Käpylän idylli tahrattiin kymmenillä samanlaisilla maalikoukeroilla, poliisi lähtenyt sarjasotkijan jäljille - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki

Käpylän idylli tahrattiin kymmenillä samanlaisilla maalikoukeroilla, poliisi lähtenyt sarjasotkijan jäljille

Suurimmat Helsingin poliisin selvittämät graffitivyyhdet ovat tuoneet tekijöille jopa satojentuhansien eurojen vahingonkorvauslaskuja.

Käpylää viime aikoina riivanneen sotkijan töhryjä on poistettu muun muassa Pohjolanaukiolla. Asuin- ja liikerakennuksen seinään on jäänyt sen jäljiltä poikkeuksellisen näkyviä vaaleita läiskiä. Kuva: Mikko Suutarinen / HS

Julkaistu: 31.1. 2:00, Päivitetty 31.1. 6:08

Idyllisistä ja värikkäistä puutaloistaan tunnettu Helsingin Käpylä on saanut viime aikoina pintoihinsa maalia, joka tuskin ilahduttaa laajalti alueen asukkaita. Kyse on tageista eli spraymaalilla töhrityistä kirjoituksista, joiden määrä on lisääntynyt päivästä toiseen.

Tiettävästi pimeyden suojissa toimintaansa harjoittava sotkija levittää samaa kirjainyhdistelmää. Mahdollista on myös, että samaa tagia tehtailee useampikin eri töhrijä, koska maalauksissa vaikuttaisi olevan jonkin verran tyylillistä vaihtelua.

Kun HS kierteli Käpylässä alkuviikosta, silmiin osui kaikkiaan 39 samanlaista töhryä. Monenlaisia muitakin spraymaalauksia ja tussikoukeroita alueelta toki löytyy, mutta yksikään muu sotku ei toistu läheskään yhtä usein kuin vasta hiljattain katukuvaan ilmestynyt kirjainyhdistelmä.

Havaituista töhryistä 31 oli varsin tiiviillä alueella, joka rajautuu Pohjolankatuun, Kullervonkatuun, Koskelantiehen ja Mäkelänkatuun. Erivärisiä töherryksiä oli muun muassa talojen seinissä, ovissa, kivijaloissa sekä kadunvarsilla liikennemerkeissä.

Käpylän sarjatöhrijä on yrittänyt tehdä tagiaan muun muassa jätekatoksen seinään Väinölänkadulla, mutta keskeneräisestä lopputuloksesta päätellen maalaaminen keskeytyi tässä tapauksessa syystä tai toisesta. On mahdollista, että joku on havainnut toiminnan, minkä seurauksena töhrijä on paennut paikalta. Kuva: Mikko Suutarinen / HS

Maalausalustaksi on joutunut puu-Käpylän lisäksi myös muun muassa Käpylän juna-asema. Samanlaisten töhryjen tarkkaa kokonaismäärää voi vain arvailla, koska monet tuoreet spraymaalaukset on jo ehditty puhdistaa – niistä muistuttavat enää vaaleat läiskät seinissä.

Esimerkiksi Pohjolanaukion ympäristössä on poistettu lähiaikoina useampi töhry, joissa oli varmuudella sama siellä täällä toistuva kirjainyhdistelmä.

18 vuoden ajan pääkaupunkiseudulla tageja ja graffiteja puhdistaneen Erikoispesut-yrityksen toimitusjohtaja Juha Leinonen kertoo, että jo yhden töhryn puhdistamisen hinta nousee herkästi satoihin euroihin.

”Suunnilleen pari sataa euroa on miniveloitus, jos on yksi sotku. Siitä sitten ylöspäin, jos on isompi”, Leinonen sanoo.

Samansuuntaisen hinta-arvion antaa myös toinen seiniä ja muita pintoja maalista puhdistava yritys Delete.

Suuntaa antavana arviona pystyy siis laskemaan, että Käpylän 39:n samanlaisen töhryn puhdistamiseen voisi kulua vähintään noin 8 000 euroa. Huomioon on kuitenkin otettava myös se vaihtoehto, että esimerkiksi taloyhtiöt saattavat vain maalata kirjoituksia piiloon. Lisäksi osaa niistä ei välttämättä poisteta tai piiloteta lainkaan.

Rapatut seinät ovat Erikoispesut-yrityksen Leinosen mukaan haastavimpia puhdistuskohteita. Seiniä pystyy myös suojaamaan ennalta aineelta, joka estää maalia imeytymästä syvälle. Tällöin puhdistustyö helpottuu.

”Paikkoihin, joihin niitä [tageja ja graffiteja] tulee usein, laitetaan suoja-aine.”

Leinosen kokemuksen perusteella sarjatöhrijöillä on tapana paljastua ennemmin tai myöhemmin.

”Kyllä nämä jäävät yleensä aina kiinni”, Leinonen arvioi.

 ”Alakulttuuri tietää, kuka tuota tekee.”

Poliisi tutkii seinien tai muiden julkisten pintojen sotkemisia vahingontekoina tai törkeinä vahingontekoina. Myös Käpylän tuore töhrimisaalto on poliisin tiedossa, mutta tutkinta on vasta alussa.

”Jonkin verran historiatietoa löytyy vuosien varrelta, että samantyyppistä [tagia] on käytetty”, kertoo rikostarkastaja Jari Illukka Helsingin poliisilaitokselta.

Kun poliisi alkaa selvittää lukuisien samanlaisten tagien tai graffitien vyyhtiä, ensimmäisiä arvioitavia asioita on, liittyykö sarjaan yksi vai mahdollisesti useampia epäiltyjä. Kumpikin vaihtoehto on mahdollinen myös Käpylän tapauksessa.

”Katsomme, voidaanko siitä päätellä, onko se henkilökohtainen tagi vai joku jengitagi. Juttu on pimeänä”, Illukka sanoo.

Tutkintaa auttaa Illukan mukaan monesti se, että graffitikulttuuriin kuuluu muun muassa omien aikaansaannosten valokuvaaminen.

”Sitä ei piilotella – pikemminkin päinvastoin. Alakulttuuri tietää, kuka tuota tekee. Näyttöä voi saada monesta eri lähteestä.”

Laite- ja kotietsinnät voivat siis olla merkittävässä roolissa töhrintärikosten selvittämisessä, jos tekijää ei ole saatu verekseltään kiinni.

”Jos pääsee langanpäähän kiinni, sittenhän voi lähteä hyvinkin iso sarja selviämään”, Illukka kertoo.

Helsingin poliisin selvittämissä tapauksissa vahingonkorvauslaskut ovat nousseet Illukan mukaan enimmillään jopa satoihintuhansiin euroihin. Hän kertoo, että tekijöinä on ollut niin alle 15-vuotiaita lapsia kuin ”ihan selkeästi aikuisiakin”.

Töhryjen poistamista Helsingissä vuonna 2006. Vuosina 1998-2008 käynnissä ollut Stop töhryille -projekti pyrki muun muassa runsaan vartioinnin ja ripeän puhdistamisen avulla hävittämään tagit ja graffitit lopullisesti Helsingin katukuvasta. Kuva: Laura Oja

Helsingin kaupunki taisteli 2000-luvun alussa tageja ja graffiteja vastaan järein ottein. Tuolloin oli voimissaan Stop töhryille -projekti, jonka kulmakivenä oli nollatoleranssi. Luvattomasti ilmestyneet maalaukset, tussikirjoitukset ja tarrat siis hävitettiin mahdollisimman nopeasti, eikä luvallisiakaan graffitipaikkoja sallittu.

Helsingin kaupungin tietokeskuksen vuonna 2014 julkaisemassa Mika Helinin tutkimuksessa kerrotaan, että tiukka linja ulottui jopa graffiteja koskeviin ilmauksiin.

”Virkamiehet kieltäytyivät käyttämästä graffitikulttuurin sisäisiä käsitteitä kuten tagi tai graffitimaalaus, vaan erittelemättä kaikkia graffiteja kutsuttiin töhryiksi, minkä tarkoitus oli kuvata teon laittomuutta”, Luvallinen graffiti Helsingissä -tutkimuksessa todetaan.

Vuonna 1998 alkanut ja kymmenen vuotta kestänyt projekti maksoi noin 23,5 miljoonaa euroa, ja kuluihin osallistui Helsingin kaupungin lisäksi muun muassa VR. Rahaa käytettiin runsaasti muun muassa vartiointipalvelujen hankintaan, minkä lisäksi tagien ja graffitien tekijöitä pyrittiin aktiivisesti saamaan kiinni verekseltään.

Vuonna 2008 päättyneen Stop töhryille -projektin mukana kuopattiin samalla nollatoleranssi, eikä kaikkien luvattomien maalausten välitöntä poistamista ole pidetty sen jälkeen välttämättömänä. Uuden ajattelutavan – siis graffitin hyväksymisen myös taidemuotona ja harrastuksena – peruskivenä oli kaupunginvaltuustossa marraskuussa 2008 tehty päätös, joka linjasi Helsingin uuden graffitipolitiikan.

Jo keväällä 2009 Suvilahteen perustettiin ensimmäinen graffitiaita. Sen jälkeen luvallisia maalauspaikkoja on tullut enemmänkin Helsinkiin, joten vahinkoa aiheuttavan töhrinnän sijasta nykyisin olisi runsaasti mahdollisuuksia myös luvalliseen graffitien maalaamiseen.

Mielenosoittajat vaativat Stop töhryille -projektin ja graffiteja koskevan nollatoleranssin lopettamista Helsingissä vuonna 2008. Samana vuonna hanke myös päättyi. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Seuraa uutisia tästä aiheesta