Rakennushanke joka valmistuu etuajassa? Tältä näyttää Käpylän Käärmetalolla, vaikka remonttiaikaa olisi vielä vuosi - Kaupunki | HS.fi

Rakennushanke joka valmistuu etuajassa? Tältä näyttää Käpylän Käärmetalolla, vaikka remonttiaikaa olisi vielä vuosi

Helsingin Käärmetalon perus­parannus jaksotettiin. Päätös osoittautui hyväksi, sillä työ valmistuu ennen takarajaa.

Käpylässä sijaitseva Käärmetalo.­

27.9. 18:41

Helsingin Käärmetalon perusparannus on harvinainen rakennushanke. Se nimittäin valmistuu marraskuussa etuajassa – vieläpä lähes vuoden. Urakkasopimuksessa aikaa olisi ollut ensi vuoden lokakuuhun saakka.

Miten tällainen temppu onnistui?

”Jaksottamalla”, kiteyttää rakennuttajan eli Helsingin kaupungin asuntotuotannon projektipäällikkö Erkki Mieskonen.

Käärmetalo on Käpylässä Mäkelänkadulla sijaitseva pitkä, käärmemäisesti mutkitteleva kokonaisuus, joka koostuu kahdesta asuinrakennuksesta ja huoltorakennuksesta. Sen suunnitteli arkkitehti Yrjö Lindegren, ja se valmistui vuonna 1952.

Korjaushankkeessa paljastuu aina matkan varrella yllätyksiä. Mieskonen korostaa, että kaikkea ei millään saa esille kuntotutkimuksella, koska talo on vielä sen aikana asuttu.

Käärmetalon porraskäytävä.­

Kyseessä on iso korjaushanke, sillä Käärmetalossa on 189 asuntoa. Asunnot ovat Helsingin kaupungin asuntojen (Heka) vuokra-asuntoja.

Isossa korjauskohteessa on siksi tärkeää hyödyntää se oppi, mikä saadaan töiden edetessä.

Rakennuttaja päätyi jakamaan Käärmetalon saneerauksen kahteen osaan. Ensimmäinen, pienempi vaihe käsitti 45 asuntoa ja neljä rappua. Se toimi tavallaan pilottina.

Sen opit siirrettiin toiseen vaiheeseen, joka oli selvästi mittavampi. Se käsitti loput 12 rappua eli 144 asuntoa. Tämän osuuden remontti käynnistyi marraskuussa 2018, kun ensimmäinen vaihe oli valmistunut.

Kaappeja Käärmetalon asunnossa.­

Ensimmäisessä osassa tarkennettiin suunnitelmia niin, ettei myöhemmin enää suuria yllätyksiä tullut. Projektin jakaminen kahtia auttoi Mieskosen mukaan myös sen käytännön toteutuksen hallinnassa.

Parhaillaan toisessa osuudessa ovat meneillään jo viimeistelevät työt ja tarkastukset.

Työkohteita ensimmäisessä ja toisessa vaiheessa olivat muun muassa keittiöt, kylpyhuoneet, sisäpinnat, yläpohjarakenteet, ulkorappaus, parvekkeet, ovet, ikkunat ja lvi-järjestelmä. Myös pihat on kunnostettu.

Kokemusten hyödyntäminen matkan varrella siivitti Mieskosen mukaan rakentamista selvästi. Ykkösvaiheessa yhtä asuntoa kohti kului 8,9 työpäivää. Toisessa vaiheessa tahti oli kiristynyt 3,6 työpäivään.

Työn hioutuminen näkyy myös muutostyöprosentissa. Se on nyt 1,5, kun luku ensimmäisessä vaiheessa oli lähemmäs kymmenen prosenttia.

”Joitain muutostöitä minulla on vielä käsittelemättä, mutta ei mitään isompaa.”

Käärmetalon remontti on pysynyt Mieskosen mukaan myös lähes budjetissaan. Toisen vaiheen loppusumma on noin 29 miljoonaa euroa.

Rakennuttaja on tyytyväinen siihen, että hanke valmistuu etuajassa.

Käärmetalon rappukäytävä.­

”Saamme asukkaat sisään, ja vuokrat alkavat taas juosta.”

Mieskosen mukaan Käärmetalo on ollut tarvesuunnittelu- ja hankesuunnitteluvaiheineen kestoltaan poikkeuksellisen pitkä. Hän tuli projektiin mukaan vuonna 2010.

Osaltaan asemakaavan odotus viivästytti peruskorjauksen aloitusta. Talo oli Mieskosen mukaan jo rapautumassa ja yllättävänkin huonossa kunnossa, joten saneeraus tuli kreivin aikaan.

Toinen vaihe kilpailutettiin erikseen urakoitsijan osalta. Ensimmäisen vaiheen urakoinut YIT päätyi kilpailutuksen kautta myös toisen vaiheen rakentajaksi.

Suunnittelijoita ei kilpailutettu enää erikseen. He pysyivät samoina, mikä Mieskosen mukaan helpotti toteutusta.

”Sekin auttoi, että urakoitsijalla työnjohto pysyi samana.”

Mieskonen kertoo, että kaikkien asuntojen asukkaat muutettiin väistötiloihin samalla kertaa, joten urakoitsijalla on ollut ”vapaa mesta” edetä. Se pystyi resurssoimaan työmaan haluamallaan tavalla.

”Saimme tehtyä ison kokonaisuuden kerralla. Se auttoi varmasti sitä, että työ valmistui etuajassa.”

YIT:n vastaava työnjohtaja Tero Waltari kertoo, että työ eteni ripeästi, kun työvaiheet ja suunnitelmat olivat pohjimmiltaan samanlaisia. Työnjohtaja Markus Makaroffin mukaan työvaiheiden alussa tehtiin paljon malli­asennuksia ja värimalleja, joista osa oli jo rakennusluvassakin edellytetty.

Vastaava työnjohtaja Tero Waltari (vas). Parvekkeella Markus Makaroff.­

Parhaimmillaan toisessa vaiheessa työmaalla oli 75 työntekijää. Työnjohtoa oli keskimäärin 6–7.

Käärmetaloa pidetään tärkeänä esimerkkinä sodanjälkeisestä arkkitehtuurista. Se kuvaa Helsingin sodanjälkeistä rakennusbuumia, jossa vauhdilla kasvavaan pääkaupunkiin nousi kiireellä erikokoisia perheasuntoja.

Talo on rakennussuojeltu kohde. Mieskosen mukaan määrittely ulottui kaavaan varsin yksityiskohtaisesti myös sisätiloihin, mikä ei ole tavanomaista.

Esimerkiksi 1950-luvulta peräisin olevat keittiön kaapit ja väliovet on suojeltu.

YIT:n Waltari sanoo, että pääsuunnittelija ja arkkitehti Mona Schalin teki valtavan työn, kun etsi sopivia osia ja maaleja ja työohjeita työselostukseen. Hän työskentelee Kati Salonen & Mona Schalin Arkkitehdit oy:ssä.

Schalin on ollut vetämässä modernin arkkitehtuurin korjauksen ja restauroinnin opetusta kansainvälisillä kursseilla. Hänestä oli hienoa päästä soveltamaan taitoja ja tietoa käytännössä.

”Ymmärsimme hyvin kaupungin näkökohdan, että tämä hieno arkkitehtuuri pitää säilyttää. Siinä mielessä suunnittelutyöhön oli helppo lähteä.”

Schalin pitää Käärmetalon korjaushankkeen jaksotusta hyvänä ratkaisuna. Kohteessa olisi ollut pelkästään vaikea saada väistötiloja yhdellä kertaa näin isolle asukasmäärälle.

”Monessa korjauskohteessa olisi hyvä teettää ensin koeosa erillisenä urakkana”, hän pohtii.

”Ehkä tällä tavalla voitaisiin hallita muutostyökustannuksia, koska korjausrakentaminen tuo niitä yleensä paljon sekä suunnittelussa että toteutuksessa.”

Julkisivuissa palautettiin roiskerapattu vaalea ulkoväri Waltarin mukaan mahdollisimman alkuperäiseen sävyyn molemmissa vaiheissa. Tummemman keltainen väri oli tullut seiniin aiemmin. Toisessa vaiheessa ikkunoista uusittiin kolmasosa, loput kunnostettiin.

Waltarin mukaan väliseiniä ei suojelusyistä juuri ole siirrelty. Useimpia kylpyhuoneita perusparannuksessa kuitenkin hieman suurennettiin.

Yllätyksen toi hänen mukaansa se, että kylpyhuoneiden lattiat ja katto oli tehty järeästä betonista. Aikanaan ei mietitty sitä, miten viemäröinnin voisi uusia. Nykyään jo rakennusmääräyksissä edellytetään, että lvis-tekniikka on oltava helpommin vaihdettavissa.

Useimpia kylpyhuoneita perusparannuksessa suurennettiin hieman.­

Kylpyhuoneiden välipohjat ja hormit purettiin kakkosvaiheessa kokonaan ja uusittiin. Lattiat tehtiin valamalla.

”Alimmasta kerroksesta näkyi vesikattoon asti, kun rakenteet oli purettu. Se oli hieno näky”, Waltari sanoo.

Suuri yllätys Käärmetalon rakenteista paljastui jo ennen kuin toteutus alkoi eli hankesuunnitteluvaiheessa. Rappauksen alta tuli ensin esiin punatiiliverhous ja vasta sen alta sisäpuolella lämpöeristävä Betocell-kevytharkkoseinä. Mieskosen mukaan niiden pitäisi olla toisinpäin.

Rakennusfysikaalisen lausunnon mukaan ulkoseinän sisäpintaa piti kohteessa tiivistää. Pääsuunnittelija Mona Schalinin mukaan vaihtoehtoina ehdotettiin alumiinikalvoja, levytyksiä ja koolauksia.

”Rakenne oli hieman heppoinen, joten siinä pelättiin ulkoseinän kosteusongelmaa.”

Rakennuttajan esittämä vaihtoehto seinärakenteen rakennusfysikaalisuuden toimivuuden parantamiseksi oli lämpörappaus, jota ei Mieskosen mukaan suojelun näkökohdista voitu toteuttaa.

Nyt ulkovaipan sisäpinnoille tehtiin vedeneristyskäsittely kaksikomponenttisella eristeellä höyrysuluksi. Schalin myöntää, että ratkaisu ei ole tavallinen ja se herätti kovasti keskustelua.

Vastaava työnjohtaja Tero Waltari (oik) ja Markus Makaroff Käärmetalolla.­

”Minua järkytti ajatus koolatusta levytyksestä kivirakennuksen sisäpinnalla. Siksi rakennesuunnittelija ehdotti eristyskäsittelyä.”

Ulkopuolen rappauksessa on muovitonta silikaattimaalia, joka päästää vesihöyryä läpi hieman kalkkimaalin tavoin.

Hankkeessa selvitettiin myös mahdollisuutta tehdä taloon koneellinen ilmanvaihto. Se olisi kuitenkin tarkoittanut ilmanvaihtokonehuoneiden rakentamista suojellun rakennuksen vesikatossa, mikä ei Mieskosen mukaan ollut mahdollista.

Ykkösvaiheessa ilmanvaihtohormit sukitettiin hartsisukalla. Toisessa vaiheessa ne muurattiin huonon kunnon takia Siporex-harkoilla uusiksi.

Ilmanvaihdon tehostamiseksi asuntojen ulkoseiniin asennettiin korvausilmaventtiilit.

Käärmetalon piha.­

Luitko jo nämä?

Osaston uusimmat