Helsingin parhaat harrastukset - Kaupunki | HS.fi

Saara Rahijärvi pitelee viljakäärme Viljamia, häntä kiinnostaa erityisesti matelijoiden ja kilpikonnien hoito. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Helsingin parhaat harrastukset

Helsinkiin haluttaisiin maksuttomia harrastuksia kouluille. Vesalassa on jo superlukujärjestys iltapäiviksi.

Julkaistu: 10.2. 2:00, Päivitetty 10.2. 10:02

Kun koulun kello hiipii kohti neljää, Vesalan peruskoulussa on outo ongelma. Oppilaille pitää muistuttaa, että koululta pitäisi lähteä poiskin.

Tunnit ovat loppuneet kaikilla kahdelta, mutta reilut sata lasta ja nuorta on jäänyt maksutta koululle koristreeneihin, hoitamaan gerbiilejä, ohjelmoimaan robotteja, pelaamaan pingistä tai harjoittelemaan teatteria. Yhtä vilkasta on joka iltapäivä.

Vesalan harrastuslukujärjestys lienee Helsingin paras. Se myös uudistuu usein, mutta tällaista oli tarjolla helmikuun alussa eri ikäisille lapsille ja nuorille. Samaa runsautta kaupunki haluaisi joka koululle, jokaiselle koululaiselle.

Keiko Aarnio näyttää, miten robottikitara soi. Tai siis ainakin millaisella asenteella sitä kuuluu pidellä. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Nyt on muotia puhua Islannin mallista, jossa nuorille on lisätty koulupäivän jälkeisiä harrastuksia ja myös kyytejä niihin.

Samoja tavoitteita on ollut esillä ennenkin. Muutama vuosi sitten Helsinki selvitti, että mahdollisuudet harrastaa kulttuuria tavoitteellisesti eivät jakaudu alueellisesti tasan. Liikuntaa tahdottaisiin myös lisää.

Vanhempien kannalta kyse on ajasta ja turvallisuudesta: lapsi viettää iltapäivän yksin, sitten ilta tarkoittaa monelle kuljetusrallia harrastuksiin.

Koko kaupunkia koskevia muutoksia on jo yritetty. Tänä lukuvuonna kokeillaan keskiviikkoiltapäivien varaamista harrastuksille kaikissa kouluissa. Urheiluseurojen kanssa on kehitelty yhteistyökuvioita, kulttuurin puolella avustusjaossa suositaan halpaa tai ilmaista matalan kynnyksen toimintaa.

Vesalassa on silti aivan poikkeuksellinen meno iltapäivisin. Miten tähän on päästy puolessa vuodessa?

Ensin tarvitaan tilat. Nimestään huolimatta Kontulassa sijaitseva Vesalan peruskoulu on lähes 900 oppilaan yhtenäiskoulu, jonka laajennusosa on vasta otettu syksyllä käyttöön. Sisällä on jo uutuuttaan kiiltävää huonetta ja välinettä liikunnalle ja musiikille, pihalle on tulossa lisää pallopeleille ja parkourille.

Koululla on myös ollut vuosia valtava kasvihuone, jossa elää esimerkiksi kaneja, gerbiilejä, papukaijoja ja käärme. Eläinkerhossa opetellaan hoitamaan niitä biologian opettajan johdolla. Tiedon lisäksi kerholaiset tekevät käytännön töitä, nytkin pestään porukalla lattiaa.

Faryal Ahmad ja Saara Rahijärvi siivoavat kasvihuoneen lattiaa. Eläinkerholaiset oppivat biologiaa, mutta he myös tekevät lujasti töitä hoidokkiensa hyvinvoinnin eteen. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

”Tämä on ällistyttävä paikka. Haluan tulla tänne usein, minusta tuntuu että saan eläinten hoitamisesta voimaa”, sanoo neljäsluokkalainen Faryal Ahmad. Hänen suosikkejaan ovat viiriäiset Moon ja Star, jotka ovat kuulemma hyviä kuuntelijoita.

Yhdeksäsluokkalainen Saara Rahijärvi on varsinkin kilpikonnien hoidon asiantuntija ja hänet on ylennetty apuohjaajaksi. Hän on miettinyt eläintenhoitoa tulevaisuuden uranakin, mutta pienempien ohjaaminen on hänestä myös mielekästä.

”Pitää olla tarkka ja huolellinen. Että eläimillä ja lapsilla on molemmilla hyvä olla.”

Illalla koululla on muuta harrastustoimintaa, myös aikuisille. Iltapäivisin koulun sen sijaan halutaan olevan lasten ja nuorten käytössä. Ja mikä tärkeintä, maksutta ja niin, että harrastuksia voi tulla kokeilemaan sitoutumatta heti mihinkään.

Toiseksi tarvitaan joku vetämään kerhoja. Pelkästään omaa erityisosaamistaan jakavat opettajat eivät vielä riitä, eikä sekään, että nuorisotoimen työntekijöitä on iltapäivisin koulullakin.

Kulttuuri- ja urheilukerhoja pyörittävät paikalliset seurat ja toimijat, siis esimerkiksi jalkapalloa FC Kontu ja bändikerhoa Kurkimäessä toimiva lasten kulttuurikeskus Musikantit.

Sitten on tosiaan koulun vanhimpia apuohjaajina. Esimerkiksi robottikerhossa yhdeksäsluokkalainen Joona Jäntti neuvoo parhaillaan viidesluokkalaisia, joiden tehtävänä on ohjelmoida legorobotti kulkemaan sopivaa reittiä niin, että se pääsisi leikisti pelastamaan myrskyn saartamaksi joutuneita ihmisiä.

Muistaako joku, miten se täydellinen käännös ohjelmoitiin, kysyy Keiko Aarnio robotti kädessään. Ehan Wadud ja Adeliine Suits alkavat miettiä. Kolmikon mielestä koulutunneillakin on käynyt selväksi millaista ohjelmointi on, mutta kerhossa siinä oppii itse hyväksi. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Viidesluokkalaiset ovat tottuneet tällaisiin pulmiin, mutta Jäntti rohkaisee välillä. Hän on saanut pientä palkkaa apuohjaajana 14-vuotiaasta asti. Kerholaiset tekevät esimerkiksi luonnontieteisiin ja ohjelmointiin liittyviä tehtäviä, joissa on aina mukana tarina.

”Keväälle on tulossa hienoja tiedejuttuja, mutta en vielä viitsi paljastaa mitä kaikkea. Suunnitellaan kerhoa niin, että se on kivaa kerholaisille, mutta kyllä se on kivaa ja palkitsevaa myös meille vetäjille”, Jäntti sanoo.

Kolmanneksi tarvitaan tarpeeksi innostuneita lapsia ja nuoria sekä joku, joka katsoo, että kokonaisuus toimii.

”Jos jokin ei toimi, niin keksitään jotain muuta. Syksyllä lähdettiin aika nollasta liikkeelle. Aula oli iltapäivällä tyhjä, nyt se on aivan täynnä lapsia”, sanoo liikunnanopettaja Janne Pellikka, jonka tehtävä on katsoa harrastustarjontaa kokonaisuutena.

Vaatii enemmän kuin muutaman Wilma-viestin, että koululaiset ja näiden vanhemmat oikeasti tietävät, mitä kaikkea koululla on. Vesalassa on mietitty nyt laajemminkin, miten perheille voisi tiedottaa paremmin lähiseudun mahdollisuuksista. Noin esimerkiksi: hiihtolomaksi tarjolla olevaa ohjelmaa on koottu yhdelle listalle perheitä varten, tapahtumia ja tekemistä on suunnilleen neljätoista sivua.

Harrastustoiminnan onnistuminen vaatii paljon käytännön säätöä. Koululla esimerkiksi hoksattiin, että harrastamista helpottaa huomattavasti koululaisille tarjottu välipala. Nyt sellainen on, mutta innokkaiden harrastajien määrää on välillä hankala arvioida. Tänäänkin astiat loppuvat kesken ja suklaavanukasta syödään juomalaseista.

Vesala on kaupungin syrjäytymisen vastaisessa Mukana-ohjelmassa, mikä on auttanut etsimään koululle sopivia yhteistyökumppaneita treenejä vetämään ja selvittämään, millaisesta tekemisestä alueen lapset haaveilevat. Silti maksuton harrastustoiminta vie siivun koulun budjetista.

”Mutta karkkirahaahan se on, jos sen suhteuttaa siihen, mikä merkitys tällä on lapsille ja nuorille”, sanoo rehtori Juha Juvonen.

Viidesluokkalaiset Christela Ilumbe Bosange (vas.), Riham Dirie, Maeva Tara, Rokey Sabally ja kuvasta puuttuva Efua Yawson harjoittelevat tanssiesitystä. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Merkitystä havainnollista parhaiten viiden tytön porukka, joka treenaa liikuntasalissa tanssiesitystä. Maeva Tara, Rokey Sabally, Christela Ilumbe Bosange, Riham Dirie ja Efua Yawson sanovat, että he ovat tanssineet aina kotona, kaverien ja siskojen kanssa. He rakastavat tanssimista, mutta vasta ihan muutama viikko sitten he oivalsivat, että tanssia voi harrastaa määrätietoisesti.

”Jotenkin me vasta tajusimme, että harrastamaan voi päästä näin helposti. Me haluamme myös esiintyä. Niin että pistäkää nimet mieleen, kuulette meistä vielä.”

Tanssivat työt kertovat olevansa muutenkin parhaita kavereita keskenään. Heistä on hienoa, että he voivat myös harrastaa yhdessä jotain, minkä tekemistä he muutenkin rakastavat. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Asuinpaikka Helsingissä ratkaisee, pääseekö lapsi sirkus- tai sellotunnille

Musiikkia on helppo harrastaa, jos tulee ”hyvästä” kodista – Helsinki yrittää tarjota saman mahdollisuuden kaikille

Helsinki kokeilee koululaisten keskiviikkoiltapäivien varaamista harrastuksille

Kolumni|Mitä järkeä on siinä, että suomalainen lapsi elää kuin eri aika­vyöhykkeellä vanhempiensa kanssa?

Helsingissä matkustetaan nyt jalkapalloharjoituksiin Islannin mallin mukaan

”Eivät opettajat oikeastaan näe minua, ne näkevät kaikki aiemmat hölmöilyni” – Kuusi yläkoululaista poikaa kokoontuu Malmilla joka viikko yhteen keskustelemaan tunteistaan

Islannin nuoriso joi vielä 1990-luvulla eniten Euroopassa, nyt lähes kaikki ovat raittiita – Hurjaan muutokseen ei tarvittu valistusta vaan kotiintuloajat ja tekemistä