”Suusta on löytynyt raudat, niskaveto, kuminauhat ja kisko samaan aikaan” – Muistot oikomishoidosta palauttavat mieleen karmeita painajaisia ja syvää kiitollisuutta

Ortodontia eli hampaiden oikomishoito on asia, josta monilla meistä on muistoja – ikäviä tai etenkin lopputulokseen liittyen riemukkaitakin.

HS kannusti lukijoita muistelointiin lokakuun lopussa julkaistussa artikkelissa, jossa tutkailtiin Helsingin yliopiston hammaslääketieteen laitosrakennuksen kellarissa Ruskeasuolla sijaitsevan Helsingin yliopistomuseon varaston esineistöähttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006287652.html.

Kommenteissa tuli esiin muun muassa kojekirjoa, jolla leukojen kasvua pystyy ohjaamaan ja purentaa hoitamaan. Joillakin vastaajilla on kokemusta useammistakin eri oikomiskojeista.

”Suusta on löytynyt parhaimmillaan kiinteät raudat ylhäällä ja alhaalla, niskaveto, kuminauhat ylä- ja alaleukojen välillä ja jonkinmoinen kisko alaleuassa – kaikki tämä samaan aikaan. Viimeisimmät kolme tosin vain yöaikaan pidettäväksi. Useita maitohampaiden poistoja lukuun ottamatta en ole pahasti traumatisoitunut saamastani hoidosta, ja puremakalustokin näyttää asialliselta. Tosin aikuisiällä eräässä perustarkastuksessa terveyskeskuksen hammashoitolan lääkäri varovaisesti tiedusteli, olenko koskaan harkinnut oikomishoitoa, kun näyttäisi löytyvän sekä risti- että saksipurentaa”, helsinkiläismies muistelee.

Hammaslääketieteen tohtori, hampaiston oikomishoidon erikoishammaslääkäri Anu Kiukkonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=anu+kiukkonen kertoo, että osa purentapoikkeamista on vaikeita, ja hoitosuunnitelma tulee aina tehdä yksilöllisesti kullekin potilaalle.

 

”Tarvitaan potilaan tahtotila hoidon eteenpäin viemiseen.”

Joissakin hoidoissa, kuten niin sanotuilla yöraudoilla tehtävässä oikomishoidossa, potilaan oma panos on merkittävämpi kuin toisissa vaihtoehdoissa.

”Tällaisissa tapauksissa sanon aina, että kojetta tulee käyttää, jotta se toimii. Tarvitaan potilaan tahtotila hoidon eteenpäin viemiseen. Kaikkia asioita ei yksinkertaisesti vain pysty hoitamaan vastaanotolla”, Kiukkonen kertoo.

Husin suu- ja leukasairauksien klinikalla sekä yksityisvastaanotolla työskentelevä Kiukkonen ei kertomansa mukaan ole juurikaan kohdannut työssään potilaiden tyytymättömyyttä. Avainasia onnistuneeseen ortodontiaan on hänen mukaansa se, että potilas on koko ajan tietoinen hoidon vaiheista.

”Kun tietää, missä mennään ja minkä takia, niin silloin on helpompi motivoitua ja sitoutua siihen, mitä tehdään. Myös ennakkoluulot ovat silloin pienempiä”, Kiukkonen perustelee.

 

”Näen silloin tällöin painajaista, jossa suu on täynnä jotakin massaa.”

HS:n lukijoiden oikomishoitomuistoissa eräs erityinen inhokki oli jäljennösten otto suuhun laitettavalla jäljennösaineella.

”Jutun alussa mainittu hammasrautamuotti toi heti elävästi mieleeni muotoilumassan värin ja maun, johon sekoittui muotin rautainen maku. Muottien ottaminen oli mielestäni joka kerta yhtä kamalaa, eikä yökkäämisreaktio ollut kaukana nytkään juttua lukiessa, vaikka viimeisimmästä kokemuksesta on aikaa vuosia”, eräs vastaajista muistelee.

Toisesta muottiin liittyvästä muistosta ilmenee, ettei ilman painajaisiakaan ole selvitty.

”Yhdellä tavalla hoito kuitenkin kummittelee edelleen: näen silloin tällöin painajaista, jossa suu on täynnä jotakin massaa ja vaikka kuinka syljen, suuni ei tyhjene. Luulen, että tämä liittyy kipsimuottien ottamiseen, mikä oli inhottavaa ja aiheutti oksennusrefleksin, kun suu oli täynnä vaaleansinistä massaa”, levottomia öitä oikomishoitomuistojensa vuoksi viettänyt nainen kertoo.

Hammaslääketieteen tohtorilla Anu Kiukkosella on rohkaisevia uutisia jäljennösaineen kanssa kamppaileville tai sen mahdollista kohtaamista tulevaisuudessa kammoaville.

”Ei ole enää kovin kaukana, että siitä jäljennösaineesta päästäisiin ainakin osittain eroon.”

Korvaaja on skanneri, jonka käytön sivuvaikutuksiin ei kuulu yökkäily. Sellaisia löytyy jo yksityisvastaanotolta, mutta terveyskeskuksiin ne eivät ole vielä suurissa määrin rantautuneet.

”Ne ovat kyllä vauhdilla tulossa. Silloin hampaisto valokuvataan, ja tietokoneohjelma luo siitä kolmiulotteisen mallin, joka toimii hampaiston mallina”, Kiukkonen esittelee.

Jäljennösaineen kyseenalainen maine ei ole mikään yllätys oikomishoidon ammattilaiselle.

”Sen kyllä tiedän, että jäljentämisestä potilaat eivät pidä, vaikka nykyiset jäljennösaineet ovatkin paljon nopeammin kovettuvia ja vähemmän valuvia sekä vähemmän yököttäviä kuin vuosia sitten”, Kiukkonen sanoo.

Tieteellistä tutkimusta on Kiukkosen mukaan sen sijaan jo tehty siitä, että potilaat pitävät skannaamista miellyttävämpänä toimenpiteenä kuin jäljennösaineen käyttöä. Näin siitä huolimatta, että skannaaminen kestää kauemmin kuin jäljennöksen ottaminen.

Muina ortodontian viimeaikaisina edistysaskelina Kiukkonen nostaa esiin muun muassa luustoankkurit ja kalvo-oikomishoidot.

”Luustoankkurit ovat uusi apu oikomishoidossa. Ne mahdollistavat sellaisia hampaiden liikkeitä, jotka aikaisemmin olivat vaativampia toteuttaa.”

Hampaiden siirtäminen luustoankkurin avulla mahdollistaa myös kevyemmän ”kiinteän kojeistuksen” hampaisiin.

Kalvo-oikomishoito on toinen lisäys ortodontin työkalupakkiin. Mikään kaikki vanhat keinot ja kojeet roskakoriin sysäävä uutuus se ei kuitenkaan Kiukkosen mukaan ole.

”Kalvo-oikomishoito pitää nähdä osana oikojahammaslääkärin työskentelyvälineitä. Niillä ei voi hoitaa kaikkia potilaita eikä toteuttaa kaikkia hoitoja.”

 

”Kiitollisena muistelen 1980-luvun lopun ja 90-luvun alun kunnallisia oikomishoitopalveluita.”

Uutuuksista huolimatta tärkeässä osassa oikomishoidossa ovat yhä muun muassa vuosikymmeniä käytetyt niskavedot ja telaketjuiksi parjatut braketitkin. Nykyisin nekin ovat kuitenkin pienempiä, esteettisempiä ja huomaamattomampia kuin ennen. Niiden toimivuudesta ja toimintatavasta on myös paljon tutkimusnäyttöä, Kiukkonen kertoo.

”Ne ovat pitkällä aikavälillä hyväksi havaittuja, kustannustehokkaita ja hyvää tulosta tuottavia. Pitää aina muistaa, että hoidon tavoitteena on hyvä purenta.”

Kiukkosen mukaan on maailmanlaajuisesti poikkeuksellista, miten Suomessa hoidetaan nuorten ja aikuisten purentaa. Osassa HS:n lukijoiden muistoissakin Suomen julkinen hammashoito nähdään etuoikeutena.

”Kiitollisena muistelen 1980-luvun lopun ja 90-luvun alun kunnallisia oikomishoitopalveluita, jotka olivat varsin kattavat ja antoivat meille siskoksille lopputulokseksi kauniit hammasrivit”, yksi vastaajista kiittelee.

”Näin aikuisena olen kiitollinen suorista hampaistani, ja molempien lasten ollessa oikomishoidossa kiitollinen hyvästä hoidosta. Kiitos!” toteaa puolestaan toinen kiitollinen vastaaja.

Yksi yhdistävä tekijä löytynee, olivatpa omat oikomishoitomuistot sitten ikäviä, kiitollisuutta välittäviä tai jotain siltä väliltä: ilo hoidon etenemisestä päätepisteeseen.

”Ihan paras muisto on se, miltä tuntui, kun kiinteät raudat otettiin pois! Kävelin Helsingissä Ruttopuiston halki oikomislääkäriltä kohti juna-asemaa ja muistan vain, miten ihanan sileiltä hampaiden pinnat tuntuivat”, helsinkiläisnainen kiteyttää muistelutekstissään.