Puu-Vallilan asukkaat hermostuivat huumeklinikan tuomiin häiriöihin – Miksi ”opiaattien maantiede” keskittyy samalle alueelle, kysyy sovittelijaksi ryhtynyt Anja Snellman - Kaupunki | HS.fi
Kaupunki|Huumeet

Puu-Vallilan asukkaat hermostuivat huumeklinikan tuomiin häiriöihin – Miksi ”opiaattien maantiede” keskittyy samalle alueelle, kysyy sovittelijaksi ryhtynyt Anja Snellman

Puu-Vallilassa asukkaat ovat kypsyneet Sturenkadun korvaushoitoklinikan asiakkaiden aiheuttamiin häiriöihin. Ongelmat haluttaisiin ratkaista yhteistyöllä.

Käytettyjä ruiskuja on löytynyt Puu-Vallilassa muun muassa pihoilta, kalliolta ja leikkipuistoista.

Julkaistu: 21.7. 2:00, Päivitetty 21.7. 10:22

Kotipihaan tulevat piikittäjät, lisääntyneet varkaudet sekä pihoilta, leikkipuistoista ja kallioilta löytyvät ruiskut, foliot, tabletit, peltipalat ja muut huumeidenkäytön jäljet.

Tätä on arki Puu-Vallilassa, ainakin Vallilan ja Hermannin alueen Facebook-ryhmän mukaan.

”Jopa matto lähti terassipöydän alta jonkun matkaan”, sanoo seitsemissäkymmenissä oleva rouva ja viittoo kohti vaijerilla toisiinsa kiinnitettyjä puutarhakalusteitaan. Julkisilta terasseilta tuttu kiinnitysmenetelmä hankaloittaa terassiryhmän luvatonta käyttöä.

Hän ei halua nimeä tai kuvaansa lehteen, sillä tilanne on kuulemma tarpeeksi ikävä jo muutenkin.

Seisomme keskellä puutaloidylliä ja runsaasti kukkivaa puutarhaa. Rouva kertoo vähentäneensä kotipihassa oleskelua tänä kesänä. Syynä siihen ovat hänen mukaansa vuodenvaihteessa Sturenkadulle muuttaneen A-klinikan opiaattikorvaus­hoitopisteen asiakkaat.

Hän on tavannut asiakkaita pihastaan ja kerran jopa kodistaan. Aikaisemmin naapurustossa oli tavallista jättää ulko-ovetkin lukitsematta.

Korvaushoidon tarkoituksena on tarjota huumeidenkäyttäjille buprenorfiinia tai metadonia sisältäviä lääkevalmisteita, jotta näiden ei tarvitsisi turvautua katukaupassa liikkuviin opioideihin. Korvaushoitopisteestä annos haetaan valvotuissa oloissa.

Hoidolla pyritään vähentämään käytöstä seuraavia sairauksia sekä rikollisuutta.

Korvaushoidon tavoite voi päihteettömyyden sijaan olla myös käytöstä aiheutuvien haittojen minimointia. Siksi klinikalla ei välttämättä edellytetä päihteettömyyttä.

Not in my backyard -ajattelun (suomeksi ”ei minun takapihalleni”) sijaan tilannetta on alettu Puu-Vallilassa ratkoa pohtimalla, kuinka kaikki voisivat elää ja asioida samalla alueella ilman turvattomuutta ja häiriöitä.

 ”Nimbyilystä syyttämisen sijaan pitäisi kuunnella asukkaiden huolia ja pelkoja.”

Aktiivisen roolin on ottanut Puu-Vallilassa asuva kirjailija Anja Snellman.

”Tällaiset pisteet ja asuntolat muuttavat aluetta väkisinkin, se on fakta. Nimbyilystä syyttämisen sijaan pitäisi kuunnella asukkaiden huolia ja pelkoja”, Snellman toteaa.

Hänen mielestään ”nimby-puhe” on muutenkin tarpeetonta ja leimaavaa.

”Pienellä alueella on jo Mäkelänkadun pitkäaikaisasunnottomien asuntola ja Sturenkadun korvaushoitopiste. Pian Inarintielle muuttaa Hirundon hätämajoitus.”

Hän uskoo, että pelot vähenisivät suorasukaisella keskustelulla ja selkeällä informaatiolla.

Kirjailija Anja Snellman on ajanut Puu-Vallilan asukkaiden asiaa.

Asukkaat arvostelevat sitä, että korvaushoitoklinikka avattiin Sturenkadulle ilman etukäteistiedotusta.

Diakonissalaitos sen sijaan tiedotti päiväkeskus Hirundon ja sen ohessa olevan hätämajoituksen siirtymisestä Vallilaan jo reilusti ennen muuttoa. Hirundo siirtyy Vallilaan nykyiseltä paikaltaan Kalliosta elokuussa.

Enimmäkseen Itä-Euroopan romaneille suunnattu Hirundo ja liikkuvan väestön hätämajoituskaan eivät ole saaneet vallilalaisilta varauksettoman lämmintä vastaanottoa. Alueen asukkaiden Facebook-ryhmässä käytävän keskustelun perusteella sen pelätään tuovan alueelle lisää varkauksia ja huumekauppaa.

Korvaushoitoa tuottavan A-klinikan aluejohtaja Antti Immonen kertoo korvaushoitopisteen toiminnan varmistuneen vasta keväällä, kun A-klinikka voitti kilpailutuksen ainakin kahdeksi vuodeksi kaupungin palveluntarjoajana.

Immonen on kuitenkin samaa mieltä siitä, että ennakointi ”pitäisi saada mukaan toimintarakenteisiin”.

”Ettei aina reagoitaisi vasta palautteen perusteella.”

Snellman puhuu opiaattien maantieteestä: päihde- ja tukiasumispalvelut ovat keskittyneet vahvasti Suur-Kallion alueelle, vaikka hänen mukaansa järkevämpää voisi olla sirotella niitä tasaisemmin pitkin kaupunkia.

Pian Vallilassa on alle 800 metrin päässä toisistaan mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien asuntola, hätämajoitus sekä korvaushoitopiste.

Myös Snellman sanoo havainneensa, että häiriöt alueella ovat klinikan avaamisen jälkeen lisääntyneet. Hänen mukaansa alueen pihoja myös käytetään vessoina ja kaduilla on jatkuvasti rähinää sekä nuokkuvia ihmisiä. Avoin huumekauppa ja huumeidenkäyttö on lisääntynyt entisestään.

Tämä näkyy erityisesti Puu-Vallilassa korvaushoitoklinikan vieressä. Asuinalue on myös luonteva kauttakulkureitti matkalla Sturenkadulta Sörnäisiin, jonne keskittyy paljon huumeidenkäyttöä ja -myyntiä.

 ”Dialogi lisää ymmärrystä. Myös käyttäjillä on ennakkoluuloja asukkaita kohtaan.”

Tähän rakennukseen avautui Helsingin Sturenkadulla kiistelty opioidikorvaushoitopiste.

Yksi kulkureitti Sturenkadun korvaushoitoklinikalle käy Puu-Vallilan kautta.

Snellman on alkanut koota alueen asukkaista työryhmää ja ehdottanut klinikalle yhteisen ympäristösuunnitelman tekemistä. Hän toivoo alkajaisiksi asukasiltaa, johon voisivat osallistua niin alueen asukkaat ja yrittäjät, korvaushoidon asiakkaat kuin klinikan työntekijätkin.”Dialogi lisää ymmärrystä. Myös käyttäjillä on ennakkoluuloja asukkaita kohtaan”, Snellman toteaa.

Hän kuvailee korvaushoidossa olevia paluumuuttajiksi huumekulttuurin maailmasta.

”He tulevat ihan eri kulttuurista, jossa on erilaiset tavat ja käytännöt. Alueen asukkaat voisivat parhaimmillaan pehmentää tätä paluuta.”

A-klinikan Immosen mukaan Sturenkadun korvaushoitopisteessä suhtaudutaan yhteistyöhön myönteisesti. Työntekijät ovat jo jalkautuneet lähiympäristöön kyselemään palautetta.

”Heti perjantaina Snellmanin yhteydenoton jälkeen työntekijämme kävivät ostamassa roskienpoimintapihtejä ja työhanskoja siivoamista varten. Yksikössä alettiin jo muutenkin ideoida, miten voisimme parantaa tilannetta.”

Immonen toivoisi saavansa keskusteluun mukaan myös palvelun ostajan eli Helsingin kaupungin sekä poliisin.

”Meidän mahdollisuutemme toimia muualla kuin yksikkömme välittömässä läheisyydessä ovat kuitenkin rajalliset”, hän harmittelee.

Helsingin poliisista kerrotaan, että ainakaan virkavallan tilastoissa ei näy erityistä piikkiä tehtävien lisääntymisessä alueella.

Puu-Vallilan näkymiä asuinalueen kallioilta kuvattuna.

Snellmanilla on aikaisempaakin kokemusta toimivasta asukasyhteistyöstä. Hän on työskennellyt päihdeterapeuttina ja ollut suunnittelemassa osallistavaa asukasyhteistyötä sekä Munkkisaaressa Diakonissalaitoksen korvaushoitoklinikalla että Töölössä Ruusulankadun asumisyksikössä.

Esimerkiksi Munkkisaaren yksikössä ympäristösuunnittelu johti siihen, että käyttäjät rupesivat itse keräämään ruiskunsa lähiympäristöstä pientä palkkiota vastaan.

Lyhyt kyselykierros ongelmakohdiksi esitettyjen Vallilan kallioiden sekä lasten leikkipuistojen lähistöllä tukee Snellmanin näkemystä, että edellytyksiä sopuun on.

Moni pohtii, että avun antaminen on välttämätöntä.

Lastensa kanssa liikkeellä ollut Emmalotta Kronholm pitää asiaa monimutkaisena.

”Jos hoito ei olisi täällä, missä sitten? Lapsiperheitä on joka puolella, eli ongelmat vain siirtyisivät jonnekin muualle. Tietenkään en silti haluaisi käyttöä omalle pihalleni.”

Emmalotta Kronholm pitää asiaa monimutkaisena.

Kronholm ihmettelee, miksei pistämishuoneita saada alueille, joissa huumeidenkäyttöä esiintyy katukuvassa.

”Uskoisin niiden ennemmin vähentävän kuin lisäävän haittoja. Tuskin kukaan vaihtaa työpäivän jälkeistä olutta Subutexiin vain siksi, että sen pistämiseen soveltuva tila sattuu olemaan lähellä.”

Asunnottomuus|Korona on karkottanut romaneja Suomesta – Hätämajoitus siirretään Kalliosta entisen hostellin rakennukseen Vallilaan

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?