Näemmekö Koskelan henkirikoksesta koko kuvan vai pelkästään sen, jonka viranomaiset haluavat meille näyttää? - Kaupunki | HS.fi

Näemmekö Koskelan henkirikoksesta koko kuvan vai pelkästään sen, jonka viranomaiset haluavat meille näyttää?

Poliisin salailevat julkisuustulkinnat estävät viranomaisten toiminnan arvioinnin.

Kynttilöitä murhatun 16-vuotiaan ruumiin löytöpaikalla Koskelan sairaalan alueella.­

28.1. 2:00 | Päivitetty 28.1. 6:15

16-vuotiaan pojan väkivaltainen kuolema Helsingin Koskelassa on järkyttänyt ihmisiä. Kauhistusta on lisännyt tieto, että poika oli joutunut kiusatuksi alakoulusta saakka.

Murhasta epäillyt pojat ovat poliisin mukaan pahoinpidelleet ja kohdelleet uhria jopa sadistisesti myös ennen henkirikosta. Uhrin nöyryyttäminen tuntui olevan poikajoukon yhteinen harrastus. Pahoinpitelyjä he kuvasivat puhelimella.

Lue lisää: Koskelan murhatutkinta valmistui: Kiusaaminen kehittyi syksyn aikana väkivaltaisemmaksi, epäiltyjen aikeena oli juottaa uhri humalaan

Tapahtumien kulku alkaa selvitä viranomaisille, mutta iso kysymys odottaa vastaustaan: mitä viranomaiset olivat tehneet nöyryyttämisen lopettamiseksi ja uhrin suojelemiseksi?

Tuliko kiusaaminen esimerkiksi koulun tietoon, ja jos tuli, mitä sille tehtiin?

Viranomaiset ovat reagoineet median kyselyihin eräänlaisella simpukkapuolustuksella. Koulun rehtori sekä Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja Liisa Pohjolainen eivät suostu kommentoimaan tapausta.

Pohjolainen on sanonut, ettei hän voi kommentoida yksittäistä tapausta, koska on kyse yhden oppilaan asioista. Pohjolainen vetoaa siis yksityisyyden suojaan.

Tulkinta on sinänsä ymmärrettävä, sillä julkisuuslaissa määritellään hyvin laajasti salassa pidettäviksi ihmisten yksityiselämään kuuluvat asiat.

Ei kuitenkaan ole yksiselitteisen selvää, että koulun pitäisi vaieta siitä, miten kiusaamistapausta on hoidettu. Näin sanoo julkisuuslain asiantuntija, hallinto-oikeuden emeritusprofessori Olli Mäenpää.

”Julkisuuslain perusteella on tulkinnanvaraista, onko kiusaaminen yksityiselämää.”

Perusopetuslaissa puolestaan säädetään, että tietoja oppilaiden tai heidän perheenjäsentensä henkilökohtaisista oloista ja taloudellisesta asemasta ei saa paljastaa.

Tämäkin säännös on aika kaukana siitä kysymyksestä, miten viranomaiset ovat hoitaneet kiusaamisasiaa, Mäenpää sanoo.

”Mitään yksiselitteistä salassapitoperustetta ei siis ole.”

Kiusaamistapaukseen voi liittyä myös terveystietoja, ja ne ovat salassa pidettäviä. Tällä perusteella ei kuitenkaan voida kieltäytyä antamasta tietoja menettelytavoista, Mäenpää korostaa.

Olennaista on myös, kertooko viranomainen tietoja nimeltä mainitusta henkilöstä. Jos yksittäisen ihmisen nimi ei tule esille, tieto ei Mäenpään mielestä voi oikein mennä yksityisyyden suojan piiriin.

”Joka tapauksessa julkista tietoa on, miten yksittäisessä koulussa hanskataan kiusaamisasioita.”

Julkisuus on perustuslaissa säädetty perusoikeus, jonka tavoitteena on mahdollistaa viranomaisten toiminnan valvonta. Sen takia kaikki viranomaistoiminta on lähtökohtaisesti julkista.

Laissa on säädetty julkisuudelle välttämättömät rajoitukset. Näitä rajoituksia pitää tulkita julkisuusmyönteisesti.

”Julkisuuslain yksi perustarkoitus on, että voidaan valvoa viranomaisen toimintaa – ja myös toimimattomuutta”, Mäenpää painottaa.

Vaikuttaa siltä, että Koskelan tapauksessa salaamisella suojataan tosiasiassa virkamiehiä. He piiloutuvat salassapidon taakse, joten on mahdotonta arvioida, ovatko he toimineet virkavelvollisuuksiensa mukaisesti.

Aika näyttää, antaako edes poliisin esitutkintapöytäkirja vastauksia kysymyksiin viranomaisten toiminnasta.

Poliisi on paljastanut kesken esitutkinnan yllättävän paljon tietoa tapahtumista ja uhrin taustasta. Huoltajien luvalla poliisi esimerkiksi kertoi, että uhri oli lastensuojelun asiakas. Hänet oli sijoitettu asumaan kodin ulkopuolelle Helsingissä.

Poliisista on kuitenkin jo viestitty, että esitutkintapöytäkirjasta tämä tieto salataan.

Miksi ihmeessä?

Julkisuuslain mukaan jopa salaisia tietoja voidaan julkistaa, jos siihen suostuvat ne, joiden suojaksi salassapito on säädetty. Uhrin huoltajat voisivat siten antaa suostumuksensa tietojen julkistamiseen, aivan kuten he antoivat luvan asiasta tiedottamiseen.

Poliisi aikoo kaikesta päätellen mustata esitutkintapöytäkirjaa rankalla kädellä, kuten Poliisihallitus on ohjeistanut.

Poliisihallitus julkisti puolitoista vuotta sitten julkisuuskäsikirjan, jossa kannustettiin tutkinnanjohtajia salaamaan kaikki, mikä vähänkin liippaa yksityiselämää.

Tulkinta on uusi ja erittäin radikaali. Tällä tulkinnalla esimerkiksi kahdeksanvuotiaan Vilja Eerikan murhaa vuonna 2012 koskevat pöytäkirjat salattaisiin nyt suurelta osin. Niistä ei näkyisi tietoa siitä, että tytöstä oli tehty kymmenkunta lastensuojeluilmoitusta mutta hänet palautettiin silti kotiin karmein seurauksin.

Helsingin hallinto-oikeus päätti joulun alla, että Poliisihallituksen tulkinta julkisuuslaista on lainvastainen. Lainsäätäjä on tarkoittanut, että rikosjutuissa salataan yksityiselämään liittyvät tiedot vain jos ne ovat arkaluonteisia.

Julkisuuskiista jatkuu, sillä poliisi on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Yksittäisessä tapauksessa tutkinnanjohtajalla on tällä hetkellä kaksi vaihtoehtoa. Hän voi mustata runsaasti tietoja Poliisihallituksen ohjeistuksen perusteella, tai hän voi noudattaa Helsingin hallinto-oikeuden julkisuusmyönteisempää päätöstä.

Näyttää siltä, että laaja salaaminen sopii paremmin viranomaisten konsepteihin. Se taas tarkoittaa, että me kansalaiset emme saa tilanteesta ja viranomaisten toiminnasta kokonaiskuvaa.

Me siis saamme sen kuvan, jonka viranomaiset haluavat meille näyttää.

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat