Etäkouluun siirtyvä kahdeksasluokkalainen Vilho Hiilamo on sekä helpottunut että harmissaan – ”Ei kaikilla ole kotona rauhallista paikkaa” - Kaupunki | HS.fi

Etäkouluun siirtyvä kahdeksasluokkalainen Vilho Hiilamo on sekä helpottunut että harmissaan – ”Ei kaikilla ole kotona rauhallista paikkaa”

Hiilamo arvelee itse selviävänsä etäkoulussakin, mutta kaikki nuoret eivät hänen mielestään ole yhtä hyvässä tilanteessa.

Kasiluokkalainen Vilho Hiilamo aloittaa etäopetuksessa maanantaina. Hiilamo kävi ostamassa uuden web-kameran tietokoneeseensa Forumin Gigantista.­

8.3. 2:00 | Päivitetty 8.3. 6:42

”Nyt pitää itse taas huolehtia, että päivissä säilyy rytmi ja tarkoitus”, sanoo helsinkiläinen kahdeksasluokkalainen Vilho Hiilamo.

Kuten monet muutkin yläkoululaiset Suomessa, hän on maanantaina siirtymässä etäopetukseen. Se herättää ristiriitaisia tunteita.

Hallitus suositti, että nuoret siirtyisivät etäopetukseen kolmeksi viikoksi koronavirusepidemian leviämis- tai kiihtymisvaiheessa olevilla alueilla.

Helsingissä toinen aste on jo etänä valmiiksi, mutta nyt kotiin jäävät myös yläkoululaiset. Tai suurin osa heistä, sillä lähiopetusta voidaan edelleen tarjota esimerkiksi erityisen tuen, pidennetyn oppivelvollisuuden ja valmistavan opetuksen oppilaille. Alakoulut pysyvät auki.

Koulunkäynti Helsingin Rudolf Steiner -koulussa on Hiilamon mukaan tuntunut normaalilta, vaikka se ei sitä epidemiaa edeltävään aikaan verrattuna olekaan. Esimerkiksi maskin käyttämiseen hän on jo tottunut.

Hän sanoo silti odottaneensa koko ajan, koska etäopetukseen joudutaan uudelleen. Siksi tieto etäopetuksesta tuntui ensin tavallaan helpottavalta.

”Ensimmäisenä tuli sellainen hyvä fiilis, että nyt se sitten oikeasti tapahtuu. Mutta on tässä huonotkin puolensa. Lähiopetuksessa opin paljon tehokkaammin”, Hiilamo arvelee.

Hänellä itsellään opiskelu onnistui viime keväänä etänäkin, vaikka se alkoikin viikkojen kuluessa käydä tylsäksi.

Mutta hän on huolissaan niistä nuorista, joille opiskelu tällä tavalla ei ole yhtä helppoa. Ja niistä, jotka kyllä kuittaavat etäoppitunnilla olevansa läsnä, mutta eivät oikeasti osallistu mitenkään.

”Ei kaikilla ole kotona rauhallista paikkaa. Tai tarpeeksi hyvää tietokonetta käytössä.”

Hiilamo arvelee, että hänen koulullaan tiedetään nyt selkeästi, mitä ollaan tekemässä verrattuna viime vuoteen. Koululla on viime viikolla testattu, että tekniikka toimii ja kaikki pystyvät käyttämään sitä.

Vanhemmatkin ovat etätöissä, mutta Hiilamolla on paikka opiskella omassa huoneessaan ja hyvät välineet, joskin uuden web-kameran hän vielä kävi videopuheluita varten ostamassa.

Harrastuksetkin ovat tauolla, minkä vuoksi hän urheilee nyt ulkona. Sulkapalloilu onnistuu niinkin, vaikka harrastuksia onkin ikävä.

Viime vuodelta on myös jäänyt mieleen, että koulusta neuvottiin, että on tärkeää pitää taukoja ja muistaa syödä.

Hiilamo aloittikin silloin yleensä päivän urheilulla tai ulkoilulla ja yritti sen jälkeen edetä lukujärjestyksen mukaan niin paljon kuin mahdollista. Joskus tekeminen loppui kesken ja joskus päivät venyivät pitkiksi, mutta päiviin löytyi silloin hänelle sopiva rytmi. Niinpä hän aikoo nyt tehdä samoin.

Osa nuorista voi epidemia-aikana todella pahoin. Mitä heidän auttamisekseen voitaisiin tehdä?

Hiilamo sanoo, että ainakin koulun pitäisi tarkasti kuunnella ja kysyä nuorilta itseltään, mitä esteitä tai vaikeuksia heillä on.

”Se on tärkeää. Varsinkin niiltä, jotka eivät ole etäopetuksessa aktiivisia tai ilmesty tunnille ollenkaan.”

”On myös hyvin raskasta, jos maailma kutistuu sellaiseksi, ettei enää poistu kotoaan. Nuoria kannattaa ohjata ulkoilemaan ja liikkumaan.”

Pohjois-Haagan yhteiskoulun suomen kielen ja kirjallisuuden opettaja Anu Huhta on päättänyt, että välttää maanantaina alkavassa etäkoulujaksossa viime kevään sudenkuopat.

Tuolloin opetus oli hetkittäin liiankin intensiivistä, Huhta sanoo.

Oppilaiden mukana pitäminen opetuksessa on huomattavasti haastavampaa etäopetuksessa kuin lähiopetuksessa. On pidettävä opetuksessa jotenkin mukana nekin oppilaat, joille etäopiskelu sopii heikosti.

”Jos kamera on pois päältä, voi olla vaikea tietää, mitä oppilas todellisuudessa tekee. Siinähän voi vaikka nukkua.”

Osittain tästä syystä Huhta on sopinut oppilaiden kanssa, että kameraa pidetään oppitunneilla pääsääntöisesti päällä. Lisäksi Huhta tekee ”herättelykysymyksiä”.

”Saatan kysellä summamutikassa jonkun oppilaan ajatuksia opetettavasta aiheesta, en mitään vaikeaa, vaan lähinnä tarkastaakseni, että siellä ollaan mukana.”

Huhta pitää pääosin kaikki oppituntinsa videoyhteyden avulla. Lisäksi oppilaat saavat palautettavia tehtäviä, joista voi seurata, onko oppi mennyt perille. Henkilökohtainen videopuhelu oppilaalle säännöllisesti antaa mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia.

Etäopetuksessa Huhta suosii erilaisia pari- ja ryhmätöitä. Hän on huomannut niiden lisäävän yhteisöllisyyden tunnetta ja opiskelun mielekkyyttä.

”Vaikkapa ihan pienen tietoiskun tekeminen parin kanssa auttaa, kun näkee, että tässä ollaan yhdessä muiden kanssa.”

Hän on myös huomannut, että Wilman hyvä-merkintöjen antaminen etäopetuksessa osoitetusta tuntiaktiivisuudesta on lisännyt oppilaiden halua osallistua tunteihin.

Vaikka Huhta on valmis monenlaisiin toimiin vuorovaikutuksen lisäämiseksi etäopetuksessa, jää jotain vääjäämättä puuttumaan.

”Nautin vuorovaikutuksesta tässä työssä, ja se jää osittain puuttumaan, kun ei näe vastareaktioita, eleitä ja ilmeitä. Puujalkavitsit ja muut sellaiset, joita tykkään heitellä, ne on kyllä vaikeita toteuttaa, kun ei saa vastareaktioita.”

Erilaisten tunnetilojen ja mielipiteiden jakamista on oppilaiden kanssa harjoiteltu sovittujen merkkien avulla.

”Jos on samaa mieltä, voi näyttää peukkua tai heiluttaa kättä. Lisäksi yritämme myös vaihtaa tunnin aluksi kuulumisia, että oppilaat voivat tuntea olevansa muiden kanssa.”

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat