Liisa Heinosen kauppa ei ole muuttunut 70-luvun jälkeen – HS kiersi Töölön kivijalkakauppoja ja löysi katoavan maailman

Ella Kiviniemi kiersi Etu-Töölön pikkuliikkeitä ja kuvasi niiden omistajia.

Vielä 1970-luvulla kaupunkilainen osti kaiken tarvittavan kivijalkaliikkeistä. Samassa korttelissa saattoi olla maitokauppa, pullakauppa, sekatavarakauppa, kemikaalikauppa ja hattukauppa, ja ne menivät arkena kiinni jo kello viisi. Nykypäivän kivijalkakauppiaat ovat kulttuurin murroksen selviytyjiä.

On syyskuu ja lähden kävelylle kameran kanssa kotikulmillani Helsingin Etu-Töölössä. Poikkean sisään puoteihin, joissa en ole koskaan ennen käynyt ja jään katsomaan kauppiaita. Otan heistä muotokuvia.

Muotokuvia on tehty kautta historian tärkeistä ihmisistä, kuten hallitsijoista, virkamiehistä ja oppineista – sekä kauppiaista. Yhteiskunnallisen aseman näyttäminen on ollut muotokuvauksessa tärkeää. Millainen on kivijalkakauppiaiden asema nykyään?

Elintarvike Heinosen kauppias Liisa Heinonen ei välittäisi olla valokuvissa, mutta hänen kädenjälkensä näkyy kaikessa, mitä liikkeessä on. Tila on säilynyt muuttumattomana 1970-luvulta asti. Lattia on ruudullinen, hyllyt punaiset, seinät keltaiset, ja kaikkia tuotteita on esillä vain muutama kappale.

”Jämähdin tähän”, kertoo kauppias. Kirjapainoalan ammattilaisen oli tarkoitus kokeilla ruokakaupan pitämistä vain vähän aikaa, mutta kaupasta tuli Heinosen elämäntyö.

Kaljaa ei Heinosessa enää myydä, sillä tölkit jääkaapissa houkuttelivat varkaita, jotka iskivät liikkeeseen useasti. Samalla vorot söivät lihapullat paketeista, sotkivat sinapilla, levittivät jauhoja lattialle ja pyyhkivät kätensäkin verhoihin.

Mukavat asiakkaat sen sijaan kannustavat jatkamaan. Erityisesti naapurirappujen lapset ovat aina tervetulleita kertomaan kauppiaalle kuulumisiaan.

Jatkan matkaani alas Museokatua Töölön tekstiilipesulaan.


Waltteri Valasti taitaa olla Helsingin rehellisin pyykkäri.

Hän ei arkaile sanoa asiakkaalle, että ”poltat sen vaatteen ja ostat uuden”. Punaviiinitahra mekossa maastoutuu parhaiten ripottelemalla vaatteelle lisää viiniä, ja tussikynän pisteitä voi pistellä useampia. Lähtökohta ei ole se, että aina pitää pestä, vaan pitää löytää ratkaisu.

”Jos asu on huonossa hapessa, voin tehdä mokkakupin hinnalla, mutta en vastaa lopputuloksesta. Tulee vain reklamaatioita.”

Liikkeessä soi rokki ja ainoa maksutapa on käteinen. ”Kivijalkaputkassa” työskentelee myös vaimo Elina.

Valasti on pitänyt pesulaa Töölössä 1990-luvulta asti. Sinä aikana sekä pesulakulttuuri että Töölö ovat muuttuneet paljon.

Töölössä on asunut valtiomiehiä ja kulttuuriväkeä. Pesulassa on käyty intellektuelleja keskusteluja. Toisaalta taiteilijan kanssa on saatettu puhua vain autoista.

”Jokaisella asiakkaalla oli sanottavaa. Nykyään on noita junantuomia. Ajavat ohi läpät silmillä”, Valasti sanoo ja viittoilee Museokadulle.

Pesulassa peseminen on pyykkärisanastossa huoltamista, ja se on katoava perinne. Vaatteet ostetaan halpakaupoista ja pestään liian vähässä vedessä ja alhaisissa pesulämpötiloissa kotona.


Kauppiailla tuntuu olevan liikkeissään tietty oma paikka, josta he tarkkailevat liikettään.

Kun juttelen Muotimiehen kauppiaan Ulla Ruudun kanssa, hän hakeutuu automaattisesti istumaan tiskin taakse paitahyllyn reunalle, jalat tiskin vetolaatikon kulmalle.

Ruutu siirtyi eläkkeelle syyskuussa, 73-vuotiaana. Moni jäi ikävöimään perinteikästä miestenvaateliikettä.

Muotimiehessä asiakkaan koko osattiin arvioida yhdellä vilkaisulla. Alusvaatteet olivat merseroitua puuvillaa, tottakai.

Martti Ahtisaari osti Muotimiehestä flanellipaidan presidentinvaalikampanjansa alla. Liikkeen viimeisinä viikkoina muusikko Fredi valitsi itselleen vakosamettihousut.

Miehet ovat Ruudun mielestä helppoja asiakkaita, vaatimattomia.

”Ennen suomalaiset olivat jäykempiä, eivät halunneet kohdata palvelua vaan menivät supermarkettiin. Suomenruotsalaiset ovat olleet innokkaampia käymään”, hän muistelee.

Käynnissä on loppuunmyynti. Kauppiaasta on selvästi vaikeaa nähdä hyllyjen tyhjenevän, ja vieläpä halvalla. Liiketoiminnan perusti jo Ruudun vaari Toivo Elo vuonna 1913, ja osakeyhtiö on kantanut aina hänen nimeään. Ulla Ruutua surettaa, että yli satavuotias liiketoiminta suvussa päättyy.


Tämä liike saa ohikulkijat laulamaan.

Antaudun vintageliike Penny Lanen kauppiaan Ritva Wächterin kanssa hulluun hattuleikkiin. Hän valitsee kuvaukseen hulppean, punotulla korkokengällä koristellun hatun.

Kauppiaan itsevarmuus on erikoisen lumoavaa. Kuvausten päätyttyä hän hymyilee minulle ovelasti ja käskee kurkkaamaan sovituskopin puolelle.

Seinällä roikkuu vanha valokuva. Siinä hymyilee Miss Suomi vuodelta 1961 – itse kauppias Wächter!

Wächterin rakkaus vintageen syntyi lentoemännän työssä. Lentojen välisinä vapaapäivinä hän kierteli maailman suurkaupunkien second hand -liikkeissä.

Oman kauppansa Penny Lanen Wächter perusti 25 vuotta sitten tyttäriensä kanssa. Naiset aloittivat myymällä oman vaatekaappinsa sisältöä.

Helmojen ja hihojen paljous on sittemmin paisunut uskomattoman runsaaksi. Kaksikerroksinen, peilikatolla somistettu vanha liiketila natisee, kahisee ja hehkuu.

”Jotkut näistä ovat seisseet täällä aika pitkään”, Wächter sanoo ja katselee hajamielisesti vaatepaljouteen.

Wächterille tullaan tarjoamaan paljon myytävää, mutta ostavia asiakkaita voisi olla enemmänkin. Monet vintage-vaatteet ovat nykyihmiselle liian pieniä. Sen oikean löytäminen vaatii aikaa ja energiaa, jota yhä harvemmalla on.


Runebergin antikvariaatista näkyy kadulle kaksi suurta kirjojen täyttämää huonetta. Sen todellinen sydän sykkii kuitenkin lattian alla.

Hyllyssä 1700-luvulla kirjoitetut Åbo Akademin väitöskirjat nojailevat toisiinsa taipuisina, röpelöisinä nippuina. Kellari on Andrew Erikssonin aarreaitta, jossa hän säilyttää kaikkein vanhimpia ja erikoisimpia teoksiaan. Hän etsii erityisesti 1800-luvun alussa tai sitä ennen painettua suomalaista tai Suomeen liittyvää kirjallisuutta.

Näitä kirjoja ei välttämättä lueta. Kauppiaan huomio kiinnittyy sidontaan ja omistuskirjoitukseen, kirjan ja sen omistajien historiaan.

”Mitä vanhempi kirja, sitä enemmän se on yksilö. On ihanaa käyttää liian paljon aikaa jonkun henkilön nimikirjoituksen selvittämiseen.”

Erityisesti pienpainatteet, kuten kortit, allakat ja ruokalistat ovat vieneet antikvaristin sydämen. Katselemme pitkään 1800-luvun aikaisia ystäväkirjoja, pieniä rasioita, joiden sisällä on lappusille kirjoitettuja runoja ja terveisiä. Joulun alla Eriksson kokoaa kauneimmat painotuotteet näyteikkunaan ilahduttaakseen ohikulkijoita.

Antikvariaatteja lopetetaan enemmän kuin perustetaan, ja markkinoille tulvii kirjoja. Eriksson ilahtuu löytäessään hyllystä tyhjän kolon, johon mahtuu uusi kirja. Ahdistus ja hauskuus elävät työssä rinnakkain.

Taloyhtiöön on tulossa putkiremontti, eikä Eriksson tahtoisi edes ajatella, miten kellarin kirja-aarteille silloin käy. Vuokra on kohtuullinen, mutta Eriksson ennustaa, että keskustan hintataso tulee lopulta nousemaan niin, että pienet liikkeet joutuvat väistymään.


Minut on nähty. Olen tuskin astunut sisään kenkäkauppa Kenkä-Raleen Töölöntorin kulmalla, kun kauppias Lasse Byysing toteaa, että minulla taitaa olla New Feetin kengät.

En kuvitellut, että kukaan voisi tunnistaa pienen tanskalaisen valmistajan vaivaisenluille sopivia maihareita. Mutta Kenkä-Ralessa ollaankin erikoistuttu juuri näihin “vähän hankalampiin jalkoihin”.

Erikoistuminen tekee liiketoiminnasta kannattavaa ja kantaa jopa yli hiljaisten alkutalven kuukausien, kun ihmiset eivät enää osta talvikenkiä, mutta kevätkään ei ole tullut.

”Silloin tulevat ne, joilla on jalkojen kanssa ongelmia. Jos heitä ei olisi, asiakkaita olisi vähemmän. On hyvä, että voi erikoistua johonkin”, sanovat Kenkä-Ralen kauppiaat Lea ja Lasse Byysing.

Henkilökunta osaa neuvoa oikeat kengät turvotukseen, vaivaisenluuhun, tukipohjallisille, nivelrikkoon, diabetekseen tai reumaan. Lea Byysingillä on jalkaterapeutin koulutus.

Byysingit ovat pitäneet kenkäkauppaa lähes kymmenen vuotta ja työllistävät kaksi työntekijää. Nimi Kenkä-Rale on peräisin jo 1970-luvun puolivälistä, jolloin yritystä ovat pitäneet Raimo ja Marja Lenkkeri – siitä sana Rale.

Töölö kuitenkin nuortuu ja jalkakäytävillä töpistelee trendikkäitä lenkkareita. Mistä Kenkä-Rale löytää jalkojen hyvinvoinnista kiinnostuneita asiakkaita?

Kauppaan tullaan Riihimäeltä, Hämeenlinnasta, jopa Rovaniemeltä asti. Ovikello sanoo plim plom, asiakkaita virtaa sisään ja ulos. Byysingit pujottelevat toisensa ohi kenkälaatikoiden täyttämässä takahuoneessa, joka oli ennen yksiö.

Herrat ja rouvat todella istutetaan jakkaroille, ja jalat kenkineen asetetaan kalteville palleille.

”Palvelu tulee sivutuotteena, koska on helpompi myydä oikea kenkä, kun jalan ensin mittaa”, Lasse Byysing kertoo.

”Ihan kaikki, mitä täällä tapahtuu, on erilaista kuin marketissa”, korostaa Lea Byysing.


Kenkä-Ralen yrittäjät kertovat, että kahvi- ja suklaakauppa Pähkinänsärkijä tien toisella puolella olisi lopettamassa.

Tieto osoittautuu vääräksi, sillä eläkkeelle suuntaava Leena Serlachius on löytänyt liikkeelleen jatkajan. Vierailen Pähkinänsärkijässä Serlachiuksen viimeisinä työviikkoina. Kauppa meni syyskuun lopussa remonttiin, ja marraskuussa se avautui uudelleen nuoren yrittäjän johdolla.

Leena Serlachius piti kahvi- ja suklaakauppa Pähkinänsärkijää Töölöntorin tuntumassa 34-vuotiaasta 81-vuotiaaksi. Osa asiakkaista kasvoi aikuisiksi “Leenan kaupan” nallekarkeilla ja marsipaanipalloilla.

Pähkinänsärkijä on sinnitellyt kaupan alan murroksessa pitämällä oman linjansa.

Serlachius tipauttaa kauhalla kämmenelleni vanhanaikaisen kivikarkin. Laitan sen suuhuni, ja maistan rikki rasahtavan kuoren alta purkautuvan valkosuklaan ja sisään piilotetun kuivatun aprikoosin palan.

”Nykyään kaupankäynti on mennyt sellaiseksi massatuotannoksi.”

Sisään tulee asiakas, jolta kauppias tiedustelee vaimon vointia.

”Tämä on sosiaalitoimisto, mutta niinhän sen kuuluu ollakin.”

Kauppiaan työssä sosiaalinen silmä on hioutunut huippuunsa. Serlachius on noussut välillä puolustamaan viereisen Alepan tyttöjä, kun asiakkaat ovat öykkäröineet heille kassalla.

”Nykyään ihmiset seurustelevat itsensä kanssa puhelimen välityksellä ja tulevat entistä yksinäisemmiksi. “


Tiina Westerlundin äidillä oli saksalainen kanervakoristeinen astiasto, josta ruoka tarjoiltiin aina, kun oli pienikin juhlan aihe. Käyttöastiat olivat kaikki Arabiaa. Kotona astiat loivat yhteisyyttä ihmisten välille ja rytmittivät elämää.

Pöytää kattaneesta lapsesta tuli astiakauppias, ja Alli-Liisa -äidin nimestä juontuu Runeberginkadulla sijaitsevan astiakaupan nimi Astialiisa.

Vanhojen astioiden myyminen on Westerlundista palkitsevaa, koska kuppeihin ja kulhoihin liittyy muistoja. Asiakkaat kysyvät vanhempiensa häälahjaksi saamaa astiasarjaa tai lapsuutensa muumilautasta.

Westerlund myy vain kotimaisia astioita. Hän pitää yllä laajaa valikoimaa pystyäkseen auttamaan mahdollisimman monia etsinnöissä. Kauppias ei ole päässyt rikastumaan, mutta se ei ole ollut tarkoituskaan.

”Vierastan sitä, että esineessä kiinnostaa vain arvo, joka pitää saada mahdollisimman korkeaksi. Toiset keräävät vain sitä, mikä myy parhaiten. Se on eri toimintatapa.”

Myytävää ei tarvitse etsiä. Westerlundin puhelin soi jatkuvasti. Hän pyytää kärsivällisesti soittajia lähettämään sähköpostilla kuvan tarjoamastaan astiasta.

Ikkunaan asetetut muumipehmot naulitsevat ohikulkevien lasten huomion. Mutta entä aikuiset, jotka eivät heti löydä parkkipaikkaa kiireiseltä kadulta? Joukkoliikenne, kaupunkipyörät, Töölön uusi parkkihalli ja Pasilaan rakentuva kauppakeskus vaikuttavat kaikki kivijalkakauppojen tulevaisuuteen.

”Jos halutaan, että kaupunkikeskusta on elävä, tarvitaan kivijalkakauppoja. Ne voivat nostaa talon arvoa ja tuoda näkymään kauneutta ja ystävällisyyttä.”


Markku Uotilan työviikko Töölön sikarikaupassa päättyy lauantaina kello kaksi. Silloin hän sulkee liikkeen ja sytyttää sikarin.

”Tämä on ensimmäinen työ, jossa olen onnellinen”, Uotila kertoo.

Ennen sikarikauppaa hän työskenteli suunnittelijana arkkitehtitoimistossa ja harrasti yleisiä saunoja. Lauteilla Uotila tutustui sikarikauppiaaseen, ja hänen kauttaan sikareihin. Vuonna 2007 liike siirtyi Uotilan hoidettavaksi.

Polttaminen on kauppiaalle rauhoittumista, mietiskelyä ja suuri nautinto. Hän antaa sikarin savun leijailla ja seuraa himmennetyn näyteikkunan alareunasta ohikulkijoiden jalkoja, miettien, millaisille ihmisille jalat kuuluvat.

Asiakkaat kiehtovat Uotilaa, joka on myös valokuvaaja. Kiinnostavimpia henkilöitä hän pyytää tulemaan takaisin liikkeeseen sulkemisajan jälkeen.

Silloin piippukaapin eteen vedetään musta taustapaperi, jonka edessä Uotila ottaa asiakkaista muotokuvia. Mustavalkoisissa valokuvissa mallit poseeraavat dramaattisessa valaistuksessa, sikarinsavussa. Jos asiakas ei polta, käytetään savukonetta.

Tärkeintä ei ole tupakointi vaan savun estetiikka.

”Tuli ja savu liittyvät turvallisuuteen. Sillä on hyvin vanha merkitys, joka menee ihmisen ytimeen.”

Tupakoinnin kitkemiseen tähtäävä politiikka ärsyttää Uotilaa. Hänestä jokaisen pitäisi voida päättää omasta terveydestään itse.


Kalastustarvikeliike Kalastimessa kauppias Petri Hämäläinen asettuu piirongin ääreen ja nyppäisee tukon kalkkunan persuntuvia.

Kaukana ovat ne talvet, jolloin Helsingin työväenluokka tallusti ulkona piikkihaalareissa kairat olalla. Talvikalastuksen suosio on hiljalleen hiipunut pääkaupunkiseudulla.

Hiljaisina hetkinä kauppias Petri Hämäläinen sitoo perhoja. Hän kiinnittää koukun ja kieputtaa untuvatukon ympärille kiiltävää lankaa. Hämäläisen omatekoista rotsica-perhoa ei saa Motonetistä tai muista isoista kaupoista.

”Tunnen näitä tehdessäni hengenheimolaisuutta kaikkien villasukkamummojen kanssa.”

Perhokalastajana tunnetun Hämäläisen luomukset käyvät kaupaksi, mutta kovin monessa asiassa pikkuinen Kalastin ei kuitenkaan pysty kilpailemaan.

”Pitäisi olla niin iso toimija, että voisi myydä myös Suomen rajojen ulkopuolelle”, Hämäläinen sanoo ja vitsailee: ”Tämän keskustelun jälkeen taidan lopettaa.”

Todellisuudessa Kalastimella menee alan yleiseen kehitykseen suhteutettuna hyvin. Liike on toiminut Eteläisellä Hesperiankadulla 33 vuotta. Sinä aikana Helsingistä on kadonnut kymmeniä kalastusliikkeitä, mutta Hämäläinen aikoo pyörittää Kalastinta eläkeikään asti.

Hän vertaa kivijalkakauppiaana olemista linnatuomion lusimiseen. Joskus työstä on saanut kunnollisen palkan, ja hän toivoo, että se aika tulisi vielä uudestaan.

Tämä teksti perustuu HS:n ja Kansallisteatterin Musta laatikko -illassa nähtyyn esitykseen. Voit katsoa sen alla olevalta videolta.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Uusin Harry Potter -elokuva raivostuttaa vanhoja Potter-faneja – eikä ihme, koska se paljastaa asioita, joiden ei pitänyt olla edes mahdollisia

    2. 2

      Autoilijalta vaaditaan nyt suuria muutoksia: Työryhmä tekisi autoilusta niin kallista, että kaikki vaihtaisivat menopeliä

    3. 3

      Saiko hakaristi­liput poistaa kulkueesta? Poliisin toimista tehtiin kanteluita, joiden mahdollisuuksiin professorit suhtautuvat varauksella

    4. 4

      Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

    5. 5

      Valtiosyyttäjä yritti viestittää poliisijohdolle Jari Aarnion oudosta yhteydestä jengipomoon jo 10 vuotta sitten – ”Koin velvollisuudekseni kertoa, että tässä on jotain outoa”

    6. 6

      Angela Merkel katseli punaiselta matolta, kun lapsilukko sulki Theresa Mayn autoonsa – tämä oli paras brexit-vertauskuva ehkä ikinä

    7. 7

      Näin Finlandia-talon vesivahinko eteni: Jopa satatuhatta litraa vettä ryöppysi sisään nyrkinkokoisesta reiästä

    8. 8

      Pitäisikö ylipainon vuoksi sairastuneen maksaa hoito itse? Tutkija uskoo tietävänsä ainoan keinon, jolla koko kansa saadaan laihtumaan

      Tilaajille
    9. 9

      HS Strasbourgissa: Verityön jäljet näkyvät kaupungin keskustassa, turvatoimia tiukenettu – Epäiltyä etsitään yhä, tämä ampumisesta tiedetään

    10. 10

      Koiran käytöshäiriöillä ja ihmisen mielen­terveysongelmilla on yllättävä yhteys, paljastaa väitöstutkimus

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kun 35-vuotias nainen haluaa lapsen, mutta ei kelpuuta mukavaa miestä, naisen täytyy olla sekaisin

    2. 2

      HS Strasbourgissa: Verityön jäljet näkyvät kaupungin keskustassa, turvatoimia tiukenettu – Epäiltyä etsitään yhä, tämä ampumisesta tiedetään

    3. 3

      Käpylän räjähdysmäistä tulipaloa tutkitaan murhan yrityksenä – Poliisi julkaisi kuvan epäillystä, jonka uskotaan heittäneen asuntoon poltto­pullon

    4. 4

      Kauppakeskus Redi aikoo nyt ratkaista ongelmat 30 000 euron kilpailulla – Miksi ei vain piirretä nuolia lattiaan?

    5. 5

      Suurta osaa naisista koskevaa terveysongelmaa ei ole tutkittu, vaikka se haittaa elämänlaatua merkittävästi – Professori: ”Pidetty liian banaalina ongelmana”

    6. 6

      Autoilijalta vaaditaan nyt suuria muutoksia: Työryhmä tekisi autoilusta niin kallista, että kaikki vaihtaisivat menopeliä

    7. 7

      Tältä näyttävät joulun uudet herkut – kokeile suosikkiasi tämän vuoden joulupöydässä, ja muista myös rakkaat klassikkoreseptit

    8. 8

      Saksalaislehti: Vladimir Putinin henkilö­kortti löytyi Stasin arkistosta

    9. 9

      Miss Norja esiintyi Miss Universum -kilpailussa saamenpuvussa, ja saamelaiset osoittivat suosiotaan: ”Olen erittäin ylpeä”

    10. 10

      Räjähdysmäisellä tulipalolla Käpylässä tehdystä murhan yrityksestä epäilty mies jatkaa pakoaan, poliisi julkaisi nimen – ”Kiinnisaaminen välttämätöntä”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Mies oli hurmaava, mutta kun yksiön ovi yöllä sulkeutui, Minna tajusi jotain olevan vialla – ”Minulle tapahtui asioita, joita en olisi halunnut tapahtuvan”

      Tilaajille
    2. 2

      Kansanedustaja Touko Aallon päälle käytiin Linnan juhlissa – ”Kahdella kädellä rintakehään niin voimakkaasti kuin pystyy”

    3. 3

      Kuvakooste: Valitsimme Linnan juhlien kymmenen säväyttävintä pukua – lukijoiden suosikiksi nousi 19-vuotias yllätysnimi

    4. 4

      Helsingissä hakaristilippujen kantaminen johti käsirysyyn, pidätyksiin ja epäilykseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan – Kaksi pidätettiin myös 612-soihtukulkueen häirinnästä

    5. 5

      Suomesta on tullut myrkkyä – Venäjällä tunnetaan syvää tyytymättömyyttä suomalaisia kohtaan

    6. 6

      Kesän jälkeen äitien kasvoilta katosivat ilmeet, ja kätilö Rosmariini Tolonen näki sen – HS:n erikoisartikkeli vie vainottujen rohingyojen pakolaisleirille

      Tilaajille
    7. 7

      Näyttelijä Jasper Pääkkönen rikkoi asuvalinnallaan etikettiä – kumppanilla kultainen, käärmeteemainen paljettiasu

    8. 8

      Suurta osaa naisista koskevaa terveysongelmaa ei ole tutkittu, vaikka se haittaa elämänlaatua merkittävästi – Professori: ”Pidetty liian banaalina ongelmana”

    9. 9

      Ennätykselliset veronpalautukset maksuun tänään – ensi vuonna valtaosa ei enää saa ”joulupalautuksia”

    10. 10

      Kahden eri miehen epäillään yrittäneen suistaa linja-auton tieltä kahdella paikkakunnalla – Bussiyhtiön toimitusjohtaja kertoo HS:lle, mitä Uuraisilla tapahtui 85 kilometrin tuntivauhdissa

    11. Näytä lisää