Helsinkiläinen Oussama Yousfi tutustui natseista viehtyneeseen nuoreen ja ohjasi hänet muiden asioiden pariin – ääriajattelua torjuva ryhmä haluaisi tavata myös Al-Holin äitejä - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki

Helsinkiläinen Oussama Yousfi tutustui natseista viehtyneeseen nuoreen ja ohjasi hänet muiden asioiden pariin – ääriajattelua torjuva ryhmä haluaisi tavata myös Al-Holin äitejä

Ääriliikkeistä vieroittava työ on Suomessa vielä hajanaista. Diakonissalaitos olisi valmis aloittamaan, mutta päätös rahasta viipyy.

Julkaistu: 27.2. 2:00, Päivitetty 27.2. 8:09

Henkilö oli alaikäinen ja äärioikeistolaisessa ryhmässä, kun joku huolestui ja otti yhteyttä Oussama Yousfiin. Henkilö ja Yousfi tutustuivat viettämällä aikaa yhdessä, esimerkiksi kiipeilivät ja katselivat nettivideoita.

Kävi ilmi, että henkilö on lahjakas videokuvaaja, jonka videot käsittelivät natseja. Vain kunnon välineet puuttuivat kuvaustaitojen hiomiseksi ja uusien kuvauskohteiden löytämiseksi. Muutos alkoi, kun nuorisotalolta löytyi laitteita ja käsikirjoitusapua. Videoihin löytyi uudenlaisia aiheita ja elämään uutta sisältöä.

Esimerkki kertoo väkivaltaiseen ääriajatteluun ajautuneen ihmisen auttamisesta, deradikalisoinnista eli exit-työstä, jota Suomessa kyllä tehdään mutta ei keskitetysti.

”Osaaminen on hajanaista ja sirpaleista. Nyt pitäisi koota palaset yhteen”, sanoo kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen sisäministeriön poliisiosastolta.

”Tilanne on hämmästyttävän kiusallinen”, sanoo Yousfin esimies Marja Pentikäinen, joka on toimialajohtaja Helsingin Diakonissalaitoksen säätiössä.

Diakonissalaitos on yrittänyt viime vuodesta asti saada valtiolta 200 000 euron rahoitusta, jolla se voisi ottaa deradikalisointityön vetovastuun ensin Helsingissä ja sitten muuallakin.

”Mutta mitään ei tapahdu.”

Ministeriön Mankkinen uskoo, että Diakonissalaitoksella olisi rahkeita toimia ja kouluttaa myös muita.

”Se ei kuitenkaan voi edetä, ellei ole rahoitusta. Toiminta ei ole tärkeää vain al-Holin [pakolaisleirin] takia vaan laajemminkin. Suojelupoliisi on ilmoittanut, että Suomessa on 370 ihmistä, joihin liittyy terrorismin uhka. Ja näillä ihmisillä on lähipiiri. Radikalisoituminen ei tule umpiosta.”

Marja Pentikäinen ja Oussama Yousfi työskentelevät Diakonissalaitoksella, joka on valmis ottamaan valtakunnallisen vetovastuun ääriliikkeisiin ajautuneiden ihmisten auttamisesta. Kuva: Jukka Gröndahl / HS

Myös syyrialaisen al-Holin pakolaisleirin naisia on kyllä ajateltu Diakonissalaitoksella Helsingin Kalliossa.

”Mielellämme tapaisimme heitä”, Pentikäinen sanoo.

”Vetoaisin heihin äiteinä – siihen, kuinka tärkeätä olisi äitinä tajuta, mikä merkitys kasvuympäristöllä on lapsiin.”

Lue lisää: Al-Holin leirillä lapsista tulee uusi sukupolvi Isisin terroristeja, sanoo Koillis-Syyrian ”ulkoministeri” HS:lle – ja kertoo kolme vaihtoehtoa, miten Suomi voi kotiuttaa kansalaisiaan

Myös poliittista väkivaltaa on ajateltu.

”Kun Pohjoismainen vastarintaliike on lakkautettu, halutaan toimia salassa. Sieltä tulee todellinen maanalainen armeija.”

Lue lisää: Saksan Hanaun ampujan väkivaltafantasiat ja salaliittoteoriat ovat läsnä myös Suomessa – Äärioikeisto otti haltuun digitaaliset areenat ja tietokonepelien chattikanavat

Suomen ensimmäinen Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpideohjelma tehtiin vuonna 2012, pari vuotta ennen kuin islamilainen äärijärjestö Isis julisti ”kalifaattinsa”, viisi vuotta ennen Turun terrori-iskua ja seitsemän vuotta ennen kuin alettiin puhua al-Holin leirin naisista. Viime vuonna valmistui kolmas ohjelma..

Sillä välin deradikalisointia on tehty vankiloissa, ja keskusrikospoliisilla on järjestäytyneeseen rikollisuuteen painottuva hankkeensa. Myös paikallispoliisit tekevät omaa työtään. Nuorten muslimien foorumi auttaa Turun seudun nuoria, Helsinki Missio auttaa irti väkivallasta, ja Pelastakaa Lapset -järjestö auttaa verkossa.

 
 ”Me emme voi leikata etuuksia tai määrätä sakkoja.”

Yousfi teki ennen Diakonissalaitosta deradikalisointityötä Vuolle-setlementin kolmivuotisessa hankkeessa, jonka rahoitus loppui vuoteen 2018.

Hän kertoo kohdanneensa noin 80 radikalisoitunutta tai sille tielle menossa olevaa asiakasta. Keskusrikospoliisilla luku on parilta vuodelta ”kaksinumeroinen eli 10–99”, sanoo rikoskomisario Antti Hyyryläinen. Krp:n exit-asiakkailla on sekä järjestäytyneeseen rikollisuuteen että poliittiseen tai uskonnolliseen ekstremismiin liittyviä taustoja.

Erään kerran Yousfi tapasi nuoren, jota kiinnosti läheisen ihmisen kohtalo Syyriassa. Puheet koulussa ja kaveripiirissä herättivät huomiota, ja sitten kotiin tuli poliisi. Kävi ilmi, että nuori opiskelee innokkaasti islamia.

”Kysyin, mitä hän opiskelee. Onko hän kiinnostunut esimerkiksi Koraanista tai haditheista, profeetan perimätiedosta?”

Nuori kertoi katsovansa videoita ymmärtääkseen läheisensä motiiveja. Videot osoittautuivat propagandaksi. ”Kun asia selvisi, hänet liitettiin islamilaiseen nuorisojärjestöön, hän keskusteli imaamin kanssa ja sai vastauksia.”

Deradikalisointi toimii juuri näin. Ei syyllistämällä tai aivopesemällä vaan arvostavalla haastamisella ja oikeilla termeillä.

”Jos ihminen puhuu kalifaatista, kysyn, miten perustelet. Kerron, että islamissa on kriteerejä sille, miten kalifaatteja voi perustaa, mutta tämä [Isis] oli aseistettu ryhmä, joka edisti omia intressejään väkivallan keinoin.”

Työpäivänsä aikana Yousfi vierailee muun muassa vankiloissa ja tapaa asiakkaitaan kaupungilla. Kuva: Jukka Gröndahl / HS

Ennen aatteista puhumista on kuitenkin hoidettava tarvittaessa sellaiset asiat kuin asuminen, työ ja opiskelu.

”Kun perusasiat eivät ole kunnossa, on vaikea puhua ideologioista”, Yousfi sanoo.

Seuraavaksi rakennellaan luottamusta ja puhutaan oikeilla sanoilla siitä, mikä kenellekin on tärkeää.

Islamista innostuneelle voidaan tuoda tueksi imaami, rotuopista kiinnostuneelle joku, joka on itse ollut laitaoikeistolaisessa liikkeessä. Jokainen kohdataan tavallaan.

”Al-Holin äideille voi olla helpompi tulla jonkun kanssa”, Pentikäinen sanoo.

Sekin auttaa, että asialla on järjestö.

”Me emme voi leikata etuuksia tai määrätä sakkoja”, Yousfi huomauttaa.

Pisimmillään Yousfilla on kulunut aikaa yhden ihmisen kanssa pitkälti yli kaksi vuotta. Kaikki eivät ole jatkaneet ensi tapaamista pidemmälle, joku on vain kadonnut. Osa jäi pois, kun rahoitus loppui. Mistään ”onnistumisprosentista” Yousfi ei puhu.

Viime marraskuussa kaksi ihmistä kuoli Lontoossa veitsi-iskussa, jonka tekijä oli Britannian yleisradion BBC:n mukaan käynyt läpi deradikalisointiohjelman.

”Koskaan ei voi sanoa, että tällainen työ auttaa kaikkia, mutta jo se on iso tulos, että osa irrottautuu”, sanoo Mankkinen, joka koordinoi ministeriössä väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyä koko Suomessa.

Oussama Yousfin kolmas esimerkki on henkilö, joka oli osallistunut äärivasemmiston iskuihin ulkomailla. Häneltä kysyttiin, mitä hän oli siellä oppinut. Henkilö kertoi oppineensa kieliä ja iskuja valmistellessaan projektinhallintaa.

”Yritämme auttaa ihmisiä käyttämään saamiaan taitoja johonkin rakentavaan ja hyvään”, Yousfi sanoo.

Deradikalisointi ei siis tarkoita ihmisen palauttamista siksi, mitä tämä on ollut ennen ääriliikkeestä kiinnostumistaan.

”Ei vain tyhjennetä mielestä radikaaleja ajatuksia, koska silloin syntyisi tyhjiö. Tuodaan tilalle muuta.”

Deradikalisoituminen on hyppy tuntemattomaan, Yousfi muotoilee.

Radikaalit ääriliikkeet vetoavat yksinäisiin, ja irtautuminen voi pelottaa, jos viha on ehkä ensi kertaa tuonut some-suosiota ja kavereita.

”Kun lähtee pois, menettää kaiken sen suosion”, Yousfi kuvaa. Mutta myös vihaan ja väkivaltaan väsyy.

Entä, jos lopputulos on se, että jää yksin ja hävettää. Miten silloin voi löytää ystäviä?

”Tapahtunut on tapahtunut, mutta siitä voi oppia. Täytyy vain olla ylpeä siitä, kuka on. Elää omaa elämää.”

Esimerkkitapausten yksityiskohtia on hämärretty tunnistamisen estämiseksi.

Deradikalisointi

Vieroittamista väkivaltaisesta ääriajattelusta.

Vapaaehtoista: ketään ei pakoteta.

Yksilöllistä: tapaamiset voivat olla missä vain, ohjelma perustuu asiakkaan omiin kiinnostuksen kohteisiin.

Luottamuksellista: vain lastensuojelutapauksista ja konkreettisista uhista kerrotaan viranomaisille.

Usein järjestövetoista: moni radikalisoitunut on menettänyt luottamuksensa virallisiin tahoihin.

Verkostomaista: vinkin avun tarpeesta voi välittää esimerkiksi poliisi, rikosseuraamuslaitos, läheinen, opettaja, sosiaalityöntekijä, vastaanottokeskus tai uskonnollinen yhteisö.