Vain harva muistaa enää unohdetun loiston: Helsingissä sijaitsi hurmiota herättänyt vesipuisto, sitten synkkä ilmiö muutti kaupungin lopullisesti - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki|Paikallishistoria

Vain harva muistaa enää unohdetun loiston: Helsingissä sijaitsi hurmiota herättänyt vesipuisto, sitten synkkä ilmiö muutti kaupungin lopullisesti

Humallahden uimala rakennettiin vuonna 1919, ja Suomen parhaat uimarit treenasivat siellä vuosikymmeniä. Uimala purettiin 1950-luvulla, mutta Humallahden kallioilla on edelleen jäljellä betonisia perustuksia ja muistolaatta.

Humallahden uimalaitos 1920-luvulla.

Julkaistu: 5.7. 2:00, Päivitetty 5.7. 14:44

Humallahden kallioille vievä hiekkatie rapisee jalkojen alla aivan kuin ennen vanhaan.

Ollaan Helsingin Meilahdessa, pääministerin virka-asuntona toimivan Kesärannan kyljessä. Aurinko on pörröttänyt keltamaksaruohon vieressä notkuvien ruohosipulien violeteille kukille kesäisen rennon kampauksen. Suppailijat lipuvat Rajasaaren edustalla.

Paavo Voltti, 79, seisahtuu hetkeksi sileäksi kuluneen ja kuumuudessa kiiltävän kallion laelle ja katselee merelle. On täydellinen uintisää.

79-vuotias Paavo Voltti kertoo käyneensä Humallahden uimalassa ensimmäistä kertaa 5-vuotiaana.

”Tässä se oli. Humallahden uimala eli tuttavallisemmin Humula”, hän sanoo.

Kun Allas-merikylpylä avattiin Kauppatorin viereen vuonna 2016, kyseessä ei oikeastaan ollut tuore innovaatio vaan pikemminkin uusi luku Helsingin meriuimaloiden historiallisessa jatkumossa.

Ennen vuonna 1928 käyttöön vihittyä Yrjönkadun uimahallia ja 1940-luvun lopulla avattua Uimastadionia Helsingissä virkistyttiin ja treenattiin tavoitteellisesti luonnonvesissä. Helsingin rannoille alkoi syntyä uimaloita sen jälkeen, kun säännöllinen uimaopetus aloitettiin vuonna 1880.

Humallahti, josta Paavo Voltti on saapunut kertomaan, oli yksi näistä uimaloista.

Humallahden uimalaitos kuvattuna pohjoisesta 1930-luvulla. Uimala oli täysin puurakenteinen.

Uimalan kunniaksi Humallahden kallioihin kiinnitetty laatta lienee askarruttanut monia, sillä uimalasta ei ole enää jäljellä muuta kuin betonisia perustuksia muutamassa kohdassa kalliota.

Niitä katselemalla voi vain arvailla, että vuosikymmeniä sitten täällä on vietetty ihania kesäpäiviä.

Humallahden kallioilla on Helsingin Uimarit ry:n asentama uimalan muistolaatta.

Humallahden uimalan perustuksia on edelleen jäljellä Humallahden kallioilla.

”Kun olin lapsi, asuimme Humalistonkadulla Töölössä. Tänne me tulimme heti, kun päästiin omin nokkinemme, noin 5-vuotiaina”, Voltti kertoo.

Hän viittilöi käsillään eri suuntiin ja merelle.

”Tuolla oli kympin hyppytorni ja uimaradat. Naisten ja miesten puolet olivat erikseen, ja kaikki kilpailutouhu tapahtui miesten puolella. Tässä kallioilla oli iso katsomo.”

Humallahden uimala oli aikansa komeimpia – ellei komein – uimala koko Suomessa. Pitkän pukukoppirakennuksen päässä oli leveä hyppytorni, jolta saattoi hypätä kahteen vastakkaiseen suuntaan. Rakennelman suojaan jäi varsinainen uima-allas, jota rajasivat laiturit molemmilta puolilta.

Humallahteen rakennettiin aluksi 25 metrin pituiset uimaradat, ja myöhemmin 50 metrin. Myös vesipallolle oli oma kenttänsä. Kuvanottoajankohta tuntematon.

Vuonna 1931 Humallahteen rakennettiin 50-metrinen kilpauintirata, ja siellä järjestettiin uinnin Pohjoismaiden mestaruuskisat. Vuoden 1952 olympialaisten uinti- ja uimahyppyjoukkueista iso osa oli treenannut Humulassa.

Paavo Voltti kertoo, että Humallahden uimalaa ei rakennettu virkistyskäyttöön, vaan uimaseura Helsingin Uimareiden (HU) ”kodiksi”. Hän on itse kyseisen seuran kasvatti.

”Suoritin täällä uimakandidaatin tutkinnon vuonna 1951.”

Paavo Voltti intoutui uimaan Humallahden edustalla.

Arkistotietojen mukaan Humallahteen perustettiin 1800-luvun viimeisinä vuosina yksi Helsingin monista niin sanotuista työväen uimalaitoksista. Käytännössä ”uimalaitos” tarkoitti puista laituria ja muutamaa pukukoppia.

Varsinainen Humallahden uimala uimaratoineen ja hyppytorneineen valmistui vasta vuosia myöhemmin, kun vuonna 1916 perustettu HU vaati kaupunginvaltuustolta kunnollisia tiloja kasvavalle toiminnalleen.

Humallahden uimalan vieressä oli Missisippi-niminen kahvila, jossa sai pelata pingistä. Se poltettiin 1970-luvulla. Kuvassa Missisippi 1930-luvulla.

Uimaseurat, kuten siihen aikaan muukin järjestötoiminta, olivat jakautuneet täydellisesti ajan poliittisten suuntausten mukaisesti.

HU oli suomenmielisten hallitsema, mutta se joutui jakamaan samat tilat ruotsinkielisten uimaseuran Helsingfors Simsällskapin (HSS) kanssa Ursinin uimalassa Merisatamanrannassa – ja vielä maksamaan harjoittelutiloista, joita HSS:läiset hallitsivat.

Kaupunginvaltuusto myöntyi HU:n pyyntöön, ja seuran oma treenipaikka valmistui vuonna 1919. HU:n jäsenet pääsivät Humallahden uimalaan ilmaiseksi, mutta muiden piti maksaa.

Uimareita Humallahden uimalaitoksella 1920-luvulla.

Humallahdesta tuli vuosikymmeniksi suosittu ajanviettopaikka, jonne tultiin kaikkialta Helsingistä. ”Humulalla” oli jopa oma laulu:

Ootteko käynynnä Humulassa

siellä uimarien komiassa hotellissa

siellä viulut ja huilut

ne ainiaan soi,

kun uimaripojat ne maljoja joi

Hei relluma, relluma,

relluma rei...

Paavo Voltti muistelee, kuinka Humallahteen rakennettiin vuonna 1951 nyrkkeilylava. Siellä harjoitteli saman vuoden nyrkkeilyn Euroopan mestari Elis Ask.

”Myös ensimmäiset epäviralliset pellehyppyjen SM-kilpailut järjestettiin täällä.”

Humulassa aloitettiin myöhemmin Uimastadionilla jatkuneet Läpi tulen ja veden -näytökset.

”Se nimi tulee siitä, että hyppytornin alapuolelle erotettiin puomeilla oma alue, johon heitettiin öljyä. Se pistettiin palamaan, ja sitten esiintyjät hyppäsivät palavan öljyn läpi kymppikerroksesta.”

Oli muunkinlaisia temppuja.

”Yksi oli sellainen, että esiintyjä meni perunasäkkiin, joka sitten valeltiin öljyllä ja pistettiin palamaan. Sitten hän hyppäsi veteen siinä palavassa säkissä.”

Koska Humula oli niin pitkään keskeinen nuorten harrastus ja ajanviettopaikka Helsingissä, monella suomalaisella merkkihenkilöllä on sinne jonkinlainen yhteys.

”Esimerkiksi muusikko Hectorin isä Veikko Harma oli täällä uimaopettajana ja uimalan johtajana.”

HU:n entisten uimarien kerhon vanhin jäsen, yli 90-vuotias Raimo Haavikko, on puolestaan akateemikko Paavo Haavikon isoveli.

Humula oli aktiivisessa käytössä pitkälle 1950-luvulle asti.

HU:n uimarit harjoittelivat siellä vielä Uimastadionin avaamisen jälkeenkin, ja Voltti muistaa käyneensä Humulassa avantouimassa äitinsä kanssa 1950-luvun alussa.

Avantouimareita Humallahden uimalassa 1950-luvulla.

Vuonna 1955 kaupunki määräsi Humallahden uimalan purettavaksi veden saastumisen ja kohonneiden kunnostuskustannusten takia.

”Tuossa vieressä Rajasaaressahan oli jätevedenpuhdistamo. Tältä alueelta sai ongittua pulskia lahnoja, mutta niitä eivät syöneet kissatkaan.”

Humulaa ei kuitenkaan tuhottu heti. Vanhojen valokuvien perusteella sen katsomo oli paikallaan vielä vuonna 1958, vaikka muuta uimalaa oli jo purettu.

Ihmisiä Humallahden uimalan katsomossa kevättalvella 1958, jolloin uimalan purkutyöt oli jo aloitettu.

Humulan kohtalon kokivat lähes kaikki muutkin Helsingin keskustassa sijainneet uimalat: meriveden saastuminen ja kaupunkiasutuksen leviäminen lopettivat toiminnan.

”Avoimet, yhteiset ja ilmaiset uimarannat alkoivat kasvattaa suosiotaan maksullisten, suljettujen ja sukupuolten mukaan erillisiin osastoihin jaettujen uimahuoneiden kustannuksella”, kirjoittaa Aija Kaartinen kirjassa Nokea ja pilvenhattaroita: helsinkiläisten ympäristö 1900-luvun vaihteessa.

Nykyisin enää Seurasaaressa voi käydä kokemassa vanhanajan meriuimalan tunnelmaa.

Sekin on tätä nykyä Lopella asuvalle Paavo Voltille hyvin tuttu paikka.

”Kun Humula purettiin, kaupunki osoitti HU:lle uuden tukikohdan Seurasaaresta. Siellä oli uimakoulutoimintaakin, ja toimin siellä opettajana.”

Juttua varten on haastateltu myös Helsingin kaupunginmuseon arkkitehtia Mikko Lindqvistia. Lähteinä on käytetty Helsingin Uimarit ry:n historiikkeja vuosilta 1996 ja 2016.

Vaikka Humallahden uimala on purettu, Humallahdessa käydään edelleen uimassa. 17. kesäkuuta vilvoittelemaan pulahti Tomi Pyykkö, joka oli viettämässä aikaa lähikallioillaan jo toista päivää perätysten.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?