Jo alakoululaiset kohtaavat seksuaalista häirintää – ”En muista, että asiasta olisi puhuttu tunneilla tai koulussa”, sanoo helsinkiläinen kahdeksasluokkalainen

Peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä 30 prosenttia ja pojista 12 prosenttia on kokenut viimeisen vuoden aikana seksuaalista häirintää. Asia käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselystä vuodelta 2017.

Kyselyssä häirinnällä tarkoitetaan kehoa tai seksuaalisuutta loukkaavaa kiusaamista, nimittelyä tai arvostelua tai seksuaalista ehdottelua tai ahdistelua.

Seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat merkittävästi yleisempiä erityisryhmiin kuuluvilla, kuten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä edustavilla, ulkomaista syntyperää olevilla, toimintarajoitteisilla ja kodin ulkopuolelle sijoitetuilla nuorilla.

Lisäksi merkittävä osa näihin nuoriin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä tapahtuu oppilaitoksissa. Viisi prosenttia peruskoululaisista pojista ja neljä prosenttia tytöistä on kokenut koulussa seksuaalista häirintää.

Munkkiniemen yhteiskoulun rehtori Aki Holopainenhttps://www.hs.fi/henkilo/Aki+Holopainen sanoo, että Munkkiniemen yhteiskoulussa ei ole koettu seksuaalista häirintää.

”Jos häirintää esiintyisi, asiaan puututtaisiin välittömästi.”

Holopaisen mukaan seksuaalista häirintää käsitellään terveystiedon yhteydessä 8. luokalla ja vuosittain järjestettävissä seksuaalikasvatuksen työpajoissa teeman ”sinä itse päätät” yhteydessä.

Munkkiniemen yhteiskoulun kahdeksannen luokan oppilaat Heidi Hänninenhttps://www.hs.fi/henkilo/Heidi+Hänninen, 15, ja Aaro Ruohomäkihttps://www.hs.fi/henkilo/Aaro+Ruohomäki, 15, eivät ole vielä saaneet koulussa tietoa aiheesta. Molemmat uskovat kuitenkin, että koulu puuttuisi häirintään.

”Terveystiedon tunneilla ei ole puhuttu seksuaalisesta häirinnästä”, kertoo Hänninen.

Ruohomäki kokee, ettei hän ole perillä siitä, mitä seksuaalisen häirinnän tapauksessa pitäisi tehdä.

”En muista, että asiasta olisi puhuttu tunneilla tai koulussa. Uskon, että puhuisin asiasta poliisille tai kaverille.”

Hänninen pitää seksuaalisesta häirinnästä puhumista koulussa erittäin tärkeänä.

”Se on aihe, joka pitäisi käydä läpi perusteellisesti.”

Rehtori Holopainen on samoilla linjoilla.

”Rohkaisemme alati oppilaita kertomaan jollekin työyhteisön aikuiselle, mikäli he kokevat itse tulevansa tai huomaavat jonkun toisen oppilaan tulevan häirityksi. Koulun henkilökunta voi puuttua kiusaamiseen ja häirintään vain, jos huomaa itse jotakuta kiusattavan tai häirittävän, tai saa tiedon siitä oppilailta.”

Opetushallituksen Opas seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi kouluissa ja oppilaitoksissahttp://oph.fi/download/189829_Opas_seksuaalisen_hairinnan_ennaltaehkaisemiseksi_ja_siihen_puuttumiseksi_ko.pdf (2018) kertoo, että lapset ja nuoret kohtaavat seksuaalista häirintää jo perusopetuksen alaluokilla. Seksuaalisen häirinnän vastainen työ on perusteltua aloittaa ajoissa myös siitä syystä, että erityisesti asenteet muotoutuvat varhain.

Lukiolaispojista ja -tytöistä vain yksi prosentti on kokenut oppilaitoksessa tapahtunutta seksuaalista häirintää. Sitä koetaan kuitenkin koulun ulkopuolella paljon enemmän. Lukioikäisistä pojista kahdeksalla prosentilla ja tytöistä 30 prosentilla oli kokemuksia häirinnästä viimeisen 12 kuukauden ajalta.

Mediassa huomiota saaneet seksuaalista häirintää koskevat tapaukset ovat liittyneet yleensä koulun henkilökuntaan. Helsingissä Kallion lukion pitkäaikainen näyttämötaiteen opettaja irtisanottiin vuoden alussa. Opettajan katsottiin syyllistyneenhttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005445078.html virkasuhteessa seksuaaliseen häirintään.

”Tapahtumien jälkeen tilannetta on seurattu oppilashuollon ja opettajien kanssa aktiivisesti. Olemme ottaneet käyttöön uudenlaisen puolivuosittain toteutettavan seurantakyselyn, jonka laatimisessa opiskelijamme ovat olleet mukana”, kertoo Kallion lukion rehtori Ari Mäkinenhttps://www.hs.fi/henkilo/Ari+Mäkinen.

Lisäksi opiskelijoita on ohjeistettu opiskeluhuollon palveluiden käyttämisessä sekä siinä, miten toimia, jos he kokevat epäasiallista kohtelua tai seksuaalista häirintää. Opiskelijat voivat saada asiassa tukea kaikilta opettajilta ja opiskeluhuollon henkilöstöltä tarvittaessa. Koulun ilmoitustauluilla on infoa ja yhteystietoja esillä tällaisia tapauksia varten.

Muutamat Kallion lukion oppilaat kommentoivat seksuaaliseen häirintään liittyvän ohjeistuksen olevan yhä melko vähäistä.

”Terveystiedon tunneilla kai puhutaan seksuaalisesta häirinnästä, mutta en ole itse kuullut. Koulussa on ollut niin paljon asiaan liittyvää hämminkiä, että olen varma, että koulu puuttuisi asiaan”, sanoo 16-vuotias Harri Hirvonenhttps://www.hs.fi/henkilo/Harri+Hirvonen.

Lotta Leikoskihttps://www.hs.fi/henkilo/Lotta+Leikoski, 18, ei muista, että seksuaalisesta häirinnästä olisi puhuttu terveystiedon tunneilla. Hän kokee silti tietävänsä mitä tehdä vastaavassa tilanteessa.

”Yrittäisin estää tilanteen ja pyytäisin apua. Ensin kertoisin asiasta kaverille ja sitten luotettavalle aikuiselle.”

Opetushallitus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos keräävät yhteistyössä kahden vuoden välein peruskouluilta terveydenedistämisaktiivisuuteen liittyvää tietoa. Tämän TEA-raportin yksi osa-alue on ”kouluympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden sekä kouluyhteisön hyvinvoinnin edistämisen tarkastukset”.

TEA-raportin mukaan lukuvuonna 2017–2018 perusopetuksen kouluista 12 prosenttia ilmoitti, ettei koululla ollut lainkaan yhteistä käytäntöä seksuaalisen häirinnän tunnistamiseksi tai siihen puuttumiseksi.

Monet nettisivustot tarjoavat nuorille tukea tarvittaessa. Yksi niistä on Nuorten Exit, joka tarjoaa tietoa ja tukea 13–29-vuotiaille seksuaalisen kaltoinkohtelun tilanteisiin.

”Seksuaaliseen häirintään liittyy häpeän tunne. Nuori voi kokea, että on itse tehnyt jotain väärää tai on vääränlainen. Hän voi tuntea syyllisyyttä siitä, että on itse aiheuttanut tilanteen, mikä aiheuttaa sen, ettei asiasta uskalleta kertoa. Häirintä ei kuitenkaan koskaan ole sen kohteeksi joutuneen syy”, Nuorten Exitin suunnittelija Johanna Vellinghttps://www.hs.fi/henkilo/Johanna+Velling sanoo.

Vellingin mukaan tärkeintä on, ettei nuori jää yksin asian kanssa.

“Nuorten Exitiin tulee viikoittain seksuaalista häirintää koskevia kysymyksiä. Nuori saattaa monesti vähätellä kokemuksiaan, eikä ole varma siitä, missä menee seksuaalisen häirinnän raja”, kertoo Velling.

Jos koet seksuaalista häirintää, toimi näin:

 Jos havaitset seksuaalista häirintää tai joudut itse sen kohteeksi, ilmaise häiritsijälle, miltä hänen käyttäytymisensä tuntuu ja pyydä häntä lopettamaan.

 Jos et voi tai halua ottaa yhteyttä häiritsijään, tai häirintä kielloista huolimatta jatkuu, ilmoita siitä opettajalle, luokanvalvojalle, ryhmänohjaajalle, psykologille, kuraattorille, terveydenhoitajalle, rehtorille tai muulle luotettavana pitämällesi oppilaitoksen aikuiselle, jolla on velvollisuus ryhtyä toimiin hänen tietoonsa tulleen häirinnän osalta.

 Kirjaa ylös jatkokäsittelyä varten aika ja paikka, jolloin häirintää on tapahtunut sekä se, keitä on ollut läsnä tilanteessa ja mitä tilanteessa tapahtui.

 Säilytä mahdolliset todisteet, esimerkiksi some-, teksti- ja sähköpostiviestit.

 Ilmoita oppilaitoksen aikuiselle myös havaitsemasi muihin kohdistuva seksuaalinen häirintä.

 Käytä oikeuttasi opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalveluihin sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon, kun tarvitset tukea tai apua.

Lähde: Opas seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi kouluissa ja oppilaitoksissa (Opetushallitus 2018) Lisätietoja löydät ”ei meidän koulussa”http://www.eimeidankoulussa.fi/ - hankkeen sivuilta, sekä Nuorten Exitinhttps://nuortenexit.fi/ ja Nuorten netinhttps://www.nuortennetti.fi/ sivuilta.