Verkossa yllytetään tekemään lastensuojelu­ilmoituksia rasismin vastustajasta – tämä perättömästä ilmoituksesta seuraa - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki

Verkossa yllytetään tekemään lastensuojelu­ilmoituksia rasismin vastustajasta – tämä perättömästä ilmoituksesta seuraa

Kiusaamisen kohteita lastensuojelu opastaa tekemään rikosilmoituksen.

Lastensuojelun toimipiste Espoon keskuksessa kuvattiin vuonna 2016. Kuva: Pekka Elomaa

Julkaistu: 20.1. 14:45

Rasismia vastustavan Silakkaliikkeen Johannes Koski kertoi sunnuntaina twitterissä, että liikkeen vastustajat kehottavat tekemään hänen perheestään lastensuojeluilmoituksia nimettömänä.

Tällaista yllytystä todella löytyy muualta internetistä. Keskusteluissa kerrotaan, miten verkossa voi salata henkilöllisyytensä ja kehotetaan kaikkia mukaan ilmoituksia tehtailemaan.

Koski kertoo HS:lle olevansa sekä turhautunut että huolissaan, vaikka hän ei näin pian tiedäkään onko ilmoituksia todella tehty.

Turhautunut siksi, että hän pitää tällaista tapaa toimia keinona häiritä lastensuojelun tärkeää työtä. Hän sanoo kuulleensa lastensuojelun ammattilaiselta, että toisessa tapauksessa esimerkiksi selvästi perättömältä vaikuttavan ilmoituksen selvittämiseen paloi kuusi tuntia työaikaa.

”Ja pelottavaa tämä on, jos tällaista joukkoistamista käytetään nyt häiritsemään ja pelottelemaan kansalaisaktivisteja, toimittajia ja poliitikkoja. Se on huolestuttavaa paitsi itseni kannalta, myös demokratian kannalta.”

Viranomaiset eivät voi kenenkään yksittäisen ihmisen kohdalla vahvistaa, onko ilmoituksia oikeasti tehty vai onko niiden tekemisestä vain puhuttu verkossa.

Se sen sijaan tiedetään, että lastensuojeluilmoitus pelkästään kiusaamistarkoituksissa on ollut tähän asti erittäin harvinainen ilmiö. Tavallisimmin taustalta on tällöin löytynyt naapuririita tai ilmoituksen tekijän henkilökohtainen ongelma, joka liittyy esimerkiksi mielenterveyteen.

Näin arvioi Helsingin lastensuojelun sosiaalityön päällikkö Jonna Vanhanen. Poliittisista syistä tehdyt ilmoitukset ovat olleet poikkeuksellisia.

 ”Puhutaan aivan yksittäisistä tapauksista.”

Ylipäätään arviolta vain kuusi prosenttia Helsingissä tehdyistä lastensuojeluilmoituksista on perheen ulkopuolisten yksityishenkilöiden tekemiä, niistäkin harva nimettömiä.

Eniten lastensuojeluilmoituksia tekevät viranomaiset, joilla on siihen velvollisuus, siis tyypillisesti poliisi, hätäkeskus ja koulut. Osa kokee tietenkin ihan aiheellisesta huolestakin tehdyt ilmoitukset kiusanteoksi, vaikka niiden tekijä olisi viranomainenkin.

Viime vuoden tilastot eivät vielä ole valmiita, mutta ilmoitusten ja perheiden omien avunpyyntöjen määrä näyttäisi yhteensä jälleen kasvaneen. Viime vuoden luku on noin 19 000.

”Selkeästi kiusantekotarkoituksessa tehdyt ilmoitukset ovat erittäin marginaalinen osa tehdyistä ilmoituksista. Puhutaan aivan yksittäisistä tapauksista verrattuna ilmoitusten suureen määrään Helsingissä”, sanoo Vanhanen.

Naapuririitojen lisäksi vanhempien välisiin huolto- ja tapaamiskiistoihin liittyy toisinaan lastensuojeluilmoituksia, siis sekä hyvästä syystä että aiheetta tehtyjä.

Kun lastensuojeluilmoitus tulee järjestelmään, tarkistetaan ensin onko perhe jo valmiiksi asiakas ja vaikuttaako tapaus kiireiseltä. Tämän jälkeen päätetään, aloitetaanko ilmoituksen pohjalta palvelutarpeen arviointi. Noin viidennes ilmoituksista ei johda arviointiin.

 Asia on selvitettävä, vaikka herännyt huoli olisi aika pieni.

”Arviointi on tehtävä, ellei ole aivan ilmeistä, että se on tarpeetonta”, Vanhanen kuvaa.

Viranomaista velvoittaa tässä laki. Asia on selvitettävä, vaikka herännyt huoli olisi aika pieni. Laki ratkaisee, ei asian käsittelijän mielipide siitä, onko ilmoitus kiusantekoa.

Tyypillisesti arviointi jätetään tekemättä silloin, kun asia on oikeastaan jo hoidettu. Perheestä esimerkiksi on jo aivan hiljattain tehty jokseenkin samoista syistä arviointi tai ilmoituksessa esille nousseet pienet asiat ovat jo muuten johtaneet johonkin.

”Kyseessä on esimerkiksi kerran näpistyksestä kiinni jäänyt teini-ikäinen, jonka poliisi on jo puhuttanut. Tai kaljapullo hallussaan kiinni jäänyt 17-vuotias”, Vanhanen kuvailee.

Jos arviointi aloitetaan, sen aikana tavataan lasta ja hänen perhettään sekä selvitetään yhdessä perheen kanssa, millaista apua he tarvitsisivat. Reilut kymmenen prosenttia päätyy lopulta lastensuojelun asiakkaiksi.

Osan kohdalla todetaan että tukea ei tarvita tai tuki järjestyy jo muualta valmiiksi, siis vaikka perheneuvolasta tai koulukuraattorilta tai mikä perheen tilanteeseen parhaiten istuukin.

Lastensuojelu on hyvin monella paikkakunnalla ruuhkautunut ja ylityöllistetty jo valmiiksi. Turhat ilmoitukset siis kuormittavat järjestelmää lisää ja varastavat työntekijöidenkin aikaa, mutta enemmän niistä on harmia ihmiselle, jonka perheestä niitä tehdään.

”Suurin mielipaha kohdistuu silloin perheeseen. Jos kiusaaminen on selkeää, ohjaamme tekemään rikosilmoituksen”, Vanhanen sanoo. Asian selvittelystä tehdyt merkinnät voi liittää mukaan rikosilmoitukseen.

Ilmoituksia voi tehdä täysin nimettä, jotta ilmoituksia uskallettaisiin lasten suojelemiseksi tehdä myös tilanteissa, joissa on olemassa väkivallan uhkaa.

”Käytännössä nimettömät ilmoitukset eivät ole yleensä kovin painavia. Niissä on hyvin harvoin kuvattu tilanteita kovin tarkasti, ja mehän voimme tehdä työtä vain sen tiedon varassa, jota me saamme”, Vanhanen sanoo.

Nopeasti kasvanut Silakkaliike vastustaa rasismia ja haluaa koota yhteen ihmiset, joilla on humaanit arvot – Miten humaanius määritellään, kysyy tutkija