Helsinki aikoo muuttaa oppilasvalintaa: Tietystä osoitteesta ei enää välttämättä pääsisi tiettyyn kouluun

Helsinki aikoo syksyksi 2021 uudistaa tavan, jolla lapsen koulu ja päiväkoti määrätään.

Tarkoituksena olisi taata jokaiselle helsinkiläislapselle päiväkotipaikka läheltä kotia ja suunnitella jo siinä vaiheessa, missä hän todennäköisesti käy esiopetuksen, alakoulun ja yläkoulun.

Koulua ei voisi enää nykyiseen tapaan ennustaa suoraan kotiosoitteesta. Nyt jokaisella Helsingin koululla on oma pieni oppilaaksiotto­alueensa. Tulevaisuudessa oppilaat valittaisiin tätä laajemmalta reviiriltä, joka olisi 3–4 koulun ja vielä useamman päiväkodin yhteinen.

Päätösvalta kunkin lapsen paikasta olisi entistä vahvemmin rehtoreilla ja päiväkotien johtajilla. Ideana on nimenomaan sotkea nykyistä jakoa niin, että samaan kouluun tulee lapsia erilaisista perheistä.

”Ajatuksena on hillitä eriarvoistumista ja lisätä tasa-arvoa”, sanoo kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen.

Varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen alueiden yhdistämistä käsitellään tammikuussa kasvatus- ja koulutuslautakunnassa. Tarkoista alueiden rajoista päätetään keväällä 2020. Pohjana ovat peruspiirit, mutta aivan sellaisenaan niitä ei voida käyttää.



Pohjolainen kertoo, että hallinnollista uudistusta on valmisteltu pitkään kolmesta syystä.

Ensinnäkin virastot yhdistyivät Helsingissä toimialoiksi, mutta varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja peruskoulun aluejaot toimivat edelleen kaikki hieman eri logiikalla.

Peruskoulujen ja varhaiskasvatuksen hallinnolliset alueet ovat aivan erilaisia. Oppilaaksioton osalta koulujen puolella jokainen koulu muodostaa oman reviirinsä, eli jokaiselle lapselle on varattu paikka hänelle määritellystä lähikoulusta.

Varhaiskasvatuksessa paikka yritetään löytää läheltä kotoa nykyisinkin, mutta joillain seuduilla on niin ahdasta, että paikkoja on tarjottu pienelle osalle perheistä jopa toiselta puolelta kaupunkiahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005393935.html. Näin käy tyypillisesti etenkin tammikuussahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005979340.html, kun melko paljon lapsia aloittaa päiväkodissa, mutta tuskin kukaan lähtee pois sieltä.

Toiseksi taustalla on Pilvi Torstin (sd) ja Laura Rissasen (kok) viimevuotinen aloite lähipäiväkodeistahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005577131.html.

 

”Tätä muutosta varmaan jotkut vastustavat.”

Kolmanneksi tarkoitus olisi siis puuttua eriarvoisuuteen nykyistä voimakkaammin. Oppilaaksiottoa aiotaan sekoittaa niin, että koulut eivät erottuisi toisistaan yhtä paljon kuin nykyisin perheiden sosioekonomisen taustan, kuten vanhempien koulutustasonhttps://www.hs.fi/tiede/art-2000006253728.html, kannalta. Tai toisaalta sen, miten suuri osa lapsista on vieraskielisiähttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006075990.html.

”Tätä muutosta varmaan jotkut vastustavat. Mutta kaikki lapset kouluissamme ovat helsinkiläisiä lapsia, ja kaikilla pitää olla samat oikeudet oppia”, Pohjolainen sanoo.

Helsinki on perinteisesti pyrkinyt torjumaan eriarvoisuutta kouluissa esimerkiksi positiivisen diskriminaation määrärahalla. Tämä tarkoittaa sitä, että haastavilla alueilla toimivat koulut saavat hiukan muita enemmän euroja. Tämä keino tutkitustihttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005330089.html myös vaikuttaa esimerkiksi hakeutumiseen toiselle asteelle, muttei ratkaise ongelmaa kokonaan.

 

Tammikuussa poliitikot päättävät siitä, voidaanko varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen alueet yhdistää.

Sitten alkaa tarkempi määrittely siitä, mitä katua pitkin rajat missäkin vedetään. Peruspiirit ovat pohja, mutta eivät kelpaa ihan sellaisinaan. Tarvitaan siis hienosäätöä.

Esimerkiksi painotetun opetuksen ja kieltenopetuksen kohdalla jakautumista maantieteellisesti riittävän tasaisesti katsotaan vielä laajemmalla alueella eli Helsingin suurpiirien tasolla.

 

Peruskouluikäisten määrä kasvaa tuhannen oppilaan tahtia vuodessa.

Rajojen vetämistä kutsutaan palveluverkon tarkasteluksi, mutta sanaparilla ei tarkoiteta aivan samaa kuin Helsingissä aiemmin on tarkoitettu.

”Yhtään koulua ei olla lopettamassa. Siihen tämä kyllä vaikuttaa, mihin uusia kouluja rakennetaan”, Pohjolainen sanoo.

Peruskouluikäisten määrä kasvaa edelleen tuhannen oppilaan tahtia vuodessa. Ensi vuonna monet helsinkiläiskoulut tarvitsevatkin lisää tilaa, ja poliittisessa päätöksenteossa on parhaillaan lukuisia tähän liittyviä rakennushankkeita.

Päiväkoti-ikäisten helsinkiläisten määrän sen sijaan ennustetaan ensi vuonna pitkästä aikaan kääntyvän laskuunhttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006217701.html. Tämän ennustetaan vähentävän tungosta päiväkoteihin, vaikka ikäluokasta entistä suurempi osuus halutaankin houkutella varhaiskasvatukseen.

Päiväkodeillakin on suuri korjausvelka, ja kokonaan uusia tiloja tarvitaan esimerkiksi uusille asuinalueille. Päiväkotejakin rakennetaan siis yhä paljon, muttei kerralla yhtä suurta määrää kuin vuonna 2019.

Tilojen siis uskotaan tulevaisuudessa riittävän entistä paremmin, mutta varhaiskasvatuksen henkilökunnasta on yhä suuri pulahttps://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006208506.html. Pohjolainen sanoo, että yliopistojen koulutusmääriä pitäisi edelleen kasvattaa mutta myös ammattilaiset tulisi saada pysymään alalla nykyistä paremmin.

Tampereen yliopiston kanssa ollaan käynnistämässä muuntokoulutusta, jossa lastenhoitajat voisivat pätevöityä varhaiskasvatuksen opettajiksi. Helsinki haluaisi valtiolta luvan alkaa järjestää ammatillista lastenohjaajan tutkintoa, joka on toinen reitti lastenhoitajaksi lähihoitajan koulutuksen lisäksi.

Henkilökuntapula on erityisen ankara ruotsinkielisellä puolella. HS:n tietojen mukaan joillekin ruotsinkielisille perheille on jo ehdotettu lapsen siirtymistä suomenkieliselle puolelle. Pohjolainen vahvistaa, että tällaista jouduttiin harkitsemaan jo kesällä, mutta silloin saatiin viime tingassa palkattua lisää henkilökuntaa.

Jos poliittinen päätöksenteko aiheesta etenee suunniteltuun suuntaan ja aikataulussa, uudet alueet voisivat tulla käyttöön syksyllä 2021. Ne vaikuttaisivat lapsiin, jotka tuosta syksystä eteenpäin aloittavat varhaiskasvatuksessa tai koulussa. Eivät siis lapsiin, jotka jo ovat koulussa.

Toisilla alueilla muutokset olisivat isompia kuin toisilla. Osassa kaupunkia polku päiväkodista peruskouluun on jo nykyisin selkeä, osassa ei.

 

”Ajatuksena on joustavuus.”

Pohjolainen korostaa, että kyseessä ei ole paluu vanhaan eli esimerkiksi Vuosaaressa ja Puistolassa aiemmin käytössä olleisiin laajennettuihin oppilaaksiottoalueisiin.

”Tässä ei tehdä jäykkiä sääntöjä, vaan ajatuksena on joustavuus”, hän lupaa.

Kun oppilaaksiottoalueiden rajoja on siirretty jossain yksittäisessä kaupunginosassa aiemmin, on usein tullut säätöä esimerkiksi sisarusten saamisesta samaan kouluun. Nyt ei pitäisi tulla.

Ylipäätään ajatuksena olisi helpottaa lapsen siirtymistä uuteen niin sanotuissa nivelvaiheissa. Siis esimerkiksi alakoulusta yläkouluun mennessä ja etenkin esiopetuksen ja alkuopetuksen kohdalla. Uudet koulut rakennetaankin nykyisin yhteistyön helpottamiseksi usein samaan pihapiiriin päiväkodin tai esimerkiksi leikkipuiston tai nuorisotalon kanssa.

”Ideaalitapauksessa vanhemmat tietäisivät joka alueella, että tästä päiväkodista mennään tuohon kouluun. Tai että tämä ryhmä menee tästä päiväkodista tuohon kouluun. Lasten omatkin toiveet ja kaverisuhteet voitaisiin ottaa paremmin huomioon”, Pohjolainen kuvailee.

Tähän tavoitteeseen pääseminen kestää jonkin aikaa, lasten välisen tasa-arvon toteutuminen vielä pitempään. Kauempana tulevaisuudessa on se, että uudella aluejaolla olisi vaikutusta myös muihin palveluihin ja asuntopolitiikkaan.

Mallissa paljon on kiinni rehtoreista ja päiväkotien johtajista, joiden täytyy pitää koossa entistäkin monimutkaisempaa palapeliä. Heidän kanssaan mallia on jo käyty läpi, laajempi kierros henkilökunnalle on tulossa.

Jotta urakka olisi edes jotenkin mahdollinen, samaan aikaan kehitetään uutta yhteistä sähköistä hakujärjestelmää. Se otetaan ensimmäisenä käyttöön varhaiskasvatuksessa, mutta se laajenee vähitellen myös esi- ja perusopetukseen sekä aamu- ja iltapäivätoimintaan.