Jos yleis­hyödyllisestä asuntoyhtiöstä epäillään valuneen rahaa vääriin taskuihin, paikalle kutsutaan Sami Turunen - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki

Jos yleis­hyödyllisestä asuntoyhtiöstä epäillään valuneen rahaa vääriin taskuihin, paikalle kutsutaan Sami Turunen

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) valvontapäällikkö Sami Turunen vastaa tiiminsä kanssa siitä, että lakeja ja säännöksiä noudatettaisiin mahdollisimman tarkasti.

Aran valvontapäällikkö Sami Turunen matkustaa työnsä vuoksi joka viikko Lahden ja Helsingin väliä. Kuva: Liisa Takala

Julkaistu: 22.2. 19:53, Päivitetty 22.2. 20:43

Suomessa on yli 400 000 rajoitusten alaista Ara-asuntoa. Siis valtion tuella rakennettua asuntoa, joiden tulisi sääntöjen mukaan olla asukkailleen kohtuuhintaisia.

Uusia tehdään jatkuvasti ja vanhoja vapautuu rajoituksista. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (Ara) valvontapäällikkö Sami Turunen, 40, vastaa tiiminsä kanssa siitä, että lakeja ja säännöksiä noudatettaisiin mahdollisimman tarkasti. Käytännössä tämä tarkoittaa muun muassa sitä, etteivät valtion tukea saaneet yhtiöt pyri tekemään sovitun vastaisesti voittoa.

”Tavoitteena ovat vastuullisesti toimivat yhtiöt, joiden asunnoissa on kohtuullinen, hoito- ja rahoituskustannuksiin perustuva vuokra”, Turunen sanoo.

Haastattelun aikana Turunen on käymässä Lahdesta Helsingissä, jossa hän neuvotteli Araa valvovassa ympäristöministeriössä. Työmatkoja kertyy noin päivä viikossa, useimmiten juuri Helsinkiin. Käytännön valvontakäyntejä hän ei juuri enää tee. Nyt hänen työnsä painottuu niihin jatkotoimiin, joita tarkastuksissa havaituista rikkeistä tai puutteista seuraa.

Turusen johdettavana on kaksi tiimiä, joissa on yhteensä 13 henkilöä. Tehtävä käsittää sekä hakemusten tarkastamista että ohjaus- ja valvontatehtäviä.

”Selvästi suurempi panostus on ohjauksessa ja valvonnassa. Hakemuksien osalta saatetaan ottaa kantaa esimerkiksi joihinkin yritysjärjestelyihin”, Turunen sanoo.

Turusen mukaan yleishyödyllisten yritysten valvonnan tarve on lisääntynyt. Yleishyödyllisyydellä tarkoitetaan sitä, että yhtiö ei pyri tuottamaan omistajilleen voittoa vaan toimii yleiseksi hyväksi.

”Yleishyödyllisyyden valvonta on nousussa. Siihen on lisätty resursseja siksi, että sääntöjä on rikottu muutamissa yhteisöissä. Tietyt toimijat ovat lähteneet haastamaan yleishyödyllistä järjestelmää ja sen sääntöjä”, Turunen sanoo.

Hakematta esiin nousevat Nuorisosäätiön rikosepäilyt ja muun muassa Siscon konkurssiin liittyvät sotkut. Nuorisosäätiötä epäillään isoista väärinkäytöksistä ja jopa kymmenien miljoonien eurojen hävittämisestä. Ara on peruuttanut siltä yleishyödyllisen statuksen. Hallinto-oikeus piti ratkaisun voimassa, mutta Nuorisosäätiö on valittanut asiasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Turusen mielestä Nuorisosäätiön ongelmiin puututtiin suhteellisen nopeasti.

”Se on ollut yllättävän laaja ja iso juttu myös säätiön ulkopuolella. Nuorisosäätiö oli kyseenalaistanut ne periaatteet, mitä yleishyödyllinen yhteisö voi tehdä ja mitä ei. Epäilyjen mukaan toiminta oli lainvastaista ja tarkoituksellista.”

Valvonnan prosessit kestävät pitkään. Esimerkiksi Nuorisosäätiön selvitys alkoi Arassa vuonna 2016. Se kertoo myös kielletyn toiminnan laajuudesta.

”Tapaukset voivat kestää tosi pitkään, usein viisi vuotta ei riitä.”

Konkurssiin ajautunut Sisco oli myös iso tukituotannon rakennuttaja. Ara on tehnyt yhtiöstä tutkintapyynnön poliisille. Valtiolla on konkurssivyyhdissä kymmenien miljoonien takausvastuut.

Oikeuteen on päädytty myös kahdessa tapauksessa, joissa asuntoyhtiö on vaatinut sijoittamilleen omille varoille tavallista korkeampaa, yli 4 prosentin korkoa. Ara on voittanut molemmat tapaukset hallinto-oikeudessa, toisessa yhtiö on hakenut valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Ongelmista huolimatta Turunen muistuttaa, että yhteensä 570 nimetystä yleishyödyllisestä yhteisöstä suurin osa on edelleen todella yleishyödyllisiä ja sitoutuneita. Niiden osalta toiminta painottuu ohjaamiseen ja kysymyksiin vastaamiseen.

Aran valvonta käsittää monia asioita. Keskeistä on valvoa, että asunnot ovat siinä käytössä, mihin ne on rakennettu. Erityisesti tämä koskee erityisryhmien asuntoja, joihin myönnetään korkotukilainojen lisäksi myös avustusta.

”Oleellista on, että erityisryhmien asunnot kohdistuvat niille, kenelle ne on tarkoitettu. Joihinkin tapauksiin olemme puuttuneet, ja tukia on peritty takaisinkin. Pääsääntöisesti asukasvalinnat ovat kuitenkin olleet hyvässä kuosissa.”

Ara valvoo myös vuokrien ja asumisoikeuskäyttövastikkeiden määräytymistä. Asukasvalinnat on keskeinen kiinnostuksen kohde, ja siinä Aran roolina on opastaa, sillä valvonta kuuluu kunnille. Purkuavustukset, asuntojen vapautukset rajoituksista ja käyttötarkoituksen muutokset ovat myös valvonnan kohteina.

Turunen osallistuu myös valtion riskien hallintaan, kun pohditaan, mitä kohteita lainoitetaan ja mihin kohdennetaan tarkastuksia. Yhtiöistä tehdään myös vakavaraisuusarvioita.

”Työssä on paljon erilaisten linjausten pohtimista, esimerkiksi mihin yleishyödyllinen yhteisö voi sijoittaa varojaan. Esimerkiksi Nuorisosäätiö on ottanut selvästi kiellettyjä riskejä. Rajoja vedetään sekä yksittäisissä tapauksissa että yleisellä tasolla”, Turunen sanoo.

Aina Aran valvonta ei riitä tai lainsäädäntö ei mahdollista tapahtumiin puuttumista. Näin kävi, kun Kojamo myi M2-Kodeille yli 8 600 asuntoa. Asukkailta vuokrissa kerätyt, asuntojen korjaamiseen tarkoitetut mittavat varat eivät siirtyneet kaupan mukana, koska asunnot myytiin kiinteistökohtaisina kauppoina eikä yhtiöinä.

Aralla ei ollut keinoja puuttua asiaan. Se pystyi vain pahoittelemaan, että korjausvarat eivät siirtyneet kaupassa. Sinänsä menettely toteutettiin lain kirjaimen mukaan.

Ara ei pysty vaikuttamaan myöskään menettelyyn, jossa yleishyödylliset asunnot korjataan priimakuntoon juuri ennen kuin niitä koskevat rajoitukset loppuvat. Silloin korjausten hyöty kohdentuu markkinaehtoiseen toimintaan.

Nykyisin korjausrahojen keräämistä on rajoitettu uusissa kiinteistöissä yhteen ja vanhemmissa kiinteistöissä kahteen euroon neliöltä kuukaudessa.

Ara sai pari vuotta sitten uuden työkalun vuokrien valvontaan. Ensimmäistä kertaa nyt pystytään valvomaan sitä, onko vuokrissa kerätyt korjausrahat myös käytetty korjaamiseen.

”Se on hyödyllinen työkalu, koska se osoittaa omakustannusperiaatteen toteutumisen yhtiössä”, Turunen sanoo.

Turusen työkentässä tapahtui iso muutos, kun Kojamo ja Sato vetäytyivät lähes täydellisesti yleishyödyllisestä toiminnasta. Sato teki sen hiljaisesti, Kojamo kertarysäyksellä. Kumpikaan yhtiö ei ole rakennuttanut Ara-kohteita enää pitkään aikaan.

Kojamon ja Saton omistusosuus Suomen kaikista Ara-asunnoista on supistunut lähes olemattomiin, 1–2 prosenttiin.

Ara-asuntojen merkitys Suomessa ei kuitenkaan ole kadonnut mihinkään.

”Ara-asunnoissa asuu satojatuhansia suomalaisia. 70 vuodessa on rakennettu yli miljoona asuntoa. Markkinat eivät hoida kaikille ihmisille asuntoja. Tällä työllä on tarkoitus.”

Seuraa uutisia tästä aiheesta