksi. Kolben mukaan vihreät nousivat kunnallisklubin kaltaisen klikin vastailmiönä. Edeltäjänsä Ilaskiven jälkeen Rahkamo ja Siitonen ovat tuntuneet vähemmän autoritaarisilta johtajilta. Heidän ajalleen sattui talouden vuoristorata, joka on huipentunut tänä päivänä yhteisöverojen tuoton romahtamiseen ja ennennäkemättömään säästökuuriin. Talousosan kirjoittanut Heikki Helin sanoo, että kunnallistalouden historiasta ei Helsingissä löydy yhtä järeätä toimenpidettä kuin viimeaikaiset yhteisöverojen siirto ja valtionosuuksien leikkaukset. Ne ovat seurausta 1990-luvulla vallinneesta mielikuvasta Helsingin rikkaudesta. Helsingin erityispiirteitä ei ole ymmärretty. Tuore historianosa päättyy juuri ennen tätä taitekohtaa, jossa valtion ja kaupungin suhde on kriisissä. Aikalaishistorian kirjoittaminen on aina vaikeata, kun elossa olevat päättäjät ehkä kokevat asioiden tapahtuneen toisin kuin historiankirjoittajat. Kun historiasarjan edellinen osa ilmestyi, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen löysi kaupunkisuunnittelua koskevasta kirjoituksesta "puutteita, väärinkäsityksiä ja virheitä." Ylipormestari Eva-Riitta Siitonen on uusimman osan kohdalla reagoinut aivan päinvastaisesti. "On vaikea omista lähtökohdistaan väittää asioiden olevan toisin", hän sanoi perjantaina. Esiluettuaan tekstin hän ei halunnut muuttaa mitään. "Historiankirjoittajat tervehtivät iloilla reaktioita", historiatoimikunnan puheenjohtaja professori Matti Klinge diplomaattisesti sanoi. Historiasarjan seuraava osa käsittelee rakentamista ja miljöötä. Klingen mukaan toimikunta on esittänyt viidennenkin osan julkaisemista. Se käsittelisi koulutus- ja kulttuuripolitiikkaa.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat