Paperitöiden alle hukkuvat Helsingin suurten päiväkotien johtajat eivät ehdi enää miettiä edes lasten kasvattamista

Monessa perheessä jännitetään näinä viikkoina syksyä. Miksi tieto tulevasta päiväkodista tulee Helsingissä usein viime tingassa?

Yksi syy on, että vastuu päätöksistä on harvemmilla harteilla.

Päiväkotien johtajat sanovat, että heidän työmääränsä on vähitellen kasvanut valtavaksi. Hallinnollinen säätö ja sälä rosvoaa aikaa varsinaiselta johtamiselta. Tämä vaikuttaa päiväkodissa kaikkeen.

200 lapsen päiväkoti on jo tavallinen Helsingissä. Vuonna 2020 tehdään Suomen ennätys, kun Maunulaan avataan 335 lapsen Suursuo-Stigen.

Pienemmät päiväkodit taas on usein niputettu samaan varhaiskasvatusyksikköön ja siten saman johtajan alaisuuteen. Alaisia voi olla tällöin vaikka kolmessa eri osoitteessa tai päiväkotien lisäksi esimerkiksi perhepäivähoidossa.

Juttua varten on haastateltu kuutta kokenutta johtajaa eri puolilta Helsinkiä. He eivät esiinny nimillään, koska he epäilevät puhumisesta julkisesti seuraavan ikävyyksiä.

”Tästä tehdään Helsingissä herkästi yksilön ongelma, vaikka kyse on rakenteista. Johtamisella on suuri vaikutus varhaiskasvatuksen laatuun.”

Johtajat kertovat, että työtunteja palaa käytännön asioihin, loputtomiin keskeytyksiin ja byrokratiaan, rekrytointiongelmiin ja kelvottomien tilojen kanssa temppuiluun.

”Tärkein tehtäväni olisi olla pedagoginen johtaja, mutta sille joutuu raivaamaan koko ajan aikaa.”

Mistä tilanne johtuu? Johtajat käyttävät sellaisia sanoja kuin valua, ajautua, kasautua. Työ on muuttunut pirstaleiseksi vähitellen. Ei ole aikaa ajatella. Moni päätyy uupumuksen vuoksi työterveyteen.

Takavuosina päiväkodit olivat pieniä ja johtajat osan ajasta lastentarhanopettajina. Viime vuosikymmenellä Helsingissä päätettiin, että johtajan pitää keskittyä johtamiseen. Työ lapsiryhmässä jäi pois, ja päiväkoteja yhdisteltiin hallinnollisesti.

Kun tämä oli jo arkea, Helsingissä määriteltiin, että ihanne olisi 25–29 suoraa alaista johtajaa kohden. Tuolloin vuonna 2011 näin usein olikin. Nykyisin yli sadalla johtajalla on 30–39 alaista ja parillakymmenellä yli 40.



Koulujakin on Helsingissä yhdistelty. Myös rehtoreilla on paljon töitä, mutta päiväkodeissa ei ole vastineita koulusihteereille tai kouluisännille.

Kouluissa on apulaisrehtori, päiväkodeissa varajohtaja, jolle tähän asti on annettu kitsaasti työaikaa hallintoon.

Päiväkodin johtaja on siis usein yksin vastuussa kaikesta vessapaperin riittävyydestä budjetin pitävyyteen ja varhaiskasvatuksen tavoitteisiin.

Haastatellut sanovat, että paperityöt ja erilaiset hallinnon muodollisuudet vievät jopa enemmän aikaa nykyisin, kun Helsinki on korvannut virastot toimialoilla.

Kehitysähky, kuvailee yksi johtaja, vaikka varhaiskasvatuksen kehittäminen on hänestä yleisellä tasolla välttämätöntä.

Aikarosvo on myös kiinteistönhuolto, eikä tämä koske vain isoja remontteja tai sisäilmaongelmia.

Pikkuvika, kuten särkynyt portti tai hiekoittamaton piha talvella on lasten vuoksi turvallisuussyistä korjattava nopeasti. Korjaustyöt on yleensä ulkoistettu. Joissain päiväkodeissa kaikki sujuu sukkelaan, toisissa joka asiasta joutuu muistuttelemaan.

”Pitää kiristää, uhkailla ja vaatia, ennen kuin mitään tapahtuu.”

Toinen stressiä tänä vuonna aiheuttanut ongelma on ollut sijaisjärjestelyt. Sijaisista oli varsinkin flunssakaudella suuri pula.



Nyt alkukesästä johtajia työllistävät heidän mielestään olennaiset tehtävät, mutta niihinkin kuluva aika on kasvanut.

He viimeistelevät kesän järjestelyjä, kuten työvuoroja lomakuukausina, palkkaavat henkilökuntaa syksyksi, suunnittelevat syksyn toimintaa ja ryhmäjakoja sekä päättävät lasten tulevista paikoista.

Varsinkin varhaiskasvatuksen opettajia on jo kauan ollut liian vähän, ja siksi pätevien ammattilaisten rekrytoiminen on aiempaa suurempi urakka.

Paikkajako on joissain kaupunginosissa hankala palapeli, jos lasten hakemuksia päiväkotiin on vaikka nelinkertainen määrä vapaisiin paikkoihin suhteutettuna.

Alueiden välillä on myös eroa siinä, hoituuko yksittäinen päätös parilla puhelulla ja muutamalla klikkauksella kömpelöksi koetussa sähköisessä järjestelmässä.

Vasta Suomeen muuttaneet esimerkiksi on järkevää tavata kasvokkain tulkki mukana, kun suomalainen päiväkoti ja sen käsitys hyvästä lapsuudesta on vanhemmille ihan vieras.

Niinpä kaupunginosassa, jossa maahanmuuttajia on paljon, johtajalla menee hakemusrumbaan enemmän aikaa.

Toisaalta tämäkin on osa perheiden tukemista, jota kaikki haastatellut johtajat pitävät oleellisena. Ihan kaikki vanhemmat hyötyisivät tuesta ja johtajista on tärkeää, että heihin saa aina yhteyden.

Yhteistyö muiden perheiden kanssa työtä tekevien kuten koulun tai lastensuojelun kanssa on myös keskeistä.

”Lapset, opettajat ja vanhemmat voisivat kaikki paremmin, jos olisi aikaa tukea perheitä enemmän.”

Johtajat haluaisivat myös tehdä enemmän henkilöstönsä hyvinvoinnin eteen.

”Tämä on ihmissuhdetyötä. Pitää ehtiä kohdata kasvokkain, keskustella.”

Mitä sitten voitaisiin tehdä toisin? Haastatellut sanovat, että päiväkodeillakin voisi olla sihteerit hoitamassa rutiineja ja rikkinäisistä porteista muistuttelua.

Sähköiset työkalut pitäisi panna kuntoon. Toimialan johdon sietäisi selkeämmin linjata, mikä isossa yksikössä on epäoleellista ja minkä voi jättää tekemättä.

Osa rajoittaisi yksiköiden kokoa nykyistä pienemmiksi, paitsi johtamisen myös lasten hyvinvoinnin vuoksi.

Päiväkodeissakin pitäisi olla apulaisjohtaja eikä mikään vara-. Johtajat kaipaavat työparia suunnittelemaan varhaiskasvatusta.

Kaikki kuusi kertovat jo nykyisin siirtävänsä alaistensa vastuulle paljon kaikista tärkeimpänä pitämäänsä tehtävää. Siis pedagogista johtamista, jolle nykyinen laki asettaa kunnianhimoisia vaatimuksia. Mitä se siis on?

”Hyvä pedagoginen johtajuus ja laatu ilmenevät siinä, miten aikuinen lapsen kohtaa.”

”Se on sitä, että meidän toiminnassa on koko ajan sama punainen lanka olemassa. Että me tuemme ihan jokaisen lapsen kehitystä parhaalla mahdollisella tavalla.”

”Opettajat ovat taitavia ja tekevät paljon suunnittelutyötä, mutta heitä ei saisi jättää siinä yksin. Jonkun pitäisi katsoa pidemmälle tulevaisuuteen, että mihin suuntaan ollaan menossa.”

Kaikkein suurimmat yksiköt saavat johtamisapua

Helsingin varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallashttps://www.hs.fi/haku/?query=satu+jarvenkallas on päiväkotien johtajien kanssa samoilla linjoilla siitä, että pedagoginen johtajuus on erittäin tärkeää.

”Johtamista pitää koko ajan kehittää. Minusta tässä ollaan mentykin erittäin hyvään suuntaan. Pystymme tuottamaan entistä laadukkaampaa varhaiskasvatusta. Mutta rekrytointiongelmiin ja tilapaikkojen määrään liittyy isoja haasteita.”

Hän sanoo, että yksiköt ovat tosiaan kasvaneet, vaikka pieniäkin päiväkoteja on myös tulevaisuudessa.

Mitä kehittäminen sitten käytännössä tarkoittaa? Järvenkallas sanoo, että tänä vuonna on mietitty parempia malleja sijaisjärjestelyihin ja täydennyskoulutettu henkilökuntaa.

Tulevina vuosina suunnitelma tarjota jokaiselle lapselle paikka läheltä kotiahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005577131.htm helpottaa paikkajärjestelyjä, mutta sen toteuttaminen vie aikaa.

Kaupunki luokitteli johtajat vuodenvaihteessa uusiin palkkatasoihin, ja johtajat saivat samalla myös palkankorotuksia, kuten muutkin varhaiskasvatuksen opettajat.

Varajohtajan tehtäviä on mietitty uusiksi. Varajohtajan työaikaa on luvattu enemmän johtamiseen kaikkein suurimmissa, yli 40 alaisen yksiköissä. Myös 30–39 alaisen yksiköissä aikaa tulee hiukan lisää, Järvenkallas lupaa.

Entä johtajien toivoma sihteeriapu? Järvenkallas pitää tarpeellisempana sitä, että kehitetään nykyistä paremmin toimivia sähköisiä järjestelmiä. Hallintohenkilökunnan lisäämistä hän ei pidä todennäköisenä.