Kalalokit kirkuivat, kun suojelubiologi Mats Westerbom sukelsi keskiviikkona Harakan saaren rannalla.
Mantereen puolella vesi on hyvin sameaa ja näkyvyyttä vain metri.
Pohjasta löytyy tavanomaista romua: viina- ja viinipullo, sillipurkki ja autonrengas. Biologin näkökulmasta olennaista on se, että pohjassa ei ole juuri mitään elämää.