Veikka ja majakka

Vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson ylläpitää pientä majakkasaarta Porkkalan edustalla. HS vietti kokonaisen päivän kuunnellen sarjayrittäjän visioita upeissa merimaisemissa.

Vuorikiipeilijän kädenpuristus on jämäkkä.

Jäntevän miehen olemus on muutenkin luottamusta herättävä, sillä hän tankkaa ”gasoo” 250-hevosvoimaiseen merikelpoiseen avoveneeseensä neljäntoista maailman korkeimman huipun kokemuksella.

Mustiin aurinkolaseihin ja laadukkaisiin erävaatteisiin sonnustautunut Veikka Gustafsson, 50, on elementissään.

Nostamme veneeseen järjestelmällisesti pakattuja laatikoita, laukkuja ja reppuja. Sitten saamme turvallisuusohjeet merenkäyntiin. Onneksi keli on tällä kertaa hyvä.

Heti kun Porkkalan luotsiasemalta aukeaa väylä, nojatuolin kokoinen moottori jyrähtää ja liidämme kunniallista nopeutta kohti horisonttia. Kaukana ulapalla näkyy vain pieni piste. Sinne olemme menossa.

Gustafsson aikoo näyttää meille rakkainta projektiaan, harmaahylkeiden piirittämää Kallbådanin majakkaa.


Vuonna 1920 valmistunut Kallbådanin majakka (nykyisin Porkkalan majakka) sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Porkkalanniemen kärjestä. Se on lähempänä Tallinnaa kuin Helsinkiä.

Majakalla työskenteli majakkamestari ja kaksi vartijaa vuosina 1920–1939. Parhaimmillaan karua ja pientä luotoa asutti jopa 20 ihmistä, joista suuri osa oli lapsia.

Talvisodan sytyttyä majakan ohi kiiti kaksi pommikonetta kohti Helsinkiä, ja väki poistui evakkoon. Vuosina 1944–1956 majakka oli neuvostoliittolaisten vuokra-alueen eteläisin osa. Vuokravuosien aikana ainutlaatuinen rakennus päästettiin erittäin huonoon kuntoon, eikä sen jälkeen majakalle enää palannut miehitystä.

2000-luvun alkuun asti Kallbådanin majakka jatkoi rapistumistaan asumiskelvottomaan kuntoon kuten monet muutkin Suomen majakoista.



Aurinkoisena päivänä vuonna 2001 majakkaa vihdoin onnisti. Vuorikiipeilijä, seikkailija ja sarjayrittäjä Veikka Gustafsson meloi kaverinsa kanssa luodolle, jonka tyhjää majakkaa he olivat jo pitkään ihmetelleet.

Rakkaus majakkasaareen syttyi ensisilmäyksellä.

Gustafssonin ilme ei värähdäkään, kun hän kertoo tarinaa luodon löytämisestä.

”Ensimmäisellä kerralla rakensimme rannan betonikoppiin laudanpätkistä ja kevytpeitteestä saunan. Löylyjen jälkeen jäimme luodolle tähtitaivaan alle yöpymään.”

Rantakalliolla majakan lampun vilkkuessa Gustafsson päätti vielä jonakin päivänä palata saarelle ja tutustua majakkaan paremmin.

Seuraavana kesänä vuonna 2002 Gustafsson saapui jälleen Kallbådanille ja tarttui seinässä olevaan ukkosenjohdattimeen. Sen avulla hän kiipesi seinää pitkin ikkunalle ja pääsi sisään.

”Majakka oli mätä ja hylätty. Sen jälkeen aloin selvittää, kuka rakennusta hallinnoi”, Gustafsson muistelee.


Majakka oli Merenkulkulaitoksen (nykyään Liikennevirasto) omistama. Gustafssonin yritys on majakalla vuokralaisena. Vuokran hän maksaa työllä.

”Minulle on listattu kunnostustöitä, joita teen. Sillä hinnalla saan olla täällä.”

Liikennevirastosta vahvistetaan HS:lle, että kyseessä on tällainen järjestely. Gustafssonin tapaiset kunnostajat ovat elintärkeitä virastolle ja majakoille, joiden ylläpitoon ei valtiolta löydy rahavirtoja.

Ilman Gustafssonia majakka todennäköisesti rapistuisi mereen. Niin Kallbådanin ylpeydelle olisi käynytkin, jos Gustafsson ei olisi kiivennyt sisään.

Gustafsson haluaisi, että päätöksiä majakoiden tulevaisuudesta tehtäisiin pian. Hän olisi tyytyväinen esimerkiksi 50 vuoden vuokrasopimukseen, nyt sopimus kestää vain kolme vuotta. Ostaminenkin on vaihtoehto.

Työmiestä pelottaa, että kaiken tekemänsä uurastuksen jälkeen hän joutuisi jättämään rakkaan majakan.

”Suurin huoleni on se, että tämä paikka taas unohdetaan. Näin hienossa paikassa täytyy olla mahdollista vierailla.”

Kulttuurihistoriallisen perinnön vaalimisen lisäksi Gustafsson on mukana matkailubisneksessä. Majakkasaarella voi järjestää vaikka johtoryhmän kokouksen. Hinta on isännän mukaan 3 500–10 000 euroa per käynti.

”Sillä saan katettua vähän kuluja”, Gustafsson tyytyy sanomaan.

Meriveden raastamalle majakalle Gustafsson on nimittäin tehnyt paljon kallista remonttia omalla ajallaan. Ja äärimmäisen kallis julkisivuremontti on väistämättä edessä. Omia työtuntejaan Gustafsson ei ole laskenut.

Merenkulullista merkitystä majakalla ei enää ole. Tornin valo sammui vuonna 2015, ja se siirrettiin erilliseen mastoon.

”Majakka on nykyään liikennemerkin huoltorakennus.”


Saavumme Kallbådanille.

Gustafsson hidastaa punertavana auringossa hehkuvan majakan vierelle. Välittömästi veneen ympärille alkaa nousta viiksekkäitä uteliaita pallosilmiä. Kallbådan on harmaahylkeiden eli hallien suojelualuetta, ja hylkeitä luodon ympäristössä on totisesti paljon.

Luodolle on kiinnitetty kyltit, jotka kertovat suojelusta. Maihinnousuun tarvitaan erityislupa – ja sellainen Gustafssonilta löytyy, vieraitakin saa tuoda.

”Arvostan pohjattomasti luonnonsuojelua, mutta pakko sanoa, etteivät nämä hylkeet ainakaan häiriinny meistä. Tulevat niin lähelle kurkkimaan.”

Gustafssonin ideologian mukaan luonnonsuojelun pitäisi kasvattaa ihmisten ja luonnon välistä suhdetta. Ei eristää ihmisiä entistäkin kauemmaksi. Se ei kasvata ihmisten arvostusta moninaiseen luontoon.

”Haluaisin, että majakallakin vierailisi hylkeentutkijoita ja muita, jotta saataisiin rakennus monimuotoiseen hyötykäyttöön.”

Ajamme hiljalleen tarkkaa reittiä kallioiden ja hylkeiden välistä saaren laiturille. Majakan ikkunoissa näkyvät luukut, jotka suojaavat tarvittaessa sisätiloja suurimmilta myrskyiltä.

Vuorikiipeilijä solmii veneen köydet laituriin.


Kahvikuppimme tyhjenevät majakan kotoisaksi kunnostetussa oleskelutilassa. Heti, kun kuppien pohjat näkyvät, Gustafsson nappaa ne käsiinsä ja alkaa tiskata. Samalla hän kertoo kiipeilyvuosistaan.

”1993 kiipesin ensimmäisenä suomalaisena Mount Everestille. Siinä meni sitten 19 vuotta, kun kaikki kasitonniset oli hoidettu.”

Hän ei puhu vuorten valloittamisesta.

Kaikesta Gustafssonin kertomasta käy ilmi, että hän saa paljon asioita aikaan. Neljätoista uhkarohkeaa vuorikiipeilymatkaa ja huippukuntoon kunnostettu majakanraato ovat merkkejä siitä, että hommat hoituvat.


Hän kertoo, ettei koskaan lomaile sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan tekee mieluummin vaikka metsurintöitä kavereiden mökeillä – siinä kuulemma mieli lepää parhaiten.

”Olen kyllä vähän jo muuttunut, ettei kaiken tarvitse tapahtua ihan niin kuin nuorena.”

Gustafsson kertoo, että viimeksi edellispäivänä hän oli netistä huomannut kolmen kiipeilykaverinsa kuolleen Himalajalla.

”Ei sitä nuorena ymmärtänyt, miten kovia riskejä siinä otettiin. En voisi enää elää niin.”

Kahvin päälle juomme vielä lasilliset vettä, ja alta aikayksikön nekin ovat isännän käsissä tiskialtaassa. Puhetta tulee taukoamatta.

”Minulla on majakan ohessa monta rautaa tulessa. Olen sarjayrittäjä, minkä lisäksi kierrän vielä aika paljon motivaatiopuhujana siellä täällä.”

Gustafsson hyödyntää hurjapäisen vuorikiipeilijän mainettaan taitavasti ja uutterasti. Hän kertoo esimerkin eräästä yhteistyöstä paristofirman kanssa. Yhteistyöhön kuului vierailu 18 Prismassa. Siihen meni 18 lauantaita.

”Siinäpä esittelin sitten paristoja joka viikonloppu, vaikka olisi ollut vähän muutakin tekemistä. Mutta siitä hyötyivät sekä minä että varsinkin kauppiaat.”

Gustafssonin erityistaito on todellakin tehdä erilaisia sponsorisopimuksia, diilejä ja tempauksia. Vähän aikaa sitten hän kiipesi Viron ”korkeimmalle vuorelle” (Suur Munamägi, 318 metriä) reality-sarjassa ja tulevaisuudessa hän aikoo ehdottaa Kallbådanin läheltä kulkevalle risteilijälle kummimajakkahanketta, johon kuuluisi live-yhteys Gustafssoniin.

On Gustafssonista takavuosina tehty näköinen action figure -nukkekin joululahjamarkkinoille.

Mutta rahoituksen hankkiminen on vuorikiipeilijän vahvin leipälaji. Majakankin kunnostustyöhön järjestyi 660 000 euroa TE-keskukselta ja erinäisiltä yrittäjiltä.

”Joku kaveri joskus sanoi, että vahvuuteni on tehdä omia juttujani muiden rahoilla”, Veikka naurahtaa.

Kaverin tulkinta ei kuulosta lainkaan väärältä. Kyseessä on kuitenkin majakan kunnostanut mies, jonka vuorikiipeilyharrastukseen upposi miljoonia elinkeinoelämän markkoja ja euroja vuosien varrella. Gustafssonin tavoite on aina ollut, että bisneksissä kaikki osapuolet hyötyvät toisistaan.


Kun vesilasit on tiskattu, saapuu majakkaluodon rantaan rajavartiolaitoksen vene. Aiemmin selvisi, että saksalainen tv-ryhmä on pyytänyt lupaa vierailla majakalla samana päivänä kuin mekin. Isäntä ohjasi jo päivän toisen mediaryhmän rantaan.

Saksalaisen tv-ryhmän oppaana hääräsi – kukas muukaan kuin – Suomen kuuluisin saksalainen Roman Schatz.

Schatz ohjeistaa meille, että jos sopii, meidän pitäisi piiloutua majakan sisään. Kuvausryhmä kuvaa majakkaa kamerakopterilla ja ohjelman teema on suomalainen yksinäisyys. Siispä tyhjän meren keskellä nököttävällä luodolla ei saisi näkyä ihmisiä.

Yksinäisyys on sanalla sanoen aavistuksen ontuva teema, kun kuvataan Gustafssonin kunnostamaa majakkaa. Sosiaalisella verkostoitujalla on tuttuja joka paikassa. Puolet majakan vierailijoista ovat Gustafssonin mukaan kavereita ja puolet asiakkaita.

Hän tuntee rajavartiolaitoksen henkilökuntaa, luotsikuljettajia, majakan vanhoja asukkeja, yrittäjiä, seikkailijoita, porkkalalaisia ja oikeastaan ihmisiä kaikilta elämänaloilta. Kaikkien kanssa tuntuu olevan joitain pieniä bisnesvirityksiä.


Tällä hetkellä mies asuu kuitenkin yksin. Lapset vierailevat tietyin aikavälein 250-neliöisessä Kirkkonummen-kodissa.

”Viime kesänä tuli ero pitkästä liitosta. Naiset ovat kestäneet touhujani aina 5–7 vuotta”, Gustafsson toteaa.

Gustafssonin mukaan ongelmaksi on muodostunut se, ettei hänellä ole ollut aikaa parisuhteidensa hoitoon. Miehellä on aina ollut jatkuvia lupauksia, että vielä koittaa parempi aika.

”Eikä se päivä koskaan koittanut.”

Nyt välit ex-vaimoon ovat ”paremmat kuin aikoihin”. Sinkkumies voi siis keskittyä täysillä projekteihinsa, joista seuraava on saatella saksalaiset tv-ihmiset takaisin rajavartiolaitoksen veneeseen.


Saksalaiset poistuvat ja rälläävät veneellä vielä muutaman kierroksen hylkeidensuojelualueella. Vieraiden kahvikupit ovat ehtineet jo tiskaavan isännän käsiin, ja Gustafsson pääsee kertomaan muista hankkeistaan. Niitä riittää.

”Voisin kuvailla niin, että jos keskittää kaikki joukkonsa yhteen taisteluun, saa varmasti yhden murskavoiton. Minä haluan toimia laajalla rintamalla. Niin saavuttaa lopulta enemmän.”

Gustafssonin kertomuksissa vilisee puhekeikkoja, savupiipputehdas, metsästyslehtiä, bisnesradio, huutokauppa, revontulia, mökkejä, joukkorahoittamista, lobbaamista ja välillä majakka.

”Ja ai niin. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen käynyt 15 kertaa Namibiassa. Raivaamme siellä pusikkoa.”

Namibiassa hän oli kuulemma kerran ajanut tolkutonta ylinopeutta työmaalta toiselle, kun poliisi pysäytti hänet. Kinkkinen tilanne eteni kuitenkin niin, että Gustafssonin puheenlahjat ja suomalaisuus saivat poliisin heltymään, eikä sakkoja kirjattu. Poliisi jopa paljasti seuraavat ratsiapaikat.

”On Suomessakin kortti ollut muutaman kerran hyllyllä”, Gustafsson myöntää. Vuorokauden tunnit eivät meinaa aina riittää kaikkien projektien hallinnointiin, monesti projektit venyvät pitkälle yöhön tai menevät päällekkäin.

Mennäänkö saunaan? ehdottaa Gustafsson.

Käsistään näppärä mies on pystyttänyt neuvostoliittolaisten vuokra-aikana rakentamaan bunkkerisiipeen saunan. Entisestä ampumaluukusta on tullut nyt hieno ikkuna ylälauteille.

Mennään vaan.


Saunan lauteilla vuorikiipeilijä mittailee katseellaan kiuasta. Siihen pitäisi saada säiliö veden lämmittämistä varten. Ehkä irrotettava, jotta asiakkaiden ei tarvitsisi katsella sitä. Sen valmistamiseen voisi saada apua omalta savupiipputehtaalta.

Gustafsson on aina ollut taitava mediankäyttäjä, joka on edistänyt hankkeitaan julkisuudella. Aiemmin hän sanoi, ettei ole koskaan erikseen keskittynyt henkilöbrändiinsä, vastaillut vain rehellisesti kysymyksiin.

Saunassa hän kuitenkin kertoo, että mediasta oli suuri apu vuorikiipeilyn rahoittamisessa.

”Loin mediapeittoa niin, että halusin mukaan sanomalehden, aikakauslehden, radiokanavan ja tv-kanavan. Kaikki onnistui.”

Opit julkisuuden hyödyntämiseen antoi maailman ympäri purjehtinut liikemies Harry Harkimo.

Julkisuuden kasvaessa kiipeilijän parisuhdekuviot ja huhut alkoivat päätyä yhä enemmän juorupalstoille. Se on yksi syy, miksi verkottunut markkinamies ei ole ollenkaan sosiaalisessa mediassa.

”Kerron mieluummin kerralla enemmän itsestäni kuin antaisin elämästäni pieniä palasia haaskaksi medioille.”

Tämän jälkeen hän alkaa esitelmöidä talousajatuksiaan ja Vauraus Suomi -yrityksensä toimintalogiikkaa. Hän haluaisi kohdentaa suomalaisten rahoja yhä tarkemmin Suomeen globaalin maailman sijasta. Tiivistettynä tämänkin yrityksen idea on se, että suomalaiset hyötyisivät toisistaan.

Silmät kiiluvat ja aatteen palo roihuaa, kun myyntimies puhuu selvästi lempiaiheestaan.

Päätämme suunnata viilentävään mereen uimaan.


Saunan jälkeen maistamme vielä eräiden panimovieraiden majakalle tekemää olutta. Se on erinomaisen maukasta, eikä lasien tiskaamistakaan tarvitse montaa sekuntia odottaa. Päivän aikana on tiskattu myös laatikollinen sponsorin toimittamia keittokulhoja.

Nopeasta tiskaustahdista näkee, että vuodet Himalajalla ovat tehneet Gustafssonista ihmisen, joka ei jätä asioita sattuman varaan. Hän haluaa pitää tietyn kontrollin näpeissään.

”Ei tämä paikka luksusta ole, mutta siisteydestä pidän huolta, koska ihmiset maksavat täällä vierailusta sen verran paljon.”


Touhukkaan Gustafssonin seurassa alkaa väkisinkin ihmetellä, miten joku voi jaksaa tehdä koko ajan töitä ja siirtyä uusien haasteiden pariin.

Yksi syy on ainakin maaseudulla asuneessa perheessä, jonka isä oli Kirkkonummen kunnanjohtaja, toinen veljistä oli muun muassa mukana muukalaislegioonassa, toinen toimii yrittäjänä ja sisko sukkuloi parhaillaan pankkialalla.

”Ei nykyajan lapset ymmärräkään sitä aikaa. Eikä tarvitsekaan”, Gustafsson kertoo sisävessattomasta lapsuudestaan pyyhkiessään jo ikkunalautoja.

”Olen jostain syystä tykännyt aina hitaasti etenevästä työstä, jossa on paljon toistoja. Siksi olen sukeltanut noita isoja kiviä merenpohjasta.”

Isoimpien kivien kohdalla auttoivat lopulta tutut taistelusukeltajat.

On aika jättää majakkasaari taakse.

”Onhan tämä nyt todella hieno paikka. Se on perimmäinen syy, miksi käytän tähän niin paljon aikaa”, sanoo Gustafsson ja viheltää lähtiessään hylkeille. Päitä nousee ylös kuin Linnanmäen nuijapelissä.

Sitten kaasu pohjaan, nokka kohti auringonlaskua ja valtion luotsiasemalla sijaitsevaa kotilaituria. Miten sinne on mahdollista saada venepaikka?

”Kysyin vain. Lupasin siivota siellä teiden reunoja risuista sun muista, niin saan pitää venettä laiturissa.”

Nyt kerätyillä risuilla lämpeää majakan sauna. Taas kaikki hyötyvät.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Etelä-Koreasta saapunut megatähti töksäytti ensi­töikseen kysymyksen, jolla osui heti suomalaisen pikku­kaupungin pahimpaan kipu­pisteeseen

    2. 2

      Siivooja pyyhki samalla rätillä vessan­pönttöä ja juoma­laseja – Hitiksi noussut video luksush­otelleista pöyristyttää Kiinassa

    3. 3

      Kaksoset oli jo annettu Katja Korhosen rinnalle, kun hoitaja nappasi pojan ja vei pois – Pian äiti silitti heiveröistä selkää ja toivoi, että lapsi saisi elää

      Tilaajille
    4. 4

      ”Renessanssipalatsi” rapistui pöyristyttävään kuntoon keskellä Helsinkiä – Omistajalla ei ole varaa 1800-luvulla rakennetun arvotalon korjauksiin

    5. 5

      Tutkimus: Mitä pimeämpää ja kylmempää, sitä enemmän alkoholi maistuu ja maksakirroosi yleistyy

    6. 6

      Väitöskirja: Iltalehti saattaa lopettaa printtiversionsa ensi vuonna

    7. 7

      Uni oli pelottava, ja siinä kuusivuotias Patrick Tiainen rakasti poikaa – Tiainen nousi karismaattisen seurakunnan johtoon, uskoi Jumalan eheyttävän hänet ja myönsi lopulta, että uni oli totta

      Tilaajille
    8. 8

      Pääministeri Theresa Maysta tuli sylky­kuppi, mutta kapinallisilla on kaksi merkittävää ongelmaa

    9. 9

      Entinen kuntapoliitikko Saido Mohamed nosti ulkomailla asuneen siskonsa lapsilisiä vuosien ajan – Törkeästä rahanpesusta yli vuoden ehdollinen tuomio

    10. 10

      Keskiviikkona syntynyt pieni poika Kairavuo kuuluu yhä hupenevaan joukkoon – Voiko suomalaiset saada poliittisilla päätöksillä synnyttämään?

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Uni oli pelottava, ja siinä kuusivuotias Patrick Tiainen rakasti poikaa – Tiainen nousi karismaattisen seurakunnan johtoon, uskoi Jumalan eheyttävän hänet ja myönsi lopulta, että uni oli totta

      Tilaajille
    2. 2

      Siivooja pyyhki samalla rätillä vessan­pönttöä ja juoma­laseja – Hitiksi noussut video luksush­otelleista pöyristyttää Kiinassa

    3. 3

      Miksi autojen keskipaikan kohdalla on möykky, joka tekee keskipaikka­matkustuksen epämukavaksi?

    4. 4

      14-vuotias halusi kysyä tuomareilta, miksi hänet oli viety lastenkotiin – Oikeus hylkäsi toiveen, lapsi valitti asiasta ja voitti

    5. 5

      ”Renessanssipalatsi” rapistui pöyristyttävään kuntoon keskellä Helsinkiä – Omistajalla ei ole varaa 1800-luvulla rakennetun arvotalon korjauksiin

    6. 6

      Alvar Aallon suunnittelema sellutehdas oli tuomittu tuhoon, mutta sitten suuri johtaja lausui yllättävät sanat – Pelastus löytyi puun ihmeaineesta, joka saattaa pian tuottaa enemmän kuin sellu  

    7. 7

      Kaksoset oli jo annettu Katja Korhosen rinnalle, kun hoitaja nappasi pojan ja vei pois – Pian äiti silitti heiveröistä selkää ja toivoi, että lapsi saisi elää

      Tilaajille
    8. 8

      Sdp ottaa kaulaa kokoomukseen, vihreiden lasku pysähtyi – Häämöttääkö ensi keväänä punavihreän blokin ”sisällissota”?

    9. 9

      Floridan tiukoissa vaaleissa ajauduttiin 8,3 miljoonan äänen käsilaskentaan ja oikeuden­käynteihin – ”Olemme tehneet itsemme naurun­alaisiksi koko maailman edessä”

    10. 10

      Suomen tulevaisuus vaikuttaa nyt aiempaa synkemmältä – Kahdeksan grafiikkaa näyttää uuden väestöennusteen synkät luvut

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Siivooja Aino-Maija Leinonen näki keskiluokkaiset kodit ja päätti elää toisin – ”Kaikkien lempiväri on valkoinen ja kaikilla on samat esineet”

      Tilaajille
    2. 2

      Puurokattila liedellä kertoi, että asunnosta oli lähdetty vauhdilla – Sina Varheen tytär katosi, ja seuraavien kuukausien jäljet seuraavat äitiä läpi elämän

      Tilaajille
    3. 3

      Helsingin surkein taloyhtiö oli pahassa jamassa ja jopa vaarallinen – juuri valmistunut peruskorjaus maksoi 2 800 euroa neliöltä

    4. 4

      Suorakulmaisen jäävuoren mysteeri selvisi Etelämantereella

    5. 5

      Ilta-Sanomat: Näyttelijä Aku Hirviniemi sai syytteen kahdesta seksuaalisesta ahdistelusta

    6. 6

      Syvällä Lapin erämaassa kulkee natsi-Saksan viimeinen puolustuslinja, ja nyt sieltä löytyi salaperäinen vankileiri

      Tilaajille
    7. 7

      Ihmisten ja hiirten aivoista löytyi suolisto­bakteereita – ”Tämä on tajunnan­räjäyttävää”, kommentoi neuro­tieteilijä

    8. 8

      Helsingissä kuultiin ”Islannin ihmeestä”: Nuorten juominen, tupakointi ja huumeiden­käyttö laskivat dramaattisesti, koska vanhempien asenteet ja käytös muuttuivat

    9. 9

      ”Täällä tulee törmäys sitten” – 130-metrinen norjalainen sotalaiva törmäsi säiliöalukseen monista varoituksista huolimatta, käy ilmi lauantaina julkaistulta äänitteeltä

    10. 10

      Mies loi ”bändilleen” tyhjästä fani­kunnan, levy-yhtiön sekä uutis­sivuston ja buukkasi niiden avulla kiertueen ilman yleisöä – nyt hän selittää tekoaan Twitterissä

    11. Näytä lisää