Vanhusten telkeäminen huoneisiinsa pitää lopettaa korona­kriisin uhallakin, vaatii hoitajien puheen­johtaja Silja Paavola – ”Myös häkissä pitäminen on epäinhimillistä” - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki|Vanhustenhoito

Vanhusten telkeäminen huoneisiinsa pitää lopettaa korona­kriisin uhallakin, vaatii hoitajien puheen­johtaja Silja Paavola – ”Myös häkissä pitäminen on epäinhimillistä”

Hoivakotien lukitut ovet ovat ammattiliitto Superin johtajan mukaan muistisairaille ahdistavia ja hoitajille raskas eettinen taakka.

Lähi- ja perushoitajien ammattiliiton Superin puheenjohtajan Silja Paavolan toimisto sijaitsee Ratamestarinkadulla Helsingin Itä-Pasilassa

Julkaistu: 4.5. 13:28, Päivitetty 4.5. 14:27

Hoivakotien vanhusten lukitseminen huoneisiinsa on epäinhimillistä, ja siitä pitäisi luopua. Näin esittää Suomen lähi- ja perushoitajia edustavan ammattiliiton Superin puheenjohtaja Silja Paavola. Superiin kuuluu noin 90 000 hoitoalan ammattilaista, jotka ovat nyt valmiuslain nojalla velvoitettuja hoitamaan kaikkia, myös koronapotilaita.

Koronavaaran takia eristetty muistisairas voi esimerkiksi alkaa syödä huoneessaan käsillä olevia tavaroita. Hän ei ymmärrä, miksi ovi ei hoivakodissa aukene, ja voi ahdistuksessaan vaikka sotkea itsensä ulosteisiinsa.

Vanhusten vapauttamisen myötä olisi hyväksyttävä, että silloin nykyistä useampi hoivakodin asukas myös kuolee koronaan. Paavola toteaa, että eristäminenkin voi kuitenkin olla vanhukselle vaarallista.

”Kun tätä asiaa ajatellaan inhimillisesti, koronakuolemien lisääntyminen on hyväksyttävä. Koska myös häkissä pitäminen on epäinhimillistä.”

Koronavirukselle altistuneiden karanteenista ja covid-19-tautiin sairastuneiden eristämisestä määrää tartuntatautilaki. Vanhuksia voi lukita huoneisiinsa, jos se on välttämätöntä taudin leviämisen ehkäisemiseksi. Mutta laissa myös edellytetään, että että potilasta on valvottava ja potilaan on voitava välittömästi saada yhteys hoitajiin.

Muistisairas ei välttämättä osaa hälyttää hoitajaa. Hoitajia myös on vuoroissa niukemmin kuin olisi tarvetta, eikä huoneisiin käytännössä pysty pitämään jatkuvaa yhteyttä.

Hoivakodeissa on Paavolan mielestä nyt rankempaa kuin sairaalan tehohoidossa.

”Se on valtava kuorma. Tehohoito on tietenkin vaativaa, mutta siellä potilas on pidetään lääkkeillä rauhallisena, nukkuvana ja hengityskoneessa.”

Tartuntataudin riehuessa voi käyttää järeitäkin toimia ihmisten suojelemiseksi. Näin arvioi sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies HS:lle aiemmin. Kysymys vanhusten liikkumisen rajoittamisesta on noussut korona-aikana esiin sekä ammattilaisten että omaisten huolena.

Jos samoissa tiloissa on yksikin tautipotilas, kaikkien asukkaiden pitäisi pysyä huoneissaan kaksi viikkoa. Hoivakodeista paikan saaneet vanhukset ovat niin huonokuntoisia, ettei heitä enää ole voinut jättää koteihin, vaikka kotona asuminen on yhteiskunnassa se yleissääntö.

”Muistisairas voi rämpyttää ovenkahvaa ahdistuksissaan.”

Ja eristyneisyydestä voi tulla jatkuvaa karanteenia, jos uusia tautitapauksia ilmenee. Ensin Paavola miettii, mitä sellainen tekee vanhusten mielenterveydelle ja lihaskunnolle. Sitten hän ottaa esiin vielä vakavamman kysymyksen.

”Kuinka paljon siitä ahdistuksesta seuraa kuolemia? Emme tiedä, eikä tämä ole musta-valkoinen kysymys. Mutta muistisairaille tilanne ei mene jakeluun, ja siksi me tarvitsemme inhimillistä otetta.”

Ei tartuntatautilakia voi sivuuttaa. Mutta nyt pitäisi Paavolan mukaan miettiä, kumpi on joka tapauksessa viimeisiä aikojaan elävien ihmisten kannalta säällisempää, lukkojen taakse sulkeminen vai koronalta suojaaminen. Lakia voi tarvittaessa muuttaa.

Henkilöstöpula on Paavolan sanoin ”hirvittävä” ja korostuu pandemian aikaisissa poikkeusoloissa. Saman hoitajan on sekä pestävä pyykkiä että hoidettava koronapotilasta – ja sitten lähdettävä ruoanlaittoon.

Nykytilanteessa hoitohenkilöstö yrittää estää taudin kulkua ja samaan aikaan koettaa vastata omaiselle, joka huomauttaa, että eihän äiti edes pääse täältä huoneesta ulos.

”Ihminen tarvitsee muutakin kuin kalterit. Kunto romahtaa karanteenin aikana, ja kuolemat lisääntyvät, vaikka diagnoosina ei ole korona.”

Lähi- ja perushoitajien arjen tunteva Paavola kutsuu tilannetta hoitajien kannalta ”järjettömäksi eettiseksi kuormaksi”. ”Koska hoitajat tietävät, mitä vanhukselle kokonaisvaltaisesti tapahtuu tässä tilanteessa.”

Koronan jyllätessä vapaa liikkuminen väistämättä tekisi hoivakodista tautipesän. Ani harva hoivakotien vanhuksista viedään sairaalaan. ”He eivät hyödy tehohoidosta”, Paavola miettii.

Paavola ymmärtää lainsäätäjälle olevan todella vaikeaa sanoa, että muutetaan lakia ja annetaan viruksenkin liikkua vapaasti.

”Mutta hoitajatkin ovat tosi kovilla. Ei ole tarpeeksi suojavarusteita, ja hoitoyksiköt jäävät yksin. Vanhuksia on hyvin vaikeaa saada pysymään eristyksissä.”

Paavola nostaa esiin sen, mitä tapahtui Kiuruvedellä. Yksityisen Attendon ylläpitämässä hoivakodissa on kuollut huomattavan paljon asukkaita covid-19-tautiin. Rikos- ja prosessioikeuteen erikoistunut professori Matti Tolvanen on pohtinut henkilökunnan asettamista Kiuruvedellä vastuuseen mahdollisesta kuoleman- tai vammantuottamuksesta.

”Niin. On pelättävissä, että kun asukas kuolee, omainen riitauttaa asian ja nostaa syytteen. Tämä on hoidon kannalta hirvittävän kuormittavaa.”

Karanteeni tai eristäminen eivät saa tarpeettomasti rajoittaa niihin joutuvien oikeuksia. Tartuntatautilaissa määrätään näin – ja samalla käytännössä kumotaan hoivakotien yhteisöllisyys.

Mutta miten rajoitukset sitten toteutetaan hoivakodeissa, joissa tavanomaisesti on kaikille avoimia yhteistiloja?

Vähintään tähän ristiriitaan Paavola nyt kaipaisi sosiaali- ja terveysministeriön, tartuntataudeista vastaavien lääkäreiden ja muiden viranomaisten ohjeita.

Hoivakotien vapauttaminen tarkoittaisi myös koronarajan siirtämistä hoitohenkilökunnan ja muun yhteiskunnan välille. Käytännössä tarvittaisiin Paavolan mukaan suuri määrä suojavarusteita, jotta tauti ei leviäisi hoivakotien ulkopuolelle.

Eristämisen jatkuessa taas vanhuksilla voi olla edessä ”ikuinen karanteeni”. Aina uuden tautitapauksen myötä jatketaan myös terveiden asukkaiden karanteenia, Paavola kuvaa.

”Onko sitten niin, että annetaan muistisairaille vanhuksille lääkkeitä, jotta he pysyvät rauhallisina?”

Kerro kokemuksesi: millaista korona-arki on hoivakodeissa?

Oletko vanhusten hoivakodissa tai palvelutalossa työskentelevä ammattilainen? Tai onko omaisesi ollut korona-aikana tällaisessa yksikössä?

Haluamme kuulla, millaista työ on koronaviruksen aikana tai miltä tilanne näyttää omaisen kannalta. Suuntaamme kyselyn pääkaupunkiseudulle eli Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa sijaitsevien yksiköiden tapahtumiin.

Meitä kiinnostaa erityisesti, miten henkilökuntaa ja asukkaita suojataan tartunnoilta, miten suojavarusteita on saatavissa ja miten asukkaat reagoivat poikkeusoloihin.

Voit vastata alla olevalla lomakkeella tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen hs.kaupunki@hs.fi.

Haastattelu voidaan perustelluista syistä tehdä myös kertomatta haastateltavan nimeä, mutta ei niin, ettei nimi ole toimituksen tiedossa. Kerro siis tarkasti, mistä hoitoyksiköstä kirjoitat ja miten sinuun saa yhteyden, vaikket haluaisikaan julki tunnistettavia tietoja itsestäsi.

Poikkeusolot|Voiko koronavirusta kantavan muistisairaan lukita huoneeseensa vanhainkodissa? Epidemia asettaa lääkärit tilanteeseen, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja

Vanhustenhoito|Mitä todella tapahtui, kun tapahtumat vyöryivät Attendon hoiva­kodissa Kiuru­vedellä ja 12 asiakasta kuoli korona­virukseen kolmen viikon sisällä?

Terveydenhuolto|Kolmesta Helsingin hoivakodista tehty kantelut aluehallintovirastoon – Kontulan seniorikeskuksessa kymmenen koronakuolemaa

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?