Kluuvinlahti ulottui nykyiseltä Töölönlahdelta Aleksanterinkadulle, kunnes merenlahti 1830-luvulla kuivattiin ja entiseen merenpohjaan alettiin rakentaa.
Kluuvinlahti padottiin kohdalta, joka nykyisin tunnetaan Helsingin kaupunginmuseon Hakasalmen huvilana, ja se pumpattiin tyhjiin. Hakasalmen huvilan rakennutti salaneuvos Carl Johan Walleenhttps://www.hs.fi/haku/?query=carl+johan+walleen 1840-luvulla, ja myöhemmin englantilaisen puutarhan ympäröimässä ”palatsissa” meren äärellä asui Aurora Karamzinhttps://www.hs.fi/haku/?query=aurora+karamzin.
Kluuvin kautta pyörähtivät Helsingin Katajanokan satamasta tulleet rahdit, posti ja auto-, laiva-, ja junakuljetukset, joiden varastointipaikkana toimivat vuonna 1899 valmistuneet, arkkitehti Bruno Granholminhttps://www.hs.fi/haku/?query=bruno+granholmin piirtämät VR:n makasiinit. Merenlahden pohjoispäässä sijaitsi sokeritehdas. Makasiineilla oli omat laiturit maitokuljetuksille, täyttömaan taas valtasivat varastot ja konepajat.
Vuonna 1952 tavaraliikenteen kiskojen lomassa avautui uusi henkilölaituri Helsingin olympialaisten vieraille. Koko täyttömaa nykyistä Baanaa pitkin kulkeneelta Satamaradalta Töölönlahden rantaan täyttyi vuosikymmenten mittaan tavarajunien raiteilla ja laitureilla. Ensimmäiset niistä purettiin Finlandia-talossa järjestetyn Etyk-huippukokouksen 1975 alta. 1890-luvulla rakennettu Satamarata purettiin lopullisesti 2009.
Vuonna 2002 Helsingin kaupunginvaltuustossa puheenjohtaja Pekka Saurihttps://www.hs.fi/haku/?query=pekka+sauri (vihr) nuiji pöytään äänestyspäätöksen, josta henkilöliikenne pois lukien alkoi tuon aikakauden lopullinen päättyminen. Äänin 46-39 valtuutetut sinetöivät Töölönlahden uuden asemakaavan, mikä tarkoitti VR:n makasiinien purkamista ja alueen rakentamista uusiksi.
Ennen kuin makasiinien purkaminen ehti alkaa, eteläinen siipi paloi 5. toukokuuta 2006. Säilytettäväksi tarkoitettu eteläisen siiven itäpääty purettiin myöhemmin sekin.
Vuonna 2000 Helsinki oli yksi kahdeksasta Euroopan kulttuurikaupungista. Töölönlahti koki kulttuurisen kukoistuksen, kun makasiinit olivat vuoden keskuspaikka ja Helsingin keskeisimmälle jättömaalle rakennettiin muun muassa japanilainen veistopuutarha ja Seppo Vesterisenhttps://www.hs.fi/haku/?query=seppo+vesterisen harrastukseen perustunut valtava kukkatarha.
1980–1990-luvuilla makasiineilla oli vireää ekologista yritys- ja kulttuuritoimintaa, ja siellä järjestettiin erilaisia tapahtumia, konsertteja ja näyttämöesityksiä. Makasiineissa toimi suuri Marskin kirpputori. Vuonna 2000 makasiinien ympärille kerääntyi monituhatpäinen mielenosoittajaketju, jonka viesti oli, että makasiineja ei saa purkaa.
Nyt kun keskustakirjasto Oodi ja Kansalaistori valmistuvat, Makasiinipuistoon kylvetään ruohon siemenet. Lisäksi VR:n makasiinien ja Töölönlahden teollisen aikakauden muistumaksi julkistettu ympäristö- ja tilateos julkistetaan, ja Finlandiapuistossa leikkivät lapset. Se, mitä näemme silmiemme edessä, sulkee 160-vuotisen ympyrän.
Entisestä liikenteen ja teollisuuden alueesta on kehkeytynyt kulttuurin, median, yrityselämän ja vapaa-ajan keskittymä, jollaista ei ole missään muualla maailmassa. Minkään maan missään kaupungissa ei ole vastaavaa suhteellisen pienelle alueelle raskaasti keskitettyä palatsien rypästä kuin Töölönlahdella.
Asettukaamme mielessämme Linnunlaulun kahvilan kesäterassille ja kääntäkäämme katseemme hitaasti Töölönlahden ympäri oikealta vasemmalle, pohjoisesta lännen ja etelän kautta alueen itäreunalle: Olympiastadion, Kansallisooppera, Finlandia-talo, Hakasalmen huvila, Kansallismuseo, Eduskuntatalo ja sen takana Taidehalli, Pikkuparlamentti eli eduskunnan lisärakennus, Musiikkitalo, Nykytaiteen museo Kiasma, Lasipalatsi ja sen Amos Rex, Sanomatalo ja sen takana Postitalo.
Jatketaan: Entisen merenlahden pohjan, Kluuvin ruhjeen päällä lepäävät Ateneumin taidemuseo, Kansallisteatteri, Helsingin yliopiston puutarha Kaisaniemessä ja joukko yritysten pääkonttoreita. Sanomatalossa Sanoma ja Metso, Alvar Aallon kadun varren UPM ja Alma Media.
Entisestä Kluuvinlahdesta, sittemmin Töölönlahden rautatie- ja konepaja-alueesta, on tullut palatsien puisto.
Aivan niska ei käänny eikä kallioiden ja puiden lävitse näe, mutta vielä voi aistia Helsingin Työväenyhdistyksen talon ja Helsingin kaupunginteatterin Eläintarhanlahden rannoilla sekä tietysti kaikkien Suomen lasten unelmissa välkehtivän ja monien aikuisten parhaissa muistoissa viipyvän Linnanmäen huvipuiston historiallisine vesilinnoineen.
Töölönlahtea on piirrelty historiassa monta kertaa uusiksi. J. A. Ehrenströminhttps://www.hs.fi/haku/?query=j.+a.+ehrenstromin, C. L. Engelinhttps://www.hs.fi/haku/?query=c.+l.+engelin, E. Saarisen https://www.hs.fi/haku/?query=e.+saarisen& B. Junginhttps://www.hs.fi/haku/?query=b.+jungin, O. Kallionhttps://www.hs.fi/haku/?query=o.+kallion, P. E. Blomstedtinhttps://www.hs.fi/haku/?query=p.+e.+blomstedtin, Y. Lindgreninhttps://www.hs.fi/haku/?query=y.+lindgrenin & E. Kråkströminhttps://www.hs.fi/haku/?query=e.+krakstromin ja A. Aallonhttps://www.hs.fi/haku/?query=a.+aallon suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet. Siksi meillä on se, mitä meillä nyt on: pala kerrallaan rakentunut, kaiken nähnyt, kaunis Töölönlahti.
Kommentit