Seksuaalikasvattaja kertoo, millaista on seksityön arki Suomessa – Kerää nyt työhön liittyviä esineitä - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki|Seksi

Seksuaalikasvattaja kertoo, millaista on seksityön arki Suomessa – Kerää nyt työhön liittyviä esineitä

Terhi Suokkaan tuleva näyttely esittelee seksityön arkisen puolen. Silkan aktin sijaan työ on pitkälti siivoamista ja pyykinpesua.

Katuprostituutiota on harjoitettu Helsingissä esimerkiksi Mannerheimintiellä.

Julkaistu: 9.7. 13:00

Seksityö on merkittävä osa suomalaista historiaa ja nykypäivää, sanoo seksuaalikasvattaja Terhi Suokas.

”Huorista, ilotytöistä ja prostituoiduista puhutaan jatkuvasti. Seksityö on kaikkeen limittyvä osa kulttuuria – esimerkiksi jokaisessa dekkarissa on vähintään yksi maksullinen nainen”, Suokas kuvailee.

”Todellisuus on kuitenkin piilossa. Seksityön tekijät ja ostajat ovat oikeasti yllättävän lähellä meitä kaikkia.”

Suokas halusi näyttää todellisuuden. Hänen kokoamansa, suomalaisen seksityön arkea mahdollisimman realistisesti ja monesta kulmasta tarkasteleva näyttely avautuu Helsingin kaupunginmuseossa alustavien suunnitelmien mukaan vuonna 2022. Näyttelystä kertoi ensin Yle.

Terhi Suokas

Näyttelyssä tullaan näkemään seksityöhön liittyvää materiaalia vuosikymmenten ajalta. Kokonaisuus sisältää yhteiskunnallista debattia, seksityöntekijöiden kertomuksia työstään sekä työssä käytettyjä esineitä. Mukaan on saatu myös asiakkaan näkökulma.

”Monet tuovat asiakaskohtaamiseen mukanaan itselleen tärkeitä esineitä, joita haluavat käytettävän tapaamisessa. Olen saanut näitä esineitä lahjoituksena, ja niitäkin nähdään näyttelyssä.”

Suokkaan mukaan suomalaisen seksityön arki on muuttunut vuosikymmenten saatossa, vaikka perusasia pysyykin samana. Ravintoloista on esimerkiksi siirrytty internetin myötä myös kotisohville.

Mutta mitä seksityöntekijän arki sitten oikeasti on?

Suurin osa työajasta menee muuhun kuin asiakastapaamiseen, Suokas valottaa. Ilmoitusten muotoiluun, mahdollisten asiakkaiden kanssa viestittelyyn, palvelusisällöstä sopimiseen – ja varsinkin työtilan, -vaatteiden sekä -tarvikkeiden siivoamiseen ja pyykkäämiseen.

Työn arkeen kuuluu myös paljon kuormittavaa piilottelua.

”Huomaavatko naapurit, mitä asunnossa tehdään, ja mitä siitä voi seurata”, Suokas kuvailee. ”Jos joku saa tietää seksityöstä ja juoruaa eteenpäin. Tekee vaikka lastensuojeluilmoituksen tai kertoo henkilön vanhemmille.”

Suokkaan mukaan kaikilla on seksityöstä mielipide, vaikkei mitään faktatietoa olisikaan. Mielipide pohjautuu usein tunteeseen.

”Jopa viranomaiset suhtautuvat aiheeseen monesti tunteella yli faktatiedon. Se on todella vaarallista ja johtaa toisinaan viranomaisten epäyhteneväiseen toimintaan.”

Vaikka seksin myyminen ja ostaminen on Suomessa laillista, parituslaki estää tai vaikeuttaa monia käytännön asioita. Tällaisia ovat esimerkiksi työtilan vuokraaminen ja jakaminen kollegan kanssa. Vaikka yhteistyö lisäisi turvallisuutta, voitaisiin molempia toimijoita syyttää parituksesta.

Sillä vaaratekijöitä on. Yhteydenottajissa riittää häiriköitä, ja väkivaltaankin täytyy osata varautua. Asiakkaat saattavat löytää palveluntarjoajan henkilökohtaisen profiilin sosiaalisesta mediasta, mikä voi helposti ruveta rajoittamaan yksityiselämää.

Facebook saattaa Suokkaan mukaan ehdottaa etsimättäkin kavereita sen perusteella, että puhelimet ovat olleet lähekkäin samassa tilassa. Tämä sama ongelma koskee muitakin anonyymeja tapahtumia, kuten vaikka päihderyhmiä, hän muistuttaa.

”Seksityön arki on siis tasapainoilua työn hyvin hoitamisen, sosiaalisen ympäristön asenteiden ja Suomen lainsäädännön välillä”, Suokas tiivistää.

Seksityöntekijöiden määrää Suomessa ei tiedetä, eikä Suokkaallakaan ole antaa siitä edes summittaista arviota. Myynti voi olla päätoimista, sivutoimista tai hyvinkin ajoittaista.

”Jos lähdetään siitä, kuinka moni suomalainen nainen on tehnyt elämässään mitään seksipalveluihin liittyvää, niin lopulta huikean isolla osalla on joku kosketuspinta aiheeseen”, Suokas väittää.

Kuten palveluntarjoajien ja -ostajien määrään sekä moninaisuuteen myös työn luonteeseen liittyy paljon virheellisiä oletuksia.

”Moni mieltää seksityön yksinäiseksi, salaiseksi puurtamiseksi ja hämärähommaksi, mutta todellisuudessa seksityöntekijöiden välillä on vahvaakin yhteisöllisyyttä. Mielikuvissa prostituoidut kilpailevat keskenään, mutta suomalaisten seksityöntekijöiden todellisuus on päinvastainen. Neuvoja kysytään ja jaetaan”, hän kuvailee.

Suokas luuli itsekin nuorempana, että seksityöntekijä myy itsensä sovituksi ajaksi toiselle, joka voi sitten tehdä ostamalleen keholle, mitä huvittaa. Vapaaehtoisessa seksityössä palveluntarjoaja kuitenkin määrittelee sataprosenttisesti, mitä palveluun sisältyy.

Aktin lisäksi tarjolla voi olla esimerkiksi hierontaa, fetissirooleja tai vaikka pelkkää puhelinseksiä. Monesti henkinen kohdatuksi tuleminen on asiakkaalle vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinen suoritus.

”Kaikki mikä liittyy toisen seksuaalisuuteen ja sen toteuttamiseen tulee lähelle henkilön omaa seksuaalisuutta. Kenenkään ei pidä joutua tekemään mitään sellaista, mikä rikkoo omia rajoja”, hän summaa.

”Seksityöhön pitää ryhtyä vain sellaisten ihmisten, jotka ovat sinut sen kanssa ja joille se sopii. En toivo, että lastenhoitajaksikaan päätyy ihmisiä, jotka eivät tykkää lapsista.”

Vaikka Suokas kuvailee tulevaa näyttelyään eräänlaiseksi laajennetuksi seksuaalikasvatusprojektiksi, ei hänen ensisijainen tarkoituksensa ole asennekasvattaa. Faktatiedon lisääminen vaikuttaa kuitenkin lopulta asenteisiin, hän uskoo.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?