Helsingin eliittialueella oli vielä 1980-luvulla hökkelikylä Hongkong, jossa asui salaperäinen Kolumbukseksi kutsuttu mies - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki|Historia

Helsingin eliittialueella oli vielä 1980-luvulla hökkelikylä Hongkong, jossa asui salaperäinen Kolumbukseksi kutsuttu mies

Suomalaisen Pursiseuran naapurissa sijaitsi vuosikymmeniä kalastajien yhdyskunta. Pitkän linjan purjehtijat muistelevat Helsingin Sanomille aluetta ja sen asukkaita.

Kalastajien yhdyskunta Hongkong toimi vuosikymmeniä Sirpalesaaressa.

Julkaistu: 7.6. 2:00, Päivitetty 7.6. 6:18

Pienet laineet liplattavat aallonmurtajaa vasten ja veneet purjehtivat ohitse. Kun kääntää selkänsä, näkee rivin Helsingin kalleimpia jugendtaloja.

Vielä 1980-luvulla tässä oli hökkelikylä, jossa asuttiin.

Ullanlinnan Sirpalesaaresta lohkaisi tuolloin osan Hongkongina tunnettu kalastajien yhdyskunta. Sään pieksemät, harmaasta laudasta kyhätyt majat seisoivat veden tuntumassa sikin sokin. Alue oli rakennettu osittain paalujen varaan laiturin päälle.

Hongkongista on vaikea löytää tietoa virallisista lähteistä, mutta muistitietoa on. Rakennelmista löytyy kuvia, asukkaista ei.

”Muutama ukko asusti siinä. Ne olivat vähän sellaisia laitapuolen kulkijoita”, muistelee Suomalaisen Pursiseuran (SPS) pitkäaikainen jäsen Olli Hänninen.

”He olivat ehkä tämmöisiä jäänteitä, silakanpyytäjäporukalta näyttivät. Aina siellä oli joku ryyppäämässä”, kertoo pursiseuran nykyinen kommodori Kai Kuusi.

Pursiseura isännöi nykyään Merisatamassa sijaitsevaa Sirpalesaarta.

Majat oli rakennettu eripituisista laudanpätkistä.

Hongkongin majat oli alun perin pystytetty kalastusvälineiden säilytystä varten, mutta vuosien saatossa moni kalastaja muutti asumaan niihin ainakin kesäkaudeksi, joku myös talvikuukausiksi.

Lähivesiltä sai ahventa, syksyisin lohtakin. Kopeille pääsi ainoastaan pienillä veneillä, sillä alue oli ahdas ja usean aallonmurtajan puristuksissa.

”Se oli vähän sekava alue. Yksi oli rakentanut yhden hökkelin, toinen toisen ja kolmas oli laittanut vähän pölkkyä veden päälle ja rakentanut siihen laiturin”, muistelee Kuusi, joka on ollut SPS:n jäsen vuodesta 1965 saakka.

Tarkkaa tietoa Hongkongin synnystä ei ole, mutta Sirpalesaaren varhaisissa vaiheissa saari oli kalastajien kiinteästi asuttama.

1800-luvun lopulla saareen perustettiin venetelakka ja siihen liittyviä rakennuksia. Teollista toimintaa saarelle tuli 1900-luvun alussa, kun siellä alettiin valmistaa muun muassa moottoreita.

Pursiseura muutti Nihtisaaresta eli nykyisen Sompasaaren nielemästä alueesta Sirpalesaareen vuonna 1961. Silloin koko Sirpalesaari oli täynnä lahoavia rakennuksia ja käyttökelvotonta rojua.

Samalla vuosikymmenellä suomalaisten elintaso nousi ja ihmisten vapaa-aika lisääntyi. Ulkoiluun ja urheiluun, purjehdukseenkin, käytettiin enemmän aikaa ja rahaa.

Pursiseuraan 1960-luvulla liittynyt Hannu-Ilari Nuotio muistaa, että Hongkong haittasi liikkumista saarella.

”Ne olivat pieniä kalamajoja hyvin tiiviisti, vähän niin kuin jonkun laiturirakenteen päälle tehtyjä”, Nuotio kertoo.

Hökkelikylän paalutukset oli pystytetty kallioiden ja kivien päälle mereen.

Majat olivat kaksi kolme metriä kanttiinsa, erilaisista laudanpätkistä pystytettyjä.

Nimen alue sai Hongkongin saaren mukaan. Sekä Sirpalesaari että Aasian Hongkong oli rakennettu osittain meren päälle ja paaluille.

”Niissä oli loivat katot ja katettu käytävä. Vähän niin kuin kellarikomero rantakallion päällä”, Nuotio kertoo.

Hänen mukaansa rähjäiset majat näyttivät siltä, ettei niille ollut myönnetty rakennuslupia.

”Jos joku olisi jonkinlaista kutukoppia halunnut, niin se olisi ollut täysin ihastuksissaan”, Nuotio sanoo.

Myös vuodesta 1961 asti Sirpalesaaressa liikkunut purjehtija ja SPS:n jäsen Antti Mustonen muistaa alueen, sillä koppien ohi tuli veneiltyä usein.

”Se oli aikamoinen hökkelikylä. Se rapistui 1960-luvun ja meni koko ajan pahemmaksi”, Mustonen kertoo.

Paikka aallonmurtajien kainalossa oli Hongkongille suojaisa, sillä kivimuurit suojasivat majoja etelästä työntyviltä tyrskyiltä.

Purjehtijat eivät yleensä tohtineet mennä lähistölle nuuskimaan, mutta pienellä veneellä pääsi aivan lähelle, sillä kapeasta salmesta ajettiin ulos merelle.

Kalastusmajoissa asui ihmisiä ainakin kesäkuukausina, osa myös talvisin.

Pitkään seuran jäsenenä ollut ja kommodorinakin 1970-luvulla toiminut Antti Erkkilä muistaa erään miehen Hongkongista.

”Hän oli kunnollinen, perheellinen mies.”

Erkkilä kävi kerran miehen kalastuskopissa.

Pieni maja oli hyvässä järjestyksessä: Mökissä näkyi kalastusvälineitä, verkkoja, kirves, puukko ja pieni pöytä. Siellä oli myös laveri, sillä tämäkin kalastaja asui välillä Sirpalesaaressa.

Pienestä ikkunasta valo pääsi majaan.

”Se oli aivan siisti. Ihmettelin oikein, kun ulkoa päin mökki oli niin rähjäinen”, Erkkilä muistelee ja kertoo arvelleensa, että alueella oli alkoholin epävirallista myyntiä.

Hongkong sijaitsi Sirpalesaaren kaakkoisrannalla.

Kuuluisin Hongkongin asukas oli ”Kolumbukseksi” nimetty mies, jonka kaikki tiesivät, mutta kukaan ei tuntenut.

”Kolumbus asui katetussa soutuveneessä, joka oli vedessä. Siellä se eleli kesät talvet. En tiedä miten se pysyi lämpimänä, lämmittikö itseään muulla kuin pirtulla”, Kuusi kertoo.

Vene oli Kuusen mukaan noin viisi metriä pitkä harmaa soutuvene. Yleensä Kolumbus piti sitä Liuskasaaren puolella Helsingfors Segelsällskapin eli HSS:n aallonmurtajan päässä.

Kuusi muistaa, että Kolumbus vei välillä kaloja silloisen telakkamestari Savolaisen vaimolle.

”Joku kalastaja hän oli.”

Hongkong oli rakennettu osittain meren päälle asennettujen paalujen päälle.

Antti Mustosen mukaan Kolumbus oli Hongkongin viimeinen asukas vielä 1970-luvun lopulla. Mustosen muistoissa Kolumbus asui hökkelissä, mutta kulki kaupunkiin ja kauppaan soutuveneellä huopaamalla.

”Hän oli jo aika vanha mies silloin. Oli omissa oloissaan. Silloin kaikki tiesivät hänet, varsinkin kun hän oli viimeinen mohikaani tällä alueella”, Mustonen sanoo.

Viimeisinä vuosina Kolumbus oli Mustosen mukaan jo liian iäkäs kalastamaan.

”Hän oli vanha ryppyinen mies. Ei ollut mitään erikoista päällä, jotain sellaista suhteellisen vaatimatonta.”

Hongkongin purkamisesta puhuttiin vuosikymmeniä. Alue näytti epäsiistiltä ja se vei tilaa pursiseuralta.

”Kun Helsingissä olivat olympialaiset vuonna 1952, jotkut vaativat Hongkongia purettavaksi, sillä Liuskasaaren edustan merialue oli yksi purjehduskilpailun paikoista. Kaupunginjohtaja Erik von Frenckell sanoi siihen, että vain kuolleen ruumiini ylitse”, kertoo Kai Kuusi, joka muistaa kuulleensa tarinan aikoinaan kaveriltaan.

”Eihän se Hongkong ollut pikkuporvarillisten purjehtijoiden silmissä kauhean haluttu alue ja vähitellen ne kalastajat häädettiin”, Kuusi sanoo.

Hökkelikylä purettiin lopulta vasta vuonna 1985.

Siinä vaiheessa alueella ei enää asuttu, ja purjehduskerhon hallitus haki kaupungilta purkulupaa.

”Se oli kulttuuriraiskaus tämä temppu”, Kuusi sanoo nyt ja pohtii, että alue voisi olla tänä päivänä kulttuurihistoriallisesti arvokas.

Purku tapahtui keskellä talvea.

Hongkong purettiin osittain talkoovoimin vuodenvaihteessa 1985.

”Siellä oli jonkin verran sitä romua sisällä. Sitten aika äkkiä hakattiin mökit nurin ja siivottiin se paikka”, Nuotio sanoo.

Hongkong-nimi on noussut taas pinnalle Sirpalesaaressa, sillä kaupungin nimitoimikunta pohtii merialueille nimiä.

Kai Kuusen mukaan Hongkong sopisi uudeksi nimeksi alueelle rakennettavalle aallonmurtajalle.

Lähteinä tekstissä on käytetty Hannu Hillon toimittamaa Suomalainen Pursiseura 100 vuotta -teosta sekä Yrjö Kaukiaisen, Esko Lehesmaan ja Pirkko Leino-Kaukiaisen toimittamaa Suomalainen Pursiseura 1913-1988 -historiikkia.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?