Aurora Karamzin oli Helsingin vaikutusvaltaisimpia ihmisiä – nyt 20 perhettä ylläpitää venäläisen aateliston perinteitä Suomessa

Venäjän viimeisen keisarin Nikolai II:nhttps://www.hs.fi/haku/?query=nikolai+ii:n ja hänen perheensä surmaamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi sata vuotta.

Suomen venäläinen aatelisyhdistys teki merkkivuoden kunniaksi retken Langinkoskelle Kotkaan, missä sijaitsee keisariperheelle kesänviettopaikaksi rakennettu kalastusmaja.

”Halusimme muistaa Nikolai II:n murhauttamiseen liittyneitä surullisia tapahtumia”, sanoo aatelisyhdistyksen puheenjohtaja, filosofian tohtori Veronica Shenshinhttps://www.hs.fi/haku/?query=veronica+shenshin Helsingissä Hakasalmen huvilan kahviossa.

Hakasalmen huvilassa asui 1800-luvun loppupuolella Aurora Karamzin,https://www.hs.fi/haku/?query=aurora+karamzin, joka on Helsingin historian vaikutusvaltaisin venäläisen aateliston edustaja.

Suomalaiseen maa-aateliin kuulunut tyttö avioitui keisariperheen toivomuksesta Venäjän rikkaimpiin miehiin kuuluneen hovijahtimestarin Paul Demidovin https://www.hs.fi/haku/?query=paul+demidovinkanssa 1836. Avioliittonsa kautta hän nousi osaksi venäläistä aristokratiaa ja tärkeäksi vaikuttajaksi Helsingissä.

Romanovien hallitsijasuvun tarina loppui Nikolai II:n ja hänen perheensä kuolemaan heinäkuussa 1918. Keisarinvalta oli päättynyt helmikuun vallankumoukseen jo edellisenä vuonna.

Samalla myös Venäjän aatelisto menetti etuoikeutensa. Venäjän sisällissodan jälkeen moni Venäjän yläluokkaan kuulunut pakeni länteen.

Ranska ja Saksa kuuluivat suosikkikohteisiin, mutta osa jäi Suomeen, vaikka maan henkinen ilmapiiri tuntui ahdistavalta ja oleskelu rajan läheisyydessä vaaralliselta.

Suomessa elää edelleen venäläisten aatelissukujen jälkeläisiä. Suomen venäläiseen aatelisyhdistykseen kuuluu parikymmentä pääkaupunkiseudulla asuvaa perhettä, mutta aatelissukuisia olisi enemmänkin.

”Moni on olosuhteiden pakosta joutunut suomentamaan nimensä ja assimiloitunut. Menossa on jo kolmas Suomessa syntynyt sukupolvi. Juuret voivat tuntua kaukaisilta”, Shenshin sanoo.

Keisarivallan aikana aateluus oli tavoiteltu ja arvostettu status: arvonimen saattoi saada keisarilta suosionosoituksena tai lahjana ansioista taisteluissa. Nykyään aateliset juuret jopa piilotetaan.

”Kysyin kymmenen vuotta sitten tuttavaltani, että miten meitä on näin vähän Suomessa. Hän sanoi, että kyllä teitä on paljon enemmän, mutta olosuhteiden pakosta ei voida kertoa”, Shenshin sanoo.

Suomen venäläisväestön juuret juontuvat 1700-luvulle, mutta Shenshinin mukaan yksi asia ei ole vuosisatojen saatossa muuttunut: koko ajan on ollut ongelmallista olla venäläinen Suomessa.

Venäjänkieliset ovat kokeneet rasismia ja esimerkiksi työnhaussa syrjintää. Sen vuoksi venäläisissä emigranttiperheissä lapsille ei ole välttämättä opetettu venäjän kieltä.

”Venäjän kielen osaaminen ei ole mikään meriitti. Sitä ei arvosteta”, Shenshin sanoo.

Aatelisyhdistyskin on pitänyt matalaa profiilia. Yhdistys perustettiin 17 vuotta sitten Helsingissä, mutta Shenshin arvelee, että kaikki kohderyhmään kuuluvatkaan eivät tiedä siitä.

Perustajajäseniin kuuluvat Shenshinin lisäksi filosofian tohtori, Helsingin yliopiston dosentti Peter Engelhardt https://www.hs.fi/haku/?query=peter+engelhardtsekä jo edesmenneet Ylen toimittaja Peter Turtschaninoff,https://www.hs.fi/haku/?query=peter+turtschaninoff, taidemaalari Vladimir Kopteffhttps://www.hs.fi/haku/?query=vladimir+kopteff ja opiskelija Nicholas Nekljudovhttps://www.hs.fi/haku/?query=nicholas+nekljudov. Shenshin on toiminut puheenjohtajana lähes 14 vuotta.

Ideana on tutkia sukujuuria. Yhdistys järjestää säännöllisesti sukuhistoriallisia iltoja, joissa joku jäsenistä kertoo sukunsa tarinan. Viimeksi suvustaan kertoi muusikko, keraamikko Georgij ”Ykä” Babitzinhttps://www.hs.fi/haku/?query=georgij+%E2%80%9Dyka%E2%80%9D+babitzin.

Shenshin sanoo, että aateluuteen kuuluu kunnioitus omia esivanhempia ja heidän sukuhistoriaansa kohtaan.

Hänen sukunsa on lähtöisin Orjolista, missä esi-isät omistivat maatiloja ja kartanoita. Tsaari Mikael Ihttps://www.hs.fi/haku/?query=mikael+i lahjoitti suvun jäsenelle aateluuden 1616. Suvun vaakuna on vuodelta 1654.

Sukuun kuuluvat runoilija Afanasi Fet https://www.hs.fi/haku/?query=afanasi+fetsekä kenraali Vasilij N. Shenshin,https://www.hs.fi/haku/?query=vasilij+n.+shenshin, joka taisteli vuoden 1812 sodassa Napoleonia vastaan. Kenraalin muotokuva löytyy Eremitaasista vuoden 1812 sodalle omistetusta galleriasta. Pietarissa hänet on haudattu Aleksanteri Nevskin Lavran hautausmaalle.

Shenshinin isoisän isä toimi jonkin aikaa Venäjän pankin johtajana Pietarissa. Hänen kuvansa painettiin silloiseen kolikkoon.

”En vain ole löytänyt sitä”, Shenshin harmittelee.

Hän edustaa sukunsa 16. sukupolvea suoraan alenevassa polvessa.

Suomen venäläiset aateliset tekevät retkiä paikkoihin, jotka liittyvät Venäjän keisarikuntaan.

Toissakesänä yhdistys järjesti Langinkosken kappelissa muistotilaisuuden Nikolai II:lle, keisarinna Aleksandra Fjodorovnalle https://www.hs.fi/haku/?query=aleksandra+fjodorovnallesekä lapsille, suuriruhtinattarille Olgallehttps://www.hs.fi/haku/?query=olgalle, Tatjanallehttps://www.hs.fi/haku/?query=tatjanalle, Mariallehttps://www.hs.fi/haku/?query=marialle, Anastasiallehttps://www.hs.fi/haku/?query=anastasialle ja kruununperilliselle, suuriruhtinas Alekseillehttps://www.hs.fi/haku/?query=alekseille päivälleen sata vuotta heidän surmansa jälkeen.

Muistotilaisuuden toimittivat arkkipiispa Leohttps://www.hs.fi/haku/?query=leo ja Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Timo Tynkkynenhttps://www.hs.fi/haku/?query=timo+tynkkynen. Arkkipiispa Leo lahjoitti Langinkosken museolle muistoksi Nikolai II:n ikonin.

”Tsaariperhe on julistettu Venäjällä pyhimykseksi ja he kuuluvat bolševikkien teloitusten kohteeksi joutuneiden lukuisten uusmarttyyrien joukkoon” Shenshin muistuttaa.

Raaseporista löytyy prinsessa Dagmarin eli keisarinna Maria Fjodorovnan https://www.hs.fi/haku/?query=maria+fjodorovnanmukaan nimetty lähde. Hän ja puoliso Aleksanteri III https://www.hs.fi/haku/?query=aleksanteri+iiitäydensivät lähteellä vesivarastojaan purjehtiessaan rannikolla 1800-luvun lopussa. Siellä yhdistys kävi viime kesänä.

Pietarissa yhdistys on vieraillut venäläisen aateliston seminaarissa. Venäjällä aatelisia juuria ei Shenshinin mukaan tarvitse enää kätkeä kuten neuvostoaikana. Päinvastoin, aateluus on suorastaan suosiossa.

Keisarivallan aikaan aateliset nauttivat monista etuoikeuksista ja hyvästä asemasta yhteiskunnassa. Nykyään aatelissukujen vesat viettävät pääasiassa niin sanottua tavallista elämää.

Shenshin on toiminut venäjän kielen ja runouden yliopisto-opettajana Yhdysvalloissa, Moskovassa ja Helsingissä.

Suomessa venäläisten aatelisten jälkeläiset ovat rikastuttaneet niin taide-, tiede- kuin liike-elämääkin.

”Henkinen perintö on jäänyt, ei niinkään raha”, Shenshin summaa.

Jutussa on käytetty lähteenä Veronica Shenshinin raporttia Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa (2008), jonka on rahoittanut ulkoministeriö.

Oikaisu 5.12. klo 14.48: Juttuun lisätty perustajajäsen Peter Engelhardt, jota ei ollut aiemmin mainittu jutussa.