Kaupunki |HS seuraa

Tule keskustelemaan koulujen erityisopetuksesta – keskustelu käynnissä kello 14–15.30

Millaisia kokemuksia sinulla on erityisestä tuesta? HS ja Sitra kokeilevat uutta tapaa käydä rakentavaa keskustelua verkossa kello 14 alkaen.

Yhteenveto: Opettajan hätähuuto

Yhteenveto: Miten erityislapset eivät jää yksin?

Yhteenveto ensimmäisestä puolesta tunnista

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille! Olemme ilahtuneita runsaasta keskustelusta ja keskustelun hyvästä tasosta.

Nimetön:

Tarpeellinen keskustelu. Ongelma kaikkialla sama: riittämättömät resurssit.

Ritva:

Puhumme ja opetamme paljon erilaisuuden hyväksymisestä. Minun mielestäni huomattavasti kestävämpi lähtökohta olisi SAMANLAISUUDEN hyväksyminen. Se, että meillä ihmisillä on paljon enemmän samanlaisuutta, samanlainen tarve ihmisyydemme kaikkinaisten perustarpeidemme ja elämämme sisältöjen suhteen, auttaa ymmärtämään inhimillisemmin myös erilaisuuden "tavallisena"||Mielestäni peruskoulussa pitäisi luoda syysteemi, jossa saman alueen koulussa|olisi nykyuistä pienempiä luokkakokoja ja "erityishenkilökuntaa" käytettäisi joustavasti luokissa, jotka kaikki olisivat ns. normaaleja. Erityislastenkin on toimittava "tavisten" maailmassa, ja "tavitsetkin" oppisivat elämään ja toimimaan yhteistyössä "erityisten" kanssa. Lapsi, jonka koulutaivalta olen seurannut, oppi todella paljon kaveriryhmältä joka hänellä oli 5 vuotta ja jotka hänmenetti pienryhmään siirrossa. On muistettava, että koulu, niin tärkeä kuin se onkin, ei ole irrallinen lapsen elämän kokonaisuudesta.

Kati I:

Kaisa todella kurja tilanne! Kestämätön.

Amisope:

Peruskoulussa pitäisi pystyä siirtymään pääosin pois pienryhmästä, jos mieli tulla opiskelemaan tavalliseen ammattioppilaitokseen tavalliseen ryhmään. Siellä 26 opiskelijan ryhmässä, jossa lähiopetus on karsittu minimiin, pitäisi nimittäin olla aika itseohjautuva.

Erityisammattioppilaitoksiin ja ammattioppilaitosten pienryhmiin ei ole helppo päästä, kun resursseja on leikattu. Paikka sellaisessa, tuen piirissä, on kullanarvoinen. Silti monet vanhemmat ja nuoret kaihtavat erityisamiksia ja pyrkivät tavallisiin - ja valitettavasti pääsevät, koska mukautetut arvosanat ovat yhteishaussa samanarvioisia kuin tavalliset. (Siis mukautettu 8, joka on paljon alle tavallisen 5:n, on tavallisen 8 arvoinen.) Sitten ollaan ihmeissään, kun nuori ei pärjää. Laajoja tukitoimia kun ei ole tavallisissa amiksissa saatavissa, ei varsinkaan nyt kaikkien rahoitusleikkausten jälkeen.

Aidasta vai aidanseipäästä:

Aikaa sitten on unohdettu, että nousevat polvet ovat koulupakon piirissä, siis valtiovallan pakkovallan alla. Itsekin olen ollut tämän pakkovallan piirissä, pakkovalta naamioidaan oikeudeksi. Valtio kantaa väkivaltamonopolia ja itsepäiset ihmiset ovat maaailman merkittävin voima, niin tänä aikana, kuin kaikkina menneinä ja tulevina aikoina. Ilman itsepäisiä ihmisiä maailma olisi alistettu yhden vallan alle lukuisia kertoja, itsepäiset ihmiset torjuvat tämän uhan myös tulevaisuudessa. Nykyisessä maailmanajassa koululaitos on merkittävä tekijä pyrkimyksessä alistaa ihmiset yhdenvallan alle. Kaikkien tahto ei ole murrettavissa.

Kaisa:

Erityisopettajana aikani kuluu tukitoimien kirjaamiseen erilaisiin pedagogisiin asiakirjoihin. Se, ehditäänkö kyseisiä toimia koskaan käytännössä toteuttaa ei kiinnosta opetusvirastoa. Resursseja jaetaan lyhyissä pätkissä, suunnitelmallisuus, pitkäjänteisyys ja seuranta puuttuvat. Luokanopettajat nääntyvät taakkansa alle ainakin täällä pääkaupunkiseudulla.

Keskustelu lähenee loppuaan. Ollaanko keskusteltu oikeista asioista? Minkälaisena koit keskustelun?

Pia Pakarinen:

Kun on niin monenlaisia erityisiä tarpeita, ei ole mahdollista päättää vain yhdestä toimintatavasta. Ainakin Helsingissä tarvitaan jatkossakin sairaalakoulu, erityiskouluja, erityisluokkia ja inkluusiota. Keskustelua resurssien tarpeesta ja toimintatavoista pitää jatkaa rehtoreiden ja opettajien kanssa, koska he näkevät, mikä tilanne omassa koulussa oikeasti on. Kun koululla on riittävät kokonaisresurssit, se pystyy kohdentamaan ne tarpeiden mukaan.

Nimetön:

Peruskoulussa pitäisi pystyä siirtymään pääosin pois pienryhmästä, jos mieli tulla opiskelemaan tavalliseen ammattioppilaitokseen tavalliseen ryhmään. Siellä 26 opiskelijan ryhmässä, jossa lähiopetus on karsittu minimiin, pitäisi nimittäin olla aika itseohjautuva.

Erityisammattioppilaitoksiin ja ammattioppilaitosten pienryhmiin ei ole helppo päästä, kun resursseja on leikattu. Paikka sellaisessa, tuen piirissä, on kullanarvoinen. Silti monet vanhemmat ja nuoret kaihtavat erityisamiksia ja pyrkivät tavallisiin - ja valitettavasti pääsevät, koska mukautetut arvosanat ovat yhteishaussa samanarvioisia kuin tavalliset. (Siis mukautettu 8, joka on paljon alle tavallisen 5:n, on tavallisen 8 arvoinen.) Sitten ollaan ihmeissään, kun nuori ei pärjää. Laajoja tukitoimia kun ei ole tavallisissa amiksissa saatavissa, ei varsinkaan nyt kaikkien rahoitusleikkausten jälkeen.

Mikko:

Carolina, Me näimme esikoisemme eskariaikaan, miten monta hankalaa tapausta omalla kulmakunnallamme oli. Keksimme sopivat syyt ja lähetimme hänet, ja sittemmin toisenkin lapsemme hiukan kauemmas... Rikos on vanhentunut, molemmat ovat jo ylioppilaita :) P.S. Anteeksi, että postasin tämän vahingossa väärällä nimellä :(

Yhteenveto: Opettajan hätähuuto

Keskustelun loppuvaiheessa on puhuttu paljon opettajien jaksamisesta, resursseista ja vaikutusmahdollisuuksista. Toiset haluavat lisää yhteisopettajuutta, toiset työrauhaa. Monet kokevat, että opettajia ei itseään kuunnella, vaikka koulutus muuttuu nopeasti ja erityislapsia on paljon. Keskustelussa mietittiin myös tukea tarvitsevien tilannetta pidemmän ajan kuluessa. Pitäisi auttaa ajoissa, jo varhaiskasvatuksessa. Ja jatkaa tarpeeksi kauan, lähelle aikuisuutta.

Lo-opiskelija:

Olen samaa mieltä kanssasi, Timo. Opettajien ääni ei päätöksenteossa kuulu. Integraatio ei toimi jos erityistä tukea tarvitseva lapsi laitetaan tavalliseen luokkaan ilman tukea. Joko opettajan kaikki aika menee yhteen lapseen tai erityisoppilas jää täysin ilman tukea, koska opettajan aika ei riitä kaikkeen. Kumpi on parempi: erityisluokalla ammattitaitoisen opettajan kanssa vai tavallisessa, liian suuressa luokassa, jossa tukea saa vain muutaman tunnin viikossa? Inkluusiota ja lähikouluperiaatetta ei saa käyttää säästökeinona. Jotta inkluusio voi toimia, on siihen oltava riittävät resurssit. Riittävästi erityisopettajia ja yhteisopettajuutta. Luokkakokojen oltava pienempiä.

Taina:

Ainakin Helsingissä integraatiossa opiskelevan oppilaan ja erityisluokalla opiskelevan oppilaan "hinta" on kutakuinkin sama. Niinpä integraatio ei tuota kunnille säästöä. Sen sijaan jos opetus voidaan järjestää lapselle omassa lähikoulussa (lapsen tarvitsemin tukitoimin), jäävät pois monia lapsia kuormittavat taksimatkat - ja näistä varmasti syntyisi kunnille säästöä.

Äiti:

Lapseni ovat nk. normeja oppimiskyvyiltään ja lähikoulussa saavat olla ja oppia elämään kaikenlaisten ihmisten kanssa.

Maria Oulusta:

Hyvä pointti Heidi!|Näin juuri tuntuu meille käyneen. Kuulin vasta kuinka oli oikea päätös laittaa lapsi lähikouluun normaalille luokalle, koska pienryhmä on tänäkin vuonna todella levoton.

Eli myös vanhempien mielipide lausuntojen kirjoittajien, päätöksen tekevän viranomaisen lisäksi erittäin tärkeä.

Vanhempi Tomppa-ope:

Erityistuen tarve on kasvanut ainakin kahdesta syystä:

1. Tuen tarpeen havaitseminen on parantunut ja samalla erilaisten oppimis- ja käytösongelmien kirjo on laajentunut. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa oikein kohdennetun tuen määrittelyä ja toteutusta.

2. Tuen tarve on kasvanut myös absoluuttisesti, ei niinkään maahanmuuttajien vaikutuksesta, vaan kotiolojen selvästä heikentymisestä. Oppilaat eivät saa huolenpitoa ja ohjaavaa kasvatusta kotonaan edes keskimäärin riittävästi.

Ryhmäkoot ovat suuria, mutta kouluissa alkaa olla oppilaita, joille edes pienryhmä ei ole riittävän pieni, vaan tarvitsisivat peräti yksityisopetusta ainakin osan koulupäivää.

Laajis:

Erityisopettajan työ on tämän päivän koulussa priorisointia. Resurssipula on suuri, tarvitsijoita on paljon. Kieli keskellä suuta saa laatia oppimissuunnitelmia, ettei tule vain luvanneeksi liikoja. Pienen oppimisryhmän tarpeellisuuden näkee päivittäin. Lapsi, joka isossa luokassa ei kykene keskittymään, on levoton ja häiritsevä, muuttuu pienessä, rauhallisessa erityisopetuksen luokassa kuin toiseksi. Työskentely sujuu, oppiminen maistuu ja tuottaa iloa. Integraatio ei saa olla itsetarkoitus. Oppilaan tarpeista pitää kaiken lähteä.

Juha W, opetustyöläinen eläkkeellä:

Tämänkin keskustelun taustalla on yksi koulun suurista dilemmoista: kuinka yksilöllistä palvelua joukkomuotoinen koulu, jossa pääasiassa toimitaan eri suuruisissa ryhmissä, voi tarjota. Pääsääntoisesti voidaan puhua edelleen luokista, joissa on 20-30 oppilasta. Idea- ja opetussuunnitelmatasolla luvataan oppilaille yksilöllistä opetusta. Käytännössä kovin suureen yksilöllisyyteen ei edes ns. tavallisissa luokissa ole yhden opettajan voimin mahdollisuutta. Se miten erityistä tukea vaativien opetus tulisi järjestää parhaiten oli keskustelun pääaihe.

Inkluusio toimii silloin hyvin, jos on riittävästi resursseja siis opettajia ja tiloja, että luokkaa voidaan joustavasti jakaa pienempiin työskentelyryhmiin. Pysyvä pienryhmä voi olla jollekin oppilaalle parempi ratkaisu, mutta pienryhmässä voi olla kovin monenlaisia oppilaita, hiljaisia rauhallisia, hitaita mutta opiskelumyönteisiä ja sitten rauhattomia, sosiaalisesti kypsymättömiä ja opiskelukielteisiä. Vaikka tällainen ryhmä on pieni, se on hankalasti johdettavissa, niin että kaikki saisivat tukea opiskeluunsa.

Yläkouluvaiheessa pienryhmän vaarana on laitostua, kun yhdenmukaisuuden paineet ohjaavat oppilaita opiskelua välttävään suuntaan. Siis jonkinlainen joustava pienryhmä/luokkaopiskelu voisi olla paras ratkaisu, mutta jälleen kerran on kyse henkilöresursseista. On totta, kuten joku keskustelussa totesi, että me tiedämme julkisuuden perusteella, miltä oppimisen tulisi nykyään näyttää: oppilaat ovat jakautuneina värikkäiden kalusteiden lomaan rennosti ryhmiin tekemään tehtäviään tabletti tai tietokone sylissä. Ikävä kyllä tämä työskentelytapa edellyttää oppilailta erittäin hyviä keskittymisen ja itsensä johtamisen taitoja, jotka liian monella oppilaalla tuntuvat olevan vielä kehittymättömiä.

Carolina:

Me näimme esikoisemme eskariaikaan, miten monta hankalaa tapausta omalla kulmakunnallamme oli. Keksimme sopivat syyt ja lähetimme hänet, ja sittemmin toisenkin lapsemme hiukan kauemmas... Rikos on vanhentunut, molemmat ovat jo ylioppilaita :)

Kalle:

Carolinan mainitsema kote, vapaakoulut toteutettiin Ruotsissa parikymment vuotta sitten. Jäljet pelottavat.

Heidi:

On myös muistettava, että lausuntojen kirjoittajat eivät aina tunne riittävästi esi- ja perusopetuksen normeja. Se toimivaltainen viranomainen, joka tekee päätöksen, harkitsee päätöksen sisältöä virkavastuulla ottaen huomioon asiantuntijalausunnon, mutta asiantuntijalausunto ei sinällään voi sitoa päätöksentekijää. Oppilaan tilanne tulee arvioida hänen vahvuuksiensa ja yksilöllisen tuen tarpeensa pohjalta ja päätökset tehdään tämän pohjalta.

Carolina:

On tullut seuratuksi sote-uudistusta valinnanvapausaikomuksineen - tarkoitushan tässä uudistuksessa on nimenomaan säästää rahaa ja parantaa palveluja. Pitäisiköhän koulumaailmassa tehdä myös kote-uudistus valinnanvapauksineen?

Koulut joutuisivat kilpailemaan oppilaista opetuksen laadulla, myös erityisopetuksen laadulla? Vai johtaisiko tämä siihen, että rikkaiden lapset valitsisivat koulunsa (tapahtunee jo nyt) ja muille jäisi valittavaksi lähikoulut?

Koulussa toimivat ammattilaiset, millaisia ehdotuksia teillä on toimiviksi ratkaisuiksi? Mitä on toimiva yhteistyö käytännössä niin lasten kuin aikuisten kesken?

Mikko:

Oppilaat ovat yksilöitä, mutta liiallinen heterogeenisyys kuormittaa koulua liikaa. Sen vähentäminen olisi oiva tapa vähentää opettajien ja oppilaiden stressiä.

Raija:

Inkluusio periaatteessa hyvä, koska ”tavislasten” antamat mallit ja joukkoon kuuluminen on jokaiselle, myös erityislapselle, hyväksi. Riittävä ammattitaitoinen tuki on oltava, mutta suurissa ryhmissä erityislapsi on usein jätettävä avustajan ohjaukseen. Kaikki voisivat ilman erottelua eri opettajille ja eri tiloihin toimia perusryhmissä, jotka rajattaisiin riittävän pieniksi. Erityistuetun tai tehostetusti tuetun lapsen koulupäivä ja kouluviikko voi tätä nykyä olla hyvinkin rikkinäinen, koska siirtymisiä on paljon. Rauha ja turvallisuus olisi tarpeen. Siis luokkakoot niin pieniksi, ettei erityisryhmiä tarvita ja ope ehtii keskittyä jokaiseen yksilöllisesti.

Maria Oulusta:

Samaa mieltä Antin kanssa:)

Ope:

Susanna: olen kanssasi samaa mieltä, etteivät taito- ja taideaineet ole paras vaihtoehto integraatiolle. Tunneilla on usein liian vauhdikasta menoa erityisillä lapsille, jotka harvoin ovat isossa ryhmässä ja harvemmin edes luokanopettaja saa ketään lisäavuksi vaikkapa liikuntatunnille, vaikka ryhmään liitetään 1-2 erityisluokan oppilasta, joihin ei juuri ole ehtinyt edes tutustua. Tai pari kielitaidottonta valmistavan luokan lasta, joille luistelu, hiihto ja uinti voivat olla vieraita. Siinä on haastavaa lähteä 25 oppilaan kanssa vaikka hiihtolenkille, jos osa ei pysy suksilla pystyssä. Jote. Jäädään sitten kaikki kiertämään suksill koulun kenttää...

Kalle:

Maija Aallon kysymys mukana olemisesta ja erilaisten oppimistyylien ja -tarpeiden huomioon ottamisesta on juuri se tämän päivän opettajan dilemma. Sitä opettaja yrittää päivittäin hartiat kyyryssä ratkaista, välillä onnistuen ja välillä kohdatenn vaikeuksia. Kouluun tulee nykyään yhä enemmän erilaista tukea tarvitsevia lapsia, myös niitä, joilla eikoskaan ole erityisoppilastukea. Siis varhaiseen tukeen ja varhaiskasvatukseen panostusta, jotta lähtökohdat olisivat tasaisemmat ja niin myös opettajan mahdollisuudet auttaa erityistä tukea tarvitsevia ja avustajien tarve on tunnustettu mutta erityisopettajia ei pidä korvata avustajilla.

Antti:

Kaikki opet täällä ja muuallakin - teette hienoa ja raskasta työtä, resursseilla pitäisi taata teille työrauha ja jaksaminen. Opettajien ääni paremmin kuulumaan päätöksentekoon ja työrauhaa myös meidän vanhempien taholta.

Pia Pakarinen:

Kati I: Kaikki oppilaat hyötyvät siitä, että erityistä tukea tarvitsevia autetaan. Toisaalta jaamme rajallisia resursseja, vaikka niitä onkin lisätty Helsingissä. Erityistä tukea tarvitsevien määrä on kasvanut - joko heitä on enemmän tai tuen tarpeet huomataan aikaisempaa paremmin.

Nimetön:

Lukihäiriöisen lapseni opiskelu peruskoulussa aiheutti semmoiset tunnevammat joita nyt aikuisena on terapiassa selvitelty. Opettajan ja erityisopettajan jatkuva mollaaminen ja kiusaaminen luokan edessä aiheutti hyperventilaatio oireita ja ahdistusta jo ala-asteella. Vanhempien ja neuropsykologin yhteiset tapaamiset opettajien kanssa ei myöskään tuottanut tulosta. Lapsen itsetunto on tuhoutunut ja opiskelun aloittaminen tuskallista, kolmen vuoden terapia tullut kalliiksi yhteiskunnalle ja syrjäytyminen vielä kalliinmaksi. Peräänkuulutan ammattitaitoa ja ymmärrystä nähdä lapsen vaikeudet jotta tällaista ei pääsisi tapahtumaan.

Hei nimetön:

Sitten pitää vaikuttaa koulupäättäjiä ylemmälle tasolle. Kunta päättää resursseista mutta valtio voi määrittää ne. Kaipaan joukkovoimaa - kaikille hyvä koulu kansalaisaloitetta. Yksittäisen perheen on vaikea taistella yksittäisessä kunnassa lapsensa hyvän koulupolun puolesta. Olkoon sitten erityinen tai erityisen erityinen lapsi :-)

Kunkku:

Ihanaa on. Meinaa keskustelu.

Timo:

Opettajien ääni ei päätöksenteossa tunnu kuuluvan. Integrointi antoi kunnille hopealautasella välineen säästämiseen ja sitä myös käytettiin. Lähikouluperiaate ja integrointi 3-portaisine tukineen on hieno juttu mutta tuen pitäisi seurata luokkaan asti. Nyt niin ei käy. Haastetta lisää se, että ainakin oman kokemukseni myötä joillain luokilla tukea tarvitsevia voi olla 1-2, toisella luokalla joka toinen.

Nimetön:

Myös meillä sama juttu, kuin mistä Ope kirjoittaa. Meillä vaan ei ole maahanmuuttajia paljon.

Laajis:

Minusta erityisopettajana tuntuu usein, että uusi opetussuunnitelma on ymmärretty väärin. Omassa koulussani sen toteuttaminen merkitsee sitä, että muodostetaan jopa yli kahdenkymmenen oppilaan ryhmiä, joissa ylitetään luokkarajat. Samassa ryhmässä voi siis olla oppilaita ensimmäiseltä kuudenteen, tehostetta ja erityistä tukea tarvitsevat siellä joukossa.

Käytännössä aikuisia ei riitä kaikkien tueksi. Päivä voi olla hyvin kaoottinen, paljon ääntä, siirtymisiä, vieraita ihmisiä samassa ryhmässä. Oppilaat, joilla on pulmia itsesäätelyssä, ovat tuuliajolla eivätkä saa päivästä muuta kuin pahan mielen. Erityisopettajat eivät voi ohjata ja auttaa tuen tarvitsijoita, koska heidän on vedettävä omaa, isoa ryhmäänsä. Miten nämä monialaiset oppimiskokonaisuudet toteutuvat muualla? Miten tuen tarvitsijat otetaan huomioon?

Carolina:

Riina. Muistaakseni Ruskeasuon (erityis)ammattikoulussa on saatu hyviä kokemuksia oppilaanohjauksesta. Opintojen keskeyttäminen on saatu laskuun, kun "kriisitilanteessa" oppilas on voinut purkaa huolensa heti tutulle aikuiselle.

Maria:

Juuri tämä on opetusalan ongelma. Kenttä päättää omatoimisesti jotain esimerkiksi "laaja-alaisilla opettajilla ei ole vastaavaa kokemusta" (tällä tarkoitetaan KTM- puutetta) ja sitten toimitaan sen mukaisesti, vaikka se on vastoin lakia. Tutkintojen pätevyys on riittävä, vaikka ei olisikaan KTM mikäli kyseessä on pätevä erityisopettaja. Opetusalalle tarvitaan suvaitsevaisuutta. Jos ollaan näin suvaitsemattomia erilaisia taustoja kohtaan, miten käy oppilaiden kanssa.

Kari:

Toimin 90-luvulla erityisluokan opettajana eräässä edistyksellisessä kaupungissa, jossa lähdettiin kokeilemaan erityis- ja yleisopetuksen integrointia. Pari-kolme vuotta saimme aikaiseksi hyviä, jopa erinomaisia tuloksia. Valitettavasti sen jälkeen alkoi tapahtua uupumista resurssien puutteen takia, opetusryhmät olivat liian isoja ja heterogeenisia. Näin kuinka kollegani ja yhteistyökumppanini rinnakkaisluokilta väsähtivät ja osa vaihtoi jopa toiseen työpaikkaan. Osa totesi integraation tapahtuvan heidän omasta selkänahastaan. Opetus: Opettajien lukumääräinen suhde oppilasmäärään on ihan keskeistä, sillä mahdollistetaan riittävä vuorovaikutus ja tuki oppilaalle. Tämä tulisi saada myös lainsäädäntöön, kuten jotkut jo esittivätkin. Pelkästään hyvällä tahdolla ja kutsumuksella ei pitkälle jakseta.|

Ope:

Nimetön: meidän koulussa pienluokassa on enimmäkseen niitä, jotka aiheuttavat liikaa väkivaltatilanteita isoissa ryhmissä. Ja kyllä, kiinnipitoja on lähes päivittäin, vaikka niitä yritetään välttää. Yksi syy tilanteisiin on traumatisoituneet lapset. Paljon maahanmuuttajataustaisia perheitä. Osalle on saatu apua koulun ulkopuolelta.

Leea:

Jos erityistä tukea tarvitsevien joukko kasvaa, se saattaa olla merkki siitä, että opetusmenetelmät liian rajallisia, eivät tavoita kaikkia.

Minna:

Kiitos kysymyksestä, mode Harri. En kaipaa varsinaisesti aktiivista ja konkreettista apua luokkaan, mutta työrauha ylhäältä päin olisi kiva. Että jos nyt hetkeen ei uudistettaisi, kun juuri saatiin uudet opetussuunnitelmat (perusopetuksen ja lukion), ja ylioppilaskirjoituksetkin ovat uudistuneet sähköiseksi.

Olen itselleni (ja oppilaille) kirkastanut oppiaineeni sisällöt, merkityksen ja tavoitteet. Kaiken ylimääräisen rajaan pois, riippumatta siitä mikä milloinkin on in opetusalalla.

Nimetön:

Ei minulla ole opettajana valitettavasti valtaa koulun resursseihin. Kymmenillä oppilailla on koulussamme kirjattu tehostetun tai erityisen tuen päätös. Käytännössä ne ovat monilla jääneet kuilleeksi kirjaimeksi: ei erityisopetusta eikä avustajia riitä vaikeillekaan oppimisvaikeuksista kärsiville. Oppilasmäärät pienevät ja tuntikehys supistuu sen myötä ja se tarkoittaa koulun budjetin pienenemistä. Rahaa ei ole toisen erityisopettajan palkkaan. Yksi taas ei riitä millään alueella, jossa on paljon huono-osaisuutta ja maahanmuuttajalapsia. Mitä taas tulee erityispedagokiikan yhdistämistä opettajainkoulutukseen, niin se vaatii ison muutoksen ensin opettajainkoulutukseen. Nykyopettajille siitä ei ole apua. Rehtorit on puun ja kuoren välissä. Ainoa asia, mikä koulupäättäjiä kiinnostaa, on rahan säästäminen ja valitettavasti väärästä kohteesta eli lapsista.

Mikko:

Kati I, kiva olla samaa mieltä kanssasi :) Silti, idea lapsen kehitysvauhtiin perustuvien oppimiserojen tasaaminen sillä, että luokalla on eri-ikäisiä lapsia on varmasti ainakin kokeilemisen arvoinen.

Riina:

Lapsen erityisopetuksen tarve ei usein tosiaan lopu kolmanteen tai neljänteen jne. luokkaan. Yläkouluissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa sekä myös lukioissa pitäisi mahdollistaa kunnolla resurssoitu erityisopetus ja tehokas oppilaanohjaus.

Yhteenveto: Miten erityislapset eivät jää yksin?

Mikä on se tapa, jolla kaikki lapset oikeasti pääsevät osaksi yhteisöä? Keskustelussa moni miettii, miten lapset parhaiten oppivat toimimaan ja leikkimään yhdessä, tuen tarpeesta riippumatta. Miten siis rohkaistaan yhteistyötä, mutta samalla otetaan yksilölliset tarpeet huomioon? Samaa keskustelua käytiin myös opettajien yhdessä tekemisestä ja yhteisopettajuudesta. Entä voisiko yhteisö olla koulua laajempi, olisiko kouluvaarien kaltaisista vapaaehtoisista apua? Myös oppimisympäristöjä mietittiin, toiset tarvitsevat enemmän rauhaa ympärilleen kuin toiset. Keskustelu on rakentavaa.

Susanna:

Tuohan kuulostaa hyvältä, että teillä on huomattu missä oppiaineissa integroiminen toimii. Lapsilähtöisesti integrointia ja panostusta tietysti aina niihin oppiaineisiin.

Kati I:

Mikko, jep näin. Tukea tarvitseminen tukeminen on kaikkien etu, eikä saa olla keltään pois. Eihän Pia Pakarinen?

Erityisluokanopettaja:

Erityisluokanopettajilla on pitkä koulutus omalle erityisalalle, esimerkiksi kuulovammaisten tai kehitysvammaisten opettajaksi. Koulutusta ei voi ohittaa, laaja-alaisilla opettajilla ei ole vastaavaa osaamista. Ja se, että monesti vaikeimmin haastavan oppilaan opetus siirtyy kouluavustajaa tehtäväksi, opettajan opettaessa suurta ryhmää, tuntuu todella huonolta. En haluaisi, että oma erityislapseni opiskelisi lähinnä kouluavustajan kanssa vaan korkeasti koulutetun erityisluokanopettajan eli pedagogisen erityisasiantuntijan opettamana.

Nimetön:

Kun opettajat puhuvat vaikeista erityisoppilaista, (joiden kanssa pitää painia) onko kyseessä todellakin lapset tai nuoret, jotka ovat koulussa erityisen tuen piirissä? Vai niistä, joilla olisi suuri tarve erityiseen tukeen, jota ei ole jostain syystä järjestetty?

Leea: S

amaa mieltä että erityispedagogiikan opinnot kaikille opettajille osana koulutusta olisi hienoa. Tarvitaan uudenlaista ajattelua, koulu heijastelee elämän kirjoa.

Jenni S.:

Juuri niin, Unnako. Uuden opsin vaade erilaisista, vaihtelevista oppimisympäristöistä sekä ilmiö-oppimisen mukanaan tuomat laajat ryhmätyöt ovat helposti melkoinen haaste esimerkiksi neuropsykologisista haasteista kärsiville, vaikkapa autisminkirjolaisille – heille kun tärkeää on strukturoitu opetus ja rauhalliset tilat. Nämä henkilöt ovat usein fiksua porukkaa, mutta alati vaihtelevat menetelmät ja suuret ryhmät ovat vaarassa syrjäyttää heidät.

Helsingissä näyttää olevan myös sääntö, että vaikka erikoislääkäri sitä suosittelisi, nepsy-oppilaat eivät saa kouluun omaa avustajaa (avustajaresurssia saa vain fyysisen vamman perusteella). Tästä olisi muuten mielenkiintoista kuulla kaupungin edustajilta: miksi näin, miksi asperger on eriarvoisessa asemassa pyörätuolilaisen kanssa? Molemmat tarvitsevat tukea opiskeluunsa.

Uusi ops + vähenevät käsiparit ovat kestämätön yhdistelmä. |

Susanna:

Lto- ja Erkkaopiskelija: Taito- ja taideaineet voivat olla niitä, joihin ainakin meillä on ollut melkeinpä vaikeinta integroitua. Riippuu niin paljon oppilaan tilanteesta kokonaisuudessaan. Joillekin paras paikka integroitua on vaikkapa hyvin strukturoitu matematiikan tunti.

Maria:

Erityinen tuki toteutuu parhaiten silloin kun opettajalla on mahdollisimman suuri vastuu oppilaasta. Kouluun ei tarvita henkilökuntaa, joka pyörittelee papereita tai ei voi/halua/saa ottaa vastuuta lapsesta ja nuoresta. Ongelmat ovat myös yhteiskunnassa sen verran suuria, ettei ole järkevää kokeilluttaa opettajia erilaisilla menetelmillä. Yhteisopettajuus voi toimia, mutta sen pitää lähteä opettajista. Pedagogiseen vapauteen ei saa puuttua (vaikka nykyäänhään kontrolli on juuri se ongelma). Hallintoa on vahvistettava virastoissa, ei luokkahuoneissa.|Hallintoa on vahvistettava virastoissa, ei median välityksellä.

Ongelmat ovat suurempia yläkoulussa, jonne tarvitaan ehdottamasti lainsäädäntöön kirjattu maksimiluokkakoko. Vain näin voidaan integroida tarpeeksi erityisen tuen oppilaita inklusiivisesti. Avustajat voidaan korvata opettajilla, koska opettajien työttömyys on suuri. Vaihtotehtona on kaikkien virkojen määräaikaistaminen, joka sekin on tässä tilanteessa varteenottettava vaihtoehto.

Ritva:

Oppimisvaikeuksista kärsivienkin lasten kohdalla koulutuksen tavoitteena on valmentaa lapsi yhteiskunnassa mahdollisimman hyvin selviytyväksi kansalaiseksi. Jos "eriyttäminen" aloitetaan jo peruskoulussa, luodaan pohjaa syrjäytymisuralle. Suomessa on jo 69.000 nuorta syrjäytynyttä, joista jokainen on liikaa. Yksilön ja perheen kohdalla se tietää suurta inhimillistä kärsimystä ja yhteiskunnalle suuria kustannuksia ym. ongelmia.

Olen joutunut seuraamaan lasta, joka siirrettiin pienryhmään lähinnä siitä syystä, että hänen koulussaan ei ollut resursseja kuin yhteen erityisopetustuntiin kuukaudessa. Ääniyliherkkä ja syrjäänvetäytyvä lapsi ei sopeutunut erityisvilkkaaseen ryhmään ja on nyt sairauslomalla, opiskelu jumissa.

Kukaan asiantuntija ei siirtopäätöstä suositellessaan tietänyt kertoa vanhemmille mihin ja millaiseen pienryhmään lapsi tullaan sijoittamaan.

Päätös tuli kesäkuun lopulla. Uuteen kouluun oli hankala matka ja tutustuminen uuteen kouluun jäi 15 min. vilkaisuksi. Tuttu koulu, opettajat ja |koulutoverit jäivät hyvästelemättä 5:n vuoden yhteistyön jälkeen. Resurssien puutetta siirron syyksi oli vaikeaa perustella lapselle. Vanhemmat motivoivat häntä mm. sillä, että pienryhmässä hänellä on paremmat edellytykset keskittyä opiskeluun. Käytännössä pienryhmä osoittautui hänelle rauhattomammaksi kuin entinen koululuokka. Molemmissa kouluissa opetus|on ollut hyvää ja lapsi on saanut ymmärrystä ja tukea siinä määrin kuin se kulloisisakin olosuhteissa on ollut mahdollista.

On kuitenkin asioita, joiden korjaamiseen parhaankaan opettajan työllä ei voida vaikuttaa. Vastuussa ovat he, jotka päättävät koulujen resursseista, järjestelmistä, ja samalla myös lasten, tulevien veronmaksajien ja yhteiskunnan ylläpitäjien tulevaisuudesta.

Oma lapseni sanoi 40 vuotta sitten eräiden koulujärjestelyjen yhteydessä, että aina pitäisi muistaa, että lapsikin on ihminen. Kuitenkaan ei saisi unohtaa sitä, että lapsi on ihminen, joka vielä on lapsi.

Minna, mitä apua aineenopettajana kaipaisit luokkaasi?

Leea:

Kouluvaarit ja koulumummot ja muut vapaaehtoistyötä tekevät ilman muuta tervetulleita koululle.

Jenni S.:

Kannatan kouluvaarin ehdotusta! Luokkiin tarvittaisiin erilaisia käsipareja: erityisopetuksen ammattilaisia, koulutettuja avustajia ja kouluvaareja tai muita aikuisia. Jokaiselle löytyy varmasti oma roolinsa!

Minna:

Joskus avustajista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Itse aineenopettajana en toivo avustajia oppitunnilleni, paitsi tietysti jos se on ehdottoman välttämätöntä jonkun tietyn oppilaan kannalta. Pienempien lasten kanssa tilanne on varmasti toinen.

Marina:

Äitinä dysfasia-lapselle oli peruskoulu haastavaa. Hän olisi tarvinnut enemmän tukea, avustajaa mutta ei. Tunsin että käyn uudestaan koulua kun jouduin todella paljon kotona auttamaan häntä. Hän ei viihtynyt koulussa ja oli enimmäkseen silkeutunut/hiljaa koska ei ymmärtänyt. Ammattikoulussa vielä vähemmän tukea-oliko edes saatavilla? Todella huonosti tiedotettu jos olisi ollut.

LTO ja Erkkaope-opiskelija:

Mielestäni kaikilla opettajilla tulisi olla oikeus siihen koulutukseen, mitä laaja-alaiset erityisopettajat ja erityisluokanopettajat saavat. Usein opiskellessa tulee mieleen, "miksi ihmeessä tämä ei sisälly luokanopettajan koulutukseen." Kyseenalaistaisin siis erityispedagogiikan oppiaineen olemassa olon ja toivoisin kaikille opettajille tasavertaista koulutusta. Oppiaineen nimi voisi olla vaikkapa diversiteettipedagogiikka. Tämä olisi sekä opettajien että lasten ja nuorten paras, eikä se estäisi monenlaisia käytäntöjä koulu- tai päiväkotimaailmassa, koulutus muuttuisi tasa-arvoisemmaksi ja järkevämmäksi ja lisäisi näitä asioita myös käytäntöön.

Ja jos inkluusion toteuttaminen sen arvopohjan mukaisesti on "suorilta" liian haastavaa, voitaisiin aloittaa pienemmästä, samaa arvopohjaa noudattavasta toiminnasta: vaikkapa yhteiset liikunta-, kuvis-, tai musiikintunnit, yhteiset esitykset koulun juhliin ja muu yhteinen toiminta, jota voi keksiä vaikka minkälaista.

Riina:

Isovanhempien vierailut kouluissa ovat varmasti toivottavia, mutta ensisijaisesti lapset tarvitsevat ammattitaitoiset ja koulutetun henkilöstön (opettajat, koulupsykologit, kuraattorit, kouluterveydenhuolto).

Opiskelija Turusta:

Ovatko muut kouluissa työskentelevät havainneet, että usein isossa luokassa erityistä tukea tarvitseva oppilas työskentelee lähinnä avustajan kanssa, koska opettajan täytyy pitää huolta muusta luokasta? Harmi, että juuri erityistä tukea tarvitsevat oppilaat tarvitsisivat myös opettajan tukea. Opettaja on kuitenkin opettamisen ammattilainen. Erityisopettajillakin tuntuu olevan aivan liian monta oppilasta harteillaan.

Nimetön:

Sirkka tehostetun ja erityisen tuen lapsissa on monenlaista oppijaa. Pienryhmässä heidät pystytään nykytilanteessa paremmin huomioimaan. Asiat selitetään tarkemmin. Moni oppija kaipaa kertausta jotta asia jää mieleen. Yleisopetuksessa edetään reippaampaan tahtiin ja nämä heikommat kyllä näkevät sen, että eivät pysy samassa tahdissa. Avustaja ei myöskään ole erityisopettaja. Lapsen perusturva koululuokassakin pitää toteutua, jotta hän rauhoittuu oppimaan. Näen pienryhmän useinkin lapsen oikeutena. Siellä voidaan räätälöidä hänelle opetus ihan hänen tarpeistaan käsin. Ja hänellä on siellä tunne, että kuuluu joukkoon.

Kati I:

Juuri näin Riina!

Mikko:

Kati I, totta, tämän päivän Hesarissa oli juttu Suomen Mensan jäsenestä jolle koulunkäynti oli todellista taistelua. Oppimisvaikeudet eivät tosiaankaan ole sama kuin matala alykkyysosamäärä. Mutta se ei tarkoita, ettei nopeasti oppivia, älykkäitä lapsia pitäisi myös tukea.

Leea:

Luovat ratkaisut kuten koulun aloituksen porrastus, lisäaikuiset (ehkä isä tai äiti) , apuvälineet, yksilölliset menetelmät olisivat tervetulleita

Elina:

Itse erityisopetus tai lasten erityistarpeisiin vastaaminen ei minusta ole se ongelma, vaan nimenomaan resurssien puute. Itse olen ollut 90/00-luvuilla oppilaana luokissa, joissa "integroidut" lapset olivat yksinään luokan nurkassa sermin takana, etteivät häiriintyisi muista eivätkä häiritsisi muita. Ei meitä muita oppilaita heidän läsnäolonsa häirinnyt tosiaankaan, mutta on sanomattakin selvää, ettei heidän läsnäolonsa ketään kiinnostanut myöskään välitunneilla. Raadollista kyllä, sosiaalisiin ympyröihin lapsena pääse mukaan jos viettää kaikki oppitunnit muiden katseilta piilossa omassa karsinassaan. Ei kovin toimiva ratkaisu, jos vaikkapa syrjäytymisriskiä ja sosiaalista eristämistä mietitään.

Jos ja kun integroidaan, se pitää tehdä riittävällä tuella tai siitä ei hyödy kukaan, vaan kaikki osapuolet kuormittuvat ja stressaantuvat.

Myös nopeasti tehtävistään suoriutuvien oppilaiden halukkuutta toimia tukioppilaana voisi kartoittaa - ei toki niin, että lapsi ottaa vastuuta toisen lapsen oppimisesta, mutta jos on omat tehtävät aina tehtynä 20 min etuajassa, ajan voisi käyttää toisen tukena olemiseen. Minusta koulumummo/vaari-ajatus oli hyvä ja toivoisin lisää verkostoitumis- ja vertaistukimahdollisuuksien kartoitusta oppilaiden välille myös. Olisi ihan terveellistä pyrkiä välillä hieman pois siitä todella jyrkästä individualismista, jonka varassa koulusysteemimme ja yhteiskuntamme tällä hetkellä lepää.

Markku Jahnukainen:

Tuen tarpeisiin vastaaminen on kouluyhteisön yhteinen tehtävä. Tarvitaan opettajien yhteistyötä, yhteisopettajuutta, pedagogista johtajuutta. Opettajien saaminen kokonaistyöaikaan olisi olennainen hallinnollinen muutos, joka tekisi näkyväksi sen että opettajan työ on muutakin kuin ’opettamista’.

Jama:

Mikko, oppimisvaikeuksinen voi olla myös älykäs, haaste on vaan jossain muualla. Ja täytyy muistaa, että lapset kehittyvät jatkuvasti, kaksi vuotta on pitkä aika. Kaikki on erityisiä, myös lahjakkaat.

Sirkkalan tähti:

Suuret kaupungit seuraavat toistensa resurssointia opetukseen aktiivisesti ja kustannustehokkaat mallit siirtyvät suoraan toisiin kaupunkeihin. Tämä vääristää asioita, sillä kaupunkien koulut ja infra ovat monesti hyvin erilaisia ja näin niitä ongelmia syntyy. Kunnat, jotka ovat rohkeasti jättäneet leikkaaamatta koulutuksesta ja rakentaneet hyviä toimivia malleja esim. Erityisopetukseen eivät julkisuudessa tule esille riittävästi. Ja pyörää ei kannata aina keksiä uudestaan.

Unnako:

Koulujen pulpetiton, liikkuva ympäristö on monille erityislapsille liikaa. Heidän keskittymiskykynsä hajoaa, kun ympärillä tapahtuu kaikenlaista. Myös yksilöllinen oppimistyyli, kertaamisen tarve ja oppimisen hitaus vaatii pienemmän oppimisympäristön, vähemmän härdelliä ympärille. Sen jälkeen kun lapsi on oppinut omalla tyylillään perustaitoja, on hyvä olla yhdessä ikätovereitten kanssa vaikka retkillä ja juhlissa. Olen ammatiltani Erityisluokanopettaja ja kokemusta on integraatio-opetuksesta, joka omalla kohdallani epäonnistui juuri yleisopetuksen vauhdin ja levottomuuden vuoksi.

Oppilaani olivat todella helpottuneita, kun pääsimme omaan, rauhalliseen luokkaan. Välitunnilla ollaan sitten kavereita, mutta ei piinata liian vaikeilla oppitunneilla. Yleisopetuksessa aiheet vaihtuvat kiihkeään tahtiin eikä yksilöllistä opetussuunnitelmaa opiskeleva lapsi pysy tahdissa. Seurauksena voi olla joko passivoitumista tai häiriökäyttäytymisten. Molemmista minulla on kokemusta. Liputan laadukkaan erityisopetuksen puoleen hyvässä hengessä koulun muun toiminnan kanssa.

Pia Henttonen:

Mikä on se erityislapsi, joka tarvitsee erityisryhmän? Oma lapseni on lievästi monivammainen. Hänellä on kuulovamma, vaikea puhevamma ja suuret hienomotoriset vaikeudet, (ei siis käytä kynää). Älykkyys on kuitenkin ikätasoista. Asiaa on, keskustelu sujuu ja sosiaalisia taitoja. Jo pelkästään kuulovamma rajaa 20-luvun kivisen lähikoulun pois. Vaikea puhevamma tarkoittaa sitä, että lapsella pitää olla viittomia sekä kommunikaatioohjelmaa käyttävä ja ymmärtävä aikuinen lähellä, hienomotoriikan ongelmat sitä, että tehtävät tehdään tabletilla. Omassa kaupungissani ei ollut lapselle sopivaa normieskariluokkaa. Emmekä halunneet laittaa lasta yksin erityisena avustajan kanssa tavisekariin, (tietäen, että lapsi ja ryhmä eivät saa tukea ja resursseja, jotta lapsi juurtuisi luokkaan). Tällä vammavalikoimalla jouduimme valitsemaan pienryhmän ja erityiskoulun, jossa kaikilla lapsilla on erityistarpeita. Luokka ja luokan aikuiset ovat todella ok, eikä hän pidä luokkakavereitaan erityisinä. Poika kuitenkin kaipaa päivakotiaikaa, jolloin hän oli integroidussa päiväkodissa ryhmässä, jossa on seitsemän tavislasta ja viisi erityisen tuen tarpeessa olevaa lasta. Hän leikki samaikäisten lasten kanssa juoksuleikkejä ja aikuisen avulla muutkin leikit onnistuivat. Oli äidille juhlaa, kun vei poikaa eskariin ja kuuli päikyn pihalla taviskavereiden huutavan "T---, tule leikkimään. T---- on kiva!"

Nyt erityisluokat ovat samassa talossa taviseskareiden kanssa mutta näillä tavislapsilla ei ole kokemuksia erityisistä lapsista. Vaikka on yhteisiä tunteja ja leikkihetkiä, lapseni ei pääse tavislasten leikkeihin ja kaveriporukoihin. TAVISLapset ovat varautuneita ja tarvitsivat paljon tukea tutustuakseen erityisiin lapsiin. Pelkkä yhteinen musiikki- jumppatunti tai leikkihetki ei ole inkluusiota, ellei auteta lapsia oikeasti olemaan yhdessä. Taviksetkin siis tarvitsevat tukea ja ohjausta olla erityisten kanssa. Mutta kun yhteinen sävel ja toiminta löytyy, hyöty on kaikille lapsille suuri.

Riina:

Inkluusio ei toteudu kaikkien lasten edun mukaisesti jollei ole pieniä ryhmiä ja erityisopettajilla kunnolliset resurssit tehdä yksilöllistä ja pienryhmätyötä lasten kanssa. Jokainen viisas kaupunki suuntaisi paljon resursseja lasten kasvun ja koulutuksen tukemiseen, koska sillä varmistetaan jokaiselle eväät hyvään aikuisuuteen ja estetään haittojen sekä menojen syntymistä kunnassa.

Riitta:

Mun esikoinen kävi koulunsa erityisluokalla ala-ja yläasteen. Ala-asteella kaikki meni hyvin neljänteen luokkaan asti kun oli osaava erkkaope. Sitten tulikin uusi ole jolla ei ollut pätevyyttä. Jäi sairaslomalle syksyn jälkeen ja tilalle tuli sijaista sijaisen perään, joskus luokka oli jopa ilman opettajaa. Erityisluokka ilman opettajaa???? Luokassa oli ADD, ADHD yms oppilaita.

Yläasteella oli sitten luokassa muitakin oppimisongelmaisia; lukihäiriö, muun kielistä etc. Oli siinä opettajalla luovimista. Yksi paha koulukiusaamisjuttukin joka meni käräjille asti.

Eli erityisluokat sekä tasotyhmät yms tai. Ja erkkaopettajille lisää oikeaa sekä lisäkoulutuksia tarpeen mukaan.|

Nimetön:

Aika paljon oppilaita näkyy koulussa käytivillä ja muualla luokan ulkopuolella tabletteineen, joskus on matkassa kirja, vihko ja kynä. Joidenkin tehtävät etenevät reippaasti ryhmässä, toisten ajatukset karkailevat ja varsinainen aihe unohtuu. Ihan niin kuin luokassakin.

Koululla liikkuva aikuinen ei tiedä, onko jollakulla mahdollisesti jokin erityisen tuen status tms.

Kouluvaari heitti kysymyksen, voisivatko kouluvaarit ja muut vapaaehtoiset olla tukena luokissa. Millaisia omakohtaisia kokemuksia teillä on, mitä ajatuksia tämä herättää?

Leea:

Pienryhmissä ollaan, jos siis riittävästi aikuisia koululla jokaista ryhmää varten. Erilaisten opetustilanteiden ja pienryhmien käyttöä rajoittavat tilaongelmatkin. Rahasta on kouluilla aina pulaa. Toisaalta: sitoutuneet opet ovat kekseliäitä ja luovia ha tekevät upeaa työtä kaikenlaisissa olosuhteissa.

Carolinalle:

Se, ettei luokassa enää työskenneltäisi ollenkaan pöytien ääressä ns. perinteisin menetelmin, on vain median luoma kuva. Kyllä sitäkin vielä tapahtuu, vaikka monenlaisia menetelmiä pyritään käyttämään.

Kati I:

Mikko, myös erityisoppilas voi olla älyllisesti lahjakas.

Minna:

Ainakin yläkouluikäisillä joustava perusopetus eli jopo, jossa ryhmäkoko on pieni, näyttää toimivan. Toki jopolaiset eivät automaattisesti ole tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevia, syitä haluta jopo-luokalle on monia - valitettavasti kiusaaminen on yksi syy.

Kati I:

Kouluavustajalla on ollut tosi iso vastuu oman lapseni koulunkäynnissä. Käytännössä lapsi on voinut olla suuren osan koulupäivästä avustajan kanssa. Parhaimmillaan avustaja on ollut lapselle tärkeä aikuinen, joka tukee ja tsemppaa ja auttaa ja uskoo lapseen. Pahimmillaan karjuva lapsentasolle laskeutuva ihan toiselle alalle kouluttautunut ihminen. Avustaja ei ole siksi mielestäni ratkaisu sillä heidän vastuullaan ei voi olla liikaa kun koulutus ei sitä tue. Opettajan rinnalle erityisopettaja.

Pia Pakarinen:

Carolina, jossain varmaan istutaan luokissakin. Mutta useammassakin helsinkiläisessä koulussa olen nähnyt järjestelyjä, joissa muutama luokka ja 2-3 aikuista työskentelee yhdessä, ja siitä jakaudutaan pienempiin ryhmiin tarpeen mukaan. Pienryhmäopetusta saattavat tarvita erityisoppilaiden lisäksi toisinaan myös yleisopetuksen oppilaat (esim. sairauspoissaolojen jälkeen) ja toisaalta erityisoppilas ei välttämättä ole erityisen tuen tarpeessa kaikilla tunneilla.

Opiskelija Turusta:

Yhdyn muiden näkemyksiin inkluusiosta. Erityistä tukea tarvitseva lapsi voi olla tavallisessa luokassa, jos luokkaan saadaan tukea. Inkluusio ei voi olla yhtä kuin koulusäästöt. Inkluusio ei toteudu, jos erityisoppilas näkee erityisopettajaa vain 1-2h viikossa. Tällaisessa tilanteessa erityisluokka on tietenkin parempi, koska tukea saa jatkuvasti. Olen myös huolissani kuntien välisistä eroista. Toisissa erityislapsi saa tavallisessa luokassa tukea tarpeeksi, toisissa ei.

Maria Oulusta:

Heidi: täällä ainakin opettajat jakavat lapsia ryhmiin ja lapset työskentelevät myös muiden opettajien kanssa.

Mikko:

Ymmärrän, että oppimisvaikeuksista kärsiville pitää antaa erityistä tukea, mutta eikö älyllisesti lahjakkailla lapsilla myös pitäisi olla oikeus kehittyä omaan tahtiinsa ja niin korkealle tasolle kuin lahjoja riittää? Vai koskeeko lahjakkaiden tukeminen vain taiteellista ja urheilulista lahjakkuutta?

Susanna:

Koulussamme on ikäluokka, jossa on aina ollut luokilla vain 16-18 oppilasta. Ryhmään mahtuu monenlaista oppijaa eri tuen tasoilta. Pieni ryhmä on ollut suurin tukitoimi ikäluokalle yhdistettynä osaaviin ja me-henkeä vaaliviin opettajiin. Kokemusta on myös isoista ryhmissä, jossa tuen tarve sen kun vain lisii. Luento-opetus ei kohtaa tämän päivän yhdenkään lapsen tarpeita.

Kalle:

Tunnettu tosiasia on se, että mitä varhemmin vaikeuksiin voidaan puuttua ja tukea lapsia oppimisessa ja esim nykyisin kielellisissä ongelmissa, sitä helpompi oppimispolku tulee olemaan. Oppimisvalmiuksia ja sosiaalisia taitoja olisi tuettava jo varhaiskasvatuksessa. Itselläni oli 25 vuotta kestäneen luokanopettajuuden aikan aina 31 -32 oppilasta. Muissa tehtävissä olin myöhemmin helsinkiläisiin kouluihin jatkuvassa yhteydessä ja huomasin miten 2000 luvulla vaikeudet lissäntyivät. Enää en pärjäisi nykyisissä olosuhteissa niin suuren porukan kanssa.

Lasten tilanne on vaikeampi ja tuki koulunkäynnille on ilmeisesti vähentynyt. On vaikea nähdä, että olemassa olevat tilat antavat myöten ryhmien jatkuvalle pienentämiselle = ryhmien lisääntyminen ja tilojen lisääminen. Paljon panostusta siis jo varhaiskasvatukseen ja varhaiseen tukeen.

Nimetön:

Kaikenlaista on nähty ja koettu, mutta entisen open moraali on korkea. Salassapitopykälä on sisäistetty. Joku voi tunnistaa tai luulla tunnistaneensa tilanteen. Kouluvaarin haaste on hyvä. Vapaaehtoistöiden kautta olen kokenut, että lapsilla ja nuorilla on suuri aikuisen nälkä. Että joku ehtii nähdä ja kuulla.

Osaisiko joku koulussa työskentelevä vastata Carolinalle? "Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta Hesaria lukiessani minulle on muodostunut nykykoulusta sellainen käsitys, että enää ei istuttaisi luokissa, vaan hengaillaan pienryhmissä erityyppisissä oppimistiloissa? Jos erityislapsi ei pääse mukaan näihin pienryhmiin, niin työskenteleekö hän sitten muiden erityislasten kanssa vai yksin?"

Antti:

Oman kokemukseni mukaan rauhattomuus voi olla muita oppilaita häiritsevää, useimmiten on kuin on olematta mutta tämä(kin) on osittain resurssikysymys koska jos löytyy koulunkäynninohjaajia tms niin tilanne on parempi|

Maria Oulusta:

Keskustelua seuratessa nousee itselle mieleen että oppilaiden määrää rajaamalla saisi jo paljon apua opettajille ja erityisille lapsille! Miksi sitä on niin vaikea toteuttaa? Raha?

Yhteenveto ensimmäisestä puolesta tunnista

Keskustelussa on heti alkuun esitetty paljon hyviä ratkaisuehdotuksia siihen, mitä asialle voitaisiin tehdä. Pienemmät luokat, sanoo moni. Rajat voisivat tulla laistakin, ehdotti yksi keskustelija. On ehdotettu myös pienryhmän ja tavallisen luokan vuorottelua, porrastettua koulunaloitusta, vahvempaa oppilashuoltoa, riittävän vahvaa joukkoa opetusalan ammattilaisia ja vahvaa oppilashuoltoa. Niin erityisluokista kuin tavalliseen luokkaan integroinnista on kummastakin sekä hyviä että huonoja kokemuksia, resurssit vain pitäisi saada kuntoon. Myös sitä mietittiin, kuka on erityislapsi ja leimataanko liian herkästi. Kommentit alkoivat liittyä toisiinsa hyvin ja näkökulmien kirjo tuli esille. Nyt olisi hyvä kuulla lisää henkilökohtaisia kokemuksia, joihin muut voivat liittyä.

Heidi:

Vallitseeko kouluissamme edelleen liian paljon yksintekemisen kulttuuri? Koulujen moninaisuus edellyttää yhdessä tekemisen kulttuurin kehittämistä ja yhteisopettajuutta. Kenenkään opettajan ei pitäisi jäädä yksin luokkansa kanssa. Toimintatapoja voi muuttaa koulussa ilman lisäresursseja. Kouluissamme on paljon erityisopetuksen asiantuntijuutta, mutta käytetäänkö sitä riittävän tehokkaasti?

Carolina:

Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta Hesaria lukiessani minulle on muodostunut nykykoulusta sellainen käsitys, että enää ei istuttaisi luokissa, vaan hengaillaan pienryhmissä erityyppisissä oppimistiloissa? Jos erityislapsi ei pääse mukaan näihin pienryhmiin, niin työskenteleekö hän sitten muiden erityislasten kanssa vai yksin?

Tuula Frisk:

Parantaako työelämän valmiuksia? Periaattessahan yhteiskunnassa ja työelämässä on erilaisia ammatteja, joihin vaaditaan erilaisia valmiuksia. Luokassa kaikilla pitää olla samanlaiset valmiudet. Ns. introverttiammatteja ovat esim. rekka-auton kuljettajat, kirjailijat, ohjelmoijat ja ekstroverttiammatteja mm. kouluttaja, näyttelijä.

Sari:

Oma lukunsa on uudet avoimet oppimisympäristöt isoissa monitoimitaloissa. Kaikissa ei ole huomioitu tilaratkaisuissa riittäviä hiljaisen työskentelyn tilojen tarvetta, joista hyötyisivät etenkin aistiyliherkät oppilaat.

Mikko:

Kouluunmenoiän porrastaminen voisi toimia niin, että esikoulu jatkuisi vastaavasti pitempään. Gaussin käyrää katselemalla veikkaisin, että +/-1 vuoden porukkaa voisi olla vajaat kymmenen prosenttia suuntaansa, +/- kahden vuoden väkeä varmaan alle viisi prosenttia. Se olisi varmasti taloudellisempaa kuin luokkakoon pienentäminen entisestään ja henkilökunnan lisääminen koulun puolella.

Jorma Riikonen:

Maria: ”Avustajat tuotiin kouluun lama-ajalla.”|Avustajat tulivat kouluun rahakkaalla ajalla. Ne oli laissa tarkoitettu lähinnä vammaisoppilaille, mutta katsottiin pian subjektiiviseksi eduksi lähes kaikille; nythän ne ovatkin jo sitten monissa kunnissa muuttuneet ohjaajiksi.

Onko jolla kulla tässä keskustelussa omakohtaista kokemusta siitä, miten rauhattomuus luokassa näkyy?

Antti Airisto, kouluvaari:

Toivoisin, että media tekisi kaikkensa houkutellakseen fiksut eläkeläiset kotisohviltaan koulumummoiksi ja kouluvaareiksi. Pienet eskarilaiset ja ykköskakkoset todella tarvitsevat lempeitä, ryppyisiä käsiä, kuulevia silmiä ja näkeviä korvia tuekseen ja avukseen. Palkattujen erityisavustajien saaminen luokkiin on täysin mahdotonta, joten jospa todella saisimme mummot ja vaarit mukaan kuvioihin. Oman yhdeksänvuotisen kokemukseni mukaan meistä on todella apua! Kolme-neljä tuntia viikossa olisi jo mahtava apu - palkkiona kouluruoka.

Eläkeläisistä useimmat kaipaavat virikkeistä toimintaa. Tässäpä sitä olisi tarjolla. Syrjäytymisen suurin syy on huono lukusujuvuus. Kun lukeminen takkuaa, turhaudut ja häiriköit. Tunnet itsesi huonoksi ja tyhmäksi. Lukumummo ja -vaari voivat auttaa. Kun luet rauhallisesti ääneen aikuiselle, joka osaa selittää sinulle vaikeat sanat ja synonyymit, tarinan juonen, opit helposti lukemaan paremmin ja paremmin. Itsetunto vahvistuu. Et enää ehkä ehdikään syrjäytyä kun löydät koulussa mielekästä tekemistä.

Kun hesari jutun nyt aloitti, niin voisi aivan hyvin jatkaa kääntymällä mummojen ja vaarien puoleen riittävän näyttävästi ja räväkästi. Ehkäpä saataisiin kansanliike aikaan. Tässä ei leijonien lanttikeräys auta, mutta jospa saataisiin kokeneilta leijonilta ja rotareilta vähän sitä kallista vapaa-aikaa pikkuväen käyttöön.

Pia Henttonen:

Inkluusio on huono juttu, jos se toteutetaan vain sanana. Yksi erityinen lapsi isossa luokassa (vaikkakin olisi lapsen erityisyyden vuoksi rajattu 20 oppilaaseen) ilman riittävää tukea ja ohjausta sekä aikuisille, vammaiselle lapselle että kanssakavereille - varma epäonnistuminen. Miksi "kotipesien" eli luokkien pitää olla ylipäänsä isoja? Kaikille alle 20 oppilaan kotipesä olisi turvallisempi. Opetusta voi sitten järjestää koulussa eri tavoin eri kokoisille ryhmille. Koulu ja vielä enemmän oma luokka on lapselle paljon muutakin kuin oppiaineiden oppimista varten, se on lapsen yksi tärkeä paikka kasvaa ja kehittyä. Lapsen tarpeet ja taidot huomioiva oma luokka aikuisineen luo turvallisuutta ja hyvinvointia pitkälle aikuisuuteen.

Unnako:

Ihminen oppii rauhallisessa oppimisympäristössä, miksi ihmeessä esimerkiksi kehitysvammaisen lapsen oletetaan oppivan hälisevässä suurryhmässä, missä muuttujia on valtavasti, liikaa lapsia, myös liikaa aikuisia, liian kiihkeä verkosto. Itse opin parhaiten rauhassa, rauhallisessa tilanteessa oppii myös mestarit, esim. muusikot omaa soitintaan. Miten voi kuvitella, että kehitysvammainen lapsi oppii häminässä, ei mitenkään.

Jotta ymmärtäisimme mielipiteitä paremmin, haluaisimme erityisesti kuulla omakohtaisia kokemuksianne.

Mikko:

Parhaimmillaan oppiminen perustuu yhteystyöhön, se on joukkuepeliä. Jos joukkueen jäsenten kesken on suuri varianssi, tulokset heikkenevät. On parempi jos luokan oppilaiden kyky omaksua asioita on lähempänä toisiaan. Se, minkä ikäisiä lapset ovat, on toissijaista.

Pia Pakarinen. Mistä asioista haluaisit kuulla lisää liittyen Helsingin erityisopetuksessa?

Susanna:

Mikko: Miten ajattelet kouluunmenon porrastamisen käytännössä toimivan? Tukisiko varhaiskasvatus lapsia, jotka hyötyvät vielä varhaiskasvatuksen taitojen harjoittelemisesta? Vai koulun puoli? Joustavaa alkuopetustahan tehdään kouluissa, mutta joustavuutta pitäisi olla vielä enemmän. Ja tuo +/-2 vuotta vaatisi rakenteilta ja henkilöstöltä todella paljon joustavuutta ja ajattelutapojen muutosta.

Janne:

Olen seurannut parikymmentä vuotta opettajan puolisona tätä kehitystä jossa enemmän ja enemmän tuodaan "erityislapsia" (miten ikinä se halutaankaan määritellä) tavalliseen luokkaan. Seurauksena poikkeuksetta se, että opettajan ajasta ja huomiosta menee 80/20 -säännön mukaisesti 80% tähän erityistapaukseen ja loput oppilaat joutuvat pärjäämään pitkälti omin nokkineen. Aivan karmaiseva tilanne suuren, hiljaisen enemmistön kannalta. Yhtälö voisi toimia jos avustajia olisi riittävästi käytettävissä ja luokkakoot tarpeeksi pieniä - nykyisellä resursoinnilla meno on aivan absurdia.

Antti:

Omat kokemukseni ovat aika jakautuneet: erityisoppijoiden läsnäolo luokassa on ollut hyväksi mutta toisaalla myös erityisluokissa on helpotettu heidän oppimistaan. Molempi parempi.

Carolina esitti aiemmin kysymyksen:

"Parantaako vai heikentääkö erityislasten työelämävalmiuksia se, että he ovat yhdessä muiden lasten kanssa samassa luokassa?"

Mitä mieltä te olette tästä?

Ope Vantaalta:

Minulla on viimeiset pari kolme vuotta ollut luokassani 3 oppilasta, joille lääkärit papereissa suosittelevat pienryhmää. Luokassa on ollut 22-23 oppilasta. Ei avustajaa, erityisopella muutama käy 1-2h viikossa, jos erkalla ei satu palavereja tms "tärkeämpää". Lisäksi toki luokassa on muutama tehostetulla tuella oleva. Suurimmalla osalla äidinkieli on joku muu kuin suomi. Kyllä tässä usein on tuntenut riittämättömyyttä. Oppilaat ovat kuitenkin kaikki ihania tyyppejä, enkä haluaisi näit erityisiäkään muualle. Mutta apua toivoisin. Joko pienempää ryhmäkokoa tai lisää aikuisia, edes avustajan. Yksin en ehdi antaa kaikille parasta mahdollista opetusta.

Tuula Frisk:

Hyvä pointti Petra. Luen juuri mielenkiintoista kirjaa introverteistä (Susan Cain: Hiljaiset) ja siinä todetaan, että introvertit kaipaavat rauhaa ja yksinäisyyttä. Suuret ihmisjoukot rasittavat heitä. Nyky-yhteiskunta on rakennettu ekstroverteille, jotka nauttivat esilläolosta. Joillakin häiriköinti voi johtua siitä nimenomaan, että suurissa ryhmissä olo väsyttää. Opettajat ovat kai pääsääntöisesti ekstroverttejä ja siitä syystä hiljaisten, erilaisten, ymmärtäminen on vaikeaa - esim. vaikea ymmärtää, miksi esiintyminen ujostuttaa. Ja kun esiintyminen ujostuttaa, se peitetään uhoavalla käytöksellä. Tai kun ryhmässä olo väsyttää, syntyy aggressioita.|

Kati (sen 3 tuntia käyvän vanhempi):

Susanna, olen aivan samaa mieltä. Pienemmät luokkakoot palvelisivat.

Jukka Karhula, kertoisitko lisää kokemuksistanne.

Vaasalainen:

Sirkkalan tähti on varmaan oikeassa.|

Kati:

Robert, "mielenterveysongelmainen" lapsi tarvitsisi juuri niitä aikuisia, jotka kohtaavat hänet hyväksyvästi. Taustalla voi olla esimerkiksi neuropsykiatrista oireilua, jolle lapsi ei itse ole mitenkään "syyllinen".

Tuula:

Hyvä pointti Petra. Luen juuri mielenkiintoista kirjaa introverteistä (Susan Cain: Hiljaiset) ja siinä todetaan, että introvertit kaipaavat rauhaa ja yksinäisyyttä. Suuret ihmisjoukot rasittavat heitä. Nyky-yhteiskunta on rakennettu ekstroverteille, jotka nauttivat esilläolosta. Joillakin häiriköinti voi johtua siitä nimenomaan, että suurissa ryhmissä olo väsyttää. Opettajat ovat kai pääsääntöisesti ekstroverttejä ja siitä syystä hiljaisten, erilaisten, ymmärtäminen on vaikeaa - esim. vaikea ymmärtää, miksi esiintyminen ujostuttaa. Ja kun esiintyminen ujostuttaa, se peitetään uhoavalla käytöksellä. Tai kun ryhmässä olo väsyttää, syntyy aggressioita.

Sirkkalan tähti:

Inkluusio on kouluissa päivän teema. Ajatus hyvä, mutta resurssointi metsässä. Tätä satoa korjataan kymmenen vuoden päästä erikoissairaanhoidossa. Kukaan ei muista 90-luvun laman leikkauksia koulutuksesta ja 2000-luvun huikeita erikoissairaanhoidon kustannuksia korjaavina toimenpiteinä.

Pia Henttonen:

Parantaako vai heikentääkö erityislasten työelämävalmiuksia se, että he ovat yhdessä muiden lasten kanssa samassa luokassa? Kunhan opetus ja luokkakoko on yksilöllisesti tarpeen mukaan järjestetty, yhteinen koulu on kaikille hyvä pohja työelämään. Myös tavislapset hyötyisivät yksilöllisyydestä - kuinka moni nyt suurella normaaliluokalla syrjäytyy/kärsii/jää huomaamatta/joutuu silmätikuksi ilman että oppimiskykyyn liittyy sen suurempaa perustarvetta? Esim. ujo lapsi, vilkas lapsi jne.

Hienoa, että keskustelua syntyy! Jotta pääsisimme syvemmälle keskustelussa, olisi hienoa, jos kommentoisimme toistemme ajatuksia.

Vaasalainen:

Jukka Karhulan mainitsema esimerkki Espoosta kuullostaa melko hyvältä. Onko se sitten sitä oikeasti?|

Pia Pakarinen, kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari, Helsinki:

Kanavalla ollaan, ja kuulen mielelläni erityisopetuksen tilanteesta Helsingissä. Minulle saa muutenkin lähettää viestiä erityisopetuksesta ja ylipäänsä varhaiskasvatuksesta ja koulutuksesta Helsingissä osoitteeseen pia.pakarinen@hel.fi.

Susanna:

Resurssien vähyydellä ja hetkittäisellä sijoittamisella sinne, mihin sitä turvallisuuden vuoksi on pakko sijoittaa, tuotetaan lisää erityisyyttä. Varhaisesta tuesta ja puuttumisesta ei olisi vara tinkiä ollenkaan. Oppilaan kriisiytyneeseen tilanteeseen tulisi olla käytössä tarpeeksi resurssia, joka ei ole keneltäkään vähemmän tukea tarvitsevalta kuitenkaan pois. Pienet luokkakoot kaikille on paras tukitoimi, mitä voi olla. Silloin jokaista on mahdollista myös kuunnella eikä vain opettaa.

Vaasalainen:

Erityistukea tarvitsevan lapsen isänä olen ehdottomasti sen kannalla, että kynnys "erityisluokan" ja "normaaliluokan" välillä olisi pieni.||Sitä en kuitenkaan kannata, että erityisasema häivytetään. Toisaalta on vanhemmillakin vastuu ja oikeus päästä seuraamaan. Omassa tilanteessani hyvää on, että lastani tullaan seuraamaan koulunkäynnin aikana ja mikäli edistystä tulee reippaasti ja vertailutaso saavutetaan, voidaan erityisopetuslapsen asema purkaa -> integroituu muuhun perusopetukseen.

Mikko:

Ehdottamani kouluunmenoiän porrastaminen olisi hyvin kustannustehokas tapa parantaa oppimistuloksia ja helpottaa opettajien työtä. Lahjakkaille lapsille pitäisi myös tarjota vaativampia opetussisältöjä ja mahdollisuuksia esim. kiriä luokka-asteen tai parin yli.

Maria:

Meidän kokemus Oulun resursseista huono, opettajat pelkää ottaa eritysilasta luokkaan oppilaaksi vaikka lääkärit ovat suositelleet koulun aloitusta ikäistensä kanssa samaan aikaan, tietenkin tuettuna. Opettajat ja rehtori tietävät kokemuksesta että resursseja ei ole ja ovat epäileväisiä ottamaan lasta kouluun. Tässä tapauksessa pienluokka pois suljettu vaihtoehto, koska ne ovat täynnä vilkkaita lapsia joita meidän erityislapsi pelkää. Vanhempina taistelemme tuulimyllyjä vastaa

Ei nimimerkkiä:

Harri, kyllä tarkoitan. Yritämme pitää elämänlankaa kouluun, ettei lapsi jämähdä kotiin soveltuvaa koulupaikkaa odotellessa. Opetus kaksin opettajan kanssa.

Maria:

Opetusryhmien pienentäminen lainsäädännöllä mahdollistaisi myös erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tosiasiallisen integroimisen ns. tavalliseen opetukseen. Tätä ei ole tehty. Sen sijaan on inkluusion nimissä luovuttu erityisluokista ja paisutettu normiryhmien kokoa. Päälle on liimattu samanaikaisopettajuutta, erityistä, avustajia, koulusosionomeja, nuorisotyöntekijöitä, psykiatrisia sairaanhoitajia yms. Luokkamuotoinen erityisopetus ei sekään ole toimiva ratkaisu. Suurena ongelmana on esim. avustajien ja opettajien yhteistyö. Avustajat sijaistavat opettajia ja näin seurauksena on kummallinen yhtälö: opettajien sairastuminen ja huonovointisuus lihottaa avustajien palkkapussia. Kaikella kunnioituksella myös avustajien arvokasta työtä kohtaan - ei ole heidän vikansa tämä erikoinen tilanne. Se on seurausta lama-ajasta, jolloin avustajat tuotiin kouluihin. Mainitsemani ongelma on vain yksi monista. Myös opettajien haluttomuus ryhmäkokojen pienentämiseen on yhteydessä edunvalvontapolitiikkaan. Opettajistakaan ei ole löytynyt ketään, joka ehdottaisi ryhmäkokojen pienentämistä myös siksi, että sillä helpotettaisiin opettajien työttömyyttä. Ketkä olisivat valmiita luopumaan omista eduista? Erityisopetus on sijaisten ja määräaikaisten käsissä. Kentällä on kahden kerroksen väkeä: viroissa ja virattomat. Heikoimmat eli erityisen tuen oppilaat kärsivät tästä eniten. Heidän opettajinaan ovat useimmiten juuri virattomat ja määräaikaiset, epäpätevät. Ongelmia on siis niin paljon, etten missään nimessä pysty niitä kaikkia määrittelemään. Myös opetusmaailman politisoituminen ja julkisessa valokeilassa oleminen on ongelma. Koulut kutistuvat koko ajan hengeltään. Syntyy ristiriitoja opettajien ja vanhempien väliin. Liberalismi rules! Väärän ideologian vallitessa etsitään syntipukkeja milloin opettajista , milloin oppilaista. Erityisen tuen oppilaissa on paljon niitä, jotka ovat joutuneet syntipukeiksi jossain vaiheessa koulutaivaltaan.|

Jukka Karhula, Espoon Lintulaakson koulussa:

Hyvä alku- luokassa on erityisen tuen oppilaita ja tukea tarvitsemattomia lapsia. Henkilökuntaa on erityisluokanopettaja, luokanopettaja ja koulunkäyntiavustaja. Tukea saavat kaikki lapset ja aikuisetkin. Osalta lapsista erityinen käy tarpeettomaksi, kun he kuntoutuvat, mutta he jatkavat samassa ryhmässä.

Pia Pakarinen:

Kanavalla ollaan, ja kuulen mielelläni tilanteesta Helsingin kaupungissa. Minulle saa muutenkin lähettää viestiä erityisopetuksen sekä ylipäänsä varhaiskasvatuksen ja koulutuksen asioista Helsingissä osoitteeseen pia.pakarinen@hel.fi. Jos ongelmia ilmenee, pyritään löytämään ratkaisu.

Vaasalainen:

Pienempiä luokkia, ja mikäli erityistä tukea tarvitseva integroidaan perusopetukseen-tulee huolehtia että tukea on riittävästi saatavilla hänelle ja sekä erityisesti opettajalle. Kannattaa huomioida että kaikki on aina hyvin tapauskohtaista, kenelle sopii mikäkin vaihtoehto parhaiten ja päätöksiä kannattaa punnita monesta eri näkökulmasta ja miettiä mitä se todellinen "säästö" pitkällä aikajaksolla onkaan.| Oma lapseni käy 2h koulua päivässä, avustajaa ei saa, ja erityiskoulu on täynnä. Osan ajasta isossa luokassa, osan pienryhmässä. Iltapäiväkerhoon ei aiemmin päässyt koska sinne olisi pitänyt hankkia lisää ohjaajia. Säästetään säästetään, vähennetään koulutunteja, ei päästetä iltapäivätoimintaan. Vanhemmat joutuvat varmaan lopettamaan työnteon tätä menoa. Sekö on sitä säästöä yhteiskunnalle?|

Henna-Leena. Kerro lisää kokemuksistanne Oulussa?

Kati, tarkoitatko, että lapsesi käy koulua vain 3 h viikossa?

Pia Henttonen:

Ihmisiä ei piä erotella toisistaan esim.vamman perusteella koulussa. Kaikille tekee hyvää olla samassa koulussa ja luokassa erilaisten lasten kanssa. Mutta tämä edellyttää pienempiä luokkakokoja ja tarpeeksi resursseja opetukseen. Ei kaikkien tarvitse olla opetettavana luokassa yhtä aikaa, pienryhmät ovat nykyisin oppimisen pohjana. Ongelmana on vain se, että "normaali" peruskoululuokka on liian iso tavislapsellekin. Pienempi opetusryhmäkoko, tarpeeksi avustaja ja ohjaajaresursseja, opettajatyöparikäytäntö. Luulen, että näille perusjutuilla sitä kuraattoria, psykologia tarvittaisiin vähemmän ja tulisi säästöä.

Mikko:

Olisi hyvä jos lasten kouluvalmius testattaisiin esikoulussa ja kouluun meno porrastettaisiin sen mukaan. Useimmille 7 v. on sopiva, mutta joillekin jopa +/- 2 vuotta auttaisi niin, että luokan sisällä tasoerot olisi vat nylkyistä pienemmät. Silloin onnistumisia tulisi kaikille ja vanhempana aloittavat voisivat saada erinomaisia saavutuksia mm. liikunnassa.

Kari:

Oleellista on vahva perusta: riittävästi opettajia ja erityisopettajia. Tähän tueksi psykologi- ja kuraattoripalvelut ja erityisopetuksen avustajat. Nyt näyttää siltä, että kouluissa halutaan paikata em. ammattiryhmien alimitoitusta tuomalla kouluun lisää erilaisia ammattiryhmiä paikkaamaan ongelmia, jotka syntyvät riittämättömästä resurssoinnista perustehtäviin.

Petra Malin:

Olen kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen ja saanut yhteydenottoja siitä, että siirto pienryhmästä isoon luokkaan on ollut lapselle vaikeaa ja vaikeuttanut oppimista. Kun palveluita uudistetaan, pitää kartoittaa ensin se, millaiset ovat lasten tarpeet ja sitten miettiä millainen palvelujärjestelmä tehdään, ei tehdä ensin päätöksiä ja sitten sijoittaa lapsia niihin palveluihin joita sattuu olemaan. Tässä poliitikoilla on tärkeä tehtävä. Jos luokkien ryhmäkoot olisivat yleisesti pienempiä, erityisen tuen tarve olisi myös helpompi ottaa huomioon.

Robert:

Kuvittele itsesi työpaikalle avokonttoriin. Tehtävänäsi on saada iso markkinointiprojekti Kiinaan valmiiksi kuukauden päästä. Saat hyvän tiimin avuksesi projektin toteuttamisessa. Nyt projektitiimiisi lisätään mielenterveyspotilas, joka huutaa, hyppii ja haukkuu kaikkia projektin jäseniä kuukauden ajan ja välillä ilman mitään syytä on väkivaltainen projektin vetäjää ja muita projektin jäseniä kohtaan. Miltä tuntuisi työskennellä tällaisessa ympäristössä? Tulisiko projekti valmiiksi ajoissa? Miten itse ratkaisisit ongelman?||Tämä on arkipäivää monissa kouluissa. Ainut tarkoitus tällä integraatiolla on säästää rahaa. Rahan säästö markkinoidaan nyt “ihmisoikeutena” tai “hyvän edistämisenä”. Rahaa ei tule kouluille lisää siitä, että he saavat vaikeita asiakkaita lisää. Väkivallan ja työmäärän lisääntyminen näkyy esimerkiksi Kunta 10 kyselyissä selvästi koko opetusalalla lastentarhoista yläkouluihin.

Koulutamme opettajia, mutta tällä menolla emme tarvitse opettajia vaan psykiatrisia sairaanhoitajia ja sosiaalikuraattoreja oppitunneille. Miksi koulutamme erityisopettajia, jos heitä ei kerta tarvita? Halvemmaksi tulee tietysti palkata tavallinen opettaja, jonka koulutus ja työkalut eivät riitä näiden haasteiden kohtaamiseen. Tämän kehityskulun ainut tarkoitus on mielestäni romuttaa nykyinen maailman paras “kommunistinen” koulujärjestelmä, jotta saadaan koulut yksityistettyä. Kaksi miljardia euroa mitä koulujärjestelmästä on puserrettavissa sijoittajille pokerin peluuseen on todella kiinnostava kohde. Kohta meillä on Guggenheim kouluja. Loput saavat pärjätä omillaan. Näin on jo esimerkiksi Saksassa. Kyse on siitä millaista yhteiskuntaa rakennamme. Koulu on aina politiikkaa. Ja äänestäjät valitsevat poliitikot. |

Carolina:

Parantaako vai heikentääkö erityislasten työelämävalmiuksia se, että he ovat yhdessä muiden lasten kanssa samassa luokassa?

Kati:

Oman lapsen kohdalla kolme vuotta etsitty soveltuvaa paikkaa. Integrointi olisi ollut parasta, mutta normaalikokoinen luokka liian kuormittava eikä Helsingin kaupunki myöntänyt avustajaa. Tarvitsisi pienen luokan, jossa riittävästi tukea ja hyviä aikuisia. Pelkään, että 9 vuotiasta ollaan syrjäyttämässä, koulua käy 3 h viikossa kaksin opettajan kanssa.

Mikko:

Lahjakkaille urheilijoille ja muusikoille järjestetään erityisopetusta ja valmennusta, mutta älykkäitä lapsia pikemmin painetaan keskitasolle, koska "älykkyyden tukeminen on elitismiä". Parhaimmillaan älykkäästä lapsesta tulee alisuoriutuja, pahimmillaan pitkästynyt häirikkö tai kiusaaja. Kaikkien pitää saada opetusta ja tukea niin, että he kehittyvät omalle maksimitasolleen, myös silloin, kun se taso on poikkeuksellisen korkea.|

Kati :

On vain hyväksyttävä ettei kaikkien lasten älykkyys riitä suoriutumaan peruskoulun oppimäärästä. Normioppilaat hylkivät ja kiusaa. kenen etu se on?

Kari Meril:

Tässä uutisessa joku perusteli erityislapsien, eli erityistukea tarvitsevien oppilaiden, sijoittamista tavalliselle luokalle heidän ihmisoikeutenaan. Tässä paljastuukin mielestäni tämän päivän suurin ongelma yhteiskunnassamme. Jonkin tietyn ryhmän ns. ihmisoikeudet nostetaan muiden, eli suuren enemmistön, ihmisoikeuksien edelle. Sitten ideologisesti edellytetään että tämä enemmistö sitten kärsii ja kantaa näiden ideologisten päätösten seuraukset.

Ja loppujen lopuksi osoittautuivatkin nämä ideologiset päätökset suurimmalta osin haitallisiksi (joitain poikkeuksia lukuun ottamatta). Ja kun ei puida jälkipyykkiä totuudenmukaisesti, vaan ideologisten linssien läpi, syöksytään jo seuraavaan katastrofiin uusilla ideologisilla hörhöilyillä. Pointtini on että tolkku on saatava mukaan päättäviin instansseihin. Ja tolkun ihmisiä on kuunneltava, ei sensuroitava eikä leimata heitä.

Henna-Leena:

Oulussa toimitaan niin että osa opetuksesta on eriytetty pienluokkaan (5 oppilasta) ja osa on ison luokan mukana. Hyvin toimii meidän kokemuksen mukaan.

Teuvo. Millä tavalla että tämä on vahingollista?

Teuvo:

Ammatillisessa opetuksessa integroitu kauan ja siellä se on toiminut pl. nykyään opettajat on korvattu ohjaajilla ja se on tosi vahingollinen tie.

Kerrotko Sami lisää mitä tarkoitat?

Jenna Lähdemäki:

Olen keskustellut kasvatusalan ammattilaisten kanssa siitä, että erityisoppilaiden määrä on kasvanut todella suureksi. He pohtivat sitä, että leimataanko tavallinenkin vilkkaus tai huomionhaku liian helposti erityisoppilaaksi.

Sami:

Kaikkien on oltava samassa koululuokassa.

Tervetuloa keskustelemaan erityisopetuksesta! Toivomme kuulevamme tänään erilaisia näkökulmia erityisopetukseen liittyen. Minkälaisia omakohtaisia kokemuksia sinulla on aiheesta? Muistattehan keskustelussa rakentavan keskustelun pelisäännöt, jotka löytyvät jutun yhteydestä.

Tämä yli 90 päivää vanha arkistoartikkeli kuuluu HS Digi-tilaukseen
Vaihda HS Mini -tilauksesi helposti HS Digiin
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Koulu
  • Erityislapset

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Aku Louhimies väittää kansainvälisen draamasarjan ohjauspestinsä olevan katkolla Ylen toimittajan viestittelyn takia – ”Onko tarkoituksena estää minua tekemästä työtäni?”

    2. 2

      Europol pyytää apua hyväksikäyttö­tapausten selvittämisessä: Tiedätkö, missä kaupungissa tämä kuva on otettu?

    3. 3

      Tällainen oli mies, joka testamenttasi 7,3 miljoonaa euroa taloyhtiölleen Helsingissä – Onni Lindfors sai liikanimen ”gollo”, koska veljeili suomenkielisten poikien kanssa

    4. 4

      Vihreiden kärsivällisyys Touko Aallon kanssa alkaa loppua

    5. 5

      Helsinkiläismies testamenttasi koko 7,3 miljoonan euron omaisuutensa taloyhtiölle

    6. 6

      Donald Trumpilla on Valkoisessa talossa hämmentävä maalaus itsestään, jossa hän istuu baarissa entisten presidenttien kanssa – ja siitä tuli heti loputtomien vitsien aihe

    7. 7

      Lapsen kiusalliset tavat saattavat kieliä ongelmista – Niihin voi puuttua, mutta väärä lähestyminen pahentaa tilannetta

      Tilaajille
    8. 8

      Kiista irtisanomissuojasta ylittää kaikki järjellisyyden rajat

    9. 9

      Kokeile HS:n elvytyspelillä, osaatko painelu-puhalluselvytyksen

    10. 10

      Pelastaako selitys ”vahinkomurhasta” Saudi-Arabian ja Trumpin kasvot? Tällaiset ovat sauditoimittajan katoamisen taustat ja mahdolliset seuraukset

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Puolen metrin syvyydestä löytyi tuhat vuotta vanha viikinkilaiva Norjassa – ”Tämä on maailman­sensaatio”

    2. 2

      Asiantuntijoiden varoitus poliiseille: Älä katso iPhone-puhelinta

    3. 3

      Yhdysvalloissa kasvaa 400 000 kiloa painava jättiläissieni, joka saattaa olla vanhempi kuin pyramidit

    4. 4

      Cristiano Ronaldon raiskausepäilyssä yllättävä käänne – nuoren superhakkerin hankkimat tiedot saattavat kaataa oikeuskanteen heti alkuunsa

    5. 5

      Helsinki laski, että 87-vuotias Eeva tulee kuukauden toimeen 101 eurolla – sosiaali­työntekijä neuvoi myymään asunnon tai ottamaan lainaa lääkkeisiin

    6. 6

      Trump muutti mieltään ilmastonmuutoksesta: Se ei olekaan huijaus – ”Jokin muuttuu ja sitten se muuttuu takaisin”

    7. 7

      Harry Potter -fanit vihastuivat Johnny Deppin roolista uudessa elokuvassa – Depp pysyi pitkään hiljaa mutta kommentoi viimein kohua amerikkalaislehdelle

    8. 8

      Helsinkiläismies testamenttasi koko 7,3 miljoonan euron omaisuutensa taloyhtiölle

    9. 9

      Stephen Hawkingin viimeinen kirja julkaistiin: varoittaa superihmisistä ja kertoo mielipiteensä Jumalasta

    10. 10

      Kiista irtisanomissuojasta ylittää kaikki järjellisyyden rajat

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvia Suomesta, osa 37: Akseli Valmunen kuvasi lähiötä, jossa latvialaiset telakkatyöläiset ja suomalaiset työttömät elävät rinnakkain

      Tilaajille
    2. 2

      Verohallinto julkaisi Instagramissa kenties kaikkien aikojen kuivimman vitsin, eikä kukaan oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella

    3. 3

      Helsinki laski, että 87-vuotias Eeva tulee kuukauden toimeen 101 eurolla – sosiaali­työntekijä neuvoi myymään asunnon tai ottamaan lainaa lääkkeisiin

    4. 4

      Neljän kuukauden korvatulehdus ja kuusi poskiontelotulehdusta päälle – Karoliina Sallinen-Pentikäisen loputtomaan sairasteluun löytyi syy, joka on suomalaisille erityisen tyypillinen

      Tilaajille
    5. 5

      ”Turha niitä on enää töihin koittaa, ne on ryypänneet terveytensä jo” – Turun telakka takoo vaurautta, mutta sen varjossa elää köyhyyteen käpertynyt lähiö

      Tilaajille
    6. 6

      Sosiaalinen media kannustaa flirttailuun, ja se voi kasvaa uskottomuudeksi – Tätä on ”mikropettäminen”, joka pahimmillaan tuhoaa luottamuksen parisuhteesta

      Tilaajille
    7. 7

      Brittimies piirsi upeita henkilökuvia Instagramissa, joten ihmiset tietenkin olettivat hänen piirtävän heidät ilmaiseksi – Mies vastasi riemastuttavilla pilapiirroksilla

    8. 8

      Suomessakin suositun antibiootin käyttöä rajoitetaan vakavien haittojen takia – Lääke aiheuttanut revenneitä jänteitä, lihas­kipuja ja uni­häiriöitä

    9. 9

      ”Tasa-arvoinen peruskoulu on vitsi” – Elina Tuomesta tuli uupuvien opettajien ääni­torvi ja nyt hän sanoo, että Suomessa tehdään ihmis­oikeus­loukkauksia

      Tilaajille
    10. 10

      Maailmanloppu on tulossa, ja se on kaikin tavoin erilainen kuin aiemmat maailmanloput

    11. Näytä lisää
    Uusimmat
    1. Juuri nyt
    2. Kalasataman 35-kerroksisen tornitalon rakentaminen näyttää lähes pysähtyneen – Aikataulut eivät veny, vakuuttaa SRV
    3. Europol pyytää apua hyväksikäyttö­tapausten selvittämisessä: Tiedätkö, missä kaupungissa tämä kuva on otettu?
    4. Uusi selvitys ehdottaa: Muovi verolle, Suomeen uusia muovijalostamoja ja rakennustyömaiden ja maatalouden muovit talteen
    5. Tällainen oli mies, joka testamenttasi 7,3 miljoonaa euroa taloyhtiölleen Helsingissä – Onni Lindfors sai liikanimen ”gollo”, koska veljeili suomenkielisten poikien kanssa
    6. Helsinkiläismies testamenttasi koko 7,3 miljoonan euron omaisuutensa taloyhtiölle
    7. Vielä 1950-luvulla hukkumiselta pelastetun kädet nostettiin kohti taivasta ja niillä tehtiin pumppaavaa liikettä – näin elvytetään uusimmilla ohjeilla
    8. Jari Sarasvuosta kertova Valmentaja on kuin neukkaripöytään tilattu metripizza, jonka hotkimisesta tulee huono olo
    9. Poliisi vaitonainen viikonlopun järeästä operaatiosta Vesilahdella – Panssaroidun ajoneuvon käyttö oli ”normaalia virka-apua”
    10. Donald Trumpilla on Valkoisessa talossa hämmentävä maalaus itsestään, jossa hän istuu baarissa entisten presidenttien kanssa – ja siitä tuli heti loputtomien vitsien aihe
    11. Lapsen kiusalliset tavat saattavat kieliä ongelmista – Niihin voi puuttua, mutta väärä lähestyminen pahentaa tilannetta Tilaajille
    12. Näytä lisää