Vantaalla vanhus on yksilö - Kaupunki | HS.fi

Vantaalla vanhus on yksilö

Myyrmäkeen syksyllä auennut vanhustenkeskus on lajissaan Suomen suurin ja täynnä teknologiaa.

Julkaistu: 26.1. 2:00, Päivitetty 26.1. 6:13

Tuula Katajainen pelaa tasapainoilupeliä, jossa pitää yhdistää astumalla oikeaan paikkaan yhdistää pyydetyt kuvat toisiinsa. Vierellä fysioterapeutti Katja Räsänen neuvoo. Kuva: Sami Kero / HS

Kun joku muuttaa asumaan Vantaan uuteen Myyrmäen vanhustenkeskukseen, kerätään ensin sadan kohdan lista muuttajan elämästä ja hänelle tärkeistä asioista.

Sen avulla voidaan myöhemmin katsoa, että kas, tämä ihminen on syntynyt Pohjanmaalla, tuon toisen lempibändi on Uriah Heep ja tälle kolmannelle on tärkeää, että hiukset ja huulipuna on laitettu kauniisti joka aamu.

Tiedoista on apua varsinkin, jos hoitaja on uusi ja hoidettava myöhemmin niin syvällä muistisairaudessa, ettei enää pysty kertomaan elämästään.

Myyrmäen valtava vanhustenkeskus avattiin syksyllä. Se on täynnä vanhustenhoidossa kiivaasti yleistyviä teknisiä keksintöjä, joiden avulla ihminen yritetään pitää mahdollisimman pitkään toimintakykyisenä ja liikkeellä.

Kosketusnäyttöjä ja älyrannekkeita tärkeämpi on ajatus niiden taustalla. Siis se, että ihminen on vanhanakin yksilö.

”Tänne tullaan elämään, ei olemaan hoidon kohteena”, kuvailee erityisasumisen tulosyksikön vs. palvelupäällikkö Nina Linja.

Siksi on tärkeää tuntea jokaisen tarina ja se, mikä kenetkin pitää elämässä kiinni. Tarinoita on tallennettu tietojärjestelmä Apottiin, ja niitä on koottu kuviksi asukkaan seinille.

Vanhustenkeskuksen kuntosalilla Tuula Katajainen harjoittelee.

Vieressä on perinteisempiäkin kuntolaitteita, mutta tänään hän pelaa. Näytöllä kiitää pingviini mäkeä alas, Katajainen ohjaa sitä oikealle reitille tasapainoilemalla matolla.

Fysioterapeutti Katja Räsänen neuvoo askasta alkuun uudessa pelissä kuntosalilla. Tuula Katajainen nauraa ja sanoo, että harjoittelu on mukavaa tänään. Kuntosalin pelissä pitää painoaan siirtämällä ohjata jäällä liukuvaa pingviiniä saamaan paljon kalaa. Kuva: Sami Kero / HS

Fysioterapeutti Katja Räsänen auttaa Helvi Kuittista kulkemaan tasapainorataa pitkin. Käytävä kuntosalilta muihin yhteisiin tiloihin on tarkoituksella kalteva. Kuva: Sami Kero / HS

Kosketusnäyttöjä on jo käytössä. Pian niitä tulee lisää. Tähän vaikuttaa muun muassa se, että kuntoutukseen tarkoitettuja sovelluksia alkaa olla paljon markkinoilla.

Aktiivisuutta on mietitty myös talon rakenteissa: kuntoilunurkkauksen viereinen käytävä on esimerkiksi loivasti kalteva. Talon sisälle on siten saatu pieni mäki. Pihalla taas on tilaa asukkaiden omille istutuksille, ja yhteiset ruokailutilat on suunniteltu niin, että kukin voi hakea oman ruokansa niin pitkään kuin pystyy.

”Siitä lähdetään, mitkä ovat jokaisen omat yksilölliset tavoitteet. Tavoitteita me fysioterapeutit emme koskaan arvioi yksin”, sanoo fysioterapeutti Katja Räsänen.

Yksilöllinen tavoite voi olla pieni tai suuri asia, kunhan se lähtee ihmisestä itsestään. Tavoitetta arvioimassa on aina fysioterapeutin lisäksi ryhmä, johon kuuluu muita ammattilaisia, siis lääkäreitä, hoitajia ja geronomeja.

Tuo yksilöllinen tavoite voi olla vaikka se, että pystyy seisomaan niin kauan, että saa vielä itse kahvit keitettyä. Tai että jaksaa yhä lähteä ulos. Keskus ei aivan sattumalta sijaitse Myyrmäen ytimessä: taidemuseoon, kirjastoon ja kahviloihin on täältä lyhyt matka. Vantaalla ajatellaan, että vantaalaiset iäkkäät ovat todennäköisesti tottuneet asumaan keskellä kaikkea.

Vanhustenkeskus on keskeisellä paikalla Myyrmäessä. Kuva: Sami Kero / HS

Vantaa edellyttää, että näissä kaupungin yksiköissä hoitajamitoitus on vähintään 0,6 ja ostopalveluissa yli 0,5 työntekijää asiakasta kohden. Tämän päälle on laskettu 0,1 työntekijää asiakasta kohden erilaisiin avustaviin tehtäviin, jotta hoitajat saavat keskittyä hoitamiseen. Tosin Myyrmäessä – kuten monessa muussakin paikassa – on vaikeuksia saada palkattua tarpeeksi ammattilaisia.

Sitten on vielä vantaalainen erikoisuus eli se, että mitoituksessa vaaditaan lisäksi 0,01 työntekijää henkeä kohden tuomaan keskuksiin lisää kulttuuria, toimintaa ja iloa. Siis esimerkiksi erilaisia harrastuksia ja tapahtumia ja niitäkin mahdollisimman pitkälti asukkaiden toiveiden mukaan. Ettei tuputettaisi sille Uriah Heep -fanille pelkkää oopperaa ja oopperaa rakastavalle kansanmusiikkia.

Hilkka Ohvo, Eeva Kujala ja Hellevi Saalamo ottavat osaa yhteiseen askarteluaamuun. Elämys- ja harrastustoiminnanohjaaja Eeva Kesäniemi kaataa teetä. Kuva: Sami Kero / HS

”Muutama vuosi sitten Simonkylässä järjestetty ja Periscope-lähetyksenä muuallekin Vantaalle välitetty Hunksin esiintyminen esimerkiksi oli menestys”, kertoo Linja.

Myyrmäen keskus on lajissaan Suomen suurin Aran rahoituksella rakennettu: kuusi kerrosta ja 199 asuntoa, lisäksi naapurissa ja yhdyskäytävän päässä on edelleen vanha Myyrinkoti.

Osa asukkaista tulee keskukseen lyhyeksi ajaksi esimerkiksi kuntoutumaan tai omaishoitajan loman ajaksi. Keskukseen muuttaville keskuksessa on sekä palveluasumista että tehostettua palveluasumista. Jälkimmäinen tarkoittaa raskaampaa ympärivuorokautista hoitoa.

Kunnon huonontuessa ei siis vaihdu koti tai edes huone. Pariskunnat voivat yhä asua yhdessä, vaikka eivät tarvitsisikaan täysin samantasoista palvelua.

Tämä ei ole vantaalainen keksintö vaan ihanne monissa muissakin uusissa keskuksissa. Mainoksissa monet hoiva-alan yritykset – myös ne ikävistä syistä otsikoissa olleet – mainostavat tarjoavansa nimenomaan koteja.

Silti monessa kunnassa on edelleen arkea, että kunnon huonontuessa ihminen joutuu viimeisinä aikoinaan muuttamaan useita kertoja. Täällä kaikki huoneet on siirtelyn estämiseksi varusteltu niin, että niissä voi oman jaksamisen mukaan tehdä asioita itse. Sisustuksesta asunnossa asukas päättää itse.

Yhteisten tilojen sisutuksessa on koetettu vältellä laitostunnelmaa, mutta mitään menneiden aikojen mummolaakaan keskuksesta ei ole haluttu. Kuva: Sami Kero / HS

Yhteiset tilat taas on sisustettu niin, että mieleen ei tule sairaala, mutta ei myöskään vanhan ajan mummola.

Kaikki olennainen tekniikka ei pistä heti silmään. Älyä on myös esimerkiksi valoissa ja avaimissa.

Asukkaiden ranteessa on yksi tärkeä turvalaite. Älyrannekkeen avulla voi itse pyytää apua. Se tilastoi myös esimerkiksi unen laatua, aktiivisuutta ja kipua. Lisäksi ranneke hälyttää henkilökunnan, jos se huomaa jotain huolestuttavaa. Siihen on myös mahdollista asentaa erilaisia henkilökohtaisia asetuksia, vaikkapa toiminto, jossa hälytys lähtee aina, kun muistisairas on liian lähellä ulko-ovea.

Asukkaan ranteessa oleva älyranneke lähettää dataa hoitajille. Sitä painamalla voi myös itse pyytää apua. Kuva: Sami Kero / HS

”Täällä on kaikki, mitä tarvitsee. Oma suihku, liesi, jääkaappi ja pakastinlokero, johon mahtuu jäätelöä. Pidän siitä, että voin tässä pienessä keittiönurkkauksessa soseuttaa itse vihanneksia”, esittelee huonettaan Saini Rinne.

Vaikka oikeastaan hän haluaa varusteiden sijaan ennemmin puhua ihmisistä. Siis siitä, että henkilökunta kannustaa pysymään itse liikkeellä, mutta auttaa tarvittaessa kaikessa.

Lähihoitaja Taija Kälkäinen vahvistaa vieressä, että tällaiseen yksilölliseen kohtaamiseen on Vantaalla viime aikoina haettu lisäkoulutusta. Hän on itse paitsi käynyt tämän koulutuksen myös neuvonut kollegoitaan. Kälkäinen pitää muutosta erittäin tärkeänä: ihmisen tarinan tunteminen helpottaa hoitajan työtä.

”Arjen pitää olla asukkaan näköistä”, hän sanoo.

Hellevi Saalamo pysähtyy ohi mennessään silittämään lähellä asuvan Saini Rinteen hiuksia ja kehumaan tämän kampausta. Kuva: Sami Kero / HS

”Sänkyyn hoidettujen määrä kertoo epäonnistumisesta” – emeritus­professori perää vanhusten­hoitoon avoimia mittareita elämän­laadusta

Päivi Leineberg seuraa ruudulta seitsemän ikäihmisen lounastamista, ja se on osoitus vanhusten­hoidon murroksesta

Tätäkö on terveydenhoidon tulevaisuus? Helsinki harjoittelee tutkimaan erittäin huonokuntoisia potilaita ilman, että lääkäri on lähimaillakaan

Helsinki uskoo virtuaalihoitoon – älylattia vapautti kymmeniä sängyistään