Helsinki aikoo aidata metsä­alueita maasto­pyöräilyltä – pyöräilijät ovat sahanneet puita ja kaivaneet maata luonnon­suojelualueilla - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki|Luonto

Helsinki aikoo aidata metsä­alueita maasto­pyöräilyltä – pyöräilijät ovat sahanneet puita ja kaivaneet maata luonnon­suojelualueilla

Aidatuilla reiteillä kaupunki pyrkii suojaamaan luontoa kulumiselta. Harrastajat toivovat metsiin merkittyjä reittejä.

Maastopyöräilyn aiheuttamia jälkiä Kallahden luonnonsuojelualueella.

Julkaistu: 30.5. 16:39, Päivitetty 30.5. 16:49

Maastopyöräily Helsingin kallioilla ja metsäpoluilla näyttää eri arvioiden perusteella yleistyneen viime vuosina, ja harrastajien mukaan koronaviruksen aiheuttamat poikkeusolot ovat tuoneet kevään aikana yhä uusia ihmisiä lajin pariin.

Samalla Helsingin luontoalueiden on havaittu kuluvan huomattavasti aiempaa nopeammin, ja nyt Helsingissä yritetään ohjata maastopyöräilyä omille reiteilleen.

Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa ja Uudenmaan ely-keskuksessa uskotaan, että maaston kuluminen liittyy luontoalueiden kasvavaan käyttöön, mutta myös maastopyöräilyn kasvuun.

Siitä, että luonto kuluisi juuri maastopyöräilyn vuoksi, on kuitenkin niukasti tutkimusaineistoa, joten huolelle maastopyöräilyn erityisen kuluttavasta vaikutuksesta ei ole löytynyt tieteellisiä perusteita.

Maastopyöräilyn aiheuttamasta luonnon kulumisesta tulee runsaasti valituksia, kertoo ympäristösuunnittelija Hanna Seitapuro Helsingin ympäristökeskuksesta. Valituksia tulee myös siitä, että maastopyöräilyn koetaan aiheuttavan ajoittain myös vaaratilanteita kävelijöiden ja pyöräilijöiden yhteisillä poluilla.

Valituksia tulee Seitapuron mukaan tasaisesti joka paikasta Helsinkiä, mutta erityisen kuluneeksi maasto on havaittu Kallahdenharjun luonnonsuojelualueella, Hallainvuorella ja Veräjämäessä, Seitapuro kertoo.

Kovan käytön jäljet näkyvät selvästi Helsingin Keskuspuistossa.

”Usein sanotaan, että maastopyöräily ei kuluta maastoa sen enempää kuin kävelykään, mutta on alueita joilla pyöräilyn jäljet ovat selvästi näkyvissä.”

”Meillä on havaittu esimerkiksi alun perin hyvin huomaamattomia, kapeita metsäpolkuja, jotka ovat pyöräilyn myötä alkaneet nopeasti levenemään. Ja nimenomaan asukkaat ovat tehneet meille tästä ilmoituksia.”

Maaston kuluminen vaivaa metsäalueita varsinkin kosteina vuodenaikoina.

”Polut levenevät etenkin silloin, kun on kosteaa ja polku on jo valmiiksi liejua. Eihän siinä kukaan halua kulkea, vaan sitä varotaan, ja sitten syntyy uusia polkuja ja polku levenee.”

Polkujen voimakas kulutus leviää tällä tavoin yhä laajemmille alueille aluskasvillisuutta tuhoten. Joskus myös puiden juurakko kärsii jatkuvasta käytöstä ja lopulta heikentää puiden elinvoimaisuutta.

Uusia polkuja kehittyy kaikkein helpoiten helppokulkuiseen maastoon, kuten jäkäläiselle kalliolle, Seitapuro kuvailee. Ne yleensä myös palautuvat jatkuvasta käytöstä kaikkein heikoimmin.

Maastopyöräilijät toki arvostavat luontoa siinä missä muutkin ulkoilijat. Siitä huolimatta reittien kehittäminen voi joskus johtaa ylilyönteihin.

”On sahattu moottorisahalla puunrunkoja sopivien reittien tieltä, katkottu oksia ja kaivettu maata ja rakennettu hyppyreitä. Tämä ei tietenkään ole sallittua”, sanoo Seitapuro.

Helsingissä harkitaankin nyt erilaisia toimia, jotta maastopyöräily saataisiin keskitettyä tietyille reiteille.

Maastopyöräilylle ollaan varaamassa omia virallisia reittejä Keskuspuistossa ja luonnonsuojelualueilla.

Luonnonsuojelualueilla tämä tarkoittaa samalla, että maastopyöräily ja myös muu kulkeminen on kiellettyä muissa osissa kasvillisuuden ja eläinten suojelemisen vuoksi.

Kallahdenharjun luonnonsuojelualueella Vuosaaressa ja Viikin Pornaistenniemessä otetaan vielä tätäkin järeämpiä keinoja käyttöön. Alueille pystytetään seuraavaksi aitoja, joiden toivotaan pitävän kulkijat jo olemassa olevilla reiteillä.

”Etenkin Kallahdessa on muutakin käyttöä erittäin paljon. Siellä tehdään myös luvattomia tulipaikkoja grillausta varten, joka on kiellettyä. Myös patikoijat kulkevat muualla kuin varsinaisilla poluilla.”

Kallahden luonnonsuojelualuetta halkovat leveät raitit.

Maastopyöräily on herättänyt ihmetystä ja huolta muissakin pääkaupunkiseudun kunnissa.

Asiasta on meneillään myös kiista hallinto-oikeudessa. Maastopyöräilijät ja ulkoiluyhdistykset valittivat oikeuteen Vantaan alueella sijaitsevan luonnonsuojelualueen pyöräilykiellosta. Pyöräilijät vaativat alueelle merkittyjä reittejä pyöräilylle.

Harrastukseen liittyy huomattava määrä erilaisia harhakäsityksiä, sanoo maastopyöräilyyn keskittyvän Mountain Bike Club Finlandin olosuhdevastaava Pasi Maaranniitty.

Yksi harhakäsitys on Maaranniityn mukaan juuri maaston kuluminen ja uusien polkujen tekeminen.

”Maastopyörällä ei lähdetä umpimetsään ajamaan. Vaatisi todella paljon ajoa, että syntyisi uusi polku.”

”Kun ulkoilee tietyllä alueella, voi tulla sellainen mielikuva, että alueelle on syntynyt uusia polkuja, vaikka kyse on siitä, että ulkoilija itse löytää näitä pienempiä polkuja. Pienet polut toki kasvavat jos käyttö lisääntyy, kulkutavasta riippumatta.”

Puiden sahaaminen tai erilaisten hyppyreiden rakentaminen ovat satunnaisia ylilyöntejä, joiden takaa löytyy Maaranniityn mukaan yleensä tietämättömät ja nuoret harrastajat.

”Se on vähän niin kuin lasten majan rakentaminen.”

Yksi maastopyöräilyn näkyvä jälki luonnossa on pyöränrenkaiden aiheuttamat ajourat, joihin kertyy helposti vettä. Näissä mutalätäköissä ajaminen ei ole maastopyöräilijänkään tavoite, Maaranniitty sanoo.

”Me myös suosittelemme, että harrastajat eivät valitsisi kosteita polkuja, koska ne kuluvat nopeammin kuin kuiva maasto.”

Yksi ratkaisu Maaranniityn mukaan olisi joidenkin suosittujen polkujen kosteiden kohtien tasoittaminen soralla. Tällainen ratkaisu on tulossa Keskuspuiston uuden maastopyöräreitin kosteimpiin kohtiin.

Reitti tulee olemaan Keskuspuiston ensimmäinen opastettu maastopyöräreitti, ja sen toivotaan myös Helsingin kaupungin puolelta ohjaavan alan harrastajia enemmän samalle reitille. Reitti alkaa Laakson ratsastusstadionilta ja päättyy Paloheinään, jossa se tekee pienen lenkin.

Reitin käyttäminen on kuitenkin myös kaikille muillekin ulkoilijoille sallittua, kaupungilta kerrotaan. Tavoitteena on suojella Keskuspuiston herkimpien luontoalueiden kasvillisuutta liian suurelta käytöltä.

Maastopyöräilijöiden arvostelu on Maaranniityn mukaan yksi oire siitä, että pääkaupunkiseudun ja etenkin Helsingin viheralueiden käyttäjämäärät kasvavat asukasmäärän mukana. Samaan aikaan rakentaminen supistaa hyvin harvinaiseksi käyviä erämaita entisestään.

”Tärkeintä olisi, että ulkoilualueita polkureitistöineen kunnioitettaisiin eikä niitä rakennettaisi umpeen ja että virkistysalueilla olisi kaavoituksessa painoarvoa.”

Mitä vähemmän metsäalueita on, sitä suurempi virkistyskäyttöpaine yksittäisiin kohteisiin, esimerkiksi kansallispuistoihin, kohdistuu.

Seitapuro on samaa mieltä.

”Helsinki alkaa olla jo iso kaupunki ja asukkaitakin on paljon.”

Keskuspuistoon tehdään vuodessa kaksi miljoonaa käyntiä. On ehkä mahdotonta olettaa sellaisen paikan tarjoavan erämaan koskemattomuutta ja rikkumatonta luonnonrauhaa.

”Me emme ehkä enää voi ajatella, että voimme samoilla missä vain omilla poluillamme yksinämme tai muutenkaan tehdä metsissä mitä vain. Meitä on siihen liikaa.”

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Kaupunki