Kaupunki

Kun Neuvostoliiton pommikoneet ilmestyivät Helsingin kattojen ylle, vain 16-vuotias Tauno Hammar päätti toimia – ”En osannut pelätä”

Suurpommituksissa ihmishenkiä menetettiin suhteellisen vähän, mutta suuri määrä Helsingin rakennuksia tuhoutui kuitenkin kokonaan tai osittain. Helsingin suurpommituksista on nyt 75 vuotta.

rac
”Pankaa bensaa letkuihin, jotta paremmin palaa!”

Noin ohikulkijat huusivat 16-vuotiaalle Tauno Hammarille, joka oli sammuttamassa Bulevardin ja Albertinkadun kulmassa roihuavaa Neuvostoliiton suurlähetystöä 6. helmikuuta 1944.

Vanhaa oopperaa, nykyistä Aleksanterin teatteria vastapäätä sijainnut rakennus oli liekeissä, ja sitä sammuttamassa Hammarin lisäksi vain pari muuta miestä. Letkuja oli Hammarin muistin mukaan vain yksi, ja palo oli edennyt jo kolmanteen kerrokseen. Taloon ei enää päässyt sisään.

Neuvostoliiton puna-armeija oli erehtynyt pommittamaan omaa lähetystöään.

”Väestönsuojista kadulle happea haukkaamaan tulleiden huutelijoiden viha oli itsestään selvää. Mutta minun tehtäväni oli sammuttaa”, Hammar, 92, sanoo.


Nykyisin palaneen rakennuksen paikalla Albertinkatu 25:ssä sijaitsee 1960-luvun alussa rakennettu valtion virastotalo, joka poikkeaa arkkitehtuuriltaan radikaalisti alueen muista rakennuksista.

Tapaamme Hammarin kotona lauttasaarelaisessa senioritalossa. Haastattelun kunniaksi karismaattinen mies on pannut päähänsä baretin ja sopivan boheemin solmion. Tulijoita on vastassa pino valokuva-albumeja ja leikekirjoja – ja tietenkin kahvia ja pullaa. Nyt ei voi olla kiire mihinkään.


Ilmahälytys oli annettu 6.2. kello 18.51. Ensimmäiset pommit putosivat noin kello 19 Helsingin rautatieaseman ratapihalle.

Mitä ihmettä 16-vuotias nuorukainen teki letkun varressa?

Hammar oli päättänyt koulun ja palannut tsuppariksi eli ”juoksevien asioiden hoitajaksi” Salama-nimiseen yritykseen, kun syksyllä 1943 tuli käsky osallistua ilmasuojelupalvelukseen, IS-komppaniaan. Palvelus suoritettiin Palopäällystökoululla Meritullinkadulla.

Opetus keskittyi palomiestaitoihin, sotilaskoulutukseen ja ampumaharjoituksiin. Noita taitoja voitaisiin tarvita ”tosipaikan tullen”. Suomi kävi jatkosotaa Neuvostoliiton kanssa. Pohjois-Suomea puolustivat saksalaiset liittolaiset.

Ja nyt helmikuussa 1944 se tosipaikka oli tullut pääkaupunkiin. Neuvostoliitto oli päättänyt pommittaa Helsingin kumoon, koska Suomi suhtautui niin nihkeästi sille asetettuihin rauhanehtoihin.

”En osannut pelätä. Noina päivinä oli onneksi vain muutama aste pakkasta. Sammutusletkut vuotivat ja teimme töitä takin manttelit märkinä. En kuitenkaan tullut edes kipeäksi. Veressä oli kai sen verran adrenaliinia.”

Hammar näkee, että tuo vuosi ilmasuojelupalveluksessa teki hänestä itsenäisen ihmisen, joka osaa pitää huolta itsestään. Pojasta tuli mies.

Hurjin tapaus oli se, kun Hammar sammutustöissä törmäsi kirves kädessä palavaan taloon tunkeutuvaan luutnanttiin. Mies oli ilmeisesti arvotalossa ryöstöaikeissa. Ryöstöjä tehtiin pommitusten aiheuttaman sekasorron aikana paljon.

”Sain luutnantin lopulta poistumaan, kun uhkasin kääntää sammutusletkun häntä kohti.”


Rauhanehdot oli lyöty lukkoon liittoutuneiden kesken joulukuussa 1943. Josif Stalinin ehtoihin kuuluivat muun muassa vuoden 1940 rauhan rajat, Hanko tai Petsamo pysyvästi Neuvostoliitolle ja puolien sotavahinkojen korvaaminen, saksalaisten karkottaminen maasta ja demobilisaatio.

Suomi ei ollut valmis noihin ehtoihin. Stalin katsoi, että oli välttämätöntä panna Suomen kansa kärsimään, jotta sotilaallinen uhka voitaisiin kokonaan poistaa. Stalin ylijohtoineen tahtoi järkyttää suomalaisia pääkaupungin massiivisilla pommituksilla.

Pommitukset toteutettiin kolmessa erässä, kymmenen päivän välein, 6., 16. ja 26. helmikuuta.

Hyökkäysten aikana Helsingin ilmapuolustus toimi ilmeisen hyvin. Pommien määrään nähden ihmishenkiä menetettiin suhteellisen vähän. Suuri määrä Helsingin rakennuksia tuhoutui kuitenkin kokonaan tai osittain.

Isoja vaurioita kärsi esimerkiksi Helsingin Normaalilyseo Ratakadulla. Myös Johanneksen kirkon koristeelliset ikkunat särkyivät. Stockmannin tavarataloon ja sen edustalle osui neljä pommia. Pommeja sateli rautatieaseman ratapihalle, Kaisaniemen urheilukentälle ja Helsingin Lääninvankilaan Katajanokalle.

Laajin alueellinen hävitys kohtasi Puu-Vallilaa. Yhtenä ainoana helmikuun yönä paloi yli 20 puutaloa, lähes kolmasosa suurpommituksissa tuhoutuneista 70 puisesta rakennuksesta. Kaivopuistosta pirstoutui yli kaksisataa puuta.

Niin ikään Ludviginkadulla sijainnut Helsingin Sanomien toimitus koki suuria tuhoja viimeisessä pommituksessa 26.2. Lehti kuitenkin ilmestyi kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina 27.2. Pommituksessa säästynyt lehtitalon kello tikittää nyt Sanomatalon aulassa.

Satakunnasta, nykyisin Kokemäkeen kuuluvasta Kauvatsan kylästä kotoisin olevan Hammarin isä oli menehtynyt syöpään ennen talvisotaa vuonna 1938. Talvisodan ajan perhe vietti Kauvatsassa, mutta leskeksi jäänyt äiti päätti jatkosodan aikana myydä kotitilan ja muuttaa Helsinkiin, jossa olisi turvana muuta sukua.

Perhe asui ensin Kalliossa, sitten Töölön Mechelininkadulla. Silloin ei ollut tietoa, että Neuvostoliitto aikoisi vielä säikäyttää Suomen nimenomaan pommittamalla Helsinkiä.

Helsingistä poistui suurpommitusten alettua viranomaisten kehotusten jälkeen 120 000 ihmistä maaseudulle ja etenkin lapsia myös Ruotsiin.

”Me olimme juuri tulleet tänne, kun muut lähtivät pakoon.”

Pommitusten välissä Hammar eli nuoren ihmisen suhteellisen huoletonta elämää. Tähän kuului esimerkiksi elokuvissa käynti: Katariina ja Munkkiniemen kreivi, Tulitikkuja lainaamassa. Sellaista sota-aika oli: elämää tässä ja nyt. Jos näki kivannäköisen tytön ratikkapysäkillä, hänet saattoi pyytää treffeille tai elokuviin.

”Se oli ainoa mahdollisuus. Ei sota-aikaan järjestetty tansseja”, Hammar sanoo.

”Olin aktiivinen, mutta en koskaan päälle käypä. Ja kun minulle ehdotettiin tapaamista, olin valmis kuin lukkari sotaan”, hän tarkentaa.


Hammar tuntuu ihmettelevän itsekin, miten on vielä elossa.

”Kai minua on johdettu ylhäältä päin.”

Toisena pommituspäivänä 16. helmikuuta Hammar oli Helsinginkadulla sijainneessa elokuvateatteri Tenhossa katsomassa elokuvaa Pako etelämeren saarille, kun filmikone yhtäkkiä sammui. Hän säntäsi muiden mukana ulos elokuvateatterista ja käveli sirpalesateessa Fleminginkatua ja Porthaninkatua pitkin kohti Meritullinkadulla sijaitsevaa komppaniaa. Hänen oli määrä lähteä sammutustöihin samaan aikaan, kun ihmiset pakenivat väestösuojiin.

Erehdyksessä hän poikkesi sirpaleiden alta ravintola Oivan rappukäytävään ja sai ilmanpaineesta irronneen rautaoven melkein päälleen. Muut rakennuksessa olijat olivat tarttuneet Hammariin ja painaneet hänet vasten lattiaa.

”Jos olisin jäänyt seisomaan, se olisi ollut minun loppuni.”

Kun Hammar poistui takaisin kadulle, komppanian pojat olivat sammutustöissä kadun vastakkaisella puolella Porthaninkadun ja Kolmannen linjan kulmassa.

”Liityin heidän seuraansa ja ryhdyin sammuttamaan paloa.”


Vaatimattomista oloista lähtenyt Hammar on tehnyt menestyksekkään uran myyntityössä. Mies sanoo kaipaavansa menneestä ainoastaan vaimoaan Anna-Maria. Vaimo menehtyi noin puolitoista vuotta sitten. Pariskunta oli muuttanut hiljattain yhdessä senioritaloon.

”Ei ole enää ketään, jonka päätä tai poskea silittää. Annoimme joka ilta toisillemme hyvänyönsuukot.”

Mutta Hammarilla on täällä hyvä. Joka ilta joku hänen tyttäristään tai tyttären lapsistaan käy hänen luonaan. Hän ei ole yksinäinen. Muisti pelaa.

Hammar katsoo elokuvia, tekee ristikoita, kirjoittaa runoja. Viikko menee nopsaan, kun seuraa Lemmen viemää -sarjaa televisiosta.

Harmina on ainoastaan parin viikon päässä siintävä leikkaus, jossa hän menettää yhden varpaistaan. Lääkärit eivät halua riskeerata, että tulehtunut varvas menisi kuolioon.

Toinen isompi harmi liittyy siihen, ettei Hammar ole saanut veteraanitunnustusta isänmaan puolustamisesta. Syynä on se, ettei Helsinkiä laskettu sotatoimialueeksi.

”Siitä olen vähän katkera, ettei meitä IS-miehiä ole noteerattu mitenkään. Sankarina en itseäni kuitenkaan pysty pitämään.”

Kirjoituksessa on käytetty lähteinä muun muassa Martti Helmisen ja Aslak Lukanderin teosta Helsingin suurpommitukset helmikuussa 1944 ja Jukka L. Mäkelän teosta Helsinki liekeissä.   Oikaistu 24.2. kello 15.44: Vanhaa oopperaa, nykyistä Aleksanterin teatteria vastapäätä sijainnut rakennus ei ollut jugendtalo. Myös elokuvalistauksessa oli virhe: Tuulen viemää tuli elokuviin vasta myöhemmin, ei sota-aikana.

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      HS:n erikoisartikkeli vie Kiinan uiguuri­alueelle, missä historian käsittämättömin kontrolli­koneisto aivo­pesee ihmisiä ja ahdistelee toimittajaa joka askeleella

      Tilaajille
    2. 2

      Neljä vuotta KonMari-villityksen jälkeen: ”Överiksi meni”, sanoo yksi – mutta osalla elämä muuttui pysyvästi paremmaksi

      Tilaajille
    3. 3

      Liki 200-vuotias huvila rapistui hylättynä vuosia keskellä vanhinta Helsinkiä, pelastus koitti yllättävältä taholta

    4. 4

      Mikko Kautto vahtii suomalaisten eläke­miljardeja ja tietää, mikä suku­polvi on eläkkeiden suhteen voitolla

    5. 5

      Kurdien SDF-joukot: Isisin ”kalifaatti” on nujerrettu lopullisesti

    6. 6

      Laura Lindstedt kirjoitti hyperseksuaalisen naisen tarinan ja nyt hän kertoo, miksi

      Tilaajille
    7. 7

      Tätä on perjantai-ilta Suomen keskeisimmällä taksitolpalla: Autojen ylitarjontaa, kuljettajien luotettavuuden arviointia naaman perusteella ja ”Helsinkiä tuntevan kuskin” etsintää

    8. 8

      Oliko erikoissyyttäjä Robert Muellerin pommi sittenkin suutari?

    9. 9

      Trumpin entinen YK-lähettiläs sohaisi mehiläis­pesään arvostellessaan Suomen terveyden­huoltoa: ”Tiedätkö edes missä Suomi on?”

    10. 10

      Tommi Korpela ja Jani Volanen kävivät ruotsin­laivalla Joakim ”Jocke” Hackmanin juttusilla, ja muutamaa vuotta myöhemmin syntyi suosikki­sarja M/S Romantic

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      Trumpin entinen YK-lähettiläs sohaisi mehiläis­pesään arvostellessaan Suomen terveyden­huoltoa: ”Tiedätkö edes missä Suomi on?”

    2. 2

      Keskellä suomalaista metsää on pieni mökki, josta aukeaa näkymä ihmis­kunnan kohtaloon – Tässä on hiili­nielu, mutta onko siitä planeetan pelastajaksi?

      Tilaajille
    3. 3

      125-metrinen tornitalo nousi Tukholman keskustan porteille onnettomaan aikaan, ja nyt asuntojen hinnoille nauravat niiden rakentajatkin

      Tilaajille
    4. 4

      Kun mikään ei riitä ja kaikki on aina kesken – Lapsuudessa opittu luonteenpiirre voi tuhota parisuhteen, näin siitä selviää

      Tilaajille
    5. 5

      HS:n erikoisartikkeli vie Kiinan uiguuri­alueelle, missä historian käsittämättömin kontrolli­koneisto aivo­pesee ihmisiä ja ahdistelee toimittajaa joka askeleella

      Tilaajille
    6. 6

      Trump muutti yhdellä twiitillä Yhdysvaltain linjaa, suututti arabi­maat ja ajoi Turkin mukaan Lähi-idän ”uuden kriisin partaalle”

    7. 7

      Iäkäs mies aiheutti kotonaan ryöstäjälle sairaalahoitoa vaativat vammat Hartolassa

    8. 8

      Maavoimat aikoo perustaa valmiuspataljoonia yllätyshyökkäyksen varalle

    9. 9

      Nokia ei yleensä koskaan kommentoi huhuja, mutta perjantaina yhtiö joutui sen tekemään osakkeen voimakkaan halpenemisen takia

    10. 10

      Kylätien varressa nököttävä pieni ostoskeskus kukoistaa vastoin kaikkia todennäköisyyksiä Espoossa

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Lars Kihlström halusi uskoa hyvää isästä, mutta lopulta hän itki – Suomalaisen SS-miehen päiväkirjasta löytyi lause, joka kyseenalaistaa historian­kirjoituksen

      Tilaajille
    2. 2

      Missä on nainen, joka hyppäsi takaisin autoonsa ja hylkäsi pyöräilijän kuolemaan suojatielle? Vantaan poliisilta on loppumassa keinot poikkeuksellisen yliajotragedian selvittämisessä

      Tilaajille
    3. 3

      Keskellä suomalaista metsää on pieni mökki, josta aukeaa näkymä ihmis­kunnan kohtaloon – Tässä on hiili­nielu, mutta onko siitä planeetan pelastajaksi?

      Tilaajille
    4. 4

      Sami Hedberg nauraa sketsisarjassaan homoille, venäläisille ja saamelaisille, Sami Hedbergille eivät naura edes lapset

    5. 5

      Junes Lokka on kutsunut itseään ”läpällä” rasistiksi, mutta saiko Johanna Vehkoo tehdä niin vakavissaan? Tätä pohdittiin tänään oikeudessa

    6. 6

      Jussi Halla-aho ei ole muuttunut, mutta hän on oivaltanut jotain

    7. 7

      Uusi liikunta­trendi parantaa terveyttä nopeasti, ja kenellä tahansa on siihen aikaa

      Tilaajille
    8. 8

      Trumpin entinen YK-lähettiläs sohaisi mehiläis­pesään arvostellessaan Suomen terveyden­huoltoa: ”Tiedätkö edes missä Suomi on?”

    9. 9

      ”Suurin osa ihmisistä ei tajua, mistä siinä puhutaan” – Satumaa-tango täyttää 20 vuotta ja nyt Maija Vilkkumaa kertoo, miksi biisi saattoi sanoittaa perussuomalaisten nousun

      Tilaajille
    10. 10

      Helsingin seudun kouluissa leviää nyt villitys, joka saa lapset liikkumaan jopa kilometrejä tunnin aikana

    11. Näytä lisää