Tässä on HS:n lumiveistoskisan voittaja – Kuvittaja ja kuvataideopettaja loihtivat teoksen lusikalla, puukolla ja tapetointilastalla Helsingin Hermanniin - Kaupunki | HS.fi

Tässä on HS:n lumiveistoskisan voittaja – Kuvittaja ja kuvataideopettaja loihtivat teoksen lusikalla, puukolla ja tapetointilastalla Helsingin Hermanniin

Lukijat äänestivät toiseksi Espoon Kuninkaiseen tehdyn lumiteoksen Parhaat kaverit ja kolmanneksi Vantaan Asolan teoksen Kun vielä on jääkarhuja.

Lapsi pysähtyi ihmettelemään Totoroa tiistai-iltana. Helsingin Hermanniin tehty veistos voitti äänestyksen HS:n lumiveistoskilpailussa.­

21.1. 15:01

Helsingin Hermannissa Saarenkadulla, Violanpuiston kupeessa, seisoo HS:n lumiveistoskisan voittajateos.

Lukijat valitsivat Naapurimme Totoron lumiveistoskisan voittajaksi 15 finalistin joukosta. Kilpailuun osallistui lumiveistoksia eri puolilta pääkaupunkiseutua. Ääniä annettiin kaikkiaan yli 4 000.

Sympaattinen hahmo japanilaisen Hayao Miyazakin käsikirjoittamasta ja ohjaamasta elokuvasta Naapurini Totoro sai ylivoimaisen äänivyöryn, yli tuhat ääntä. Elokuva on fantasia-aiheinen anime-elokuva vuodelta 1988.

”Valitsimme Totoron, koska se on niin rakastettava hahmo. Alueella liikkuu paljon lapsia, ja he tunnistavat sen”, kertoo toinen lumiteoksen tekijöistä, Jenna Kunnas.

Naapurimme Totoro oli myös osuva nimi, sillä Kunnas rakensi teoksen yläkerran naapurinsa Asta Myllyksen kanssa.

”Lisäksi Totoro sopii hyvin tänne, koska hahmona se on suurten puiden suojelija. Tällä alueella on valtavia jalavia”, Kunnas sanoo.

Viime viikolla Helsinkiin satoi kymmeniä senttejä lunta. Siitä lähtien pääkaupunkiseudulla ollaan saatu lumista talvisäätä, joka on innostanut monia ulkoilun ohessa piristämään pihoja ja puistoja lumiveistoksilla.

HS sai lukijoilta kuvia yli sadasta näyttävästä lumiukosta ja muista veistoksista. Tyyli ja aihe olivat vapaat. Kilpailuun sai osallistua yksin tai joukkueena.

Totoron veistämisessä kuvittaja Jenna Kunnas ja kuvataideopettaja Asta Myllys käyttivät muun muassa lusikoita ja puukkoa. Paras väline oli kuitenkin tapetointiinkin käytettävä muovilasta.

”Lumi toimi aika hyvin, kun siitä teki tarpeeksi tiiviin. Hahmon veistely kävi melko helposti”, Kunnas kertoo.

Hankalin osuus oli sateenvarjon asetteleminen Totoron käteen niin, että se pysyy paikoillaan. Silmät hahmolle saatiin kahdesta kivestä.

Eniten aikaa kului lumen kasaamiseen. Teos oli tuoreeltaan melkein kaksimetrinen, mutta nyt se on lysähtänyt vähän kasaan.

”Totoro oli yhden päivän homma, vaikka kyllä meillä aika myöhään meni. Mutta puiston valossa näki hyvin tehdä illallakin.”

Kunnas kertoo, että Totoro tehtiin nimenomaan puistossa kävijöiden ja naapuruston iloksi.

”On ollut todella hauskaa seurata ikkunasta, kun niin paljon ihmisiä on pysähtynyt katsomaan sitä. He ovat näyttäneet niin iloisilta.”

Naapurimme Totoro -lumiteos sai tällä viikolla jatkoa. Kunnas ja Myllys innostuivat tekemään lumiveistoksen kissabussista, jolla Totoro matkustaa elokuvassa paikasta toiseen. Kissabussi on samalla kadulla kuin Totoro.

Jenna Kunnas (vas.) ja Asta Myllys poseeraavat Kissabussi-veistoksen kanssa.­

”Sen voi ajatella tulleen hakemaan Totoroa kyytiin. Saa nähdä, mihin tässä vielä ehditään, jos lunta riittää. Ehkä tämä on vasta alkua”, Kunnas sanoo.

Kissabussi on Totoroa esittävää teosta huomattavasti suurempi.

”Teemme toki molemmat töissä paljon käsillämme, mutta emme kumpikaan ole tehneet ikinä mitään näin isoa lumesta.”

Toiseksi HS:n lumiveistoskilpailussa lukijat äänestivät Espoon Kuninkaisissa sijaitsevan teoksen Parhaat kaverit.

Teos Parhaat kaverukset sai inspiraationsa lapsuuden koirasta sekä sukulaislasten kanssa vietetystä ajasta.­

Teoksen veistäjä Mirjam Kallis kertoo, että idea lähti labradorinnoutajasta, joka Kalliksen perheellä oli tämän lapsuudessa.

Inspiraatio lapsen veistämiseen puolestaan tuli sukulaislasten kanssa pulkkamäessä vietetystä ajasta. Lontoossa tavallisesti asuva Kallis on ollut Suomessa koronavirustilanteen takia puoli vuotta. Hän oli erityisen innostunut lumesta.

Molemmissa veistoksissa päänvaivaa tuottivat mittasuhteet ja painovoima. Miten ohueksi raajat uskaltaa tehdä?

”Haasteena oli se, miten saada pienet yksityiskohdat pysymään. Tein ensin koiran, ja yritin hahmottaa siitä perheen entistä koiraa”, kuvailee Kallis.

”Lapsessa mietin, että pystyykö jalat tekemään niin, että veistos pysyy pystyssä.”

Veistosten teko alkoi koiran kohdalla lumipallosta ja lapsen kohdalla pylväästä, josta yksityiskohdat pystyi muovaamaan. Ne Kallis teki istutuslapiolla.

”Kuin voipakettia olisi sivellyt”, hän naurahtaa.

Teokset ovat vielä pystyssä, tosin lapsi on kääntynyt lämpimien säiden myötä vähän etukenoon.

Lapsi ja koira takaa kuvattuna.­

Kolmanneksi eniten ääniä sai Vantaan Asolassa sijaitseva lumiteos Kun vielä on jääkarhuja. Teoksen inspiraationa toimi ilmastonmuutos.

Veistäjä kertoo tehneensä jääkarhun yksityiskohdat keittiöveitsellä.­

”Olen kaivannut talvea paljon, koska pääkaupunkiseudulla ei ollut viime vuonna talvea oikein ollenkaan. Aloin sitten miettiä, että mitä, jos talvea ei tulisi ollenkaan, ja se jotenkin rinnastui jääkarhujen tarinaan”, sanoo jääkarhun veistäjä Katja Parkkinen.

Parkkisella ei ollut aiempaa kokemusta lumiveistosten tekemisestä, ellei toissa talvena tehtyä lumiukkoa lasketa. Jääkarhun tekeminen alkoi isosta lumipallosta, johon Parkkinen veisti keittiöveitsellä yksityiskohtia.

”Samalla katsoin kännykästä miltä jääkarhut näyttävät”, hän kertoo.

Teoksen tekemisessä auttoi myös puoliso Jarno Varis. Pariskunnan työnjako oli selvä: Parkkinen veisti ja Varis toi kaakaota.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat