”Tytöt tulevat loistamaan” – Espoolais­perheessä puhutaan neljää eri kieltä, mutta yleistyvään moni­kielisyyteen liittyy myös haittoja - Kaupunki | HS.fi

”Tytöt tulevat loistamaan” – Espoolais­perheessä puhutaan neljää eri kieltä, mutta yleistyvään moni­kielisyyteen liittyy myös haittoja

Monikielisyys ei näy tilastoissa, vaikka kahden kulttuurin perheet yleistyvät. Vanhemmat ovat usein kovilla monikielisyyteen kasvattamisessa, selviää väitöstutkimuksesta.

Katri Suhosen ja Rachid El Bouzakraouin nuorimpien tyttärien Fatiman (edessä) ja Habiiban koulukieli on ruotsi.­

24.3. 2:00 | Päivitetty 24.3. 7:47

Navigaattori ohjaa kadulle, jonka nimi on kirjoitettu kahdella kielellä. Aivan, kuten Espoossa on tapana. Kerrostalon pohjakerroksen postiluukussa nimet Suhonen ja El Bouzakraoui viittaavat kahteen kulttuuriin. Oven takana puhutaan neljää kieltä.

”Var är din Busfarfar? Fin hiya reppu dialek?”

Perheen isä Rachid El Bouzakraoui pyytää tytärtään Habiibaa, 7, tuomaan lukuläksyt.

”Har du hittat sidor 84–85? Kan du läsa?”

”No! (englanniksi)”, sanoo perheen kuopus Fatima, 6, ohimennen.

Kaikkia naurattaa.

Habiiba alkaa lukea:

Farfars får. Efter skolan åkte Alma, Nisse och Mio hemåt…

Olohuonetta reunustaa suuret kirjahyllyt täynnä arabiankielisiä paksuja teoksia. Fatima istahtaa sohvalle. Isän mukaan elokuvat ja tv-ohjelmat ovat paras arabian kielen ylläpitäjä.

Perheen puheessa soljuvat sekaisin isän arabia, äidin suomi, koulukieli ruotsi ja vanhempien keskenään käyttämä englanti.

”Kaikkien kielten pitää kehittyä. Edistyminen on tärkeintä”, sanoo perheen äiti Katri Suhonen.

Habiiba ja Fatima ovat kolmikielisiä ja perheen isosiskot Salma, 16, ja Fairuzah, 13, puhuvat kotikielinään suomea ja arabiaa.

Vuosituhannen vaihteessa vieraskielisiä oli pääkaupunkiseudulla alle 50 000. Nyt vieraskielisiä on yli 200 000 ja määrän ennustetaan tuplaantuvan vuoteen 2035 mennessä. Espoossa vieraskielisiä on 18 prosenttia kaikista asukkaista, Helsingissä 16 ja Vantaalla 20 prosenttia.

Suomessa puhutaan ainakin 150 eri äidinkieltä. Vieraskielisten määrän nopean kasvun vuoksi myös kaksi- ja monikielisten lasten määrän voidaan uskoa kasvavan. Esimerkiksi kaikista arabiankielisistä lähes 30 prosenttia on alle 15-vuotiaita. Luvut eivät kuitenkaan kerro kaikkea, sillä moni- ja kaksikielisyyttä ei tilastoida. Väestörekisteriin voi Suomessa merkitä ainoastaan yhden kielen.

Habiiban ja Fatiman äidinkieli on rekisterissä ruotsi – isän mukaan. Kun El Bouzakraoui muutti Suomeen Göteborgista, hän valitsi rekisteriin jo ennestään tutun ruotsin. Siksi Habiiba käy ruotsinkielistä koulua ja Fatima ruotsinkielistä esikoulua.

”Rachid on oikea ruotsin kielen lähettiläs”, naurahtaa Suhonen miehestään.

Vieraskielisyyden lisääntyminen vaikuttaa monin tavoin pääkaupunkiseudun arkeen. Erityisesti monikielisillä lapsilla kaikki kielet rakentavat identiteettiä. Työelämässä kielten osaaminen – ei vain eurooppalaisten kielten – kartuttaa kansainvälistä osaamista ja kulttuurienvälistä ymmärrystä. Suomalainen koulu on kuitenkin rakennettu pitkälti yksikielisyyden varaan, vaikka kielitietoisuus on lisääntynyt ja monikielisyyden tukeminen on nykyään kirjattu myös opetussuunnitelmaan.

Sosiolingvisti Heini Lehtonen on tutkinut monikielisiä helsinkiläisnuoria ja monikielisyyttä peruskoulussa. Hän sanoo, että kielitaito koostuu erilaisista elämän varrella hankituista palasista.

”Minulla on tapana sanoa, että kukaan ei puhu mitään yhtä kokonaista kieltä.”

Monikielisessä ympäristössä on tavallista, että yhdelle puhutaan yhtä kieltä, toiselle toista, kaupassa asioidaan kolmannella kielellä ja neljäs kieli kuuluu johonkin tiettyyn yhteisöön.

”Jos ympäristö on monikielinen, kielten määrällä ei ole mitään ylärajaa.”

Marokkolaissyntyinen El Bouzakraoui on kuin oppikirjaesimerkki monen kielen osaajasta. Hänen kotikielensä on arabia, koulukielensä ranska ja yliopistossa hän opiskeli englantilaista filologiaa. Lisäksi hän kertoo asuneensa yhdeksän vuotta Espanjassa ja joitain vuosia Ranskassa, Malesiassa ja Ruotsissa. Hän siis puhuu sujuvaa arabiaa, ranskaa, englantia, ruotsia, espanjaa – ja suomea, jolla tätä haastatteluakin tehdään. Työkseen hän ajaa invataksia.

Tyttöjen ruotsinkielinen koulupolku ei ollut kuitenkaan itsestään selvää.

”Halusin, että tytöt oppivat ruotsin kieltä. Se avaa heille uusia mahdollisuuksia”, El Bouzakraoui sanoo.

”Minulle se oli aluksi hyvin vieras ajatus”, sanoo Suhonen. ”Kun meillä oli jo arabia ja suomi, niin pitääkö se ruotsikin tuoda. Varmaan riideltiinkin asiasta”.

”Äidin ja Rachidin riidat ovat sekoitus englantia ja omaa äidinkieltä. Koen, että omalla äidinkielellä on helpompi ilmaista sisimpiä tunteita”, sanoo Salma.

Cardiffin yliopistossa väitöskirjatutkija Kaisa Pankakoski on tutkinut kolmikielisiä perheitä Suomessa ja Walesissa.

Hänen tutkimuksessaan kävi ilmi, että kolmikielisyys useimmiten rasitti perheitä ja vanhemmat kokivat syyllisyyden ja häpeä tunteita, jos oma vähemmistökieli jäi lapsella heikoksi. Useat vanhemmat molemmissa maissa halusivat kuitenkin siirtää omaa kieltä ja kulttuuria lapsilleen, ja uskoivat kaikkien kielten avaavan ovia.

Pankakosken mukaan potentiaalisesti monikielisistä lapsista ei useinkaan kasva monikielisiä nuoria. Jos yksi kieli on vain yhden ihmisen varassa, sen ylläpito voi olla haasteellista valtakielen jyrätessä päälle.

”Koen, että minulla on iso vastuu opettaa heille arabian kieltä”, El Bouzakraoui sanoo.

Suhonen myöntää, että isän rooli arabian ylläpitäjänä ei ole helppo ja kieli kääntyy suomeksi, kun isä lähtee. Hän ei osaa arvioida, mikä on tyttäriensä vahvin kieli.

Millä kielellä ajattelet, Habiiba?

”Suomeksi.”

Millä kielellä näet unia?

”Arabia.”

Millä kielellä lasket matematiikkaa?

”Ruotsi.”

Lapset ovat taitavia erottelemaan kielitilanteita.

Heini Lehtosen mukaan kieli on ensisijaisesti sidoksissa toimintaan. Toimintaan liittyy sitten ihmiset, tilat ja paikat. Jos tilanteessa on monikielisiä ihmisiä, on aivan tavallista käyttää eri kielten palasia. Vuorovaikutus on sellaista.

Habiiballe ja Fatimalle on selvää, että isän kanssa puhutaan aina arabiaa, äidin kanssa suomea ja kouluympäristössä ruotsia.

”Mutta joskus, kun isillä on kuulokkeet, me puhutaan suomea”, Fatima paljastaa.

Pankakoskea yllätti, kuinka moni vähemmistökielten puhuja Walesissa ja Suomessa kertoi kohdanneensa syrjintää kielitaustansa takia.

Lehtosen mukaan sillä, minkälaista tukea monikielisyys saa yhteiskunnassa, on merkitystä ihmisen identiteetille.

”Suomalais-saksalaisille perheille on itsestään selvää, että he ovat kaksikielisiä. Molempien kielten taitoa arvostetaan. Mutta se ei ole samanlaista välttämättä kaikkien kielten puhujilla”, Lehtonen sanoo.

Kaikkiin kieliin liittyy erilaisia asenteita ja arvostuksia, ja esimerkiksi arabia tai somali ovat erilaisessa asemassa verrattuna suuriin länsimaisiin kieliin.

”Suhtautuminen ei ikävä kyllä voi olla vaikuttamatta identiteettiin”, Lehtonen sanoo.

On olennaista, katsotaanko monimuotoistuvan kaupungin asukkaiden kielitaitoja potentiaalina vai puutteiden kautta. Katri Suhonen uskoo, että monet kielet arjessa on palvelus lapsille.

”Uskon, että tytöt tulevat loistamaan, kun ikää on 20 vuotta enemmän. Yhteiskunta monimuotoistuu ja tänäkin päivänä löytyy aika paljon työpaikkoja, joissa toivotaan arabian kielen osaamista”, hän sanoo.

Katri Suhonen ja Rachid El Bouzakraoui puhuvat keskenään englantia.­

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osaston uusimmat

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat