Kaupunki
Pula lastensuojelun työntekijöistä kärjistyi Helsingissä – kolmesta yksiköstä ovat hävinneet lähes kaikki sos
Helsinki lähetti sosiaalityöntekijöilleen lokakuun alussa hätähuudon: kaupunki pyytää sähköpostitse ylityötalkoisiin.
Päätöksentekoon pystyviä työntekijöitä ei nimittäin ole lähes lainkaan kolmessa paikassa, jotka linjaavat, kenestä tulee lastensuojelun asiakas.
Paikat ovat Itäkeskuksessa, Vuosaaressa ja Lassilassa. Normaalisti tehtävistä vastaa kussakin yksikössä 9–11 sosiaalityöntekijää. Nyt syksyllä määrä on ollut pahimmillaan yksi. Tämän viikon lopulla määrä on lastensuojelun johdon mukaan noin kolme yksikköä kohden.
HS haastatteli kolmea näissä tehtävissä olevaa sosiaalityöntekijää eri puolilta kaupunkia. He eivät esiinny nimillään, koska työntekijöitä on heidän mukaansa erikseen pyydetty vaikenemaan tilanteesta Helsingin imagon vuoksi.
Yksiköiden virallinen nimi on lapsiperheiden palvelutarpeen arviointi ja tuki. Virka-aikaan nämä työryhmät hoitavat lastensuojelun päivystystä. Hätätapaukset pystytään nytkin hoitamaan, mutta kitkutellen, haastatellut arvioivat.
Yksiköiden varsinainen työ on palvelutarpeen arviointi, jolle laki asettaa kolmen kuukauden aikarajan. Sen tarkoituksena on miettiä yhdessä perheen kanssa, tuleeko perheestä varsinaisen lastensuojelun asiakas vai onko oikeampi apu esimerkiksi kotipalvelu tai perhetyö.
”Voi arvata, miten hyvin tämä onnistuu, kun yksi tekee kymmenen työt. Meillä on suurin huoli siitä, miten tämä vaikuttaa lapsiin, mutta olemme itsekin loppuun uupuneita”, kertoo yksi sosiaalityöntekijä.
Helsinki yrittää parhaillaan rekrytoida tyhjille paikoille päteviä sosiaalityöntekijöitä.
Ammattilaisten löytäminen lastensuojeluun on ollut valtakunnallinen ongelma jo vuosia. Esimerkiksi Paraisillahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005639549.html oli tästä syystä kriisi ja Vantaallahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002774686.html on ollut rekrytointivaikeuksiahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005456473.html ennen päätöstä palkankorotuksistahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005486428.html.
Sosiaalityöntekijät kertovat, että Itä-Helsingissä tilanne on ollut poikkeuksellisen paha kesästä lähtien ja Lassilassa jo vuoden.
Hän pitää sattumana, että työvoimapula osuu juuri Itäkeskukseen, Vuosaareen ja Lassilaan. Hätähuutoon on myös tullut vastauksia. Ensi viikolla kolmessa yksikössä aloittaa osa-aikaisina viisitoista kokenutta työntekijää, joiden varsinainen työpaikka on muualla Helsingissä.
”Lastensuojeluun on ylipäätään vaikea saada tarpeeksi työntekijöitä. Työ on vaativaa ja vastuullista, eikä palkkaus vastaa toiveita”, Nummikoski sanoo.
Sosiaalityöntekijät ovat yksi niistä ammattiryhmistä, joille valmistellaan Helsingissä palkankorotustahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005859322.html. Tässä vaiheessa neuvotteluja ei vielä tiedetä tarkkoja euromääriä tai sitä, keille korotukset osuvat.
Nummikoski sanoo, että Helsingissä houkutellaan töihin myös mahdollisuudella työnohjaukseen, koulutukseen ja työhön osana moniammatillista tiimiä.
Palvelutarpeen työryhmiä suurempi määrä sosiaalityöntekijöitä työskentelee lastensuojelun avopalveluissa ja sijaishuollossa. Niissäkin rekrytointivaikeudet ja uupumus ovat valtakunnallisia ilmiöitä.
Helsinki on päättänyt rajata asiakasmääriähttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005672236.html sosiaalityöntekijää kohden, mikä saattaa vähitellen helpottaa kiirettä.
Haastatellut työntekijät näkevät tilanteen paljon synkempänä. Kolmen yksikön ahdinkoon he keksivät useita mahdollisia syitä: kehyskuntiin verrattuna kehnompi palkka ja suuremmat asumiskustannukset, osassa huono johtaminen ja ikävä ilmapiiri, jatkuva riittämättömyyden tunne, tarve puhua vaikeista asioista kollegojen kanssa.
Pienemmät käytännön asiatkin voivat karkottaa. Esimerkiksi Itäkeskuksen perhekeskuksessa joutuu uudessa avokonttorissa odottamaan vuoroaan tilaan, jossa voi rauhassa puhua luottamuksellisia puheluita.
Työryhmissä on muitakin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, mutta osa päätöksistä vaatii sosiaalityöntekijän allekirjoituksen ollakseen laillinen.
Jo ennen lokakuun hätähuutoa paikkaajia on haettu muualta, lastensuojelun lisäksi muun muassa perheneuvoloista. Tämä taas johtaa siihen, että muissa perheiden palveluissa jonot voivat pidentyä, vaikka nimenomaan niihin ohjaamalla oli tarkoitus vähentää lastensuojelun ylikuormitusta.
”Tässä jatketaan tilkkutäkkiä siirtämällä tilkkuja päästä toiseen. Tilanne on absurdi. Tuntuu, että meidän työtämme ei arvosteta”, sanoo eräs sosiaalityöntekijä.
”Ihmiset väsyvät, kun työtä ei ole mahdollista tehdä eettisesti kestävällä tavalla”, sanoo yksi sosiaalityöntekijä. Hänestä ylityötalkoilla ei pystytä kunnolla ratkomaan pitkään kytenyttä ongelmaa. Hän haluaisi tehdä mahdollisimman laadukasta työtä.
Sosiaalityöntekijät kertovat myös, että he ovat lukuisia kertoja yrittäneet puhua huolistaan. Heidän mukaansa ovi on käynyt tiheään muuallakin kuin kolmessa kaupunginosassa. Siksi pitäisi uusien rekrytointien lisäksi miettiä, mikä saisi ihmiset jäämään.
Kiire ja suuri vastuu ovat tuttuja sosiaalityöntekijöille ilman ylitöitäkin. Muualla kaupungissa perheiden elämää mullistavia päätöksiä pystytään kuitenkin tekemään kuten kaupunki lupaa – siis niin, että palvelutarpeen arvioinnissa perheitä kuunnellaan ja useat eri ammattilaiset tapaavat heitä monta kertaa kasvokkain.
Kriisiyksiköissä ainoan sosiaalityöntekijän aika saattaa mennä vaikka sellaiseen tapaukseen, jossa lapsi on pakko sijoittaa kodin ulkopuolelle kiireellisesti. Muiden perheiden tapaamiset voivat pahimmillaan supistua yhteen puhelinsoittoon.
”Tämä asettaa perheet eriarvoiseen tilanteeseen asuinpaikan perusteella”, sosiaalityöntekijä sanoo.
Päätöksentekoon pystyviä työntekijöitä ei nimittäin ole lähes lainkaan kolmessa paikassa, jotka linjaavat, kenestä tulee lastensuojelun asiakas.
Paikat ovat Itäkeskuksessa, Vuosaaressa ja Lassilassa. Normaalisti tehtävistä vastaa kussakin yksikössä 9–11 sosiaalityöntekijää. Nyt syksyllä määrä on ollut pahimmillaan yksi. Tämän viikon lopulla määrä on lastensuojelun johdon mukaan noin kolme yksikköä kohden.
HS haastatteli kolmea näissä tehtävissä olevaa sosiaalityöntekijää eri puolilta kaupunkia. He eivät esiinny nimillään, koska työntekijöitä on heidän mukaansa erikseen pyydetty vaikenemaan tilanteesta Helsingin imagon vuoksi.
Yksiköiden virallinen nimi on lapsiperheiden palvelutarpeen arviointi ja tuki. Virka-aikaan nämä työryhmät hoitavat lastensuojelun päivystystä. Hätätapaukset pystytään nytkin hoitamaan, mutta kitkutellen, haastatellut arvioivat.
Yksiköiden varsinainen työ on palvelutarpeen arviointi, jolle laki asettaa kolmen kuukauden aikarajan. Sen tarkoituksena on miettiä yhdessä perheen kanssa, tuleeko perheestä varsinaisen lastensuojelun asiakas vai onko oikeampi apu esimerkiksi kotipalvelu tai perhetyö.
”Voi arvata, miten hyvin tämä onnistuu, kun yksi tekee kymmenen työt. Meillä on suurin huoli siitä, miten tämä vaikuttaa lapsiin, mutta olemme itsekin loppuun uupuneita”, kertoo yksi sosiaalityöntekijä.
Helsinki yrittää parhaillaan rekrytoida tyhjille paikoille päteviä sosiaalityöntekijöitä.
Ammattilaisten löytäminen lastensuojeluun on ollut valtakunnallinen ongelma jo vuosia. Esimerkiksi Paraisillahttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005639549.html oli tästä syystä kriisi ja Vantaallahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000002774686.html on ollut rekrytointivaikeuksiahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005456473.html ennen päätöstä palkankorotuksistahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005486428.html.
Sosiaalityöntekijät kertovat, että Itä-Helsingissä tilanne on ollut poikkeuksellisen paha kesästä lähtien ja Lassilassa jo vuoden.
”Helsingissä pystytään onneksi pieniä paikkakuntia paremmin jakamaan töitä toisille yksiköille. Asiakaspalvelu toimii, eikä päätösten tekeminen lain vaatimissa rajoissa ole vaarantunut”, vakuuttaa lastensuojelun johtaja Saila Nummikoskihttps://www.hs.fi/haku/?query=saila+nummikoski.”Työ on vaativaa ja vastuullista, eikä palkkaus vastaa toiveita.”
Hän pitää sattumana, että työvoimapula osuu juuri Itäkeskukseen, Vuosaareen ja Lassilaan. Hätähuutoon on myös tullut vastauksia. Ensi viikolla kolmessa yksikössä aloittaa osa-aikaisina viisitoista kokenutta työntekijää, joiden varsinainen työpaikka on muualla Helsingissä.
”Lastensuojeluun on ylipäätään vaikea saada tarpeeksi työntekijöitä. Työ on vaativaa ja vastuullista, eikä palkkaus vastaa toiveita”, Nummikoski sanoo.
Sosiaalityöntekijät ovat yksi niistä ammattiryhmistä, joille valmistellaan Helsingissä palkankorotustahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005859322.html. Tässä vaiheessa neuvotteluja ei vielä tiedetä tarkkoja euromääriä tai sitä, keille korotukset osuvat.
Nummikoski sanoo, että Helsingissä houkutellaan töihin myös mahdollisuudella työnohjaukseen, koulutukseen ja työhön osana moniammatillista tiimiä.
Palvelutarpeen työryhmiä suurempi määrä sosiaalityöntekijöitä työskentelee lastensuojelun avopalveluissa ja sijaishuollossa. Niissäkin rekrytointivaikeudet ja uupumus ovat valtakunnallisia ilmiöitä.
Helsinki on päättänyt rajata asiakasmääriähttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005672236.html sosiaalityöntekijää kohden, mikä saattaa vähitellen helpottaa kiirettä.
Haastatellut työntekijät näkevät tilanteen paljon synkempänä. Kolmen yksikön ahdinkoon he keksivät useita mahdollisia syitä: kehyskuntiin verrattuna kehnompi palkka ja suuremmat asumiskustannukset, osassa huono johtaminen ja ikävä ilmapiiri, jatkuva riittämättömyyden tunne, tarve puhua vaikeista asioista kollegojen kanssa.
Pienemmät käytännön asiatkin voivat karkottaa. Esimerkiksi Itäkeskuksen perhekeskuksessa joutuu uudessa avokonttorissa odottamaan vuoroaan tilaan, jossa voi rauhassa puhua luottamuksellisia puheluita.
Työryhmissä on muitakin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, mutta osa päätöksistä vaatii sosiaalityöntekijän allekirjoituksen ollakseen laillinen.
Jo ennen lokakuun hätähuutoa paikkaajia on haettu muualta, lastensuojelun lisäksi muun muassa perheneuvoloista. Tämä taas johtaa siihen, että muissa perheiden palveluissa jonot voivat pidentyä, vaikka nimenomaan niihin ohjaamalla oli tarkoitus vähentää lastensuojelun ylikuormitusta.
”Tässä jatketaan tilkkutäkkiä siirtämällä tilkkuja päästä toiseen. Tilanne on absurdi. Tuntuu, että meidän työtämme ei arvosteta”, sanoo eräs sosiaalityöntekijä.
Työryhmissä on myös alan opiskelijoita esimerkiksi kerran viikossa päivän kerrallaan. Aiemmin sosiaalityöntekijöiden työpareina oli sosiaaliohjaajiakin, mutta kaupunki siirsi heidät hiljattain muihin tehtäviin. Osa irtisanoutui.”Ihmiset väsyvät, kun työtä ei ole mahdollista tehdä eettisesti kestävällä tavalla.”
”Ihmiset väsyvät, kun työtä ei ole mahdollista tehdä eettisesti kestävällä tavalla”, sanoo yksi sosiaalityöntekijä. Hänestä ylityötalkoilla ei pystytä kunnolla ratkomaan pitkään kytenyttä ongelmaa. Hän haluaisi tehdä mahdollisimman laadukasta työtä.
Sosiaalityöntekijät kertovat myös, että he ovat lukuisia kertoja yrittäneet puhua huolistaan. Heidän mukaansa ovi on käynyt tiheään muuallakin kuin kolmessa kaupunginosassa. Siksi pitäisi uusien rekrytointien lisäksi miettiä, mikä saisi ihmiset jäämään.
Kiire ja suuri vastuu ovat tuttuja sosiaalityöntekijöille ilman ylitöitäkin. Muualla kaupungissa perheiden elämää mullistavia päätöksiä pystytään kuitenkin tekemään kuten kaupunki lupaa – siis niin, että palvelutarpeen arvioinnissa perheitä kuunnellaan ja useat eri ammattilaiset tapaavat heitä monta kertaa kasvokkain.
Kriisiyksiköissä ainoan sosiaalityöntekijän aika saattaa mennä vaikka sellaiseen tapaukseen, jossa lapsi on pakko sijoittaa kodin ulkopuolelle kiireellisesti. Muiden perheiden tapaamiset voivat pahimmillaan supistua yhteen puhelinsoittoon.
”Tämä asettaa perheet eriarvoiseen tilanteeseen asuinpaikan perusteella”, sosiaalityöntekijä sanoo.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Fakta
Näin palvelutarvetta arvioidaan
Palvelutarpeen arviointiin ja tukeen ohjataan Helsingissä perheitä, joilla on kuormittava elämäntilanne. Siihen voi liittyä esimerkiksi vanhempien uupumusta, kasvatuksen pulmia, mielenterveysongelmia, vuorovaikutusongelmia, päihteitä tai köyhyyttä.
Arvioinnista huolehtii seitsemän alueellista työryhmää Kalliossa, Itäkeskuksessa, Kivikossa, Vuosaaressa, Lassilassa, Maunulassa ja Malmilla. Työryhmissä on useita eri ammattikuntia, mutta osan päätöksistä voi virallisesti tehdä vain sosiaalityöntekijä.
Arvioinnin tarpeen voi aiheuttaa lastensuojeluilmoitus mutta yhtä hyvin perheen oma avunpyyntö. Helsinki lupaa, että arvioinnissa olevaa perhettä tavattaisiin 1–5 kertaa.
Pieni osa päätyy arvioinnin tuloksena lastensuojelun asiakkaiksi. Toisille tarjotaan jotain peruspalvelua ilman lastensuojelua, esimerkiksi perhetyötä tai neuvolapsykologia.
Virka-aikaan työryhmät päivystävät kiireellisissä lastensuojeluasioissa. Helsingissä toimii edelleen myös sosiaalipäivystys ympäri vuorokauden.
- Lastensuojelu Seuraa
- Sosiaalityö Seuraa
- Sosiaalityöntekijät Seuraa
- Helsinki Seuraa
- Maija Aalto Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24