Kaisa ei enää halua kuolla

Kaisa sanoo, että useampi hänen kaltaisensa voisi elää, jos esimerkiksi terapiaan pääsyä ei määrittelisi käsitys työkyvystä.

”Toivon, että löydätte rakkaalle koiralleni uuden kodin, että hän löytää rakastavan sylin, minne kömpiä. Anteeksi ja hyvästi. Rakastin teitä!”

Suunnilleen niin helsinkiläinen Kaisa kirjoitti. Sitten hän yritti tappaa itsensä, taas.

Koska Kaisa elää, hänen vanhempansa ja siskonsa eivät nähneet kirjettä. Siis ennen kuin nyt, kun hänen sanansa ovat osa Suomen mielenterveysseuran kampanjaa. Kirje on tässä kuussa ollut näkyvillä esimerkiksi päärautatieasemalla ja muuallakin Helsingin keskustassa.

Kaisa, 48, on selviytyjä. Viimeisestä itsemurhayrityksestä on viisi vuotta. Hän sanoo, että se todella oli viimeinen.

Nyt hän kertoo, millä vuosia tai vuosikymmeniä jatkuva hirvittävän paha olo voidaan pysäyttää. Sillä usein se voidaan.

”En minä vakavasta masennuksesta koskaan kokonaan parane. Mutta olen oppinut elämään sen masennuksen kanssa. Olen yhä täällä. Se on jotain.”

Emme käytä Kaisasta hänen oikeaa nimeään hänen läheistensä suojelemiseksi.

Kun Kaisan lääkäri ensimmäisen kerran puhui vakavasta masennuksesta, Kaisa ei uskonut lääkäriä. Muka sairaus: tällainenhan hän on aina ollut.

Kuolemaa hän alkoi ensimmäisen kerran suunnitella neljäntoista, viidentoista ikäisenä.

Voit kuunnella tästä, miten hän itse kertoo nuoruudestaan.



Lapsuudenkoti oli lämmin ja hyvä, mutta Kaisa oli yksinäinen lapsi. Koulunkäynti oli toiselta luokalta peruskoulun loppuun ulkopuolelle sulkemista, nimittelyä, pilkkaa. Itsetuhoisista ajatuksistaan Kaisa ei puhunut, eikä hän vielä toteuttanut niitä.

”Ajat olivat toisenlaiset. Ei silloin kysytty, miksi tyttö on niin arka, ettei uskalla viitata.”

Lukiossa ja vuosia sen jälkeen Kaisa luki, luki ja luki. Opiskelu vaatii häneltä kovaa työtä, mutta hän suoritti tunnollisesti lukion ja ällistyttävän laajan kokoelman approja ja cum laudeja avoimessa yliopistossa, sitten ammattitutkinnon ja korkeakoulututkinnon. Päntätessä mieleen ei mahtunut muuta.

Kaisa päätyi sosiaalialalle tekemään työtä, jossa hänen antamansa apu oli käytännöllistä ja näkyi heti hänen asiakkaidensa arjessa. Työpaikalla hän koki kuuluvansa johonkin, olevansa tärkeä.



Kotona odotti kuitenkin tyhjyys, jota ei äkkiä päässytkään karkuun kirjan taakse. Kaisa lakkasi nukkumasta. Valvotun yön mustimmilla hetkillä tuntui, että hänellä ei ole merkitystä, millään ei ole.

Aamulla hän pakotti itsensä silti töihin.

”Minä en osannut kokea iloa”, hän sanoo nyt. Siis mistään.

Kaisa satutti ensimmäisen kerran itseään. 2000-luvun alussa se tarkoitti vielä passitusta Auroran sairaalaan toipumaan. Hän oli hetken turvassa.

Siirto avohoitoon tarkoitti lääkitystä, toimintaterapiaa ryhmässä ja keskusteluaikoja usein vaihtuvan psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa kerran kuussa. Kaisa kokee, että siellä puhuttiin aika pinnallisia, vain tunteista juuri sillä hetkellä.

Hänellä ei ollut keinoja pysäyttää luisua, kun synkät ajatukset kuolemasta alkoivat taas ja elämässä tuli muita vastoinkäymisiä. Syntyi kierre: itsemurhayritys, sairausloma, töihin taas, alusta uudestaan, kunnes työkyvyn katsottiin kokonaan menneen.



Kipu jäi. Tai kuten hän kirjeessään kuvailee: ”Putoan mustaan tuskaan, en voi hengittää, sydän hakkaa, ei pysty olemaan.”

Itsemurhayrityksistä hän muistaa jälkeenpäin hyvin vähän. Olennaista on tämä: joku huomasi, hälytti apua, sitten mentiin ambulanssilla päivystykseen.

Viimeisellä kerralla lääkäri Mariassa sanoi, että sinä taas. Sinua ei ole selvästi osattu hoitaa niin kuin pitää.


Kierre katkesi vasta, kun Kaisa hakeutui Suomen mielenterveysseuran sos-kriisikeskukseen. Keskuksessa kokeiltiin jo silloin Linity-menetelmää, joka on nykyisin käytössä itsemurhien ehkäisykeskuksessa. Linity-menetelmässä käydään alkuun läpi koko ihmisen elämäntarina. Mikä kaikki on vienyt tätä kohti?

”Se oli sellainen pysäyttävä kokemus. Ensimmäistä kertaa ylipäätään sain puhua niistä itsemurhayrityksistä kunnolla, psykiatrisessa hoidossa ne jotenkin koko ajan sivuutetaan.”

Kaisa sai myös miettiä juuri hänelle sopivia tapoja toimia, jos mustat ajatukset palaisivat. Hänen turvakortissaan on esimerkiksi lupa ystävältä tulla käymään mihin aikaan vuorokaudesta tahansa sekä tilanteen purkaminen kirjoittamalla.

Ratkaisevaa oli myös pääsy psykoterapiaan. Aiemmin Kaisa luokiteltiin liian huonokuntoiseksi siihen. Sitten hän ei saanut sitä, koska hän oli jo päätynyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Kela maksaa terapialaskuja aikuisille työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi.

Nykyisin hän käy tiiviisti terapiassa vanhempiensa taloudellisella tuella ja kokee sen todella tärkeäksi.



Tämä ei kuitenkaan ole onnellisesti loppuva satu. Edelleen Kaisa toivoisi elämän menneen toisin – olisi esimerkiksi elämänkumppani ja saisi yhä tehdä rakastamaansa työtä.

Mutta enää hän ei halua pois. Hän on oppinut huomaamaan itsestään ne merkit, jotka kielivät mustemman jakson alusta. Hän tietää, että hänen kohdallaan se tarkoittaa, että nyt pitää hidastaa tahtia.

Hyvääkin on. On se koira, lapsuuden perhe ja nykyisin muitakin läheisiä, ystäviä. Kaisa on huomannut oppineensa tuntemaan iloakin. Ensimmäisen kerran se yllätti, kun hän oli mielenterveyskuntoutujille järjestetyllä sosiaalipedagogisella kurssilla nimeltä Pollesta potkua.

Hän ei ole koskaan ollut mikään hevostyttö, mutta kontakti eläimen kanssa tuntui erityiseltä.

”Tajusin, että saan olla tällainen. Että hevonen hyväksyy minut tällaisena.”

Mutta mitä Kaisa siis muuttaisi, jos voisi? Ensiksikin hän toivoisi, että julkisissa palveluissakin masentuneet nähtäisiin yksilöinä.

Jollekulle toiselle hänelle tarjottu toimintaterapia ryhmässä voi sopia. Hän taas olisi kaivannut sitä, että itsemurhat ja etenkin niihin johtaneet syyt olisi otettu suoraan puheeksi.

Hän pitää itsemurhien ehkäisykeskuksen toimintaa hyvänä mutta urakkaa liian suurena järjestölle. Julkisen terveydenhoidon pitäisi toimia vahvemmin.

”Sanotaan, että avohoitoa kehitetään. Tähän asti se on tarkoittanut, että huononnetaan. Kerran kuussa kuulumisista jutustelu hoitajalle ei riitä, ja hoitajatkin vaihtuvat usein.”

Kaisa on eläkkeellä. Kenties hän ei koskaan toivu tarpeeksi tehdäkseen täysiä työpäiviä. Mutta hän toivoisi, että tukijärjestelmä taipuisi paremmin siihen, että ihminen voi olla osatyökykyinen.



Kaisalla on paljon osaamista ja hän haluaa olla hyödyksi. Joitain tunteja hän on tehnytkin töitä, esimerkiksi järjestöissä, mutta melkoista säätämistä tämän järjestäminen nykyisin vaatii.

Erityisesti häntä ärsyttää se, että terapiaa ei tarjota kaikille. Hän on usein miettinyt, että ehkä asiat olisivat menneet aivan toisin, jos hän olisi päätynyt terapiaan jo nuorena.

”Aina sanotaan, että lääkkeistä yksin ei ole apua, ellei niiden rinnalla ole terapiaa. Se on todella vahva rajaus, että sitä terapiaa tarjotaan vain työkykyisille. Siinähän samalla sanotaan, että ei sinua kuulu kuntouttaa. Et enää kuulu yhteiskuntaan.”


Tutkimus: Suurin riski kuolla miehillä ja aiemmin itsemurhaa yrittäneillä

Jos katsotaan, kuinka moni sairaalassa masennuksen vuoksi olleista kuolee oman käden kautta, riskeihin vaikuttaa kaikkein selvimmin kaksi tekijää: sukupuoli ja se, että kyseessä ei ole ensimmäinen yritys.

Näin kertoo vuoden alussa julkaistu laaja seurantatutkimus. Acta Psychiatrica Scandinavica -lehdessä julkaistu artikkeli on osa psykiatrian erikoislääkäri Kari Aaltosen helmikuussa tarkastettavaa väitöskirjaa.

Noin joka toinen itsemurhan vuoksi kuollut suomalainen on sairastanut masennusta. Puolet tästä ryhmästä on aiemmin ollut psykiatrisessa sairaalassa. Siksi tutkimustiedolla tästä asiasta on paljon merkitystä, vaikka hyvin suuri osa masennuksen kokeneistakin pystytään nykyisin hoitamaan kuntoon.

Aaltonen kävi tutkimustaan varten läpi yli 56 000 sellaisen suomalaisen tietoja, jotka olivat saaneet masennusdiagnoosin vuosina 1991–2011. Tästä joukosta 2 587 oli tehnyt itsemurhan vuoteen 2014 mennessä.

Miesten riski kuolla oli tosiaan naisia merkittävästi suurempi. Masennuksen vuoksi ensimmäistä kertaa sairaalassa hoidetuista ja aiemmin itsemurhaa yrittäneistä miehistä joka seitsemäs ja naisista joka kahdestoista kuoli myöhemmin itsemurhaan.

Kuolleista moni asui yksin. Masennustila oli luokiteltu vakavaksi tai psykoottiseksi. Riskiä lisäsi myös riippuvuus alkoholista.

Jonkin verran itsemurhan riskiä kohotti myös se, jos masentuneella oli ollut korkeat tulot ja koulutus. Usein tilastoissa asia on toisin päin. Havainto yllätti tutkijan, mutta tässäkin on vaikea arvioida, mikä on syytä ja mikä seurausta.

”Taustalla voi olla esimerkiksi äkillinen korkean sosiaalisen aseman tai elämässä hyvin pärjänneen henkilön elämänhallinnan menetys tai iso muutos, kuten työttömyys, avioero tai vaikea sairaus”, tutkija arvioi.

Tutkijan tärkein johtopäätös on tässä: turhia kuolemia voitaisiin parhaiten estää sillä, että hoito varsinkin alkuvaiheessa olisi laadukasta.

”Kuolleisuusriski on kaikkein korkeimmillaan heti sairaalajakson jälkeen noin vuoden ajan, sitten se alkaa vähitellen tasoittua”, Aaltonen sanoo.

Verrattuna 1990-luvun alkuun masennuspotilaiden itsemurhat ovat vähentyneet merkittävästi. Aaltonen katsookin, että hoito on merkittävästi parantunut. Avohoito on lisääntynyt, sairaalahoito vähentynyt, lääkkeiden käyttö lisääntynyt ja psykoterapian lisäksi kehitetään uusia hoitomuotoja.

Tekemistä on silti edelleen esimerkiksi masennuksen tunnistamisessa ja siinä, mitä tapahtuu, kun ihminen kotiutuu sairaalasta. Tätä varten esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä tehdään nykyisin itsemurhaa yrittäneille turvasuunnitelma, jossa listataan yksilöllisiä tapoja toimia, jos itsetuhoisia ajatuksia taas tulee.

Fakta

Täältä apua synkkiin hetkiin


 Mielenterveysseuran kriisipuhelin toimii numerossa 010 195 202 (arkisin klo 9–7 sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 15–7). MLL:n lasten ja nuorten puhelin päivystää numerossa 116 111 (ma–pe klo 14–20, la–su klo 17–20)

  Kiireellisin vaihtoehto on hätänumero 112. Päivystys on pääkaupunkiseudulla Malmin, Haartmanin, Peijaksen ja Jorvin sairaaloissa.

 Arkena Helsingissä voi hakeutua myös omalle terveysasemalle, psykiatriselle poliklinikalle tai nuorisoasemalle. Helsingin kriisipäivystys vastaa ympäri vuorokauden numerossa 09 3104 4222.

 Helsingissä Pasilassa ja Kuopiossa toimii Suomen mielenterveysseuran itsemurhien ehkäisykeskus, joka tarjoaa kasvokkain keskusteluapua itsemurhaa yrittäneille ja vertaisryhmiä omaisille. Helsingin keskukseen saa yhteyden esimerkiksi numerosta 0800 98 030 (arkisin 9–17, muulloin vastaaja).

  Tukinet on verkossa toimiva kriisikeskus. Nuorille on myös Sekasin-chat.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Venäjä aloitti jo hiostamisen – Kremlissä on ehkä laskelmoitu, että kiltti Suomi saadaan vetämään Venäjän vankkureita

    2. 2

      Selvitys paljasti lohduttoman tilanteen: Tuhansien Helsingin seudun talojen jätevedet valuvat suoraan luontoon

    3. 3

      Vauraaksi mielletyssä Töölössä yli puolet ihmisistä asuu vuokralla – HS kertoo, minne vuokra- ja omistus­asunnot kasautuvat ja paljastaa, miten naapurissasi asutaan

      Tilaajille
    4. 4

      Sadattuhannet suomalaiset kärsivät pakon­omaisen virtsaamisen tarpeesta, ja ihminen voi myös ehdollistaa itsensä pissahätään – Apu saattaa löytyä elin­tapojen muutoksesta

      Tilaajille
    5. 5

      ”Olen tehnyt paljon väärää, maannut avio­miesten ja perheen­isien kanssa” – Pienessä suomalais­kaupungissa asuu entinen prostituoitu ja ihmis­kaupan uhri

      Tilaajille
    6. 6

      Vaateteollisuus tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin lentoliikenne ja rahtilaivat yhteensä – ja osuus kasvaa, jos kertakäyttö­shoppailu ei vähene

    7. 7

      Vuoden urheilija vuonna 2019 on jo valittu

    8. 8

      Presidentti Niinistö HS:lle: USA:n varapresidentti Pence antoi kylmää kyytiä eurooppalaisille liittolaisille Münchenissä – presidentti nostaa esille kolme kipukohtaa

    9. 9

      Suomen ”sorvi ei pyöri”, kun helsinkiläiset juoksevat toistensa järjestämissä seminaareissa – Muu maa elättää etelää, sanoo vaasalainen miljonääri

      Tilaajille
    10. 10

      Sähköautojen yleistyminen ei synnytä Suomeen energiapulaa – "Tilanne on aika paljon erilainen kuin vaikkapa Keski-Euroopassa”

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Olen tehnyt paljon väärää, maannut avio­miesten ja perheen­isien kanssa” – Pienessä suomalais­kaupungissa asuu entinen prostituoitu ja ihmis­kaupan uhri

      Tilaajille
    2. 2

      Suomen ”sorvi ei pyöri”, kun helsinkiläiset juoksevat toistensa järjestämissä seminaareissa – Muu maa elättää etelää, sanoo vaasalainen miljonääri

      Tilaajille
    3. 3

      Vanhuus on rikos, ja siitä mummia nyt rangaistaan

    4. 4

      Stella Karlsson hankki purkukuntoiseksi tuomitun talon ja asuu siinä ilman suihkua ja sisävessaa – ”Menoni ovat pienet enkä joudu elämään yli varojeni”

      Tilaajille
    5. 5

      Itkuinen perheenäiti pakkasi lapset ja tavarat Seppo Ylösen autoon, ja matka poliisien suojaamaan turva­kotiin alkoi – Taksin­kuljettajia koulutetaan kohtaamaan perhe­väkivaltaa

      Tilaajille
    6. 6

      ”Autot kuuluvat teille”, julistaa kokoomuksen Orpo tienvarsi­taulussa – HS kysyi, mitä mainos tarkoittaa

    7. 7

      Himoksella lasketellessa kuollut 15-vuotias oli rippileirillä Paraisilta – putosi kirkkoherran mukaan jyrkästä kohdasta

    8. 8

      Joutuuko perillinen hoitamaan vihaamansa vainajan kuolinpesän? Velvollisuudelta välttyy vain täysin välinpitämätön

    9. 9

      Oikeusoppineet joutuivat useiden kärki­poliitikkojen höykytettäväksi – ”Tämä on poikkeuksellista”, sanoo professori Martin Scheinin

    10. 10

      Nimi tekee kenraalin – ja siksi yksi ehdokas on yli muiden, kun valitaan Puolustusvoimien komentaja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Karski moottoripyörämies lähestyi minua parkkipaikalla eikä jättänyt perääntymiselle tilaa – hetken päästä seisoimme vaiti ja näin, millainen voima piilee eläimessä

    2. 2

      Sofia Pahtela aloitti työt bussikuskina maanantaina ja nousi heti ilmiöksi – Selitys on yksinkertainen

    3. 3

      Olli Lindholmista kirjan tehnyt Arno Kotro kertoo Lindholmin olleen perillä terveysongelmistaan vuonna 2017: ”Hän tiesi elävänsä veitsenterällä”

    4. 4

      Lauri Markkasesta voi tulla kaikkien aikojen suomalais­urheilija – HS:n erikois­artikkeli näyttää, mikä tekee nuoresta kori­palloilijasta niin poikkeuksellisen

    5. 5

      Kolmen metrin pudotuksesta jäi muistoksi rollaattori, jonka vauhti vain kiihtyy – Kirsti Paakkanen täyttää 90 vuotta ja muuttaa 300-neliöiseen makuuhuoneeseen

      Tilaajille
    6. 6

      Miksi Pohjois-Suomessa on paljon enemmän rivoja paikannimiä kuin etelässä? Vittulampien ja Paskaperien taustalla on monia hyviä syitä

    7. 7

      Yö-yhtyeen solisti Olli Lindholm, 54, on kuollut – Yhtye vahvisti syyksi sairauskohtauksen

    8. 8

      Ostaja löi sokkona pöytään voittavan tarjouksen Kivihaan 100-vuotiaasta puutalosta – Kohta alkoi kaduttaa

    9. 9

      Teemu ja Sirpa Selänne kohahduttivat ystävyyssäännöllä ja paljastivat erikoisen ilmiön – miehen ja naisen välinen ystävyys ei ole aivan yksinkertaista, kertoi tuhat lukijaa

      Tilaajille
    10. 10

      ”Koen elämäni menneen hukkaan” – Lasten saamista katuvat naiset piilottavat ajatuksensa jopa puolisoiltaan

    11. Näytä lisää