Itä-Helsingissä piilee luontoparatiisi ja lähimatkailun helmiä – viisi vinkkiä alueesta kiinnostuneille - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki|Lähimatkailu

Itä-Helsingissä piilee luontoparatiisi ja lähimatkailun helmiä – viisi vinkkiä alueesta kiinnostuneille

Itä-Helsingille ominaista ovat runsaat metsät ja meriluonto.

Otso ja Aarni Soppela hyödyntävät Uutelan Särkkäniemen kallioita parkour-hyppelyyn.

Julkaistu: 12.7. 2:00, Päivitetty 12.7. 8:53

Itä-Helsingistä ulkopuolisille syntyvät mielikuvat eivät aina ole ruusuisia. Uutisotsikoissa toistuvat usein alueella tapahtuneet rikokset, köyhyys ja kurjuus.

Todellisuudessa Itä-Helsinki on tietenkin myös paljon muuta. Esimerkiksi mahtava lähimatkailukohde ja luontoparatiisi.

HS keräsi viisi vinkkiä Itä-Helsingistä kiinnostuneille.

Karjalaisten Kesäkoti

Aivan Laajasalon perukoilla sijaitsee viehättävä kesäkahvila ja huvila Villa Salmela. Sen kallioiselta ja puutarhamaiselta terassilta on suora näköala merelle. Villa Salmelaa, toiselta nimeltään Karjalaisten Kesäkotia hallinnoi Pääkaupunkiseudun Karjalaisyhteisöt Pääsky ry. Huvilan tiloissa toimii kesäkahvila, jossa tarjolla on perinteisesti kahvia ja pullaa.

Karjalaisten kesäkodissa Villa Salmelassa on menneen ajan henkeä ja välitön tunnelma.

Huvilalta on lyhyt matka rantaan, jossa on yhdistyksen omistama sauna ja grillipaikka. Saunalla on yleensä järjestetty yleinen saunavuoro ja naistensauna keskiviikkoisin, mutta koronaviruksen takia keskiviikkosaunaa ei toistaiseksi järjestetä.

Vantaalainen Suvi Niinimäki saapuu raparperipiirakalle Villa Salmelaan tamperelaisen ystävänsä Minna Kivelän kanssa. He ovat meloneet matkan Vuosaaresta kahvilalle ja jatkavat matkaansa Villingin saaressa sijaitsevaan Kristallilahteen.

Huvila saunoineen on myös mahdollista vuokrata yksityiskäyttöön. Huvilan piha-alue toimi vuoteen 2006 saakka telttailualueena. Nykyään huvilan vieressä on 10 matkailuvaunupaikkaa.

Kesäkahvila on auki keskiviikosta sunnuntaihin kello 12–19.

Kallahdenniemi

Kallahdenniemi on kokonaisuudessaan poikkeuksellinen luontokohde Helsingissä. Alueella on kaksi luonnonsuojelualuetta, Kallahdenharju ja Kallahdenniemen rantaniitty. Metsä on valoisaa ja kuivaa kangasmetsää.

Kallahdenniemen uimarannalla voi kahlata kauas, sillä ranta on matala. Oskari Kotamäki etsii hiekasta koruja ja kolikoita metallinpaljastimellaan.

Sirja Moberg ja Erkki Tetri paistattelevat päivää Kallahdenniemen uimarannalla. "Olin ihan yllättynyt, miten monipuolista ja nastaa täällä on", kertoo Tetri kevään tutkimusretkistään Itä-Helsingissä.

Hamid Moustafa antoi vauhtia pojalleen Muhammadille Kallahdenniemen uimarannalla. "Käymme täällä kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Grillataan ja lapset leikkivät" Moustafa kertoo.

Kallahdenniemellä on iso, mutta matala uimaranta. Rannalla on hiekkaa ja sitä ympäröivät laajat rantaniityt.

Meri-Rastilan muinaisranta

Meri-Rastilan suurellä metsäisellä ulkoilualueella kulkee isompia ja pienempiä reittejä, joiden varrella on kaikenlaista nähtävää aina 200-vuotiaista jättiläismännyistä vetiseen kalliosuohon, jonka läpi ei suositella kuljettavan uppoamisvaaran takia.

Meri-Rastilan muinaisrantakivikko on täynnä pyöreiksi hioutuneita suuria kiviä.

Aivan erityinen luonnonmuodostelma on kuitenkin alueella sijaitseva Meri-Rastilan muinaisranta, kansankielellä pirunpelto. Tämä yli 7 000 vuotta vanha geologinen muodostelma on syntynyt jääkauden jälkeen, kun mannerjään kuljettamat kivet hioutuivat muinaisessa merenrannassa pyöreiksi ja huuhtoutuivat tiiviiksi valleiksi aaltojen mukana.

"Kertoa kaikki - tuhansista vuosista - olla vain tässä" on joku kirjoittanut muinaisrannan kivikkoon jätettyyn puunrunkoon.

Ympäristö on muuttunut radikaalisti vuosituhansien aikana pirunpellon ympärillä. Ranta on vetäytynyt ja tilalla on nyt metsää. Tuhansien vuosien aikana metsä on kasvanut, kaatunut ja palanut kerta toisensa jälkeen, mutta kivipelto on nököttänyt paikoillaan hievahtamatta koko tämän ajan.

Matkaa tälle jääkauden henkeä huokailevalle muinaisrannalle on Rastilan metroasemalta alle puoli kilometriä.

Särkkäniemen luonnonsuojelualue

Kaksi seuraavaa kohdetta ovat Vuosaaressa sijaitsevalla Uutelan alueella. Uutela on ihanteellinen kohde kaupunkiretkeilijälle, sillä alueella on metsää, komeita kallioita, niittyjä ja soita. Alueella on kaksi noin muutaman kilometrin mittaista opastettua luontopolkua: Metsä- ja laidunmaisemia -kierros sekä Kluuvijärviä ja rantaniittyjä -kierros.

Särkkäniemen luontopolulla on monipuolista maastoa rannasta ruovikkoon ja metsään.

Uutelan itäpuolella on ruovikkoinen rauhoitettu alue nimeltä Särkkäniemi. Sen kivikkoisilla rannoilla viihtyvät monet eri vesilinnut. Alueella tavataan myös viitasammakoita, rupikonnia ja vesiliskoja.

Jyri Soppela tutkii poikiensa Otson ja Aarnin kanssa koloa Särkkäniemen rantakalliossa.

Särkkäniemen kärjessä voi nauttia kallion yli huuhtoutuvista aalloista.

Särkkäniemessä voi törmätä muun muassa joutseniin, koskeloihin, korppeihin. Onpa siellä nähty myös uhanalainen mustakurkku-uikku, kertoo luontokuvaaja Tiina Toppila.

”Täällä pyörii myös yhdeksän merimetsoa. Merimetsot ovat luksusta”, Toppila sanoo.

Myös minkkejä, käärmeitä, sammakoita ja erilaisia sudenkorentoja on nähty.

Harrastelijaluontokuvaajat Tiina Toppila ja Toivo Toivanen ovat todistaneet Särkkäniemessä myös mitä dramaattisimpia luonnonnäytelmiä, joista yksi pahimmista liittyy erääseen poikkeuksellisen aggressiiviseen kyhmyjoutseneen.

”Se hätyyttää lakkaamatta toista pesivää joutsenpariskuntaa. Se yritti tappaa poikasetkin”, Toppila kertoo.

Pian paikalle ui harvinaisen reviiritietoisen näköinen joutsen.

”Tuossa. Tuo se on”, Toppila sanoo.

Joutsen tarkkailee mereltä Särkkäniemen saapuneita retkeilijöitä.

Paikalla on myös Ira Soppela perheineen. He ovat tulleet Espoosta asti retkelle.

Soppela kertoo viettäneensä koko lapsuutensa ja nuoruutensa Itä-Helsingistä.

Ira Soppela otti kuvia pojistaan Otsosta ja Aarnista Särkkäniemen kärjessä.

”Yhdeksänkymmentäluvun Itä-Helsinki ei ollut maailman silotelluin paikka. Minulle kuitenkin itä on aina tarkoittanut nimenomaan merenrantoja ja metsiä”

Skatanniemi

Jos vesilinnut tai ruovikot eivät herätä intohimoja, voi Uutelaan tulla myös vain istumaan ja nauttimaan ystävien seurasta meren äärellä. Silloin voi suunnata Skatanniemeen.

Uutelan eteläisin kohta Skatanniemi on pitkänomainen niemi, jonka päässä merta halkovat komeat kalliot.

Katja Saastamoinen on tullut rauhoittumaan Skatanniemen kallioille.

Aivan niemen keskellä on venäläisten vuonna 1917 rakennuttama tykkibunkkeri. Tämä linnoitus on ainoa mantereella sijaitseva meririntaman tukikohta.

Niemen molemmin puolin on huvilamaista asutusta. Jos mielii niemen päähän, on kuljettava kapeaa polkua pitkin. Jalkoihin kannattaa aina välillä myös vilkaista, sillä HS havaitsi alueella todistettavasti myös kyykäärmeen. Matka on kuitenkin vaivansa väärti, sillä silokallioinen ranta soveltuu hyvin uimiseen ja kesäpiknikin viettämiseen.

Auringonläikkään uneksimaan jäänyt kyykäärme liukuu viime tingassa askelten tieltä pois.

Kaupunkitutkija: Ihminen on ”reviiri-olento”

Ihminenkin on monessa asiassa alueuskollinen ”reviiri-olento”. Näin sanoo kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius.

Tämä tarkoittaa siis sitä, että ihmiset liikkuvat mieluiten niillä alueilla, jotka ovat jo tulleet heille tutuiksi. Helsinkiläiset esimerkiksi muuttavat useimmiten vain muutaman kilometrin päähän edellisestä asuinpaikastaan.

Siispä tottumus ja omat kokemukset ohjaavat pitkälti sitä, mihin päin kaupunkia edes ajatellaan lähdettävän. Tämä koskee niin asuinpaikan muuttamista kuin vapaa-ajan viettämistäkin.

Reviiriuskollisuus vaikuttaa kuitenkin myös siihen, että käsityksemme esimerkiksi kaupunkien eri osista perustuvat usein johonkin muuhun kuin omaan kokemukseen.

”Joidenkin alueiden kohdalla mielikuvat alueesta ja sen maine korostuvat enemmän suhteessa omiin kokemuksiin”, Bernelius sanoo.

”Mielikuva on se käsitys, joka ihmisellä itsellään on jostain alueesta. Maine taas muodostuu siitä, mitä ihminen ajattelee muiden ajattelevan.”

Itä-Helsinkiin liitetyt mielikuvat eivät ole aina erityisen positiivisia.

Betonislummit, takapajuisuus, ankeus, työttömyys, päihteet ja rasismi. Nämä avainsanat tiivistyivät jo vuonna 2005 kirjoitetussa gradutyössä, joka käsitteli alueeseen liitettyjä mielikuvia.

Mielikuvatkaan eivät ole täysin tuulesta temmattuja. Kaupungin tutkimuksen mukaan Helsingin itäisessä suurpiirissä työttömyysaste oli vuoden 2018 lopussa kaikista suurpiireistä korkein.

Neljä vuotta sitten Helsingin yliopiston tutkimuksessa kartoitettiin sitä, millä alueilla ihmiset kokevat eniten sosiaalista häiriötä. Metrolinjan itäiset osat, etenkin Kontula, Vuosaari ja Itäkeskus, erottuivat tummina laikkuina levottomuutta kuvaavalla kartalta Helsingin Sanomien jutussa. Toisaalta kantakaupunki mukaan lukien, tummina kohtina erottuivat lähes kaikki isojen asemien ympäristöt, niin metron kuin junaradankin varrella.

Itäkeskuksen kalsea metroasema tai Kontulan parhaat päivänsä nähnyt ostari eivät ole Helsingin itäisten osien koko totuus. Sen näkee jo – esimerkiksi – katsomalla karttaa. Se maalautuu idässä monin paikoin vihreäksi runsaan luonnon merkiksi.

Juttuun lisätty 13. heinäkuuta kello 10.12 maininta siitä, että tilastojen mukaan sosiaalisia häiriöitä esiintyy lähes kaikkien isojen metro- ja juna-asemien ympäristössä.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?