DTM on jo toinen hotelli St. Georgen tieltä väistynyt homoyökerho – Apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan lopputulos kertoo Helsingin epäonnistumisesta - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki|Yöelämä

DTM on jo toinen hotelli St. Georgen tieltä väistynyt homoyökerho – Apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan lopputulos kertoo Helsingin epäonnistumisesta

DTM ja hotelli St. George ajautuivat kiistaan melusta. Nasima Razmyar sanoo, että Helsingin on tuettava sekä hotelli- että yökerholiiketoimintaa. Nyt ennakointi ei onnistunut.

DTM-yökerhossa on järjestetty muun muassa drag-iltoja.

Julkaistu: 4.7. 2:00, Päivitetty 4.7. 8:44

Kun ”homoyökerho” DTM:n ravintolapäällikkö Tomi Häkkinen vastaa puhelimeen torstaina, hän on juuri saanut loputkin suljetun klubinsa irtaimistosta siirretyksi varastoon.

”Eihän tämä ihan mene oikeudentajuun”, hän toteaa pettyneenä.

DTM oli toiminut Mannerheimintiellä kahdeksan vuotta, kun se kesäkuun loppupuolella ilmoitti lopettavansa nykyisissä tiloissaan.

Kyseessä on Helsingin vanhin LGBTIQ-väelle suunnattu yökerho. Kirjainrimpsulla tarkoitetaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä.

Lopettamispäätöksen taustalla on jo kaksi vuotta kestänyt pattitilanne DTM:n ja hotelli St. Georgen välillä.

Yökerhon ja hotellin ristiveto alkoi pian hotellin avauduttua vuonna 2018. Kävi ilmi, että DTM:stä kuului häiritsevää melua kolmeen sen hotellihuoneista.

Asianosaiset olivat yksimielisiä meluhaitasta, mutta eivät vastuukysymyksistä. Yökerhon näkemyksen mukaan myöhemmin aloittaneen hotellin tai rakennusluvan antaneen kaupungin olisi pitänyt selvittää ongelma etukäteen, hotellin näkemyksen mukaan yökerhon olisi hiljennettävä musiikkiaan.

Lopulta asia päätyi kaupungin viranomaisten ja poliitikoiden ratkaistavaksi. Tammikuussa Helsingin kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaoston poliitikot lätkäisivät DTM:lle 25 000 euron uhkasakon. Se tulisi maksettavaksi, jos DTM ei laskisi musiikkia tasolle, joka ei häiritsisi hotellin asukkaita.

Päätöstä perusteltiin terveydensuojelulailla. Musiikista aiheutuvan melun katsottiin voivan aiheuttaa kolmen kyseessä olevan hotellihuoneen asukkaille terveyshaittaa.

DTM riitautti päätöksen hallinto-oikeuteen. Asiaa ei ole vielä käsitelty, mutta ravintolan omistaja katsoi jo nyt, ettei mahdollisuutta toiminnan jatkamiseen enää ole.

Häkkisen mukaan lopettamispäätös ei johdu koronarajoitusten aiheuttamista taloudellisista vaikeuksista.

”Akustiikkakonsulttien selvityksissä on käynyt selväksi, että tilaan ei voi tehdä sellaisia korjaustoimenpiteitä, joilla viereiseen kiinteistöön kantautuva melu laskisi sallittujen raja-arvojen alle, kun tilassa harjoitetaan yökerhotoimintaa.”

Hän pitää kuitenkin kohtuuttomana sitä, että muutosvaateet kohdistettiin vain yökerhoon.

”Siinä on toiminut ravintoloita kymmeniä vuosia myös ennen meitä. Sitten joku päättää rakentaa hotellin ja rupeaa valittamaan ravintolatoiminnasta”, hän sanoo.

Myös St. Georgen hotellinjohtaja Roni Huttunen sanoo olevansa pahoillaan tilanteesta.

”Tämähän ei ole yhtään toivottu lopputulos”, hän toteaa.

”Olisimme toivoneet löytävämme ratkaisun, jossa molemmat voisivat harjoittaa liiketoimintaansa ja jatkaa hyvää naapuruussuhdetta.”

Lisäkierroksia asiaan tuo se, että DTM on jo toinen homoyökerho joka joutuu lähtemään tiloistaan hotelli St. Georgen vuoksi. Yökerho Herculeksen vuokrasopimus purettiin hotellin tieltä vuonna 2015.

St. Georgen omistaja Nordic Choice Hotels on tukenut Pohjoismaissa tasa-arvoa tukevia Pride-tapahtumia.

Mutta kenellä vastuu konfliktista todellisuudessa on? Se, että luksushotellia pyörittävä yritys valittaa huoneisiin kantautuvasta melusta, on liiketoiminnallisesti ymmärrettävää.

Kysymys onkin yksittäistapausta suurempi.

Minkälainen vastuu rakennuslupia myöntävällä kaupungilla on yritystoiminnan mahdollistamisesta? Entä pitäisikö Helsingin kaupungin kantaa huolta keskustansa elävyydestä, jota yökerhotoiminta kiistatta lisää?

Häkkinen sanoo olevansa pettynyt Helsingin kaupunkiin.

”Kaupunki toimi meitä kohtaan väärin, ja haluamme edelleen selvittää tämän asian. Tästä syystä emme ole vetäneet pois hallinto-oikeuteen jättämäämme valitusta, vaikka olemme muuttaneet pois Mannerheimintien tilasta.”

Helsingin kaupungin vastaavan rakennusvalvontapäällikön sijainen Salla Mustonen epäilee, ettei yökerhon mahdollisesti aiheuttamaa meluhaittaa ole tutkittu ennakkoon. Hotelli sai rakennusluvan vuonna 2016.

”Kun hotellille on myönnetty rakennuslupa, meluhaittaa ei ole ollut tiedossa. Esimerkiksi vieressä kulkeva ratikkalinja olisi ollut helposti ennakoitavissa haitaksi, mutta hotellin tilalla on aikaisemmin ollut toimisto, joten häiriötä ei ole syntynyt.”

Mustonen sanoo, että laki on tässä kohtaa hyvin yksiselitteinen: ravintolallakaan ei ole erityislupaa aiheuttaa ympäristölleen häiriötä. DTM:llä ei ole siis koskaan ollut lupaa asumisterveysasetuksen ylittävään meluun, mutta aikaisempia naapureita se ei ole häirinnyt.

”On siis ollut ravintolan kannalta onnekas sattuma, ettei melu ole paljastunut aikaisemmin.”

Mustosen mukaan tilanne olisi ollut sama, vaikka asiaa olisi tutkittu etukäteen.

”Lähtökohtaisesti uuden naapurin velvollisuus ei ole huomioida vanhan aiheuttamaa melua tai tehdä toimenpiteitä sen vähentämiseksi. Musiikin hiljentäminen on aina sen soittajan vastuulla.”

Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan apulaispormestari Nasima Razmyar (sd) ei näe kysymystä täysin yksiselitteisenä.

Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar

Hän sanoo pitävänsä outona, että DTM on joutunut yksin huolehtimaan remontointiyrityksistä ja lopulta lopettamaan toimintansa, vaikka muutokset ovat tapahtuneet muualla kuin sen toiminnassa.

”Kaupunkiin pitää mahtua sekä yöelämää että hotelleja, eikä niin, että yöelämä väistyy muun kaupunkikehityksen tieltä.”

Razmyarkin toteaa kuitenkin, että juridisesti meluasia on selvä. Hän näkee silti, että myös kaupungilla pitäisi olla roolinsa vähemmistöerityisen kulttuurin ja toisaalta aktiivisen yöelämän vaalimisessa.

”Kyllä tämä olisi pitänyt ennakoida paremmin.”

Kaupunkisosiologi Veikko Eranti näkee DTM:n muuttopäätöksen jatkumona keikkapaikkojen katoamiselle keskustasta.

”Keskusta-alueeseen kohdistuu tietysti paljon kaupallisia toiveita. Strategisella tasolla kaupunki voisi silti miettiä, montako hotellia tarvitaan, jotta keskusta säilyisi vielä kulttuurisesti eläväisenä.”

Kaupunkisosiologi Veikko Eranti

Hotellit kuitenkin haluavat hakeutua paikkoihin, joissa on muutakin elämää, Eranti muistuttaa.

”Toisaalta kaupungin luonteeseen kuuluu myös muutos”, Eranti jatkaa.

”Vanhat kahvilat on hienoja siksi, että suurin osa kahviloista ei ole vanhoja.”

Toisaalta, Eranti sanoo, hän ei myöskään äkkiseltään keksi, mitä kaupunki olisi tilanteen jo synnyttyä voinut enää tehdä DTM:n hyväksi.

”Tästä eteenpäin se kuitenkin voi, ja sen pitääkin tehdä. Kun DTM nyt hakee uusia tiloja, kaupungin kannattaisi olla tuntosarvet ojossa.”

Myös apulaispormestari Razmyar katsoo tulevaan:

”Voin sanoa, että tällaista ei saa tapahtua enää.”

Ravintolat|Seksuaali­vähemmistöjen yökerho DTM lopetti toimintansa Manner­heimintiellä

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?