Voisiko tässä olla ratkaisu, jolla leväpuuro kitketään uimarannoilta? Salaisen aseen nimi on kipsi, ja nyt sitä pitäisi saada Suomen pelloille kaksi miljardia kiloa
Kipsin levitys puolittaa fosforihuuhtouman, mutta sitä pitää tehdä viiden vuoden välein.
Kaupunki
Voisiko tässä olla ratkaisu, jolla leväpuuro kitketään uimarannoilta? Salaisen aseen nimi on kipsi, ja nyt sit
Nyt toistetaan: Näin Itämeri puhdistuu – uusmaalainen pelto saa päälleen fosforia sitovaa kipsiä
Yksinäinen traktori pörisee Nurmijärven Perttulan kylän sänkipellolla. Nopeasti ja eleettömästi se sylkee valkoista kipsiä kumpuilevalle pellolle.
Kipsin levityksen tarkoituksena on sitoa fosforia ja vähentää kiintoaineksen valumista peltoaukean keskellä kulkevaan Lepsämäjokeen. Lepsämäjoki on Vantaanjoen sivujoki, jonka kautta ravinnekuormat valuisivat suoraan Suomenlahteen ja lisäisivät leväpuuroa rannikon edustalla.
Tällä yhdeksän hehtaarin peltolohkolla on tänä kesänä viljelty mallasohraa. Tilan muilla pelloilla on viljelty muiden muassa vehnää, ruista, rapsia, härkäpapua ja kuminaa.
Muutos tapahtui välittömästi. Koska kipsi sitoi myös kiintoainesta, jokivesi alkoi kirkastua.
Paikalliset viljelijät hyväksyivät menetelmän, joka ei edellytä heiltä uusia laitehankintoja. Kalkinlevityksessä käytetty kalusto soveltuu myös kipsin levitykseen.
”Eikä kipsin levitys heikennä viljelytuloksia”, sanoo Myyrinmaa. Sukutila on osallistunut jo kymmenen vuoden ajan erilaisiin kipsikokeisiin. Näin ovat tehneet monet muutkin viljelijät Nurmijärvellä. Myyrinmaa ei muista, että kukaan olisi tarjotusta tilaisuudesta kieltäytynyt.
Tutkimustulosten perusteella myönteiset vaikutukset näkyvät viiden vuoden ajan. Sitten kipsikäsittely pitäisi uusia.
Tänä syksynä yhteensä 1 080 hehtaaria peltoa Vantaanjoen valuma-alueelta saa kipsikäsittelyn. Tavoitteena on, että kaksivuotisen projektin aikana peltoala laajenisi 3 500 hehtaariin.
Näillä määrillä Vantaanjoen ja Helsingin Vanhankaupunginlahden fosforipäästöistä pitäisi leikkaantua pois noin 2,2 tonnia. Kiintoaineskuorman odotetaan kutistuvan yli miljoonalla kilolla, mikä näkyisi jokiveden kirkastumisena.
Kipsi sitoo maa-aineksia isommiksi murusiksi, jolloin sadevesi huuhtoo vähemmän maata vesistöihin. Rannat liettyvät vähemmän ja kaislikoiden kasvu supistuu.
Kokemukset kipsikäsittelystä ovat olleet niin hyviä, että tutkimuksia tukenut John Nurmisen säätiö on valmis vauhdittamaan menetelmän käyttöönottoa.
Kipsikäsittelyn vesistövaikutuksia mitataan Lepsämäjoessa, missä Vantaanjoen ja Helsingin vesiensuojeluyhdistyksellä on automaattiseuranta. Yhdistys on seurannut vedenlaatua tämän mittausaseman kautta yli kymmenen vuotta, joten verrokkiaineistoa on pitkältä ajalta.
Vantaanjoen pelastustalkoot on saanut rahoitusta maan hallituksen kärkihankkeiden potista. Kaksivuotisen kipsihankkeen rahoituksesta kolmasosa on tullut valtiolta ympäristöministeriön kautta ja loput yksityisellä rahoituksella John Nurmisen säätiön kautta. Käytännössä viisi yksityistä rahoittajaa on osoittanut yli 700 000 euroa uusmaalaisen ympäristön parantamiseen.
Kansalaiset voivat osallistua kipsin levitykseen joukkorahoituskampanjan avulla.
Kipsikäsittely soveltuu hyvin savipelloille, joilta ravinteet valuvat merialueelle. Sisävesille kipsikäsittely ei sovi kipsin sisältämän sulfaatin vuoksi. Sitä ei myöskään voi käyttää niillä pelloilla, jotka ovat luomutuotannossa.
Asiantuntijoiden arvion mukaan Suomessa on noin 500 000 hehtaaria peltoja, joille kipsikäsittely soveltuisi. Jos ne kaikki käsiteltäisiin, kipsiä tarvittaisiin Jussi Myyrinmaan esittämän peukalosäännön mukaan laskettuna 2 miljardia kiloa. Tämän seurauksena fosforimäärät voisivat kutistua 200–300 tonnilla, mikä käytännössä täyttäisi Itämeren suojelukomission maakohtaiseen tavoitteeseen.
Helsingin yliopiston projektikoordinaattori Eliisa Punttila https://www.hs.fi/haku/?query=eliisa+punttilauskoo, että samanlaisiin fosforin vähennysmääriin voitaisiin päästä myös muualla Itämeren rantavaltioissa, mutta se pitäisi varmentaa eri maiden pelloilla.
Kipsin levitystä ei ole listattu Itämeren suojelukomission suosituksiin, eikä sitä ole hyväksytty maatalouden ympäristökorvausten piiriin.
Ilman ympäristökorvauksia yksittäinen viljelijä ei pysty maksamaan levityskuluja, jotka ovat noin 220 euroa hehtaarilta viiden vuoden välein. Jussi Myyrinmaa epäilee, ettei edes menetelmän hyväksyminen ympäristökorvauksiin riittäisi.
”Ympäristökorvauksia tulee alle 50 euroa hehtaarilta, ja se summa menee niihin muihin ympäristöhankkeisiin, joita täällä tehdään”, Myyrinmaa sanoo.
Hän ei usko, että viljelijöiden talous kestää enää yhtään lisäkustannuksia.
Kipsi on sinänsä halpa tuote, koska se on lannoitetehtaitten jätettä. Sitä syntyy, kun apatiittimalmista huuhdotaan pois fosforihappoa, jota tarvitaan lannoitetuotannossa.
Nurmijärvelle kipsikuorma tuli 400 kilometrin päästä lannoitevalmistaja Yaran Siilinjärven tehtaalta. Yli puolet kipsin levityksen kustannuksista syntyykin kuljetuksista.
Suomesta Itämereen päätyvästä fosforista suurin osa tulee Suomen ympäristökeskuksen keräämien tilastojen mukaan nyt maataloudesta, kun isot pistekuormittajat on jo saatu kuriin. Itämeren tilasta voi lukea lisää tästä jutustahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005800927.html.
Kommenttisi on moderoitavana.
Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24