Näytteleminen toi Santun Helsinkiin - Kaupunki | HS.fi

Näytteleminen toi Santun Helsinkiin

Rakennukselta suoraa tietä Teatteri- korkeakouluun

10.6.2002 3:00

22-vuotias Santtu Karvonen tykkäsi jo pienenä esittää Nalle Puhia, elämänviisasta otusta. Tuolloin poika asui Lohjalla ja alkoi jostain hänelle itselleen käsittämättömästä syystä kiinnostua näyttelemisestä.

Hän kiinnostui lopulta niin, että lukiovaiheessa luokkatovereiden jäädessä opiskelu-urakan päätteeksi lukulomalle, Karvosella oli vasta neljätoista opintoviikkoa kasassa. Mopopoikien ja muiden taustahörhöjen roolit näytelmissä ja musikaaleissa olivat pitäneet huolta siitä, ettei koulunkäynnille jäänyt juuri aikaa. Santtu halusi kuitenkin pitää otteen todellisuuteen vakaana. Hän kävi intin ja työskenteli raksalla, kunnes kahden välivuoden jälkeen päätti pyrkiä Helsinkiin Teatterikorkeakouluun. "Ei se ollut sen vakaampi päätös, paperitkin kuskattiin koululle kädessä, kun unohdin postituksen ja tuli vähän kiire." Tosissaan tai ei, nuorimies jätti kuitenkin pyrkimisen muihin opinahjoihin. Ja kun Teatterikorkean ovet viime syksynä monen koevaiheen jälkeen avautuivat, mies ei tyylilleen uskollisesti sen kummemmin juhlinut. "Rappasin sokkelia ja kun sain tietää opiskelupaikasta, rappasin vähän iloisemmin", Santtu kertoo. Työkavereille hän sentään tarjosi hillomunkit juhlan kunniaksi. Muutos oli edessä: Santtu pakkasi paria päivää ennen koulun alkua tavaransa ja muutti lohjalaisen kaverinsa kanssa Töölöön. "Kämpän saimme suhteilla ja olin iloinen, kun kotopuolen kaveri löytyi seuraksi", mies kertoo. Kotiutuminen Helsinkiin ei ole ollut täysin mutkatonta. Kun aiemmat pääkaupungin visiitit ovat yltäneet Stockmannille tai Forumiin, piti uuden opiskelijan tutustua kaupunkiin laajemmin. Ongelmia tuotti aluksi jo ratikan kuukausilipun ostaminen. "Eniten mua kuitenkin ärsyttää se, että ihmisten kohteliaisuus on täällä maksettua. Harmaan ja kiireisen massan keskeltä löytää vain harvoja pieniä ja kodikkaita paikkoja", Santtu harmittelee. Santtu kertoo viihtyneensä Teatterikorkeakoulussa hyvin. Koulu onkin ollut pitkälti päivien täyttäjänä viime syksystä lähtien. Ja kun Karvonen ei ole koulussa, hän treenaa. Fyysisen kunnon nimittäin täytyy olla näyttelijällä kohdallaan, muuten ei koulun kiivaassa tahdissa pysy mukana. "Suurin panostus jo kouluun pyrkiessäni oli se, että laihdutin kolmekymmentä kiloa pois. Ajattelin, etten pärjää muuten millään." Koulun vuoksi Santtu uhrautuu asumaan Helsingissä, mutta hän sanoo kaipaavansa Lohjalle. Syitä on monia. Ensiksikin tyttöystävä asuu siellä, ja toiseksi nuorimies kuvailee kaipaavansa kotitaloa: omakotitalon pihalla kun voi kävellä alasti ja pissata puun alle niin halutessaan. "Mun tulevaisuuden unelmassa voisin asua maalla ja tehdä kaikkea. Haluaisin elää kuten Kai Lehtinen , tehdä isompia projekteja ja sitten elää rauhassa. Toisaalta tiedän hyvin, että sellaisen aseman saavuttaminen vaatii näyttelijältä paljon työtä." Santulla on vielä monta vuotta opiskeluja edessä. Kesäksi hän kuitenkin palaa Lohjalle, työskentelemään tutulle raksalle. Siellä on hyvä olla. Muuten tulevaisuus on vielä kovin avoin. "Näyttelijähän musta kai tulee", Santtu aavistelee. Vaikea kysymys on, houkuttelevatko Helsingin suuret teatterit jäämään tänne, vai mieliikö mies muualle. "Toisaalta olen kuullut, että monia juuri valmistuneita näyttelijöitä buukataan kauas pääkaupungista, Kajaanin teattereihin ja muihin. Helsinki taitaa olla ylikansoitettu näyttelijöistä."

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat