Kokenut kaupunkitutkija jyrähtää Helsingin tilasta: ”Ydinkeskustasta on tullut ulkoilmamuseo” - Kaupunki | HS.fi

Kokenut kaupunkitutkija jyrähtää Helsingin tilasta: ”Ydinkeskustasta on tullut ulkoilmamuseo”

Kaupunki on linjannut, että Helsingin keskustan elinvoimaisuudesta on pidettävä huolta. Professorin mielestä Helsinki ei kuitenkaan tee todellisia tekoja keskustan elävöittämiseksi.

Aleksi 13 -tavaratalo on myynyt muotia Aleksanterinkatu 13:ssa 1960-luvulta lähtien. Sen ovet sulkeutuvat vuoden 2020 loppuun mennessä.­

6.12.2020 2:00 | Päivitetty 6.12.2020 6:13

”Vetovoimainen keskusta on Helsingin käyntikortti sekä elinehto. Tavoitteena on säilyttää keskustan rooli haluttuna työ-, palvelu- ja asiointipaikkana sekä sen laaja ja monipuolinen tarjonta. Keskusta pystyy tarjoamaan korkealaatuisen urbaanin vaihtoehdon erityistoiminnoille ainoana Suomessa.”

Näin sanotaan Helsingin kaupungin tekemässä Keskustavisio-nimisessä linjapaperissa, joka julkaistiin syyskuussa.

Samaan aikaan julkisuudessa on käyty huolestunutta keskustelua siitä, että kehitys on täysin päinvastainen. Ydinkeskustan kivijalkaliikkeet ilmoittavat lopettavansa yksi toisensa jälkeen. Aleksanterinkadulla lopettaa vuoden loppuun mennessä perinteikäs Aleksi 13, Stockmann rypee talousvaikeuksissa ja lukuisat pienemmät kaupat ovat keskustassa panneet ovensa säppiin.

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori ja kaupunkitutkimusinstituutin johtaja Mari Vaattovaara sanookin suoraan, että tavoitteet ja todellinen kehitys eivät Helsingissä kohtaa.

”Ydinkeskustasta on tullut ulkoilmamuseo.”

Tällä Vaattovaara tarkoittaa sitä, että kaupunkilaiset eivät enää vietä keskustassa aikaansa samaan tapaan kuin ennen. Vaattovaaran mielestä on ristiriitaista, että keskustan elinvoimaisuutta korostetaan juhlapuheissa, mutta asian eteen ei tehdä konkreettisia tekoja.

Vaattovaara julkaisi tänä syksynä tutkijakollegoidensa Anssi Joutsiniemen, Jenni Airaksisen ja Markku Wileniuksen kanssa mietinnön, jossa kaivataan aktiivisempaa kaupunkipolitiikka. Paperi on julkaistu työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilla.

Tutkijat vaativat, että kaupunkikehittämisen päämääräksi nostetaan ”ihminen ja ihana kaupunki”. Mitä se tarkoittaa?

Vaattovaaran mukaan ainakin sitä, että pelko keskustan autioitumisesta otetaan tosissaan. Hänen mukaansa se tarkoittaa ainakin, että keskustan kehittämiseen on otettava nykyistä enemmän mukaan kaupunkilaisia sekä yrittäjiä ja kiinteistönomistajia.

”Pitäisi enemmän miettiä kortteli kerrallaan. Mikä juuri täällä toimii, mistä ihanan kaupungin tunne syntyy?”

Vaattovaaran mukaan ihanan kaupungin tunteen syntymiseen ei ole yksiselitteistä vastausta, mutta ihmisen arkikokemus pitäisi kehittämisessä ottaa keskiöön. Hän nostaa esimerkiksi Espoon kaupungin suunnitelmat Keran kaupunginosan kehittämiseksi.

”Siellä on linjattu, että alueen kehittämisen kärkenä on 5g-verkon kehittäminen ja kiertotalous. Ihanan kaupungin tunne voi tulla esimerkiksi kasvillisuudesta, värikkyydestä tai lähipalveluista, mutta 5g-verkosta tai kiertotaloudesta se ei tule.”

Professori Mari Vaattovaaran mielestä keskustan kehittämisessä pitäisi olla lähtökohtana ihmisen kokemus.­

Keskustan kohdalla kaupunki on linjannut, että kivijalkaliikkeiden olemassaolosta täytyy pitää huolta. Vaattovaaran mukaan tavoite on hyvä, mutta vaikea. Keskustan elinvoimaisuutta syö hänen mukaansa ennen kaikkea verkkokaupan suosion kasvu, kauppojen siirtyminen kauppakeskuksiin ja koronaepidemian korostama virtuaalisen kanssakäymisen lisääntyminen.

Näiden megatrendien ikeessä täytyisi keskustan kehittämistä ajatella luovasti, Vaattovaara sanoo. Hänen mielestään koronaepidemia on toisaalta osoittanut, että kaupunki pystyy kehittymään myös nopeasti, mikä näkyi esimerkiksi Senaatintorin muuttamisena jättiterassiksi.

Vaattovaara nostaa esiin monista suurkaupungeista tutun ilmiön, jossa liiketiloja on levitetty kadulle. Muun muassa sitä voisi hänen mielestään olla ihana kaupunki.

”Ihmisiä pitäisi saada pysähtelemään ja viihtymään kaduilla. Voisiko olla vaikka niin, että yksi viikonpäivä olisi ravintolapäivä ja toinen vaikka kukkakauppapäivä?”

Nykyisin Helsingin kadut ovat Vaattovaaran mukaan lähinnä läpikulkua varten.

”Ei ole mitään syytä pysähtyä vaikkapa Kasarmikadulle”.

Kylmä ilmasto ei Vaattovaaran mukaan ole automaattisesti tällaisen kaupunkikehittämisen este. Hänen mukaansa vastaavaa on tehty onnistuneesti esimerkiksi Tanskassa.

Kaikki kadut eivät kuitenkaan voi olla eläviä, eivät edes Helsingin keskustassa, Vaattovaara sanoo. Mutta niillä kaduilla, joilla siihen on potentiaalia, asiaa pitäisi kehittää mahdollisimman paikallisesti.

Aalto-yliopiston professori Anssi Joutsiniemi on Vaattovaaran kanssa hieman eri linjoilla.

Joutsiniemi ei ole huolissaan siitä, että keskusta tulisi tyhjenemään. Keskustaan on hänen mukaansa tunkua aina: markkinat pitävät huolen siitä, että liiketiloille on kysyntää. Se, että liiketilat ovat jonkin aikaa tyhjillään ennen kuin niihin saadaan uudet toimijat ei ole hänestä ongelma.

Markkinavetoisuus tarkoittaa Joutsiniemen mukaan kuitenkin sitä, että keskustan palvelut voivat muuttua rajustikin.

”Jos ihmisten käyttäytyminen on muuttunut niin, että vaateliikkeissä käydään mieluummin kauppakeskuksissa kuin Aleksilla, en pidä sitä ongelmana. Olennaista on se, mitä vaateliikkeiden tilalle tulee. Jos tilalle tulee vain yhdenlaisia palveluja, se on ongelma, koska silloin keskusta ei toimi enää itsenäisenä yksikkönä.”

Joutsiniemen mukaan keskustaa on myös järkevä ajatella paljon laajempana kokonaisuutena kuin perinteisenä ydinkeskustana.

”Kyllähän kaupallista kehittämistä tehdään, esimerkiksi Pasilassa ja Kalasatamassa. Isossa kuvassa nekin osuvat kantakaupunkiin. Nyt kehittäminen ei vain tapahdu Mannerheimintien ja Kauppatorin välissä.”

Anssi Joutsiniemen mukaan keskustaan on tunkua aina.­

Vaikka Helsinki laajenee ja uusia keskustoja täytyy kehittää, on kaupunki itse linjannut, että ydinkeskusta on erityistapaus, josta täytyy pitää huolta. Linjapaperissaan kaupunki osoittaa keskustalle hyvin merkittävän aseman ja kunnianhimoisen tehtävän.

”Pääkaupungin ydin on tulevaisuudessa sekä kansainvälisesti houkutteleva elinkeinoelämän keskus ja Suomen merkittävin työpaikka-alue että Pohjoismaiden johtava kulttuurikeskittymä. Kantakaupunki kutsuu viihtymään, ja elämää löytyy vuoden jokaiselle tunnille”, kaupunki kirjoittaa.

Myös Vaattovaaran mielestä keskustalla on kaupunkilaisille itseisarvoinen asema. Se on kansallista omaisuutta, lupaus kaupunkilaisesta elämäntavasta: samanlaista urbaania, vuosisatojen historian aikana kerrostunutta aluetta ei ole muualla Suomessa. Siksi sen elinvoimasta täytyy pitää huolta aktiivisesti.

”Emme voi tuudittautua siihen, että keskusta pärjää itsekseen. Keskusta on ainutlaatuinen, ja siksi sen kehittämiselle pitää asettaa selkeitä tavoitteita.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat