Kuvat kuin Marsista: Espoossa sijaitsee hylättyjen maiden hautausmaa, jonka laajentumisesta käydään ankaraa kiistaa - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki|Kaatopaikat

Kuvat kuin Marsista: Espoossa sijaitsee hylättyjen maiden hautausmaa, jonka laajentumisesta käydään ankaraa kiistaa

Espoon Kulmakorvessa loppuu pian tila joutomaille, ellei kaupunki ryhdy kierrättämään jätemaata tai tee uusia kuoppia, joihin ylijäämämaan voi kipata.

Kivilouhos täytetään ylijäämämaalla sitten kun louhinta päättyy. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Julkaistu: 10.3. 2:00, Päivitetty 10.3. 6:34

Tämä maa ei kelpaa mihinkään. Se on kaivettu jossain päin Espoota ja kuljetettu kuorma-autolla tänne Espoon Kulmakorpeen.

Se on Espoon kasvun huomaamaton sivutuote, jonka sijoittaminen hiertää vuodesta toiseen Espoon kaupungin virkamiesten ja asukkaiden välejä.

Louhinnan ja jätemaiden hidas eteneminen yhä lähemmäs asuinalueita ja virkistysmaita on saanut monet kaupungin asukkaat takajaloilleen. Virkamiesten mukaan tilanteelle on kuitenkin tehtävissä hyvin vähän, jos kaupunkiin halutaan lisää asuntoja.

Lue lisää: Espoolaiset hermostuivat: Maankaatopaikkaa ja kivilouhosta suunnitellaan vain kilometrin päähän luonnonsuojelualueesta

Tuoreimmat laajennusyritykset Kulmakorven alueella ovat vasta vireillä.

Espoon kaupunki valmistelee parasta aikaa Lankasuon ottamista louhintaa ja myöhemmin jätemaita varten. Yksityisen yrityksen hanke kauempana Högbergetissä on ollut jo vuoden Vaasan hallinto-oikeuden käsittelyssä.

Niistä käytäneen vielä vuosien kiista.

Tähän saakka maata on saanut kasata tänne Kulmakorpeen keskelle metsää. Ämmässuon kaatopaikka on naapurissa ja Turun moottoritie lähellä.

Nuuksion kansallispuistoon on matkaa muutamia kilometrejä, ja lähin asuintalo on joidenkin kilometrien päässä.

Hylkymaata syntyy Espoossa paljon, noin miljoona kuutiota vuodessa.

Se on niin paljon, että tarvitaan uusia alueita, joihin maata voidaan kasata. Mihinkään ei ole pitkällä aikavälillä helppo piilottaa kymmenen eduskuntatalollisen verran multaa ja savea vuodessa.

Sideainesta kuten kalkkia sisältäviä maakuormia tuodaan Kulmakorven erikoisalueelle. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Läjitetty maa ei oikeastaan ole jätettä. Sitä kutsutaan jätemaaksi, koska sille ei keksitä käyttöä. Todellisuudessa se on tavallista, puhdasta, hyvää maata: multaa, hiekkaa tai savea. Se ei kuitenkaan ole arvokasta kovaa peruskalliota, jonka louheelle voidaan laskea hinta.

Maan läjittämisessä ei voida käyttää pelkästään ylijäämämaata. Se ei ole tarpeeksi kovaa pysyäkseen koossa, kertoo Kulmakorven vastaava mestari Mikael Fröberg. Tukipuina on käytettävä kiveä.

”Se rakennetaan vähän niin kuin voileipäkakku. Kehikko tulee kivistä, jotta väleihin voi kaataa pehmeää maata.”

Rudus louhii Kulmakorven Takametsässä peruskalliosta irti graniittia. Tämän jälkeen Espoo pääsee täyttämään louhoksen ylijäämämaalla. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Joidenkin vuosien kuluttua Kulmakorpi on täynnä ylijäämämaata.

Yhteen uuteen jätemäkeen uppoaa ehkä noin neljä miljoonaa kuutiota maata. Tämä määrä näyttäisi nykytahdilla kertyvän noin neljässä vuodessa, Fröberg laskee.

Kulmakorvessa ryhdytäänkin seuraavaksi täyttämään aluetta, josta vielä nyt louhitaan neitseellistä peruskalliota. On nimittäin tapana, että ensin maasta rouhitaan pois käyttökelpoinen peruskallio ja sen jälkeen täytetään jäljelle jäänyt aukko työmaiden ylijäämämaalla.

Toisin sanoen maata kuljetetaan Kulmakorvessa tiheään tahtiin ulos ja sisään. Erona kuormissa on maan laatu: ulos viedään graniittia, sisälle pehmeää maata.

Paikkoja, jotka voidaan täyttää jätemaalla myös tulevaisuudessa, on suunniteltava jo nyt, sillä louhintakin vie aikaa.

Espoo tähyää jo uusille metsäalueille. Uusia louhimispaikkoja on kartoitettu aivan nykyisen alueen vierestä Lankasuolta.

Lankasuo on metsäinen kiila, joka työntyy osittain nykyisten alueiden väliin. Siellä on tarkoitus ensin louhia maata ja sen jälkeen täyttää siitä jäänyt onkalo. Asia on vasta Espoon ympäristökeskuksen valmistelussa.

Uutta paikkaa tarvitaan, jotta Espoo pystyisi varmistamaan käyttämättömän maan vastaanoton, sanoo Espoon ympäristötekniikkainsinööri Mira Heiskanen. Hankkeen vastustajat katsovat, että se tuhoaisi maakuntakaavaan merkityn tärkeän viheryhteyden.

Tällä hetkellä Kulmakorvessa on jäljellä vain kaksi läjitysaluetta. Sen jälkeen on Heiskasen mukaan tarkoitus siirtyä Lankasuolle, mutta toivottavaa on, että alueella on jo tässä vaiheessa ehditty louhia kiveä jonkin aikaa.

”Louhinnalla saadaan lisättyä läjitystä arviolta puolella. Samalla saadaan kiviaines käyttöön.”

Espoossa kaadetaan edelleen myös käyttökelpoista maata Kulmakorpeen. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Molemmat hankkeet laajentavat entisestään Ämmässuon ja Kulmakorven muodostamaa yhtenäistä aluetta yhä uusiin paikkoihin.

Ämmässuo ja Kulmakorpi ovat laajentuneet jo vuosikymmenien kuluessa. Vielä 2000-luvun alussa rakentamisen tieltä revittyä maata läjitettiin noin puolet nykyisestä määrästä. Tarpeen kasvaessa aluettakin on kasvatettu.

Kumpikin uusi laajennushanke sisältyy Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnassa käsittelyssä olevaan pohjois- ja keskiosien osayleiskaavaan, vaikka niiden lupahankkeet eivät kuulu itse kaavaan.

Kaavapäätös voi kuitenkin vaikuttaa hankkeisiin sen mukaan, kuinka nopeasti kaupunki kasvaa. Nopea kasvu tarkoittaa kasvavia kasoja jätemaata.

Kulmakorvessa tuotavan maan hinta vaihtelee sen mukaan, kuinka hyvälaatuista maa on.

Saven ja liejun tuominen maksaa eniten, hiekka tai multa hieman vähemmän. Maita ei kuitenkaan käytetä mihinkään – Kulmakorpi on raivatun maan loppusijoituskohde, hylätyn maan hautausmaa.

Läjityskuoppaan on kertynyt puolen vuoden aikana 15 metriä korkea lätäkkö kuivattavaa mutaliejua. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Toisinkin voisi olla.

Espoon naapurissa Helsingissä ryhdyttiin vuosia sitten käyttämään kaikki mahdollinen kaivettu maa-aines hyödyksi. Näin toimittiin vain pakon edessä, sillä Vantaa ilmoitti, ettei se ota enää vastaan Helsingin ylijäämämaita.

Nyt Helsinki on kehittynyt globaaliksi edelläkävijäksi. Uuden strategian seurauksia voi ihailla esimerkiksi Vuosaaren huipulla. Se on kehittynyt vajaassa 20 vuodessa arvokkaaksi luontokohteeksi.

”Sehän on ihan mieletön paikka. On monimuotoinen luontoalue, on ruisrääkkää ja harvinaisia perhosia”, kertoo ylijäämämaiden käyttämisestä vastaava Helsingin massakoordinaattori Mikko Suominen innostuneena.

Helsinki käyttää vuosittain yli 80 prosenttia kaikesta kaivetusta maasta uudelleen hyödyksi. Jäljelle jää vajaat 20 prosenttia savimaata ja liejua, jota kaupunki ajaa Kehä III:n ulkopuolelle.

Sen hyödyntämiseen ei ole vielä löytynyt ympäristön kannalta kestäviä keinoja, Suominen myöntää.

Suomisen mukaan ylijäämämaiden kierrättäminen on tärkeää, koska se hillitsee paitsi rakentamisen aiheuttamia päästöjä myös kaupungin kuluja. Lisäksi se vähentää neitseellisten luonnonvarojen käyttöä.

”Liikenne on yksi suurimmista päästölähteistä infrarakentamisessa. Ja se, kuinka vähän aiheuttaa päästöjä, on aina yhteydessä taloudelliseen kannattavuuteen muutenkin.”

Samoilla linjoilla on Jussi Reinikainen Suomen ympäristökeskuksesta. Maata voitaisiin hänen mukaansa käyttää laajasti hyödyksi. Helsingissä ylijäämämaita hyödynnetään nykyään Vuosaaren kaltaisen erikoiskohteen lisäksi esimerkiksi maisemointiin ja meluvalleihin.

Koskemattomien luontoalueiden raivaaminen maanläjitystä varten ei ole ihan nykypäivää, Reinikainen sanoo.

”Sen pitäisi olla ohjaava periaate, että tällaisessa vähennetään mahdollisimman paljon neitseellisen maaperän käyttöä sekä maaperän ottamisessa että maanläjityksessä.”

Kun Helsinki on onnistunut maiden kierrätyksellä pienentämään viiden vuoden aikana hiilipäästöjä 17 000 tonnia, kaupunki on samalla säästänyt polttoainekustannuksia 6,9 miljoonaa litraa ja rahaa 47 miljoonaa euroa, Suominen kertoo.

Vuosaaren huippu ei olisi hänen mukaansa kehittynyt arvostetuksi luontokohteeksi, ellei sitä olisi erikseen ryhdytty rakentamaan sellaiseksi.

Peruskalliosta louhittava kivi murskataan Kulmakorven Takapellossa hiekaksi ja soraksi. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Samaa ei voi sanoa Kulmakorven jätemäestä, ainakaan vielä. Täällä ei oikein kasva mikään.

”Rinteeseen on kyllä istutettu puita, mutta ne kuihtuivat viime kesän helteessä”, kertoo vastaava mestari Mikael Fröberg. Autio rinne ei tarjoa suojaa millekään päivänkakkaraa korkeammalle kasvillisuudelle.

”Siinä kestää aikansa, että kasvillisuus alkaa nousta ylärinteeseen.”

Kulmakorven jätemäeltä näkee alueen takana siintävään metsään. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Espookaan ei aio jäädä vanhaan. Sen tarkoituksena on kulkea ainakin osin samaan suuntaan Helsingin kanssa.

Espoo sai viime vuonna oman massakoordinaattorin. Pian maita saatetaan alkaa hyödyntää entistä laajemmin.

Teoriassa Kulmakorven ruohikkoinen jätemäki voisi siis olla monimuotoista luontoa 20 vuoden kuluttua.

Näkymät eivät tosin välttämättä ole erityisen luonnonkauniita. Jos kaupungin suunnitelmat toteutuvat, mäeltä avautuu näkymä Ämmässuon kaatopaikan lisäksi uusille läjitysmaille.

Suomalaista peruskalliota on pidetty yhtenä kansallisaarteena, sillä se on todettu EU:n alueen paksuimmaksi. Parhaimmillaan peruskallio voi olla jopa yli 200 kilometriä paksu. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Kivilouhos täytetään ylijäämämaalla sitten kun louhinta päättyy. Kuva: Heidi Piiroinen / HS

Kaupungin kasvu lisää hylkymaiden määrä

Espoon pohjois- ja keskiosien osayleiskaavassa on kaavoitettu uusia asuntoja kaikkiaan noin 60 000 uudelle asukkaalle.

Espoon rakennuttaa parhaillaan myös lännessä metroradan varren asuinalueita.

Högbergetin louhosaluetta koskeva hanke on Vaasan hallinto-oikeuden käsiteltävänä.

Espoon kaupunki valmistelee parhaillaan Lankasuon louhoshanketta.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kaupunki

Luetuimmat

Uusimmat