Miten selvitä kaukosuhteesta, huostaanotosta tai ujoudesta? Nuoret kertovat, kuinka ovat selättäneet elämän vaikeat tilanteet – psykoterapeutti Maaret Kallio antaa vinkkejä
Jokainen nuori kokee välillä riittämättömyyden tunteita. Eino Nakari, Anni Lehtinen ja Alma ovat kohdanneet vaikeita tilanteita ja selvinneet niistä.
Kaupunki
Miten selvitä kaukosuhteesta, huostaanotosta tai ujoudesta? Nuoret kertovat, kuinka ovat selättäneet elämän va
Nyt toistetaan: Maaret Kallio vastaa nuorten kysymyksiin
Nuorilla voi olla varsin erilaisia elämäntilanteita, joissa he saattavat tuntea olonsa voimattomaksi ja yksinäiseksi. Moni päätyy kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon.
Hän aloitti syksyllä 2016 opiskelun Suomen liikemiesten kauppaopistossa. Einon kaverit olivat kehuneet koulua ja sen ammattitaitoisia opettajia, mutta koulussa oli vain vähän tuttuja.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
”Alussa oli vaikeaa, kun tunneilla oli paljon ryhmätöitä ja jouduin aina änkeämään johonkin ryhmään. Vähän ajan päästä aloin jutella ryhmän kanssa ja olla heidän seurassaan. Kävimme yhdessä syömässä, ja pian alkoi sujua paremmin.”
Kouluun sopeutumiseen meni pari kuukautta. Eino on saanut ystäviä myös muilta luokilta. Ystävät ovat hänelle tärkeitä, ja koulunkäynti on heidän ansiostaan tuntunut mukavammalta.
”Uusien ystävien ansiosta on mieluisampaa tulla kouluun. Odotan sitä, että näen ystävät, vaikka tulenkin yleensä myöhässä.”
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Vanhat ystävät eivät ole kuitenkaan unohtuneet. Eino pitää heihin aktiivisesti yhteyttä.
”Vapaa-ajalla hengaan enemmän yläkoulukavereiden kanssa. He ovat iso osa elämääni.”
Osa vanhoista kavereista lähti, osa pysyi.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
”Niihin, jotka pysyivät, ystävyys syveni”, Eino kertoo.
Elämä tuntuu Einon mielestä tällä hetkellä hyvältä, ja koulussa on mukavaa. Välillä on ikävä peruskouluaikoja, mutta Eino kokee olevansa nyt oikeassa paikassa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Mainos päättyy
Hän kannustaa kaikkia hakeutumaan siihen kouluun, joka kiinnostaa, vaikka aluksi jännittäisi.
”Ei tarvitse stressata, että jäisi yksin. Kyllä sieltä kavereita löytyy, kun teet ryhmätöitä ja puhut luokkalaisille. Äkkiä huomaat istuvasi sen saman ihmisen kanssa vielä koulun toisena vuotena ja hän on sinun kaverisi.”
Maaret Kallion vinkit
”Ihmiset ystävystyvät ennen kaikkea tekemisen kautta. Jos pystyy liittymään johonkin yhteiseen tekemiseen tai ryhmään, niin suhteita alkaa muodostua siinä sivussa, kuin ohimennen.”
”Voit sanoa, ettet oikein pärjää tai ettet meinaa päästä mukaan ja sinua jännittää. Voit myös kysyä, että voitteko ottaa kimppaan. Yleensä ihmiset suhtautuvat siihen myönteisesti. Me usein toimimme niin, että yritämme olla rohkeampia kuin olemmekaan. Se ennemmin työntää ihmisiä poispäin kuin tuo lähemmäs.”
Pian Anni huomasi kuitenkin seurustelevansa Arttu Sopasen, 19, kanssa.
Anni ja Arttu tapasivat netissä toukokuussa 2016, ja heillä synkkasi heti. Anni asuu Loimaalla ja Arttu Kirkkonummella, joten matkustaminen on osa arkea.
Parilla on välimatkaa noin 150 kilometriä, mutta matkustamiseen saattaa kulua julkisella liikenteellä yhteen suuntaan jopa viitisen tuntia huonojen yhteyksien vuoksi.
”Arttu on ihana. On upeaa, että hän on erilainen kuin muut. Meillä toimi kemiat yhteen heti, kun nähtiin”, Anni sanoo.
Pari on joutunut kokemaan paljon ennakkoluuloja. Suhdetta on kyseenalaistettu välimatkan vuoksi.
”On paljon kavereita, jotka sanovat, ettei tuosta tule mitään.”
Anni ja Arttu yrittävät nähdä joka viikonloppu.
”Se ei tietenkään aina onnistu. Tulee koeviikkoja ja kaiken maailman muita juttuja väliin. Välillä voi olla viisikin viikkoa, ettemme ole nähneet ollenkaan.”
Anni ja Arttu ylläpitävät suhdettaan viesteillä, joita lähetellään pitkin päivää. Välillä pari puhuu myös Skypessä.
”Arttu on aina puhelimen ulottuvilla, kun minulla on jotain sanottavaa. Tuntuu kuin Arttu olisi siinä vieressä, koska hän vastaa välittömästi. Hän on aina mukana siinä, mitä elämässäni tapahtuu. Ikävöin Artun ääntä tosi paljon.”
Välimatkaan oli aluksi vaikea tottua.
”Kesti tottua siihen, että kotiin tullessa täytyy taas nukkua yksin, kaksissa lakanoissa. Se oli vähän sokki. Ei ollut sellaista läheisyyttä, jota parisuhteeseen kuvitteli. Minun pitää pärjätä suurimman osan ajasta ihan itse.”
Tunteiden syventyessä ikävä alkoi kasvaa.
”Välillä on hetkiä, jolloin ehdimme näkemään paljon ja totun siihen. Sitten tulee pidempi tauko ja se tuntuu aina paljon vaikeammalta, koska olen ehtinyt taas tottua siihen läheisyyteen ja jatkuvuuteen.”
Arttu on hakenut ensi vuodeksi opiskelemaan Lappeenrantaan. Anni käy vielä kaksi vuotta lukiota Turussa ja aikoo sitten hakea Helsinkiin opiskelemaan. Parilla ei ole vielä suunnitelmia yhdessä asumisesta, mutta se ei haittaa heitä.
”Ei meillä ole mikään kiire. Hyvin on pärjätty tähänkin asti.”
Anni kertoo tulevaisuuden näyttävän hyvältä. Hän uskoo asuvansa vielä jonain päivänä yhdessä Artun kanssa ja rohkaisee muitakin nuoria kokeilemaan kaukosuhdetta.
”Kannattaa ajatella positiivisesti. Kaukosuhteen vuoksi ei tarvitse luopua mistään, saat ainoastaan enemmän. Erillään asuminen ei ole ikuista, se on tärkeä avainajatus.”
Maaret Kallion vinkit
”Kaukosuhteen ongelma tulee siinä, miten pysyy riittävän lähellä, vaikka ollaan kaukana toisesta. Tärkeää on se, miten pari pitää toisiinsa yhteyttä.”
”Pitää kertoa toiselle, jos tuntuu hankalalta ja epävarmalta tai tulee mustasukkaisuutta. Kannattaa puhua ja yhdessä miettiä, mitä sille tehdään, eikä askaroida jotain päätöstä omassa mielessään ja pulauttaa sitä ulos, kun se päätös on tehty.”
”Nuoruudessa tarvitaan myös tilaa itselle. Joskus seurustelusuhde voi tulla liiankin liki, jos ollaan koko ajan yhdessä. Täytyy jäädä tilaa myös kavereille, koululle ja ehkä harrastuksillekin.”
Almalla on kaksi kotia
”Huostaanotto oli paras ratkaisu, koska minulla ja vanhemmillani oli ylitsepääsemättömiä ongelmia. Meillä oli kotona paljon riitoja sekä minun että vanhempien välillä, eikä kotona ollut hyvä olla”, kertoo Almahttps://www.hs.fi/haku/?query=alma, 14.
Alma asuu tällä hetkellä pitkäaikaissijoitettuna sijaisperheessä. Hänet on aikaisemmin sijoitettu useita kertoja lyhytaikaisesti. Alman nimi on muutettu.
”Halusin parantaa kodin tilannetta ja toivoin lyhytaikaista sijoitusta, mutta kun päätös tuli ja sijoitus oli pitkäaikainen, se tuntui oikealta. Luulin, että vanhemmat suuttuvat minulle, mutta he suhtautuivat päätökseen hienosti.”
Perheen huonot välit vaikuttivat Alman mielialaan.
”Tunsin oloni masentuneeksi ja surulliseksi ja lintsasin välillä koulusta.”
Perhe on kohdannut sijoituksen vuoksi paljon ennakkoluuloja. Ikävät kommentit ovat arkipäivää.
”Sukulaiseni halveksivat vanhempiani, koska asun muualla. Ystävätkin ihmettelivät aluksi sijoitusta mutta ymmärsivät tilanteen kuultuaan, että minulla on nyt kaikki paremmin.”
Alman lapsuudenkoti on lähellä koulua, joten hän käy siellä usein koulun jälkeen. Lisäksi hänellä on kolmen viikon välein säännöllinen kotiloma.
”Soittelen paljon äitini kanssa. Tiedän, että hän haluaisi viettää kanssani enemmän aikaa. Hän on tavallaan surullinen siitä, että asun muualla. Vanhemmilleni on kuitenkin tärkeintä se, että minulla on kaikki hyvin.”
Vaikka sijoitusperheestä on tullut Almalle tärkeä, sopeutuminen ei sujunut mutkattomasti.
”Alussa riitelin perheen äidin kanssa, mutta riidoista on selvitty. Perheessä on nuorempia lapsia, joista on tullut minulle kuin pikkusisaruksia. Meillä on side, joka ei koskaan katkea.”
Alma aikoo asua sijaisperheessä ainakin peruskoulun loppuun asti. Hän toivoo, että asiat ratkeavat kotona ja hän voisi vielä muuttaa takaisin kotiin.
”Moni asia on jo järjestynyt. Olen muuttunut positiivisemmaksi ja näen asiat paremmassa valossa. Tulevaisuuteni näyttää hyvältä.”
Maaret Kallion vinkit
”Todella moni miettii, että olenko ainoa, jonka perheessä on ongelmia. Muiden perheet ja vanhemmat voivat näyttää ihan superilta. Toisaalta ei ikinä tiedä, mitä muiden kotona tapahtuu. Jos tilanne on monimutkainen eikä pystytä keskustelemaan, on tärkeää, että nuori ei jää yksin.”
”Koti on turvapaikka. Jos sitä turvaa ei ole, niin on tärkeää etsiä sitä jostain muualta. Voi puhua vaikka jollekin muulle turvalliselle sukulaiselle tai aikuiselle. Ei riitä, että nuori pärjää yksin, vaikka olisi kuinka fiksu ja pärjäävä. Nuoret tarvitsevat aina aikuista.”
”On olemassa paljon paikkoja, joihin voi soittaa ja anonyymisti jutella, että saa vähän kättä pidempää. Meissä ammattilaisissa on se, että olemme kuulleet kaikkea laidasta laitaan. Joskus voi tuntua siltä, että tämä on ihan mielipuolista ja hullua tai tosi häpeällistä eikä kukaan muu ole ajatellut tai kokenut samanlaista. Mutta aina on samankaltaisia kokemuksia.”
Kirjoittaja kuuluu pääkaupunkiseudun Nuorten ääni -toimitukseen, joka tuo esille nuorten näkökulmia mediassa.
Kommenttisi on moderoitavana.
Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24