Arkkitehtien mukaan Helsinki on tuhoamassa useita paraati­paikkojaan samaan aikaan – Poikkeuksellisen kuumana käyvän keskustelun osapuolet asettuivat väittelyyn - Kaupunki | HS.fi

Arkkitehtien mukaan Helsinki on tuhoamassa useita paraati­paikkojaan samaan aikaan – Poikkeuksellisen kuumana käyvän keskustelun osapuolet asettuivat väittelyyn

Arkkitehtikunta käy kiivasta keskustelua siitä, millaiseksi Helsingin paraatipaikkoja ollaan muuttamassa.

Juhana Heikonen (vas) ja Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho kuvattuna Tähtitorninmäellä. Heikonen on yksi kriittisen Kenen kaupunki pamfletin kirjoittajista. Hän epäilee, että Eteläsataman uudet suunnitelmat tarkoittavat alueen täyttämistä korkeilla liikerakennuksilla, jotka peittävät näkymät Tähtitorninmäeltä Kauppatorille ja merelle. Ahon mukaan syytä huoleen ei ole.­

20.3. 2:00 | Päivitetty 20.3. 7:33

Ohjailevatko kiinteistösijoittajat ja rakennusyhtiöt nykyään Helsingin kaupunkisuunnittelua? Näin väittävät tuoreen Kenen kaupunki -pamfletin kirjoittaneet arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun ammattilaiset.

HS kirjoitti syytöksistä keskiviikkona. Artikkelissa Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho kutsui väitteitä ”ohuiksi ja väsyneiksi”.

Lue lisää: Arkkitehdit lyttäävät tavan, jolla Helsinkiä nyt rakennetaan – Kaupunki pitää väitteitä ”ohuina ja väsyneinä”

Koska osapuolten näkemykset eroavat toisistaan kuin yö ja päivä, HS kutsui pamfletin toimittajat ja Ahon keskustelemaan aiheesta.

Arkkitehti Harri Hautajärvi, Helsingin kaupunkiympäristön toimialajohtaja Mikko Aho ja arkkitehti Juhana Heikonen.­

Aho on kaupunkisuunnittelusta vastaava virkamiesjohtaja. Hän on itsekin koulutukseltaan arkkitehti. Käytännössä Aho toimii kaupunkipoliitikkojen päätäntävallan alla. Pamfletin kantoja edustavat arkkitehti Juhana Heikonen ja arkkitehti Harri Hautajärvi.

HS esitti yhteishaastattelussa molemmille osapuolille kysymyksiä pamfletin pohjalta. Keskustelu järjestettiin Teams-videoyhteydellä.

Kenen kaupunki pamfletissa kirjoitetaan, että ”etenkin viimeaikaiset ja tulevat suuret hankkeet osoittavat, että Helsingin kaupungin kaupunkisuunnittelua ohjailevat nykyisin kiinteistösijoitus ja rakennusyhtiöt.” Antakaa tästä kaksi konkreettista esimerkkiä.

Juhana Heikonen: Pasilan tornitalot eli Trigoni on tästä hyvä esimerkki. Trigonissa sijoittajavetoisuus näkyy siinä, miten alun perin alueesta järjestetyssä kilpailuehdotuksessa korkeimmillaan 150 metriä korkeista torneista onkin nyt tulossa enimmillään yli 200 metriä korkeita. Samalla hoikiksi tarkoitetut tornit ovat muuttumassa paksummiksi. Rakennuttaja YIT on siis saanut tavoitteitaan läpi kaupungin edun kustannuksella. Myös Elielinaukion rakennushanke on sijoittajavetoinen, eli idea on tullut sijoittajilta. Lisäksi hanketta edistettiin aluksi pimennossa niin, ettei siitä tiennyt kukaan.

Harri Hautajärvi: Trigoni on hyvin merkittävä hanke, joka tulee muutamaan Helsingin siluettia enemmän kuin mikään muu hanke koskaan. Tästä huolimatta kaupunkilaisille ei ole haluttu näyttää Trigonin kaukomaisemakuvia. Meidänkin oli vaikea saada kyseisiä kuvia pamflettiamme varten.

Mikko Aho: Olisitte soittaneet minulle, niin olisin toimittanut kuvat. Olen Trigonin suhteen samaa mieltä siitä, ettei ole hyvä asia, että kilpailuehdotukset elävät kilpailun jälkeen. Huoli Trigonista on siis yhteinen. Tornirakentaminen ei laske asumisen hintaa tai vastaa toimitilojen puutteeseen parhaalla tavalla. Sen sijaan ei ole mielestäni synti, että sijoittajilta tulee ehdotuksia kaupungin kehittämisestä. Ehdotuksia kaupungin kehittämisestä tulee jatkuvasti eri tahoilta, myös sijoittajilta. Ehdotuksesta ei tee huonoa vain se, että se on lähtöisin sijoittajilta.

Trigonin kaukomaisemahavainnekuva Töölönlahdelta. Suunnitelmat ovat havainnekuvan jäljeen muuttuneet, ja torneista on tulossa nykyistä korkeampia ja mahdollisesti myös leveämpiä. Viiden sijaan torneja on neljä.­

Elielinaukion arkkitehtuurikilpailussa rakentamisen laajuustavoitteeksi ilmoitetaan 40 000 neliötä. Juuri suunnitelmien laajuutta on kritisoitu. Poliitikkojen aiemmin hyväksymissä suunnitteluperiaatteissa uudelle rakentamiselle ei ole asetettu minkäänlaista laajuustavoitetta. Mistä vaatimus ilmestyi kilpailuohjelmaan?

Aho: Minulle asia ei tullut yllätyksenä. Kyseessä on pitkien suunnittelujen tulos, joka sisältää myös maanalaiset tilat. Itse ajattelin, että myös Sokoksen eteen olisi ehdotettu rakentamista, mutta kilpailuehdokkaat ovat päätyneet toisenlaiseen ratkaisuun.

HS: Mutta poliitikot eivät ole hyväksyneet kilpailuohjelmaa, jossa neliötavoite on. Ja tavoite koskee ohjelmassa maanpäällisiä tiloja, ja tätä ohjeistusta kilpailuehdokkaatkin ovat noudattaneet.

Aho: Totta, tarkistettuani asian kyse on tosiaan maanpäällisistä tiloista. Kyse ei kuitenkaan ole vaatimuksesta, ja ehdotukset poikkeavat toisistaan tässä suhteessa paljonkin suurimman ja pienimmän ehdotuksen osalta. Poliitikot ovat joka tapauksessa tienneet neliömäärästä. Ja sen voin sanoa, että kaupunki ei aio valita voittajaa, joka on huono. Jos näistä ehdotuksista ei löydy hyvää ehdotusta niin sitten kilpailussa mennään toiselle kierrokselle tiukilla uusilla kriteereillä.

Hautajärvi: Aukion täyttäminen noin suurella rakennuksella ei palvele kaupunkilaisten etua. Arkkitehdit ohjattiin ahtamaan liian suuri neliömäärä alueelle sen sijaan, että olisivat itse saaneet suunnitella, missä laajuudessa sinne olisi kaupunkikuvallisesti järkevintä rakentaa.

Havainnekuva Elielinaukion arkkitehtuurikilpailun Klyyga-nimisestä ehdotuksesta, joka on pinta-alaltaan noin 40 000 neliötä.­

Elielinaukio on tällä hetkellä bussiterminaali ja Eteläsatama on parkkipaikka. Miksi pamfletin kirjoittajat näkevät näille alueille rakentamisen merkittävänä uhkana kulttuuriympäristölle?

Heikonen: Se, että alue on bussiterminaali ei tarkoita, että siihen kannattaa rakentaa 40 000 neliön kokoinen rakennus. Ja jos jossain on parkkipaikka, se ei tarkoita, että siihen kannattaa rakentaa jättimäinen Helsinki Garden.

Hautajärvi: Elielinaukio ja Asema-aukio tarvitsevat ehdottomasti parannuksia. Me emme vastusta rakentamista sinänsä vaan rakentamisen määrää. Neliöiden määrä on liian suuri melkein kaikissa meneillään olevissa isoissa hankkeissa kantakaupungissa. Kantakaupunkiin ei tarvita lisää massiivisia rakennuksia vaan paremminkin lisää puita, istutuksia ja oleskelupaikkoja kaupunkilaisille.

Aho: Olen täysin samaa mieltä siitä, että kaupungissa pitää olla oleskelupaikkoja ja vihreää, tätä on pandemia korostanut. Mutta keskustan taloudellinen merkitys on niin suuri, ettei sitä voi olla huomioimatta esimerkiksi uusissa toimitilasuunnitelmissa. Nämä kaksi asiaa voivat olla olemassa samaan aikaan.

Eteläsatamaan suunnitellaan arkkitehtuuri- ja designmuseota sekä muuta rakentamista. Sen sijaan, että kaupunki kaavoittaisi tontin ja järjestäisi arkkitehtuurista kilpailun, tontti myydään rakennusalan toimijoille suunnatun konseptikilpailun voittajalle. Miksi kaupunki on päättänyt luovuttaa paraatipaikan suunnitteluvastuun rakennusyhtiölle?

Aho: Alue on ollut vuosia välitilassa: mitkään suunnitelmat eivät ole johtaneet mihinkään. On ollut Kirjava satama -suunnittelukilpailu, on ollut Guggenheim. Nyt haluamme löytää alueelle toimijan, joka pystyy oikeasti toteuttamaan suunnitelmansa, ja alue saataisiin paremmin kaupunkilaisten käyttöön.

Hautajärvi: Näissä kumppanuuskaavoitushankkeissa tuppaa käymään niin, että sijoittaja lähtee vetämään hanketta - kuten Trigonin ja Elielinaukion kohdalla on käynyt. Eteläsataman länsiranta – arvokkain alueemme – ollaan nyt myymässä sijoittajien temmellyskentäksi, ja myös valtion rahoittaman museon toimitilat omistaisi sijoittaja.

Heikonen: Sijoittajataho ei ole kiinnostanut museosta vaan siitä, että se saa luotua tuottavaa toimintaa alueelle. Veikkaan, että sinne tulee 20 metriä korkeita suuria liiketaloja, jotka peittävät hienot näkymät Tähtitorninmäeltä Kauppatorin ja meren suuntaan.

Eteläsatama kuvattuna 12. helmikuuta 2021. Alueelle suunnitellaan uutta arkkitehtuuri- ja designmuseota sekä toimitilarakentamista.­

Kuinka onnistuneena voi pitää kaupungin tähän mennessä järjestämiä suunnittelu- ja toteutuskilpailuja esimerkiksi Kalasataman ja Pasilan tornitalojen kohdalla sekä Lapinlahden sairaala-alueella, kun kaikissa jäi lopulta jäljelle vain yksi mahdollinen ehdokas?

Aho: Ei ole millään lailla suotava lähtökohta, että kilpailussa jää jäljelle vain yksi ehdokas. Pitää miettiä, ovatko kilpailumme laadittu lähtökohdiltaan liian vaikeiksi? Silti olen esimerkiksi Lapinlahdesta sitä mieltä, että poliitikkojen hylkäämä kiinteistösijoitusyhtiö Nrepin ehdotus alueelle oli erittäin hieno ja onnistunut pois lukien hotellin sijoittuminen ja nykyisten toimijoiden tulevaisuus alueella.

Hautajärvi: Kaupungin kannattaa luopua turhista kiinteistöistään, mutta Lapinlahti on esimerkki paikasta, joka Helsingin ehdottomasti kannattaa omistaa itse. Se on yksi pääkaupungin hienoimmista helmistä.

Jenni Kareinen nautti Lapinlahden sairaalan sisäpihasta 5. toukokuuta 2020.­

Helsingissä asuminen on kallista. Pamfletin mukaan on virhe, että asiaa ratkotaan Helsingissä tiiviillä ja korkealla rakentamisella, maankäytön tehostamisella ja rakentamalla pieniä asuntoja. Miten asiaa sitten pitäisi ratkoa?

Heikonen: Yksinkertainen vastaus on, että tarvitaan lisää kilpailua. Helsingissä on 1970-luvulta asti ollut perinne, että muutamat firmat vastaavat asuntojen rakentamisesta. Silloin kävi niin, että asuminen muuttui niin kalliiksi, että jengi alkoi muuttaa Espooseen. Nyt on samanlainen tilanne. Meillä on tällä hetkellä alle 10 firmaa, jotka tuottavat markkinoille asuntoja.

Hautajärvi: Pääkaupunkiseudun kuntien kilpailu asukkaista ei myöskään ratkaise ongelmaa. Keskinäisen kilpailun sijaan pitäisi suunnitella ja rakentaa yhteistä metropolia.

Aho: Olen samaa mieltä siitä, että pääkaupunkiseudulle tarvittaisiin lisää yhteisiä suunnitelmia. Loppupeleissä asumisen hintaa laskee kuitenkin vain se, että asuntoja rakennetaan lisää. Tiivistäminen on välttämätöntä, mutta ymmärrän, että alueiden identiteetti on herkkä kysymys ja tiivistämisestä pitää käydä keskustelua asukkaiden kanssa.

Pamfletissa kritisoidaan muun muassa puistojen ja virkistysalueiden muuttamista rakennusmaaksi. Antakaa kaksi räikeintä esimerkkiä paikoista, joissa näin tapahtuu?

Heikonen: Marian sairaala-alueelle suunnattu kasvuyrityskampus syö nykyistä puistoaluetta, ja Helsinki Garden sijoittuu kaavoitetulle puistoalueelle Keskuspuiston kokonaisuuteen. Siinä paikallahan on siis nyt parkkipaikka, mutta alue on kaavoitettu puistoksi. Eli kaupunki rikkoo jo nyt omaa kaavamerkintäänsä.

Helsinki Garden -suurhalli tulee Etu-Töölöön Nordenskiöldin hallin ja Eläintarhan kallioiden väliin.­

Pamfletissa esitetään, että Helsingin hallinto- ja organisaatiouudistus on tarkoittanut ratkaisevaa muutosta kaupungin maankäyttöpolitiikkaan. Miten tämä ratkaiseva muutos ilmenee?

Heikonen: Erilliset virastot ovat muuttuneet yhdeksi toimialaksi eli valta on keskittynyt. Yhdellä toimialalla on käsissään maanomistus, suunnittelu ja luvat. Lisäksi pormestari voi määrätä alemmille tasoille asti.

Aho: Nykyinen pormestarimalli on sellainen, että pormestarilla on paljon valtaa. Se on ihan selvä asia, ja hänellä on siihen mandaatti. Minusta nykyisessä mallissa on paljon hyvää kuten se, että eri virastot eivät tee ristiriitaisia suunnitelmia vaan asioita suunnitellaan yhden pöydän ääressä.

Kenen kaupunki -pamfletti

Tuoreen pamfletin keskeinen ajatus on, että korkea ja tiivis rakentaminen sekä massiiviset hankkeet ovat uhka Helsingin arvokkaille erityispiirteille ja kulttuuriympäristöille. Kritiikin kärki rakentuu väitteelle, että kaupunkisuunnittelua ohjailevat nykyisin rakennusyhtiöt ja kiinteistösijoittajat.

Pamfletissa tarkastellaan erikseen useita meneillään olevia hankkeita, kuten Elielinaukion ja Eteläsataman rakentamista sekä Lapinlahden sairaalan tilannetta.

    Artikkeliin liittyviä aiheita

    Osaston uusimmat

    Luitko jo nämä?

    Osaston luetuimmat